Siirry pääsisältöön

Haruki Murakami: 1Q84, osat 1 ja 2

"Jossain vaiheessa minulle tuttu maailma katosi tai väistyi ja sen tilalle tuli toinen maailma. Maailma ikään kuin vaihtoi raidetta. Mieleni on vielä vanhassa maailmassa, mutta maailma ympärilläni on alkanut jo muuttua toiseksi. Toistaiseksi tuo prosessi on aiheuttanut vain vähän muutoksia."
Haruki Murakami: 1Q84
(Tammi 2013)
Japaninkielinen alkuteos 1Q84 ilmestyi 2009.
Englanninkielisestä käännöksestä suomentanut Aleksi Milonoff
783 sivua
Haruki Murakamin romaania 1Q84 pidetään kirjailijansa pääteoksena ja sitä on kehuttu blogeissa paljon. Esimerkiksi Annami, Minna ja Tiina ovat tästä ensimmäisen ja toisen osan yhteisniteestä pitäneet, ja 1Q84 voitti viime vuoden Blogistanian Globalia -palkinnon. Kirjastosta kirja tarttui mukaani sattumalta, ja hieman epäröiden siihen tartuin. Tuntui, että monen teemaltaan raskaan kirjan jälkeen olisin kaivannut vähän aikaa jotain hyvin kevyttä lukemista, ja kirjan koko arvelutti. Mutta kun kirjan avasin, lähti tarina viemään heti mukanaan niin, että epäilykseni kaikkosivat.

Romaanin tarinaa kerrotaan kahdesta näkökulmasta. Aomame on nainen, joka sivutyönään päästää hengiltä väkivaltaisia miehiä. Kavuttuaan hätäpoistumistikkaita pitkin pakoon liikenneruuhkaa hän huomaa joutuneensa rinnakkaistodellisuuteen, vuoteen 1Q84.
Taivaalla oli kaksi kuuta - pieni ja iso. Ne paistoivat siellä rinnakkain. Isompi kuu oli se, jonka hän oli aina nähnyt. Se oli keltainen ja melkein täysi. Mutta sen vieressä oli toinenkin kuu. Se oli kummallisen muotoinen. Se oli hieman vino ja vihertävä, ikään kuin ohuen sammaleen peittämä.
Matematiikanopettaja Tengo puolestaan törmää huonosti kirjoitettuun mutta lumoavaan romaanikäsikirjoitukseen, josta hänen pitäisi muokata parempi. Kirjan on kirjoittanut erikoinen ja erityinen Fuka-Eri, joka näkee jotain sellaista, mitä muut eivät.
Sekä pikkuväki että ilmakotelot olivat todellisia, Fuka-Eri oli sanonut Tengolle.
Niin Aomamen kuin Tengon menneisyyteen liittyy surua. Tengolta on salattu jotain tärkeää: Hän ei tiedä äidistään juuri mitään - vain sen, että äiti on kuollut. Hänellä on äidistään omituinen muisto, joka ei jätä häntä rauhaan ja josta hän ei tiedä, onko se totta vai ei. Aomame taas on hylännyt uskon ja joutunut sen vuoksi vanhempiensa hylkäämäksi. Murakami on tehnyt hahmoistaan eläviä, tuntevia ja niin inhimillisiä, että heidät on helppo kuvitella mielessään.

Usko on vahvasti läsnä tässä romaanissa. Mikä on totta, mikä ei? Mihin pitäisi uskoa? Ja lopulta moni asia nivoutuu jollain tapaa salaperäiseen uskonlahkoon, kulttiin, jossa on jotain pahaa mutta josta on hyvin vaikea saada selvää. Ja sitten on ihmeellinen ilmakotelo ja pikkuväki. Kirjassa nivoutuvat kokonaisuudeksi monet asiat: on kysymys paitsi uskonnosta, myös ihmisistä, rakkaudesta, ystävyydestä, oikeudentajusta, kirjallisuudesta, ihmisyydestä, erillisyyden tunteesta...

Haruki Murakami on luonut maailman, joka on realistinen mutta jollain tapaa vinksallaan. Ihmiset ovat eläviä ja kiehtovia, mutta he joutuvat kummallisiin tilanteisiin. Kirja on yhtä aikaa uskottava ja uskomaton, se vie mukanaan ja jännite kasvaa kirjan loppua kohden niin, että romaania on vaikea laskea käsistään. Ja kun kirjan saa loppuun, on vaikea odottaa pääsevänsä pian 1Q84:n kolmannen osan kimppuun.

Kommentit

  1. Mukavaa, että sinäkin olet nyt liittynyt Harukin mukanaan viemien joukkoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luin Kafka rannalla -teoksen aikoja sitten ja pidin siitä. Muuten en ole tämän kirjailijan tuotantoon tutustunut. Aion kyllä perehtyä enemmänkin.

      Poista
  2. Murakamin kirjat ansaitsisivat kyllä jonkun "tiiliskivi, joka ei tunnu tiiliskiveltä"-palkinnon. Mieletön kirja tuo 1Q84, minä luin joululomalla koko trilogian putkeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta! Lähes 800 sivua menee varsin huomaamatta.
      Minä odotan saavani tuon kolmososan pian kirjastosta luettavakseni. Kakkososa loppuu siten, että trilogiaa ei voi mitenkään jättää kesken. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok