Kirjakaapin kummitus

"Eräänä iltana vuoden 1927 keväällä William Stoner käveli myöhään kotiin. Kosteassa ilmassa leijui avautuvien kukkien tuoksu. Sirkat sirittivät varjoissa. Jossain kaukana yksinäinen auto nostatti pölyä ja rämisytti hiljaisuutta uhmaavasti. Hän kulki hitaasti nuoren vuodenajan pauloissa ja hämmästeli pieniä virheitä nuppuja, jotka loistivat pensaiden ja puiden varjoista."
John Williamsin Stoner-romaanilla on jo ikää. Alun perin kirja julkaistiin vuonna 1965, mutta tuolloin se ei herättänyt paljoakaan huomiota. Romaanin uusi tuleminen alkoi kymmenisen vuotta kirjailijan poismenon jälkeen.

Romaanin etuliepeessä kirjailija Ian McEwan ihmettelee, että näin hyvä romaani jäi ilman laajaa huomiota niin pitkäksi aikaa. Samaa ihmettelen minä. Stoner on todella, todella hyvä romaani, joka koskettaa, herättää tunteita ja vavahduttaa.

Päähenkilö on mies nimeltä William Stoner, joka ponnistaa köyhistä oloista, maanviljelijäperheestä, yliopistomaailmaan. Romaani maalaa kuvan miehen elämäst…

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

Kun kurkistin olan yli taaksepäin vuoteen 2015, totesin, että minun kohdallani lukusuunnitelmien tekeminen ei välttämättä tarkoita sitä, että suunnitelmani toteutuisivat läheskään aiotulla tavalla. Silti on hauskaa hieman ennakoida tulevaa ja pohtia, millainen lukuvuosi on edessä. Tässä siis joitakin ajatuksiani.

Lukuhaasteisiin olen ilmoittautunut mukaan. Omaksi ilokseni tartuin Helmet-lukuhaasteeseen, jossa yritän saada jonkun kirjan ainakin 25:een kohtaan. Samantapainen haaste oli viime vuonna tuo 50 kategoriaa, jossa tavoitteeni saavutinkin.

Kirjahillan blogin joulukoosteesta bongasin From Fiction to Reality -haasteen, jota ajattelin myöskin lähteä omaksi ilokseni selättämään - jospa tämän myötä tulisi luettua enemmän tietokirjallisuutta, jonka osuus viime vuoden lukemisissani oli nolostuttavan vähäinen. Ideana siis on lukea pareittain kauno- ja tietokirjallisuutta niin, että niissä on jokin yhdistävä teema, aihe tai muu. Yksi ajatus kirjaparista jo muhii mielessä tai on oikeasta…

Aika viime tippaan jäi tämän Reading the Rainbow -haasteen kanssa, vaikka alku sujui jopa vauhdikkaasti. Sitten kuitenkin muut lukemiset ajoivat sateenkaarihaasteen kirjojen ohitse, ja joulukuussa huomasin, että kaksi raitaa vielä puuttuu. Mutta niin vain sain haasteen kirjat luettua, kun eilen postasin viimeisestä teoksesta, Anu Holopaisen romaanista Ilmestyskirjan täti.

Haasteeseen lukemani kirjat ovat tässä:

Punainen Naguib Mahfouz: Midaqq-kuja Oranssi Tommy Tabermann: Vernazzan valot Keltainen Frank McCourt: Seitsemännen portaan enkeli Vihreä Tove Jansson: Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia Vaaleampi sininen: Per Petterson: Kirottu ajan katoava virta Tummempi sininen: Colm Toíbín: Brooklyn Lila: Anu Holopainen: Ilmestyskirjan täti
Oli hauskaa viime vuoden alussa valikoida kirjoja selkämysten mukaan haasteeseen! Samalla tuli luettua oman kirjahyllyn lukemattomia kirjoja, joista erityisesti mieleen jäivät Colm Toíbínin Brooklyn ja Frank McCourtin Seitsemännen portaan enkeli - molemmissa…

"En edes aivan ymmärtänyt kaikkea mitä he höpisivät, en jaksanut keskittyä siihenkään, sillä mietin pääasiassa Liilaa. Se sietämätön, moppipäinen, viinalta ja tupakalta löyhkäävä nahkasäkki varjosti ajatuksiani kuin taivaanrannassa sojottava jättiläismäinen keskisormi."
Anu Holopaisen romaani Ilmestyskirjan täti päätyi luettavakseni Kristalta, jonka kanssa taannoin vaihdoimme kirjoja. Kiitos kirjasta, Krista!
Romaanin päähenkilö ja minäkertoja on Airi Kivikko, jonka elämä kahden pojan äitinä, Jarmon puolisona ja hoitovapaalta töihin palaavana it-työntekijänä olisi aika lailla mallillaan, ellei mielenrauhaa sekoittaisi Jarmon täti, omalaatuinen Liila. Suvun yhteisissä tapaamisissa Liila herättää poikkeuksetta huomiota seuralaisineen tai ainakin suorasukaisine puheineen, mutta Airia lukuun ottamatta kukaan ei juurikaan tunnu Liilasta häiriintyvän.

Tilannetta ei suinkaan paranna se, että pian Airin töihinpaluun jälkeen edessä ovat yrityskaupat, ja työtoveriksi saapuu - kukapa m…

Niin on taas aika hieman vilkaista menneeseen: mitä tulikaan luettua vuonna 2015? Jo vuodenvaihteessa ennakoin, että lukutahtini tulee laskemaan entisestä huomattavasti, joten varovaiseksi tavoitteekseni asetin 80 luettua kirjaa. Tavoitteeni saavutin mukaasti, sillä luin yhteensä 104 kirjaa.

Tässä hieman infografiikkaa vuoden 2015 lukemisistani:

Luin kaikkiaan 82 romaania, 9 lasten- ja nuortenkirjaa, 6 novellia, novelli- tai kirjoituskokoelmaa, yhden runokokoelman ja kuusi tietokirjaa. Lisäksi kirjoitin blogiini yhdestä, vaikuttavasta kuunnelmasta.

Käännettyä kirjallisuutta luin hieman kotimaista enemmän, mutta suhde 54-50 on aika tasaväkinen. Naisten kirjoittamat teokset olivat vähän miesten kirjoittamia laajemmin edustettuina, mutta tässäkään suhteessa erot eivät olleet suuria.

Uutta kirjallisuutta luin todella paljon: yhteensä 60 kirjaa on julkaistu vuonna 2015.

Mitä viime vuonna sitten tuli luettua? Säästelen joitakin ajatuksia Blogistanian äänestyksiin, mutta muutamia lukemiani …

"Ja sitten hän oivalsi, että hänestä tuntui nyt jo siltä että hänen pitäisi muistaa tämänvuotisen sisarensa, tämä kohtaus niin kuin jostain etäältä. Hän tajusi, että siinä pitkittyneessä hiljaisuudessa oli jotenkin sanattomasti sovittu, että hän, Eilis, lähtisi Amerikkaan. Isä Flood oli kutsuttu käymään siksi, että Rose tiesi hänen voivan järjestää asian."
Colm Toíbínin romaanin Brooklyn päähenkilö on Eilis, joka lähtee Irlannista Amerikkaan etsimään parempaa elämää ja toimeentuloa. Kotiin jäävät äiti ja Rose-sisar; veljet ovat lähteneet aiemmin Iso-Britanniaan. Äidistä jää huolehtimaan sisar, joka ei kerro läheisilleen kaikkea itsestään mutta haluaa huolehtia siitä, että pikkusisko pääsee parempien mahdollisuuksien äärelle.
Elämä kaukana kotoa soljuu omia uomiaan, kunhan koti-ikävä helpottaa ja arki löytää tavanomaisuutensa. On töitä, vuokraemäntä, asuintoverit, uuden oppiminen ja uudet ystävät. Äidille ei kirjeissä aivan kaikkea kerrota, mutta Rose saa kuulla esimerkiksi e…