Siirry pääsisältöön

Tove Jansson: Taikurin hattu

"Tällä tavoin he löysivät Taikurin hatun ja veivät sen mukanaan kotiin aavistamatta, että he sen avulla muuttivat Muumilaakson kaikenlaisten taikuuksien ja omituisuuksien temmellyskentäksi."
Tove Jansson: Taikurin hattu (WSOY 2010)
20. painos
Alkuteos Trollkarlens hatt julkaistu 1948
Suomenkielinen alkuteos 1958
Suomentanut Laila Järvinen
140 sivua
Taikurin hattu kertoo nimensä mukaisesti Taikurin hatusta, jonka Muumipeikko, Nipsu ja Nuuskamuikkunen sattumalta löytävät. Hattu viedään kotiin Muumitaloon ja pian käy ilmi, että sen mukana tulee kummallisia voimia. Muumipeikko piiloutuu hattuun ja muuttuu kummalliseksi olennoksi, jota kukaan muu kuin Muumimamma ei tunnista:
- Tule syliin, sanoi Muumimamma. - Katsos, kyllä minä kuitenkin aina tunnen pienen muumilapseni.
Taikurin hattu on Tove Janssonin kuvittama.
Muumipeikko ja Nuuskamuikkunen päättävät piilottaa hatun, ennen kuin se ehtii aiheuttaa enempää harmia. Ei hattu tietenkään piilossa kauan pysy, mutta siitä mitään tietämättä Muumitalon väki matkustaa veneellä yksinäiselle saarelle, missä on samaan aikaan hattivattien vuosikokous. Saarella koetaan seikkailuja ja tehdään ihmeellisiä löytöjä, ja salaperäinen hattu painuu hetkeksi taka-alalle.

Saarelta palattuaan muumit joutuvat jälleen tekemisiin Taikurin hatun kummallisten voimien kanssa. Hassut Tiuhti ja Viuhti ilmaantuvat muumilaaksoon ja Mörkökin piipahtaa jättämässä hyisen tuulahduksen pihamaalle. Muumimamman käsilaukku katoaa ja lopulta paikalle saapuu myös itse Taikuri, joka on etsinyt jättimäistä rubiinia kuusta saakka. Tapahtumia kirjassa siis riittää yllin kyllin!

Aiemmin lukemaani Muumipappa ja meri -teokseen verrattuna Taikurin hattu on huomattavasti iloisempi. Kirjassa luotu kuva muumien maailmasta on jälleen kerran ihastuttava.
-Äiti, sanoi Muumipeikko, - keksi meille jotakin tekemistä! Me vain riitelemme, ja on niin kuuma!
- Niin, rakas lapsi, sanoi Muumimamma. - Minä olen huomannut sen ja tuntuisi hyvältä, jos olisitte jonkin aikaa poissa näkyvistä. Ettekö voisi muuttaa pariksi päiväksi luolaan? Siellä on vilpoisempaa, ja voitte lekotella meressä rauhoittumassa vaikka koko päivän jos haluatte.
- Saammeko nukkuakin luolassa? Muumipeikko kysyi ihastuneena.
- Tietenkin! sanoi Muumimamma. - Älkääkä tulko kotiin ennen kuin olette taas iloisia!
Kirjassa tapahtuu kummallisia asioita ja esiin marssii monenlaisia uusia tuttavuuksia. Yksi kirjan tärkeä teema on mielestäni suvaitsevaisuus, joka kiteytyy kohdassa, jossa muumilaakson väki tarkkailee Taikuria pelonsekaisin tuntein:
Sellainen henkilö, joka syö pannukakkua ja hilloa, ei voi olla kauhean vaarallinen. 
Taikurin hatusta ovat kirjoittaneet monet, ainakin Laura, TiinaJokke, Salla ja Kaisa Reetta.

Kommentit

  1. Meidän poikien, varsinkin kuopuksen ehdottomat suosikit Taikurin hatussa olivat Tiuhti ja Viuhti. Ja tietysti heidän kielensä :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiuhti ja Viuhti ovat kyllä ihania. :) Ja se heidän käyttämänsä kieli on hellyttävä. Minua ihastutti erityisesti se, miten Muumimamma suhtautui heidän tuloonsa: vieraanvaraisuus on niin viehättävää.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mauri Kunnas: Hui kauhistus!

"- Äiti, minkä tähden me oikein kummittelemme? kysyy Hemppa.
- Jaa-a, luulenpa, että ihmisten elämä olisi aika tylsää ilman jännittäviä kummitusjuttuja."
Meillä on ollut tapana, että yritämme hankkia omaan kirjahyllyyn kirjat, joiden pohjalta tehdyt teatteri- tai muut esitykset olemme lasten kanssa nähneet. Esimerkiksi Fedja-setä, kissa ja koira sekä Ronja, ryövärintytär on nähty teatterissa. Tämän nyt esittelyssä olevan Hui Kauhistuksen! näimme lastenoopperana Savonlinnan oopperajuhlilla vuonna 2006. Hankin kirjan omaksi jo tuolloin, mutta koska se katosi, ostin tilalle uudemman painoksen pari vuotta sitten.

Hui Kauhistus! koostuu pienistä tarinoista, joissa käsitellään pelkoja sympaattisella tavalla. Esimerkiksi ensimmäisessä tarinassa, joka on nimeltään Kummitusten yö, esillä ovat Pippendorfin kartanon kummitukset, jotka valmistautuvat yötä varten. Äiti komentaa perhettään pukemaan ylle puhtaat lakanat, ja kummitteleminen on kuin mitä tahansa tavallista työtä.
Vaari vingutt…

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min
Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen. Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää.
Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jäänyt kaksin tyttär…