Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on toukokuu, 2014.

Tove Jansson: Kunniallinen petkuttaja

"Tuolla hän asuu. Tuolla Mats ja minäkin vielä asumme. Mutta minun on odotettava. Minun on harkittava hyvin tarkkaan ennen kuin annan tälle Anna Aemelinille tärkeän sijan elämässäni."
En muista, olenko aiemmin lukenut Tove Janssonilta aikuisille suunnattua romaania. Niinpä Kunniallinen petkuttaja oli mielenkiintoinen löytö kirjastosta, ja tartuin siihen innolla. Vielä enemmän innostuin, kun tarina lähti alusta alkaen viemään mukanaan niin hyvin.

Kunniallinen petkuttaja kertoo Katri Klingistä ja Anna Aemelinista. Ensin mainittu asuu veljensä Matsin ja nimettömän koiransa kanssa kylmässä huoneistossa ja päättää muuttaa taiteilija Anna Aemelinin luokse. Jotenkin huomaamatta Katri asettuukin veljensä Matsin kanssa taiteilijan taloon ja ryhtyy pyytämättä huolehtimaan talon emännän asioista. Kyläläisissä erikoinen järjestely herättää puheita ja Katri olisi helppo tuomita. Jollain erikoisella tavalla lukija kuitenkin päätyy ymmärtämään Katria, jota lapset haukkuvat noita-akaksi ja j…

Minna Canth: Sylvi

"SYLVI Pyytäisitkö sinä eroa, jos minä olisin sinulle uskoton?
AKSEL (nauraen). Mitä hullua? Sinä uskoton? Ei, kissimirri, siitä ei pelkoa.
Minna Canthin näytelmän Sylvi nimihenkilö on nuorena orvoksi jäänyt nainen, joka on sittemmin mennyt naimisiin itseään reilusti vanhemman Akselin kanssa. Avioliitto vaikuttaa varsin onnistuneelta, kunnes kuvioihin ilmaantuu vuosien takainen ystävä, Viktor. Sylvi ymmärtää tai ainakin luulee ymmärtävänsä, että hän ei rakasta aviomiestään.

Akselin ja Sylvin suhteen laatu muuttuu lukijan silmissä toisenlaiseksi, kun Sylvi haluaa keskustella miehensä kanssa mahdollisesta avioerosta. Mies tekee selväksi, että ero ei tule kysymykseen, ja niin Sylvi päätyy tekemään ratkaisun, jonka seuraukset ovat traagiset.

Sylvi on kertomus onnettomasta avioliitosta ja nuoresta naisesta, joka on valmis toimimaan saadakseen sen, mitä haluaa. Samalla hän on hyvin ajattelematon eikä ymmärrä, että tarkoitus ei pyhitä keinoja. Näytelmä ei lupaa henkilöilleen onnea ja roma…

Laura Honkasalo: Nuukaillen eli kuinka pelastin kukkaroni ja maailman

"Kun raha on tiukassa, on pakko uudistaa, muodistaa ja tuunata. Villivihanneksista ja kirppiksistä on tullut trendijuttuja. Lähiruoka kiinnostaa sekä säästämisen että ekologisten seikkojen takia."
Nuukaillen on opas säästämiseen, pihistelemiseen ja kuluttamisen vähentämiseen. Laura Honkasalo toteaa teoksen alkusanoissa kirjan syntyneen elämäntilanteen muuttumisesta:
Kesällä 2011 olin yhtäkkiä yksin kahden pienen lapsen kanssa. Olin paniikissa: miten oikein elättäisin lapset vapaana kirjailijana? Vaikka elintaso ei aviovaimonakaan ollut huikea, se oli kuitenkin kohtalainen. Samalla kulutushysteria uuvutti kirjailijaa. Yleisesti ottaenkin yletöntä kuluttamista pitäisi pyrkiä suitsimaan, sillä jo kauan on tiedetty, että maapallo ei kestä nykyistä kuormitusta. Jokainen voi tehdä asiassa osansa, ja Honkasalon kirjasta saa poimittua omaan arkeen sopivia vinkkejä, joilla säästää rahaa ja vähentää kulutusta.

Vaikka ruoka on Suomessa kallista, menee sitä arvioiden mukaan roskikseen 20…

Carlos Da Cruz ja Anniina Mikama: Täyttä laukkaa maailman ympäri

"Andalusianhevoset olivat muoti-ilmiö Euroopassa renessanssin ajalta eli 1400-luvulta 1800-luvun lopulle asti. Tällöin perustettiin useita klassisia ratsastuskouluja. Monet taiteilijat, kuten Diego Velázquez, maalasivat aatelisista muotokuvia hevosen selässä."
Anniina Mikaman ja Carlos Da Cruzin lasten tietokirjassa matkataan hevostyttö Niinan mukana maailmalle. Matka alkaa koti-Suomesta, missä tutustutaan suomenhevoseen rotuna, ja jatkuu muun muassa Puolan ja Ranskan kautta Afrikan pohjoisosiin ja sieltä Intian, Mongolian ja Japanin kautta Australiaan, Chileen ja Yhdysvaltoihin. Matkan varrella tutustutaan kaikkiaan kahdeksaantoista eri hevosrotuun: joukossa on tuttujen suomenhevosen ja arabianhevosen lisäksi eksoottisempiakin lajitovereita, kuten vaikkapa japanilainen kandachimehevonen.

Kirjan jokaisella aukeamalla esitellään yksi hevosrotu: tietolaatikossa on lueteltu tiivistetysti kullekin rodulle ominainen ulkonäkö, luonne ja sukupuu. Kirja ei kuitenkaan keskity vain ul…

Tunnelmia Instagram-kuvin

Olen perustanut Instagramiin tunnuksen nimellä kirjakummitus - tervetuloa seuraamaan! Tässä muutamia Instagramissa julkaistuja kuvia viime viikonlopulta:


Pääsimme viettämään aikaa mökillä, mikä olikin todella hienoa. Luonnon läheisyys rauhoittaa, ja kesätunnelmaa täydentää rantasauna ainutlaatusine löylyineen.

Lauantain helle muuttui yöllä kunnon ukonilmaksi, mutta se ei haitannut. Sateen raikastamaa ilmaa haisteli aamulla mielellään.


Kesäsateessa on ihmeellistä lumoa: tuoksu on huumaavaa ja maisemassa on jotain utuisen ihanaa.

Lukujumi alkaa vähitellen helpottaa, joten lähipäivinä kirjoitan toivottavasti taas muutaman sanasen kirjoistakin. Helteet ovat tällä erää mennyttä, joten on mukavaa käpertyä sohvannurkkaan kirjan kanssa, jos vauva sen vain sallii.

Hyvää toukokuun loppua kaikille!

Vuosi kuvina: toukokuu

Ihana kesä on täällä! Tänään on lämmintä 27 astetta ja elämä vauvan kanssa on muuttunut hurjasti, kun enää ei tarvitse pukea haalareita ja pipoja päälle pientäkin ulkona piipahdusta varten. Pienet varpaat ovat jo tunnustelleet vihreää nurmikkoa ja hellepuvut on otettu käyttöön.


Upeista säistä huolimatta olen kärsinyt isosta väsymyksestä ja melkoisesta lukujumista. Kirjojen lukeminen on takunnut ja takana on pisin bloggaustauko koko blogini olemassaoloaikana. En kuitenkaan ole viitsinyt liikaa asiasta stressata vaan uskon, että kyllä se lukuilo taas palaa.


Toivoin saavani tähän postaukseen kuvan kukkivista tulppaaneista, jotka lupaavasti nostivat päätään kukkapenkistä. Kutsumaton vieras päätti toisin: myyrä on käynyt kaivamassa tulppaanit yksi kerrallaan kukkapenkistä ylös ja jättänyt kuopan jälkeensä ikään kuin merkiksi: tässä kukan piti kasvaa. Nyt olisivat siis hyvät neuvot tarpeen!
Onneksi kirsikkapuu kuitenkin aloittaa juuri nyt upeaa kukintaansa.

Joël Dicker: Totuus Harry Quebertin tapauksesta

"Aloin selata lehtileikkeitä sydän pamppaillen: joka artikkelissa kerrottiin, että muuan Nola Kellergan oli kadonnut salaperäisesti eräänä elokuun iltana 1975. Lehtikuvien Nola oli selvästi sama tyttö kuin Harryn kuvissa."
Joël Dickerin teos Totuus Harry Quebertin tapauksesta kiinnitti huomioni, kun luin siitä kirjoitettuja ylistäviä arvioita. Iloiseksi yllätyksekseni kirja tupsahti minulle äitienpäivälahjapaketissa, kun olin sen jo ehtinyt lukulistalleni lisätä.

Kirjan minäkertoja on Marcus Goldman, nuori newyorkilainen menestyskirjailija. Toisesta romaanista on jo tehty kustantajan kanssa sopimus, mutta se ei vain ota syntyäkseen. Marcus lähtee amerikkalaiseen Auroran pikkukaupunkiin, missä asuu hänen oppi-isänsä, kirjailija Harry Quebert. Nuoren miehen vierailu ilahduttaa yksinäistä miestä, mutta odotuksistaan huolimatta Marcus ei löydä innoitusta uuteen romaaniinsa.

Kotiin palattuaan Marcus saa puhelinsoiton Harrylta, jonka pihasta on löydetty kolmekymmentäkolme vuotta a…

Lewis Carroll: Kraukijahti

"'Oivallinen kraukipaikka!' huusi Päällikkö     ja kelloansa kilisti ykskantaan. Tukastansa laskettiin nyt mereen miehistö     ja vuorovesi kantoi heidät rantaan." Kraukijahti julkaistiin viime vuonna ensimmäistä kertaa suomalaisena laitoksena. Tove Jansson kuvitti teoksen ruotsinnoksen jo vuonna 1959, ja nyt juhlavuottaan viettävän Janssonin kuvitus näkyy suomenkielisessä painoksessa.

Kahdeksanosainen runoelma kertoo nimensä mukaisesti kraukijahdista. Saalistukseen, viikkojen seikkailuun, tarvitaan mukaan urhoollinen, monihenkinen ja moninainen miehistö.
Viimeiseksi joukkoon liittyi selvä ääliö,
   kun yksi pesti oli vielä auki.
Yhden aatteen mies - "No hyvä!" tuumi Päällikkö -
   se yksi aate oli näet Krauki. Sillä, mikä krauki lopulta on, ei ole merkitystä. Tärkeämpää on itse seikkailu, joka tapahtuu myös kielessä.

Itse tarinassa saalistus herättää turhautumista ja pelkoa, kun kraukia ei vain näy ja tarinat sellaisen kohtaamisen seurauksista kauhistuttavat. …

Jimmy Burns: Maradona - maailman paras jalkapalloilija?

"Yleisö on kuitenkin keskittynyt kentän laidalla sijaitsevaan muoviseen putkeen, josta Boca Juniorsin pelaajat ilmestyvät Maradona etunenässä. Häntä tervehditään eläimellisellä karjunnalla. Pelaaja tekee ristinmerkin ja nostaa kätensä voitokkaasti kohti taivasta. 'Maradona, Maradona', fanit huutavat. Kentälle laskeutuu jättimäinen ilmapallo, jossa lukee 'TERVETULOA TAKAISIN, DIEGO!'."
Vaikka ei olisi innokas penkkiurheilija, on Diego Maradonan nimi silti varmasti tuttu. Legendaarinen jalkapallotähti on tullut tutuksi myös muista yhteyksistä kuin urheilusta, ja hänen tarinaansa tarttuessani tiesin odottaa rosoisuutta ja railakasta menoa. Jimmy Burnsin kirjoittama epävirallinen elämäkerta lunasti odotukseni: kirja kuvaa argentiinalaisen tähden elämänpolkua kiinnostavalla tavalla. Eikä elämäkerta rajoitu vain jalkapalloon, vaan urheilumaailma nivoutuu voimakkaasti esimerkiksi politiikkaan ja talouteen.

Diego Maradona on lahjakkuus, jonka kyvyt huomataan varhain.…

Laura Lähteenmäki: Kaaso

"Hän on Raisan kaaso, Marikin kaaso ja Janitan kaaso. Kolminkertainen kaaso. Suorastaan ammattilainen. Morsiamilla ei ole mitään hätää ja huolta."
Laura Lähteenmäen Kaaso-romaanin päähenkilö on kolmekymppinen Ilona, joka on palannut koti-Suomeen vietettyään talven Ranskassa. Kesästä on tulossa kiireinen, sillä hän on lupautunut kolmen kesämorsiamen kaasoksi. Samaan aikaan pitäisi tulla toimeen museotyön pienellä palkalla ja yrittää pedata itselle vakituista työpaikkaa.

Voisi luulla, että kirja on kepeä ja täynnä iloista häähumua, mutta pohjavire on kuitenkin varsin melankolinen. Pian käy ilmi, että Ilona kokee jatkuvaa ulkopuolisuutta. Sitä hän on kokenut asuessaan Ranskassa, eikä paluu kotimaahan tuo tunteeseen muutosta. Marikki-siskon ja äidin seurassa hän jää ulkopuoliseksi, ja äiti arvostelee jatkuvasti hänen valintojaan.
Viime kesänä hän asui äidin luona mäntykankaalla ja juoksi kerran äitiä vastaan huomaamatta tätä. Äiti huomautti myöhemmin, että Ilona näytti juostessa…

Hyvää äitienpäivää!

Juhlapäivän lukemiseksi sopii hyvin Aino Suholan kolumni Sydänpuoli ylöspäin, joka julkaistiin eilen Keskisuomalaisessa. Sen myötä haluan toivottaa kaikille ihanaa äitienpäivää!

Arthur Conan Doyle: Baskervillen koira

"Minä olen kuullut kerrottavan, että ennen tuota kamalaa tapausta useat henkilöt olivat nähneet nummella kuleksimassa erään eläimen, joka ei voinut olla tavallinen, ja kuvailujen mukaan oli se täydelleen ollut Baskervillen suvun vainoojan näköinen. Kaikki kertoivat samalla tapaa, että se oli ollut suuri, hehkusilmäinen, aavemainen ja kauhea eläin."
Sherlock Holmesin tuntevat suurin piirtein kaikki. Tuo brittietsivä on pääosassa klassikkodekkarissa Baskervillen koira, joka on ollut pitkään lukulistallani. Villasukka kirjahyllyssä -blogin postauksen ansiosta tajusin, että Elisa Kirjasta löytyy myös ulkomaisia klassikoita, kun olin aiemmin lukkiutunut jotenkin hassusti etsimään vain suomalaisia teoksia vuosien takaa. Niinpä latasin innoissani tämän teoksen itselleni ja tartuin vanhaan kunnon etsivätarinaan.

Sherlock Holmes ja hänen ystävänsä, tarinan kertojana toimiva tohtori Watson, kutsutaan Devonshireen selvittämään Charles Baskervillen outoa kuolemaa. Vaikuttaa siltä, että …

Catherine ja Laurence Anholt: Ystävät ympäri maailman

"Tapasin pojan, jonka nimi on Muhammad. Muhammad leikkii kadulla kavereittensa kanssa."
Lastenkirja Ystävät ympäri maailman on viehättävä suvaitsevaisuuden ylistys. Tarina kertoo nimeämättömästä minäkertojasta, joka kiertää ympäri maailmaa. Hänet on kuvattu piirroksissa niin, että hän voisi olla ihan yhtä hyvin tyttö kuin poika.

Päähenkilö haluaa uuden ystävän ja kiertää maailmaa. Matkallaan hän tapaa monenlaisia lapsia: Brasiliassa on Paulo, joka rakastaa jalkapalloa, Venäjällä on Galina, jonka äiti odottaa vauvaa, ja Japanissa on Yuki, jonka mielestä lastenpäivä on vuoden kivoin päivä.

Tarinan rakenne on toisteinen. Jokaisella aukeamalla matkaaja tapaa uuden lapsen, josta kerrotaan muutamia yksityiskohtia. Aukeaman päätteeksi todetaan, että kustakin lapsesta tulisi mainio ystävä. Kirjan lopussa lukija kohtaa mukavan yllätyksen, joka tähdentää kirjan sanomaa.

Ystävät ympäri maailman on visuaalisesti miellyttävä ja tarinaltaan ihastuttava kirja. Kirjasta tulee mieleen vanha l…

Sjón: Poika nimeltä Kuukivi

"Hän ei ollut osannut epäillä, että kun tauti alkaisi raivota, Reyjkavík tyhjenisi ja näyttäisi siltä kuin siellä ei tapahtuisi mitään, että kaupunki muuttuisi hylätyksi kulissiksi, jonka hän, Máni Steinn, voisi kuvitella minkä tahansa hurjan juonen tapahtumapaikaksi, tai oikeammin sanottuna paikaksi niille pahaenteisille tapahtumille, jotka elokuvissa kävisivät toteen tällaisessa tuhoon tuomittujen kylässä."
Poika nimeltä Kuukivi -romaanin päähenkilö on nuori poika, Máni Steinn, joka elää vuonna 1918 Reykjavikissa. Hän on kuusitoistavuotias ja kulkee omia polkujaan. Kirja alkaa homoseksuaalisesta kohtaamisesta, ja poika puhuu "asiakkaista", jotka ovat miehiä ja joita hän tapaa salaa rahasta. Näitä tapaamisia on matkan varrella useita, ja lopulta yhdestä sellaisesta muodostuu pojan elämän ratkaiseva käännekohta.

Reykjavikissa on kaksi elokuvateatteria, ja poika rakastaa niitä. Hän käy katsomassa elokuvia yhä uudelleen, ja elokuva säestävine orkestereineen nivoutuu v…

Malala Yousafzai ja Christina Lamb: Minä olen Malala

"Olin tyttö maassa, jossa pojan syntymää juhlistetaan ammuskelemalla kivääreillä ilmaan, kun taas tytöt kätketään verhon taakse eikä heillä ole elämässään muuta roolia kuin valmistaa ruokaa ja synnyttää lapsia."
Malala Yousafzai nousi maailmaanlaajuisesti esille, kun hän joutui koulumatkallaan Taliban-järjestön edustajan ampumaksi. Minä olen Malala kertoo erityislaatuisen tytön tarinan.

Malala Yousafzai syntyi maahan, jossa "tyttären syntymä tekee päivästä synkän". Hänen isänsä on kuitenkin erilainen kuin muut pataanit: hän rakastaa tytärtään heti. Siinä, millainen Malalasta tulee, on isällä suuri merkitys. Isän rooli tyttären elämässä näkyy läpi kirjan. Vaikka tyttöjen odotetaan sitoutuvan rooliinsa ruoanlaittajina ja miesten palvelijoina, luo isä tyttärelleen ajatuksen toisenlaisesta maailmasta toteamalla:
Malala tulee olemaan vapaa kuin taivaan lintu. Tyttöjen vapauteen on Pakistanissa kuitenkin vaikea uskoa. Kenraali Zian hallinnon aikana naisten elämään tuli e…

Jennifer Clement: Varastettujen rukousten vuori

"Meidän vuorella syntyi pelkkiä poikia ja osa pojista muuttui tytöiksi yhdentoista kieppeillä. Siinä iässä näiden poikien täytyi muuttua rumiksi tytöiksi, joiden taas täytyi välillä piiloutua maahan kaivettuihin koloihin."
Jennifer Clementin romaanin minäkertoja on Ladydi, joka asuu pienessä meksikolaiskylässä äitinsä kanssa. Isä on lähtenyt Yhdysvaltoihin ja huhujen mukaan hänellä on siellä uusi perhe.

Väkivallan uhka on läsnä jokapäiväisessä elämässä. Aseet ovat tavallinen näky ja pihalta saattaa löytyä ruumis.
Guerrerossa on takseja, joiden kojelautoihin kiinnitetyissä pahvikylteissä lukee: Ei verisiä ruumiita. Äidit pelkäävät tyttäriensä tulevan siepatuiksi, ja kun huumekartellin katumaasturi lähestyy kylää, painuvat tytöt piiloon maahan kaivettuihin kuoppiin. Aina jatkuva varuillaanolo ei kuitenkaan riitä, vaan Paula, "Meksikon kaunein tyttö", siepataan. Siepatut eivät yleensä palaa, mutta Paula tulee kovia kokeneena takaisin.
Paula oli kävellyt Linnunradan lä…

Kimmo Taskinen: Herra ja moukka

"Issakainen kuuluu niihin ihmisiin, joita voitaisiin luonnehtia psykologisella termillä synnyntä-hapannaamat. Hänen mielestään kaikki on mennyt päin mäntyä, kaikki menee päin mäntyä ja kaikki tulee menemään päin mäntyä." 
(Sarjakuvasta Issakaisen hyvä mieli.)
Kimmo Taskisen kuvittama sarjakuva-albumi Herra ja moukka kuvaa maaseutua ja maalaisia värikkään herkullisesti. Taskinen on muovannut uuteen uskoon Juhani Ahon, Aapelin, Unto Eskelisen ja Joel Lehtosen tekstejä, ja lopputulos on varsin onnistunut. Teoksesta löytyvät sarjakuvasovituksina Juhani Ahon Tuomiokello, Aapelin Issakaisen hyvä mieli, Joel Lehtosen Herra ja moukka sekä Unto Eskelisen Tulukintavaekeoksia.

Tarinoissa kuvataan ihmisluontoa hykertelevän ymmärtäväisesti, ja sama näkyy myös teoksen kuvituksessa. Henkilöhahmot eivät ole silotellun kauniita vaan pikemmin päinvastoin: ihmiset kuvataan kaikkine vikoineen ja virheineen. Värikäs kuvitus mustalla sivupohjalla tekee lukemisesta visuaalisesti miellyttävää.

Tari…

Victor Hugo: Kurjat

"Viime vuonna, kauniina toukokuun päivänä kulki eräs vaeltaja Nivelles'istä tullen La Wulpeen päin. Hän käveli kahden puurivin välissä leveää, kivettyä viertoteitä, joka kumpuilee yli peräkkäisten kukkuloiden, jotka valtavina aaltoina nostavat ja taas laskevat tietä. Lännessä hän näki Braine-l'Alleud'n kellotapulin, joka on kuin nurin käännetty maljakko."
Täytyy myöntää, että hieman arastellen tartuin tähän Victor Hugon klassikkoromaaniin. Lyhennetyssä pokkariversiossa on lähes tuhat sivua ja fontti on pientä. Pohdin, kuinka jaksan kirjan lukea, mutta aika pian kirjan avattuani sain todeta epäilyjeni kaikonneen. Oli kiinnostavaa hypätä 1800-luvun Ranskaan, eikä kirjan koko enää hirvittänytkään.

Romaani alkaa Dignen piispan esittelyllä, ja kertoja toteaa, ettei piispa juurikaan koske kertomuksen pääjuonta. Dignen piispalla on kuitenkin tärkeä merkitys siinä vaiheessa, kun kylään saapuu Jean Valjean, kaleeriorjuudesta vapautunut vanki. Piispa osoittaa, että hyvyyde…

Gabriel García Márquez: Mamá Granden hautajaiset

"Lintuhäkki tuli valmiiksi. Tottumuksen voimasta Baltazar ripusti sen verannan räystääseen, ja siinä vaiheessa kun hän lopetteli lounastaan puhuttiin jo kaikkialla että se on maailman kaunein häkki. Sitä vaelsi katsomaan sellainen määrä ihmisiä, että talon edustalle muodostui väkijoukko, ja Baltazarin täytyi ottaa häkki alas ja sulkea verstas."
(Novellista Baltazarin merkillinen iltapäivä)
Nobel-palkittu kolumbialaiskirjailija Gabriel García Márquez menehtyi kiirastorstaina. Hänen muistonsa kunnioittamiseksi Kirjoja ja Kakkuja -blogin Johanna julisti GGM-lukuhaasteen, jossa on jaettu kirjailijan tuotantoa bloggareiden kesken niin, että eri blogeissa luetaan eri teoksia. Minä päätin tarttua García Márquezin ensimmäiseen novellikokoelmaan, joka on vuonna 1962 julkaistu Mamá Granden hautajaiset. Kokoelmassa on kahdeksan kertomusta.

Jo ensimmäisestä novellista, Tiistain siesta, käy ilmi kirjailijan lakoninen tyyli. Äiti ja tytär ovat junamatkalla ja ohittavat kylän:
Orkesteri so…

Venla Hiidensalo: Karhunpesä

"Lähtiessäni laskin käteni Alman kädelle. Silloin Alma raotti huuliaan ja kuiskasi sen lauseen:
- Etsi isä."
Venla Hiidensalon romaanin Karhunpesä keskiössä on Matalena, valokuvaaja, joka palaa ulkomailta Suomeen ehtiäkseen vielä tavata mummunsa Alman, joka makaa sairaalassa. Alma pyytää pojantytärtään selvittämään, mihin Voitto-isä aikoinaan katosi, ja Matalena ryhtyy työhön. Yhden ihmisen vaiheiden selvittäminen johtaa monisyiseen tarinaan, joka ulottuu koskettamaan monia ihmiskohtaloita ja avaa hienosti Suomen historiaa, erityisesti sisällissodan aikaa.

Matalenan mummun isä Voitto on 1910-luvun lopulla joutunut pakenemaan Suomesta Venäjälle. Punaiset ovat hävinneet sisällissodan, ja häviäjien puolelle lukeutuva Voitto lähtee Buin kylään rakentamaan muiden kaltaistensa kanssa ihanneyhteiskuntaa.
Se oli ollut viimeinen kerta, kun hän oli nähnyt isän. Alma oli seissyt ikkunassa katsomassa isän perään. Hän oli kuullut jo aiemminoven kolahduksen, kun Viljo oli aamuyöstä hiipiny…

Arvonnan voittaja

Laura Lähteenmäen Ikkunat yöhön -romaanin saa omakseen Athena. Arvonnan suoritin Random.orgin List Randomizerin avulla.
Onnittelut voittajalle! Kyselen piakkoin sähköpostitse yhteystietojasi, jotta voin laittaa kirjan postiin.

Kiitos kaikille osallistuneille ja aurinkoista toukokuuta!

Tiina Hietikko-Hautala: Kivikkosaaren kummitus

"Merenkurkkua kutsutaan laivojen hautausmaaksi, sillä tänne on uponnut satoja laivoja ja sukeltajat löytävät yhä uusia hylkyjä. Kivikkosaaren seutu on erityisen vaarallinen. Siksi täällä liikkuivat aikoinaan myös salakuljettajat. Ne kivet siellä Kivikkosaaressa tuntevat monta tarinaa."
Tiina Hietikko-Hautalan kirjoittama ja Suvi Karin kuvittama lastenkirja Kivikkosaaren kummitus - seikkailu saaristossa kertoo Saagasta ja Veikosta, jotka lähtevät veneretkelle Merenkurkun saaristoon. Päämääränä on Kivikkosaari ja oppaakseen kaksikko saa merikapteeni Visa Heinosen.

Matkallaan Kivikkosaareen lapset kohtaavat luonnon ihmeitä ja kuulevat merikapteenin tarinoita. Niin tarinoihin kuin itse saareen liittyy jotain mystistä.
Kapteenin kuorsaus kuuluu jostain kaukaa ja aurinko porottaa paljaassa maastossa, mutta yhtäkkiä tulee jotenkin viluisa olo. Saarella on kummitus, joka tarvitsee jotain.

Kivikkosaaren kummitus on viehättävä ja hyväntuulinen kirja, jossa on leppoisa tunnelma. Saaren …

Huhtikuun luetut

Huhtikuussa oli monenlaista puuhaa, mutta edelleen ehdin lukea varsin mukavasti.


Ihminen sodassa -haaste eteni neljän kirjan verran, ja siihen liittyivät myös järisyttävimmät lukukokemukseni. Aivan kuin minua ei olisi ja Punaisten kyynelten talo olivat molemmat vavahduttavia, koskettavia ja suorastaan satuttavia kirjoja. Myös paljon blogeissa esillä ollut ja huhtikuun alussa valkokankaalla ensi-iltansa saanut Kirjavaras vaikutti, mutta ei niin suuresti kuin edellä mainitsemani romaanit. Täällä Pohjantähden alla -trilogian sain loppuun, ja kolmas osa oli edellisten tapaan vahva elämys.

Vive la France! -haaste eteni yhdellä teoksella, ja nyt olen saavuttanut alkuperäisen tavoitteeni eli sinisen raidan Ranskan lipusta. Taidan kuitenkin vielä jatkaa tämän kiinnostavan haasteen parissa. Runohaaste 2014 on periaatteessa osaltani paketissa, sillä haasteeseen pitää lukea vähintään neljä kirjaa, ja sen tavoitteen saavutin lukemalla huhtikuussa kaksi teosta aiemmin lukemieni kahden lisäksi. Luu…