"Edistystä, sanon minä, sillä tiellä, joka kadotukseen vie. Minä ne tunnen, nuo alasrepivät, hajoittavat pyrinnöt. Ei ole ensi kertaa, kun ihmishenki tekee kapinaa Jumalaa vastaan."
Minna Canthin näytelmässä Papin perhe on nimensä mukaisesti kysymys papin perheestä. Pastori Henrik Valtarilla ja hänen vaimollaan Elisabethilla on kolme lasta: Jussi, Hanna ja Maiju. Hanna ja Jussi saapuvat käymään kotonaan ja tuovat mukanaan uusia ajatuksia. He ovat kiinnostuneita niin naiskysymyksestä kuin työväen asioistakin, mutta tyttärensä suun isä pyrkii tukkimaan tylysti vetoamalla siihen, että tämä edustaa naissukupuolta eikä voi ymmärtää asioita, jotka eivät hänelle kuulukaan.
Isä toivoisi poikansa mukaan lehtityöhön, mutta poika kieltäytyy ja lähtee mieluummin työskentelemään aatteiltaan liberaalimman sanomalehden leipiin. Tästä isä ei pidä vaan ajaa poikansa pois kotoa. Hanna liittyy veljensä seuraan, ja kotiin jää Maiju, joka haluaa toteuttaa omia unelmiaan. Niiden hän tietää sotivan isän ihanteita vastaan ja päätyy lopulta lähtemään salaa haaveidensa perään.
Isä on varsin omanarvontuntoinen ja jyrkkä. Lasten pyrkimys rikkoa rajoja ja omaksua uusia aatteita on isän mielestä äidin lepsun kasvatuksen syytä: omassa toiminnassaan hän ei kykene korjattavaa näkemään. Lopulta hänkin kuitenkin taipuu huomaamaan, että ehkä uusissakin tuulissa voi olla jotain hyvää.
Näytelmässä luodaan Canthille ominaiseen tapaan realistista ajankuvaa ja nostetaan esille yhteiskunnallisia epäkohtia. Kirjailijan parhaimmistoon tämä teos ei mielestäni lukeudu, mutta aivan kelpo luettavaa teksti kyllä nykyajan lukijallekin tarjoaa. Konservatiivisten ja vapaamielisempien ajatusten törmääminen ei ole vierasta 2000-luvullakaan.
Papin perheen ovat lukeneet myös ainakin Annika ja Luru.
Minna Canthin näytelmässä Papin perhe on nimensä mukaisesti kysymys papin perheestä. Pastori Henrik Valtarilla ja hänen vaimollaan Elisabethilla on kolme lasta: Jussi, Hanna ja Maiju. Hanna ja Jussi saapuvat käymään kotonaan ja tuovat mukanaan uusia ajatuksia. He ovat kiinnostuneita niin naiskysymyksestä kuin työväen asioistakin, mutta tyttärensä suun isä pyrkii tukkimaan tylysti vetoamalla siihen, että tämä edustaa naissukupuolta eikä voi ymmärtää asioita, jotka eivät hänelle kuulukaan.
Isä toivoisi poikansa mukaan lehtityöhön, mutta poika kieltäytyy ja lähtee mieluummin työskentelemään aatteiltaan liberaalimman sanomalehden leipiin. Tästä isä ei pidä vaan ajaa poikansa pois kotoa. Hanna liittyy veljensä seuraan, ja kotiin jää Maiju, joka haluaa toteuttaa omia unelmiaan. Niiden hän tietää sotivan isän ihanteita vastaan ja päätyy lopulta lähtemään salaa haaveidensa perään.
Isä on varsin omanarvontuntoinen ja jyrkkä. Lasten pyrkimys rikkoa rajoja ja omaksua uusia aatteita on isän mielestä äidin lepsun kasvatuksen syytä: omassa toiminnassaan hän ei kykene korjattavaa näkemään. Lopulta hänkin kuitenkin taipuu huomaamaan, että ehkä uusissakin tuulissa voi olla jotain hyvää.
Näytelmässä luodaan Canthille ominaiseen tapaan realistista ajankuvaa ja nostetaan esille yhteiskunnallisia epäkohtia. Kirjailijan parhaimmistoon tämä teos ei mielestäni lukeudu, mutta aivan kelpo luettavaa teksti kyllä nykyajan lukijallekin tarjoaa. Konservatiivisten ja vapaamielisempien ajatusten törmääminen ei ole vierasta 2000-luvullakaan.
Papin perheen ovat lukeneet myös ainakin Annika ja Luru.
Totta, Canth se vaan on aina ajankohtainen.
VastaaPoistaNiin on! Uskomatonta, miten yli sata vuotta sitten kirjoitetut ajatukset kantavat tänäkin päivänä.
Poista