Siirry pääsisältöön

Tove Jansson: Taikurin hattu

"Tällä tavoin he löysivät Taikurin hatun ja veivät sen mukanaan kotiin aavistamatta, että he sen avulla muuttivat Muumilaakson kaikenlaisten taikuuksien ja omituisuuksien temmellyskentäksi."
Tove Jansson: Taikurin hattu (WSOY 2010)
20. painos
Alkuteos Trollkarlens hatt julkaistu 1948
Suomenkielinen alkuteos 1958
Suomentanut Laila Järvinen
140 sivua
Taikurin hattu kertoo nimensä mukaisesti Taikurin hatusta, jonka Muumipeikko, Nipsu ja Nuuskamuikkunen sattumalta löytävät. Hattu viedään kotiin Muumitaloon ja pian käy ilmi, että sen mukana tulee kummallisia voimia. Muumipeikko piiloutuu hattuun ja muuttuu kummalliseksi olennoksi, jota kukaan muu kuin Muumimamma ei tunnista:
- Tule syliin, sanoi Muumimamma. - Katsos, kyllä minä kuitenkin aina tunnen pienen muumilapseni.
Taikurin hattu on Tove Janssonin kuvittama.
Muumipeikko ja Nuuskamuikkunen päättävät piilottaa hatun, ennen kuin se ehtii aiheuttaa enempää harmia. Ei hattu tietenkään piilossa kauan pysy, mutta siitä mitään tietämättä Muumitalon väki matkustaa veneellä yksinäiselle saarelle, missä on samaan aikaan hattivattien vuosikokous. Saarella koetaan seikkailuja ja tehdään ihmeellisiä löytöjä, ja salaperäinen hattu painuu hetkeksi taka-alalle.

Saarelta palattuaan muumit joutuvat jälleen tekemisiin Taikurin hatun kummallisten voimien kanssa. Hassut Tiuhti ja Viuhti ilmaantuvat muumilaaksoon ja Mörkökin piipahtaa jättämässä hyisen tuulahduksen pihamaalle. Muumimamman käsilaukku katoaa ja lopulta paikalle saapuu myös itse Taikuri, joka on etsinyt jättimäistä rubiinia kuusta saakka. Tapahtumia kirjassa siis riittää yllin kyllin!

Aiemmin lukemaani Muumipappa ja meri -teokseen verrattuna Taikurin hattu on huomattavasti iloisempi. Kirjassa luotu kuva muumien maailmasta on jälleen kerran ihastuttava.
-Äiti, sanoi Muumipeikko, - keksi meille jotakin tekemistä! Me vain riitelemme, ja on niin kuuma!
- Niin, rakas lapsi, sanoi Muumimamma. - Minä olen huomannut sen ja tuntuisi hyvältä, jos olisitte jonkin aikaa poissa näkyvistä. Ettekö voisi muuttaa pariksi päiväksi luolaan? Siellä on vilpoisempaa, ja voitte lekotella meressä rauhoittumassa vaikka koko päivän jos haluatte.
- Saammeko nukkuakin luolassa? Muumipeikko kysyi ihastuneena.
- Tietenkin! sanoi Muumimamma. - Älkääkä tulko kotiin ennen kuin olette taas iloisia!
Kirjassa tapahtuu kummallisia asioita ja esiin marssii monenlaisia uusia tuttavuuksia. Yksi kirjan tärkeä teema on mielestäni suvaitsevaisuus, joka kiteytyy kohdassa, jossa muumilaakson väki tarkkailee Taikuria pelonsekaisin tuntein:
Sellainen henkilö, joka syö pannukakkua ja hilloa, ei voi olla kauhean vaarallinen. 
Taikurin hatusta ovat kirjoittaneet monet, ainakin Laura, TiinaJokke, Salla ja Kaisa Reetta.

Kommentit

  1. Meidän poikien, varsinkin kuopuksen ehdottomat suosikit Taikurin hatussa olivat Tiuhti ja Viuhti. Ja tietysti heidän kielensä :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiuhti ja Viuhti ovat kyllä ihania. :) Ja se heidän käyttämänsä kieli on hellyttävä. Minua ihastutti erityisesti se, miten Muumimamma suhtautui heidän tuloonsa: vieraanvaraisuus on niin viehättävää.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…