Siirry pääsisältöön

Lastenkirja lapsuudestani


Sininen keskitie -blogin bleue haastoi äitiys-, perhe- ja kirjablogit viettämään Blogien lastenkirjaviikkoa. Ihana haaste, jonka aloitan kirjoittamalla lapsuuteni tärkeästä lastenkirjasta. Se on Hans Christian Andersenin teos Andersenin satukirja, joka lymyili mummolani kirjahyllyssä ja jonka kaivoin aina esiin, kun mummolassa vierailin. Oheisessa kuvassa on kirjan kansi juuri sellaisena, kuin sen muistan. Kuvan olen ladannut WSOY:n sivuilta, koska en tiedä, missä tuo lapsuuteni kirja tällä hetkellä on. Mummolassa asuu nykyään uusi sukupolvi, eikä mummoa ja pappaa enää ole. Ehkä kirja löytyy äitini kirjahyllystä.

Lapsuuteni tärkeän kirjan kansikuva oli tällainen.
Kuva on ladattu WSOY:n sivulta.
Erityisen tärkeä satu tuossa kirjassa oli Villijoutsenet, jonka jaksoin lukea yhä uudelleen ja uudelleen. Siinä paha äitipuoli noituu Elisan veljet joutseniksi, ja pelastaakseen veljensä Elisa neuloo nokkosista heille villapuserot. Nokkoset pistelevät Elisan käsiä, mutta hän kutoo kutomasta päästyään. Muistan yhä vieläkin sen pakahduttavan tunteen, jonka koin satua lukiessani. Perinteistä hyvän ja pahan taistelua väritti suuri rakkaus, jota Elisa tunsi veljiään kohtaan. Vaikka monien lukukertojen myötä tiesin, mitä sadussa tapahtuu, elin yhä uudestaan mukana Elisan ja hänen veljiensä taistelussa ja jännitin, kuinka heidän käy.

Rakkauteni lukemiseen kumpuaa varmasti paljolti lapsuuden tunteita herättävistä, upeista lukukokemuksista, joiden myötä matkustin ympäri maailmaa ja elin niin prinsessana kaukaisessa maassa kuin pienenä tulitikkutyttönäkin tutun lumisateen keskellä. Onnekseni niin kotona kuin mummolassa oli kirjoja, joita sain tutkailla. Kirjaston suurasiakas minusta tuli jo varhain, ja vieläkin muistan, miten ylpeä olin ensimmäisestä kirjastokortistani.

Kommentit

  1. Oikeita kunnon satuja :) ja ihana muisto kirjasta, mummolan kirjahyllyn aarre! Onpa ihanan näköinen kuvitus, kenenhän se mahtaa olla? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Satuklassikot tuntuvat kestävän aikaa ja kiehtovan sukupolvesta toiseen. :)
      Kuvittajasta olisi varmaan maininta alkuperäisessä kirjassa, jos sen jostain löytäisin. Tuo kansikuva on kyllä suloinen!

      Poista
  2. Pieni tulitikkutyttö...oi kuka sitä voisikaan unohtaa ja siitä on sinulla tässä ihana kuva. Tämä satu oli minun sekä tyttären eli hyvä kestää aikaa. Minä en tähän viikkoon löytänyt muutamaa tärkeää kirjaa, joista yksi on juuri Andersenin satukirja, mutta jotain kuitenkin löytyi...



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Satuklassikot ovat ihania, kun ne muistaa lapsuudesta ja sitten saa ehkä nähdä, kun omat lapset kiintyvät niihin myös. Niin on meillä käynyt. :)
      Oi, mielenkiinnolla odotan, mitä löysit!

      Poista
  3. Andersenin sadut ovat niin pakahduttavia, etten ole niitä uskaltanut vielä omille lapsilleni lukea. Itkisin varmaan silmät päästäni, niin vahvasti ne vaikuttivat minuun lapsena. Minulla on juuri tämä kirja hyllyssäni. Jonain päivänä aloitan taas...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun on varmaan yritettävä hankkia tämä kirja itselleni jostain, sillä siihen liittyy niin lämpimiä muistoja. Jotain taikaa Andersenin saduissa on, kun ne vaikuttavat niin vahvasti.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Nguyễn Phan Quế Mai: Vuorten laulu

Kuunnellessani sinä yönä Đat-enon tarinaa tajusin, miten hirvittävä asia sota oli. Sen osalliset joko kuolivat tai menettivät osan sielustaan niin, etteivät enää koskaan tunteneet itseään kokonaisiksi. Nguy ễ n Phan Qu ế  Mai: Vuorten laulu Sitruuna 2022 englanninkielinen alkuteos The Mountains Sing suomentanut Elina Salonen 349 sivua Vuorten laulun mukana tulee matkanneeksi nykyajasta menneisyyteen. Romaani avaa 1900-luvun jälkipuoliskoa vietnamilaisten näkökulmasta, kun isoäiti kertoo H ươ ngille, lapsenlapselleen, elämäntarinaansa. Isoäiti  Diệu Lan  on eräänlainen suvun keskushahmo, joka pitää lankoja käsissään kriisistä toiseen siinä määrin kuin kykenee. Kriisejä nimittäin riittää. Jo kommunistinen vallankumous ajaa perheen ahtaalle, ja kun maanomistajat rinnastetaan riistäjiin, joutuu Diệu Lan pakenemaan lastensa kanssa kauas kotoaan. Pakomatkalla hän joutuu tekemään vaikeita ratkaisuja, mutta silti hän odottaa saavansa koota perheensä luokseen sitten, kun ajat ovat suotuisammat