Siirry pääsisältöön

Minna & miehet. Minna Canthia sarjakuvina

"Sikamaisen huono idea! Edes 110 vuotta kuolemani jälkeen te miehenpuolet ette ole viisastuneet pennin vertaa."
Minna & miehet. Minna Canthia sarjakuvina
(Asema ja Pohjois-Savon taidetoimikunta 2010)
118 sivua
Minna & miehet. Minna Canthia sarjakuvina -teos on Pohjois-Savon taidetoimikunnan projekti, jossa kuusi savolaissyntyistä sarjakuvataiteilijaa tulkitsee Canthia ja hänen tekstejään. Sarjakuva-albumin aloittaa Jyrki Nissisen tulkinta Köyhää kansaa -romaanista, joka oli minulle aikanaan ensimmäinen ja järisyttävä kosketus Canthin tuotantoon. Nissinen on tuonut köyhän Marin ja hänen tarinansa nykyaikaan.
Jyrki Nissisen sarjakuvassa Köyhää kansaa tuodaan nykyaikaan.
Minä itse pysyttelen mieluusti vaan paikallani. En kunnolla nukuksissa, enkä kunnolla valveilla. Tsiikailen vain umpi crazyjä näkyjäni. Hullunhoureita! Hirviöitä ja sen sellaista.
Perustarina kuitenkin on kuta kuinkin sama. Lopussa on romaanistakin tuttu keskustelu, jossa pappi ja lääkäri keskustelevat ja lääkäri esittää ajatuksia, jotka saavat papin tyrmistymään. Jotain Canthin edistyksellisestä ajattelusta kertoo se, että lääkärin ajatuksista kiistellään vielä nykyäänkin.

Jyrki Heikkisen sarjakuva Epäluulo sekoittaa unen ja todellisuuden, ja "kaikki on niin mahdottoman sekavaa". Jope Pitkäsen sarjakuvassa Kiss & Tell taas on kysymys kuvitellusta salaisesta rakkaustarinasta, jota viedään eteenpäin tekstiviestein. Tarinassa otetaan hauskalla tavalla, Minna Canthin tapaan, kantaa nykyajan ilmiöihin.

Reijo Kärkkäisen Eräs Puijolla käynti mukailee Canthin novellia ja kertoo kahdesta tytöstä, joiden maine ja kunnia joutuvat vaaraan viattoman Puijolla käynnin myötä. Sarjakuvassa naisten tai tyttöjen asema näyttäytyy melkoisen kahlittuna: koskaan ei voi olla liian varovainen, jos haluaa säilyttää kunniallisen maineensa.

Hemmo-sarjakuva, jonka on piirtänyt Petteri Tikkanen, perustuu myös Minna Canthin tarinaan. Tulee sota, joka vaatii miehiä puolustamaan maata, ja matkaan lähtee myös Hemmo. Tarina etenee hyvin vahvasti kuvien varassa, tekstiä ei ole juuri lainkaan, ja piirrosjälki on suurilinjaista.

Sarjakuva-albumin päättää Pentti Otsamon tulkinta novellista Kuoleva lapsi. Kuoleman odotusta sävyttää tuskaisa kyseleminen, mikä mahtaa olla kaiken tarkoitus.

Albumin sarjakuvat ovat luonnollisesti hyvin erityyppisiä, kun kaikki ovat eri tekijöiden kynistä lähtöisin. Yhteinen nimittäjä on Minna Canth, mikä on hieno asia: on hyvä, että tärkeän naiskirjailijamme tuotantoa tuodaan esille tälläkin tavoin - ja miesvoimin! Sarjakuvistakin näkyy Canthin sanoman ajattomuus.

Albumin parissa tajusin, että on vielä monia Canthin teoksia, joihin en ole tutustunut, vaikka Canth lempikirjailijoihini lukeutuukin. Pohjana olevien tekstien tunteminen ei ole välttämätöntä sarjakuvien ymmärtämiseksi, mutta etua siitä mielestäni kyllä on.

Kommentit

  1. Mikä mahtava idea tällainen sarjakuvateos! Meni heti lukulistalle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa mielenkiintoista sitten kuulla, mitä sinä kirjasta ajattelet. :) Minun käsiini sarjakuvateos osui ihan sattumalta kirjaston vasta palautettujen hyllystä.

      Poista
  2. Vau, hieno Minnan päivän postaus! :) Tämä täytyy tsekata. Kiitos mukavasta arviosta :)

    p.s. olen useana päivänä yrittänyt kirjautua lukijaksesi, mutta blogger ilmoittaa, ettei se pysty toteuttamaan pyyntöäni.. Muillakin on kuulema bloggerin kanssa sama ongelma... Ei auta siis kuin odotella, että vika korjataan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kivasta kommentista! :)
      Blogger kyllä välillä aina yllättää ominaisuuksillaan. Joskus tekstien asettelut menevät miten sattuu, vaikka mitä tekisi, ja joskus on näitä kirjautumisongelmia. Mutta kiva kuulla, että olet innostunut kirjautumaan lukijakseni. Toivottavasti pian onnistuu!

      Poista
  3. Tästä en tiennytkään... onpas hieno vinkki! En ole mikään Canth-fani, mutta tämä alkoi kiinnostaa, kun on niin originelli aihe sarjakuvaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on tosiaan kiinnostava kokonaisuus, kun tekijät käsittelevät Canthia niin eri tavoin.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…