Siirry pääsisältöön

Anna-Kaari Hakkarainen: Purkaus

"Mutta tytön saapumisesta lähtien hän muistaa kaiken selvästi: tytön tullessa filmin nopeus asettui kohdilleen ja ääninauha samaan tahtiin huulten liikkeiden kanssa. Kaikki sai merkityksen. Tie oli tie, jota pitkin pääsi tytön talolle. Päivä koostui sekunneista ja minuuteista ja tunneista, jotka tuntuivat joskus liian lyhyiltä ja joskus liian pitkiltä, mutta aina ne tuntuivat. Tytöstä tuli aurinko, jonka kiertolainen hän oli."
Anna-Kaari Hakkarainen: Purkaus
(Tammi 2014)
249 sivua
Anna-Kaari Hakkaraisen romaani Purkaus sijoittuu Islantiin Heimaeyn saarelle, ja keskiössä ovat veljekset Kjarri ja Birk sekä Vigdis, tyttö, joka luo jännitteitä poikien välille. Romaanissa kerrotaan tarinaa kolmikon lapsuusvuosista aikuisuuteen saakka siten, että kunkin näkökulmaa avataan vuorollaan ja kirja muodostuu kolmesta osasta.

Romaani alkaa tehokkaasti kuvaamalla Heimaeyn saarella purkautuvaa tulivuorta. Kjarri on aikuinen ja näkee, miten maa on revennyt ja "laava lyö tulisina pärskeinä taivaalle". Aloitus on niin kiinnostava, että lukijana tempaudun välittömästi mukaan tarinaan. Valitettavasti kirjan rakenne kuitenkin syö tehoa jonkin verran. Tarinassa tapahtuu niin paljon siirtymiä eri aikatasolta toiselle, että perässä on vaikea pysyä. Ja välillä kirjailija tarjoaa lukijalle koukun, johon haluaisi tarttua mutta joka nykäistään saman tien pois siirtymällä taas uuteen tilanteeseen. Sama vika vaivaa loppua: olisin toivonut suljetumpaa loppuratkaisua.

Romaanissa on kuitenkin paljon hyvää, ja huomaan lukemisen edetessä pääseväni siirtymienkin kanssa paremmin sinuiksi. Anna-Kaari Hakkarainen osaa luoda jännitteitä ja hän kirjoittaa todella kauniisti. Miljöön kuvaus on niin onnistunutta, että islantilainen maisema on helppo kuvitella mielessä. Lisäksi jatkuvasti läsnä oleva vulkaaninen maaperä ja purkauksen odotus symboloivat hienolla tavalla kirjan tapahtumia. Pinnan alla kytee, mutta silti tunnelma on ihastuttavan viipyilevä.

Purkauksessa on paljolti kysymys ihmissuhteista. Kjarri ja Birk ovat syntyneet samana vuonna, mutta Birk on lähes vuoden nuorempi. Kjarri on taitava lähes kaikessa, mihin hän ryhtyy, ja Birk kokee jatkuvasti jäävänsä alakynteen, vaikka hän onkin sanavalmiimpi ja voimakkaampi. Äiti jopa pyytää Kjarrilta, että tämä ei piirtäisi, jotta Birkille jäisi jotain omaa. Ja sitten kuitenkin Birk on se, joka lähtee ja toteuttaa haaveen, joka oli alun perin Kjarrin. Kjarri on niin suoraselkäinen, että hän uskoo muidenkin olevan samanlaisia. Kun jotain sovitaan, Kjarri pitää siitä kiinni eikä oikein suostu edes näkemään, että kaikki eivät sopimuksia pidä. Ja hän vaatii Birkiltä lupauksen:
Sovitaanko, ettei kumpikaan koskaan saa Vidgistä?
Sopimuksessa ei ole kysymys vain tytöstä vaan myös veljeydestä. Ja Kjarrin mielessä sopimus saa hyvin suuren painoarvon, se määrittää paljolti hänen elämänsä suuntaa.

Birk on niin erilainen kuin veljensä, eikä vain ulkoisesti. Hänen kohdallaan merkitykselliseksi nousee mielestäni kelkanlasku, joka viittaa vahvasti Anton Tšehoviin. Kelkan pohjassa lukee Tsehov, mutta lisäksi mäenlaskukohtaus toistaa venäläiskirjailijan novellin Leikkiäkö vain? tapahtumia. Väkisin tulee ajatelleeksi, onko Birkille kaikki lopulta vain leikkiä, kevyttä ajanvietettä.

Ehkä eniten kolmikosta hukassa on Vigdis, joka tuntuu pelaavan poikien kanssa monimutkaista ihmissuhdepeliä eikä tunnu tietävän, mitä oikein haluaa.
Mitä enemmän Vigdis näki Kjarrin silmissä rakkautta, sitä vaikeammaksi hän muuttui.
Lopulta Vigdis ymmärtää jotain tärkeää. Mutta onko liian myöhäistä?
Kun jatkuvasti pyrkii kohti ihmeellisempää, ei koskaan näe kuinka aurinko valaisee juuri tämän päivän ja laskee sen ylle, eikä näe sitä, mitä näiden seinien sisällä on, hänen elämänsä, sellaisena kuin se on hänelle rakentunut. 
Olen ilokseni saanut lukea tarinan, jonka viipyilevä, viehättävä tunnelma jää mieleen. Anna-Kaari Hakkarainen on minulle uusi tuttavuus, jonka esikoisteoksen haluan lukea ja jolta toivon saavani lukea vielä paljon lisää.

Erikseen pitää vielä mainita romaanin hieno kansi. Siinä on Susanna Majurin teos Falling.

Tätä teosta on ehditty lukea jo paljon. Karoliina ihastui, Irja arvelee kirjan sopivan monelle lukijalle, Maria suosittelee romaania jokaiselle ja Kirjasieppo esittelee kolme syytä rakastaa Purkausta.
Jotain lisää jäivät kaipaamaan Katja, Tuija ja Mari A., eikä Pirjoliisakaan oikein syttynyt teokselle.

Kommentit

  1. Mulla on tämä pinossa. Luen bloggauksesi kun olen lukenut kirjan ensin.

    VastaaPoista
  2. Nyt on tämä luettu ja kävi niin, että kirjoittaessani ajatukseni muuttuivat aika paljon siitä, miten koin tämän teoksen lukiessani. Mitä tulee mainintaasi aikatasoista, niin minä taas viehätyin niistä. Kuten sinäkin, odotan mielenkiinnolla Hakkaraisen seuraavaa teosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä tosiaan koin alussa siirtymät aikatasoilla haastaviksi, mutta sitten lukemisen edetessä totuin niihin paremmin. Tämä kirja jäi mieleen niin, että tuntui siltä, että pohdin sitä vielä pitkään lukemisen loputtua. Hieno romaani!

      Poista
  3. Minulla on juuri nyt tämä kesken. Olen tempautunut mukaan Islannin maisemiin ja näiden kolmen ihmisen tarinaan. Mutta olen vasta alkumetreillä, katsotaan mitä minä pidän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisikin mukavaa sitten kuulla, mitä ajattelet. Minä kyllä pidin, ja kirja on jäänyt mukavalla tavalla mieleen.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…