Siirry pääsisältöön

Lastenkirja lapsuudestani


Sininen keskitie -blogin bleue haastoi äitiys-, perhe- ja kirjablogit viettämään Blogien lastenkirjaviikkoa. Ihana haaste, jonka aloitan kirjoittamalla lapsuuteni tärkeästä lastenkirjasta. Se on Hans Christian Andersenin teos Andersenin satukirja, joka lymyili mummolani kirjahyllyssä ja jonka kaivoin aina esiin, kun mummolassa vierailin. Oheisessa kuvassa on kirjan kansi juuri sellaisena, kuin sen muistan. Kuvan olen ladannut WSOY:n sivuilta, koska en tiedä, missä tuo lapsuuteni kirja tällä hetkellä on. Mummolassa asuu nykyään uusi sukupolvi, eikä mummoa ja pappaa enää ole. Ehkä kirja löytyy äitini kirjahyllystä.

Lapsuuteni tärkeän kirjan kansikuva oli tällainen.
Kuva on ladattu WSOY:n sivulta.
Erityisen tärkeä satu tuossa kirjassa oli Villijoutsenet, jonka jaksoin lukea yhä uudelleen ja uudelleen. Siinä paha äitipuoli noituu Elisan veljet joutseniksi, ja pelastaakseen veljensä Elisa neuloo nokkosista heille villapuserot. Nokkoset pistelevät Elisan käsiä, mutta hän kutoo kutomasta päästyään. Muistan yhä vieläkin sen pakahduttavan tunteen, jonka koin satua lukiessani. Perinteistä hyvän ja pahan taistelua väritti suuri rakkaus, jota Elisa tunsi veljiään kohtaan. Vaikka monien lukukertojen myötä tiesin, mitä sadussa tapahtuu, elin yhä uudestaan mukana Elisan ja hänen veljiensä taistelussa ja jännitin, kuinka heidän käy.

Rakkauteni lukemiseen kumpuaa varmasti paljolti lapsuuden tunteita herättävistä, upeista lukukokemuksista, joiden myötä matkustin ympäri maailmaa ja elin niin prinsessana kaukaisessa maassa kuin pienenä tulitikkutyttönäkin tutun lumisateen keskellä. Onnekseni niin kotona kuin mummolassa oli kirjoja, joita sain tutkailla. Kirjaston suurasiakas minusta tuli jo varhain, ja vieläkin muistan, miten ylpeä olin ensimmäisestä kirjastokortistani.

Kommentit

  1. Oikeita kunnon satuja :) ja ihana muisto kirjasta, mummolan kirjahyllyn aarre! Onpa ihanan näköinen kuvitus, kenenhän se mahtaa olla? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Satuklassikot tuntuvat kestävän aikaa ja kiehtovan sukupolvesta toiseen. :)
      Kuvittajasta olisi varmaan maininta alkuperäisessä kirjassa, jos sen jostain löytäisin. Tuo kansikuva on kyllä suloinen!

      Poista
  2. Pieni tulitikkutyttö...oi kuka sitä voisikaan unohtaa ja siitä on sinulla tässä ihana kuva. Tämä satu oli minun sekä tyttären eli hyvä kestää aikaa. Minä en tähän viikkoon löytänyt muutamaa tärkeää kirjaa, joista yksi on juuri Andersenin satukirja, mutta jotain kuitenkin löytyi...



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Satuklassikot ovat ihania, kun ne muistaa lapsuudesta ja sitten saa ehkä nähdä, kun omat lapset kiintyvät niihin myös. Niin on meillä käynyt. :)
      Oi, mielenkiinnolla odotan, mitä löysit!

      Poista
  3. Andersenin sadut ovat niin pakahduttavia, etten ole niitä uskaltanut vielä omille lapsilleni lukea. Itkisin varmaan silmät päästäni, niin vahvasti ne vaikuttivat minuun lapsena. Minulla on juuri tämä kirja hyllyssäni. Jonain päivänä aloitan taas...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun on varmaan yritettävä hankkia tämä kirja itselleni jostain, sillä siihen liittyy niin lämpimiä muistoja. Jotain taikaa Andersenin saduissa on, kun ne vaikuttavat niin vahvasti.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

Laura Manninen: Kaikki anteeksi

"Me olimme se vihreän puutalon uusi onnellinen perhe, jolla oli vanhemmat. Ja liikaa salaisuuksia. Ehkä joku oli nähnyt kun meillä kävi poliisiauto, kenties huomannut lastensuojelun kotikäynnillä, pannut merkille miten Mikko huusi minulle pihassa. Ehkä joku lasten kavereista oli kuullut kyläillessään asioita. Mutta jos joku olikin jotain huomannut, me kaikki teeskentelimme ettei se ollut mitään."



Kaikki anteeksi on kuvaus parisuhdeväkivallasta, johon sisältyy niin laaja kavalkadi väkivallan muotoja, että tarinan asiantuntijatkin kavahtavat ja suosittelevat jo eroa. Päähenkilö Laura yrittää kuitenkin viimeiseen saakka pysyä yhdessä Mikon kanssa, vaikka Mikko lyö, uhkailee, puhuu rumasti ja satuttaa lukemattomin eri tavoin.

Laura on itsellinen nainen, joka kohtaa Mikon, eronneen kolmen lapsen isän. Alkuun kaikki vaikuttaa (tietenkin!) täydelliseltä, sillä mies osaa hurmata ja puhua kauniisti. Mutta sitten Mikon pimeä puoli alkaa kaivautua esiin ja saa vähitellen yhä enemmän til…