Siirry pääsisältöön

Meidän perheen lukuhetki


Koska olen tällä hetkellä vauvan kanssa kotona, on meillä lukuhetkiä pitkin päivää. Vauvamme pitää kovasti kirjojen katselemisesta - ja maistelemisesta. Siksi vahvat pahvikirjat ovat kovassa käytössä, ne kun kestävät pientä maistelemista ja myös kovakouraisempaa käsittelyä.


Viiden kuukauden iässä vauva kaipaa selvästi virikkeitä eikä enää tyydy vain makaamaan lattialla. Kirjat tarjoavat hyviä virikkeitä ja mukavaa ajanvietettä!

Isommista lapsista vanhempi ei ainakaan tällä hetkellä ole kovin innostunut lukemisesta. Keskimmäinen lapsi sen sijaan lukee mielellään ja on kirjaston vakiasiakas. Kaupungissamme on mahdollista suorittaa eri koululuokille erikseen määritelty lukudiplomi, joka lisää mukavasti lukuintoa. Voi, kunpa lukudiplomeja olisi päässyt tekemään myös minun kouluaikanani!


Kommentit

  1. Sielläkin tomera lukija on päässyt jo jyvälle kirjojen lumosta! Meillä yksivuotiaan lempipuuhaa on lukeminen.

    Lukudiplomista olen samaa mieltä. Monta aarretta olisi löytynyt jo silloin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On niin mukavaa huomata, miten lapsi voi jo pienenä kiinnostua kirjasta. Toivottavasti kiinnostus säilyy isompanakin.

      Lukudiplomissa on hienoa se, että siinä on hyvin suunniteltuja kirjavinkkejä kullekin luokkatasolle. Perheemme 11-vuotias on diplomin avulla löytänyt monia hyviä kirjoja.

      Poista
  2. Voi mikä ihana pikkukätönen :)! Sieltä ne tulevaisuuden lukijat nappaa suosikkinsa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) Kyllä kädet heiluvat, kun kirjoja otetaan esille.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…