Siirry pääsisältöön

Minna Canth: Papin perhe

"Edistystä, sanon minä, sillä tiellä, joka kadotukseen vie. Minä ne tunnen, nuo alasrepivät, hajoittavat pyrinnöt. Ei ole ensi kertaa, kun ihmishenki tekee kapinaa Jumalaa vastaan."

Minna Canthin näytelmässä Papin perhe on nimensä mukaisesti kysymys papin perheestä. Pastori Henrik Valtarilla ja hänen vaimollaan Elisabethilla on kolme lasta: Jussi, Hanna ja Maiju. Hanna ja Jussi saapuvat käymään kotonaan ja tuovat mukanaan uusia ajatuksia. He  ovat kiinnostuneita niin naiskysymyksestä kuin työväen asioistakin, mutta tyttärensä suun isä pyrkii tukkimaan tylysti vetoamalla siihen, että tämä edustaa naissukupuolta eikä voi ymmärtää asioita, jotka eivät hänelle kuulukaan.

Isä toivoisi poikansa mukaan lehtityöhön, mutta poika kieltäytyy ja lähtee mieluummin työskentelemään aatteiltaan liberaalimman sanomalehden leipiin. Tästä isä ei pidä vaan ajaa poikansa pois kotoa. Hanna liittyy veljensä seuraan, ja kotiin jää Maiju, joka haluaa toteuttaa omia unelmiaan. Niiden hän tietää sotivan isän ihanteita vastaan ja päätyy lopulta lähtemään salaa haaveidensa perään.

Isä on varsin omanarvontuntoinen ja jyrkkä. Lasten pyrkimys rikkoa rajoja ja omaksua uusia aatteita on isän mielestä äidin lepsun kasvatuksen syytä: omassa toiminnassaan hän ei kykene korjattavaa näkemään. Lopulta hänkin kuitenkin taipuu huomaamaan, että ehkä uusissakin tuulissa voi olla jotain hyvää.

Näytelmässä luodaan Canthille ominaiseen tapaan realistista ajankuvaa ja nostetaan esille yhteiskunnallisia epäkohtia. Kirjailijan parhaimmistoon tämä teos ei mielestäni lukeudu, mutta aivan kelpo luettavaa teksti kyllä nykyajan lukijallekin tarjoaa. Konservatiivisten ja vapaamielisempien ajatusten törmääminen ei ole vierasta 2000-luvullakaan.

Papin perheen ovat lukeneet myös ainakin Annika ja Luru.

Kommentit

  1. Vastaukset
    1. Niin on! Uskomatonta, miten yli sata vuotta sitten kirjoitetut ajatukset kantavat tänäkin päivänä.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…