Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on elokuu, 2014.

Mihail Bulgakov: Saatana saapuu Moskovaan

"--eräässä yhteenvedossa sanotaan, että hän oli lyhytkasvuinen, että hänellä oli kultahampaat ja että hän ontui oikeaa jalkaansa. Toisessa väitetään, että hän oli valtavan kookas, että hänellä oli hampaissaan platinakruunut ja että hän ontui vasenta jalkaansa. Kolmannessa todetaan lakonisesti, ettei hänellä ollut mitään erityistuntomerkkejä. On pakko tunnustaa, ettei yksikään näistä yhteenvedoista kelpaa mihinkään."

Viimeiset haastekuvat ja koonti (Kirjakuva päivässä -haaste)

Sateiseksi muuttunutta ja flunssan riivaamaa elokuuta on mukavasti piristänyt Kirjakuva päivässä -haaste, joka tänään tulee päätökseensä. Keskiviikon Puhutteleva nimi -kuvaan valitsin tämän syksyn esikoisromaanin, Sari Pullisen Kohta kaikki alkaa, joka on nimeään myöten kaunis kirja.

Torstaina kaivoin kirjahyllystäni esiin Dostojevskin Riivaajat, joka on lojunut hyllyssäni lukematta jo pienen ikuisuuden. Oma kirjahylly -projektissani olen kirjannut Riivaajat lokakuussa luettavaksi, mutta saapa nähdä, miten käy.

Perjantain kestosuosikiksi en valinnutkaan romaania vaan teoksen nimeltä Uusi käytöksen kultainen kirja. Sain Sirkka Lassilan teoksen vuosia sitten ylioppilaslahjaksi, ja siitä on ollut kätevää aina tarvittaessa tarkastaa, miten pitää esimerkiksi juhlissa etiketin mukaan toimia.

Lauantain Bookshelfie-kuvassa lymyilen Nelli Hietalan Käsipohjaa-romaanin takana.

Tänään kuvahaasteessa sai itse valita, mitä kuvaa. Pienen pohdinnan jälkeen päädyin laatimaan kirjanselkärunon:
Jää,
Raka…

Pasi Ahtiainen: Jokakelin mies

"Pitkään Niilo oli kuvitellut, että luovuttamisen jälkeen koittaisi rauha. Että buddhalaiset olivat oikeassa ja mielenrauhan saavuttaisi, kun nautti siitä mitä oli eikä haikaillut sitä mitä ei ollut. Niin hän ajatteli nuorena, silloin kun sellaisia ajateltiin. Vaan ei se niin mennyt. Luovuttamisen toisella puolella ei asunut mielenrauha, vaan vitutus."
Pasi Ahtiaisen esikoisromaanin Jokakelin mies päähenkilö on Niilo, joka elää tavallista, keskiluokkaista elämää. Punatiilisen kodin jakavat vaimo ja kaksi lasta, työpaikkana on koulu ja ajopelinä vanha Mersu, jonka kasettisoittimeen on juuttunut Elvis. Työ ahdistaa, töihin meneminen tuntuu ikävältä ja päivistä selviämiseen on luotu tarkka metodi.
Tänään päivä alkoi yhteiskuntaopilla. Niilo oli opettanut ainetta kaksitoista vuotta eikä edelleenkään tiennyt mitä se tarkoitti. Opeteltiin kai välttämään liian pahaa mokailua. Tai ehkä tavoitteena oli saada oppilaat tajuamaan, että teoilla oli seuraamuksensa ja että veroja täytyi ma…

Cyril Pedrosa: Kolme varjoa

"Äiti nukkuu vieressäni... Hän ei näe mitään... Mutta varjot ovat silti täällä... ne odottavat... vuoteeni vierellä kuin kolme korppikotkaa oksalla haluaisin huutaa mutta en pysty."
Bongasin Cyril Pedrosan sarjakuvan Kolme varjoa Oksan hyllyltä -blogin arviosta ja kiinnostuin. Kuin sattuman oikusta kirja osui pian silmiini kirjastosta ja tarttui mukaani.

Sarjakuva kertoo pienestä Joachimista ja hänen perheestään. Joachim alkaa pelätä kolmea varjoa, jotka tuntuvat seuraavan häntä. Lise-äiti lähtee hakemaan neuvoja pelottavaan tilanteeseen, ja lopulta Louis-isä ja poika lähtevät pakomatkalle, jonka aikana he kohtaavat niin uusia tuttavuuksia kuin erilaisia vaaroja. Mutta voiko väistämätöntä välttää tai paeta?
Cyril Pedrosa piirtää vivahteikkaasti ja hienosti. Hahmojen ilmeet ja eleet kertovat paljon, ja paikoin on tärkeää kiinnittää tekstiä tarkemmin huomiota kuviin, jotta tarinan kulussa pysyy mukana.

Itse tarina on hyvin koskettava ja siitä löytyy monenlaisia teemoja. On lii…

Sari Pullinen: Kohta kaikki alkaa

"Olin kauan väärässä paikassa kaikkialla muualla paitsi sinun vierelläsi. Olit minulle se kohta, jossa aika muuttui paikaksi."
Kohta kaikki alkaa -romaanin minäkertoja Kirsi on elänyt vuosia salasuhteessa naimisissa olevan miehen kanssa. Oma avioliitto Nallen kanssa on ajautunut karille, ja Kirsi on jäänyt odottamaan, että saisi rakastamansa miehen kokonaan omakseen. Kun hän saa huomata odottaneensa ja luottaneensa turhaan, hän ajaa merenrantakaupunkiin etsimään eheytymistä ja toipumaan. Kämmenen haava on kuin rikkoutunut sydän.
Siteen alla sykähtelee. Ehkä pitelenkin sydäntäni kämmenellä. Oliko jollakulla sellainen runo? Pidän sydäntä kämmenellä, se on arka, se on täytynyt piilottaa. Villa Maariassa Kirsi pohtii niin omaa elämäänsä kuin osaansa sukunsa ketjussa. Keski-iässä hän on yllättäen joutunut tilanteeseen, jossa tulevaisuus on suuri kysymysmerkki ja jossa on pakko kohdata itsensä tietääkseen, mihin suunnata.
Minun on pysyttävä liikkeessä. Ehkä olen jonakin päivänä käv…

Kirjoja, kirjoja (Kirjakuva päivässä -haaste)

Kirjakuva päivässä -haasteessa on ollut taas mukavia kuvaustehtäviä. Perjantaina 22.8. kuvattiin Kirja ja sopiva asuste, ja tätä tehtävää mietin pitkään. Viimein kuvaan valikoitui Tanja Kaarlelan romaani Menneen talven lumi, joka on niin nimeltään kuin tunnelmaltaan talvinen. Kirjaa lukiessa olisi hyvä pujottaa ylle kirjan alla oleva neulottu, lämmin tuubihuivi.
Kirjasarjaan kuvasin muutaa vuosi sitten suureen suosioon nousseen Twilight-sarjan, jonka tulin hankkineeksi kokonaisuudessaan kirjahyllyyni.

Sunnuntaina tehtävänä oli kuvata Paksuin kirjasi, joka minulla on Tolstoin klassikko Anna Karenina. Kirjan paksuus saattoi vaikuttaa siihen, että tulin tarttuneeksi tuohon hienoon klassikkoon vasta viime kuussa. Upea kansikuva -tehtävää mietin myös pitkään, mutta päädyin lopulta Ulla-Lena Lundbergin Finlandia-palkittuun romaaniin Jää, joka oli todella upea lukuelämys ja jonka kansi sopii kirjaan mielestäni erittäin hyvin. Kansikuvan on suunnitellut Helena Kajander. Tämän päivän tehtävä, K…

Richard C. Morais: Herkullinen elämä (kirja ja elokuva)

"Jossain keskellä rue Mouffetardin rinnettä seisahduin yllättäen. En ollut aluksi aivan varma, en luottanut aisteihini. Nuuhkin uudestaan kosteaa öistä ilmaa. Voiko olla? Mutta siellä se oli, nuoruuteni aromi, josta ei voinut erehtyä. Se leijui iloisesti pitkin nupukivistä sivukujaa sieraimiini. Machli ka salan, kotimaani, kalacurry, tuoksu aikain takaa."
Herkullinen elämä kertoo huippukokista, chef Hassan Hajista, joka on kotoisin Intiasta. Jo hänen lapsuudessaan on vahvasti läsnä ruoka, jota tekemällä isovanhemmat tienaavat elantonsa. Eväslaatikkobisnes laajenee ruokakojuihin, "liikkuviin pikabaareihin", ja isoäiti on pojan esimerkki:
Hienompaa ruokaa ei olekaan kuin hänen paikallisesta helmitäpläkalasta valmistamansa ateria. Hän sirotteli kalalle makeaa chilimasalaa, kietoi kalan banaaninlehteen ja grillasi sen kookosöljytilkassa. Minulle se on, no, intialaisen kulttuurin ja sivistyksen huippu, rehevää siinä missä hienostunuttakin. Kaikki, mitä ikinä olen sittemm…

Anna-Leena Härkönen: Kaikki oikein

"- Kolmekymmentäneljä.
Niinpä.
- Seitsemäntoista!
Näin.
Lopuksi lottotyttö toisti numerot niin hitaasti ja selkeästi artikuloiden, että ne olisi voinut lukea huulilta.
Eevi katsoi rivin uudelleen läpi. Hän katsoi vielä kerran. Kaikki oikein. Joka ikinen numero oli oikein."
Olen pitänyt kovasti Anna-Leena Härkösen tuotannosta ja odotan aina innolla hänen teostensa ilmestymistä. Niin odotin myös tätä tuoretta Kaikki oikein -romaania, ja sain lukea Härköseltä odottamaani lennokasta dialogia ja hyvää kieltä. Romaani on kirjoitettu tutulla, hyvällä tyylillä, joka vetää mukanaan ja tekee lukemisesta ilahduttavan helppoa.

Romaanin päähenkilö on lähes nelikymppinen Eevi, lapseton kosmetologi, joka on naimisissa Karin kanssa. Lähes sattumalta Eevi päättää tehdä yhden lottorivin, jolla hän voittaa viikon päävoiton, seitsemän miljoonaa euroa. Elämä muuttuu monella tapaa, kun yhtäkkiä rahaa on tuhlattavaksi enemmän, kuin saattaa käsittää. Kauppaan voi poiketa noin vain ostamaan turkiksen tai…

Laura Honkasalo: Sinun lapsesi eivät ole sinun

"Isä kuvitteli, että hän saattoi noin vain ilmestyä takaisin meidän elämäämme, Jurin ja minun. Hän ei ymmärtänyt, että hänen lähtemisensä oli jättänyt varjon, alakulon, joka seurasi kannoilla. Olisin halunnut elää koko lapsuuden uudestaan, paremmin, niin että alakulo olisi päästänyt irti. Ja jättänyt rauhaan."
Laura Honkasalon romaani Sinun lapsesi eivät ole sinun keskittyy tarkastelemaan 1970-lukua pienen Nellin näkökulmasta. Vaikka romaanissa liikutaan myös myöhemmissä vuosikymmenissä, on juuri -70-luku Nellin koko elämän kannalta hyvin merkityksellinen. Hänen vanhempansa ovat vannoutuneita kommunisteja, ja tyttö imee aatteen punaisen värin itseensä antaumuksella.
Oli huikaiseva tunne marssia siinä tuulessa ja auringossa muiden pioneerien keskellä, nähdä banderollit valkoisine pölkkykirjaimineen ja liehuvat liput ja kuulla miten iskulauseet leijailivat kohti pilviä. Vaikka olisi tullut uusi luokkasota, olisin ollut kommunisti. Vaikka minulta olisi katkaistu sormet, olisin …

Vuosi kuvina: elokuu

Oi, ihana elokuu! Vielä kuukauden alussa saatiin nauttia ennätyshelteistä: Suomessa oli 38 hellepäivää yhtäjaksoisesti, mikä sivuaa 1970-luvun ennätystä. Helteet päättyivät yhtäkkiä, mutta ei elokuun säissä mielestäni ole ollut valittamista. Ihanat elokuun illat ovat saapuneet, yöt ovat mukavan viileitä ja aamuihin tuo omaa viehätystään öinen kaste.



Ja sitten vielä muutamia ekstrakuvia:



Kirjakuvahaasteessa lukueväitä ja kova kohtalo

Kirjakuva päivässä -haaste on jatkunut niin Instagramissa kuin Facebookissa. Tässä kooste viime päivien haastekuvista: Yleensä en syödessäni lue, mutta nyt vauvan kanssa kotona ollessa on muodostunut tavaksi laittaa jotain pientä syötävää ja lukea vauvan päiväunien aikana. Ihana rauhoittumisen hetki päivän keskellä!
Stedmanin Valo valtameren yllä on ollut jo pitkään lukulistallani. Sain kirjan viimein omakseni bloggarikollega Maijalta Kirjojen keskellä -blogista, mutta vielä en ole ehtinyt tarinaan perehtyä. Kiitos kirjasta, Maija!
Yöpöytäni notkuu kirjoja, kuten arvata saattaa. Kirjojen joukossa on niin luettavana olevia kuin lukuvuoroaan odottaviakin. Lisäksi pidän yöpöydällä muistikirjaa - tällä kertaa itse asiassa kahta, sillä voitin ihanan Mummo-muistion Oksan hyllyltä -bloginarvonnassa. Kiitos muistiosta, MarikaOksa!
Tänään tehtävänä on kuvata Kovia kokenut. Kuten kuvasta näkyy, vauva luki hyvin innokkaasti Harold Fryn odottamaton toivioretki -romaanin paperikansia. Onneksi itse…

Sarah Waters: Yövartio

"Katonlappeessa oli palopommin korventama reikä. Pommi oli pudonnut alas höyhenpatjan päälle ja tehnyt siihen kuopan - se oli kuin haavainen sääri. Ullakolla tuntui vieläkin palaneiden ja kostuneiden höyhenten kitkerä haju."
Sarah Waters oli minulle tuntematon kirjailija, kunnes sattumalta tartuin hänen teokseensa Vieras kartanossa. Pidin romaanista paljon, ja se innosti minut tutustumaan kirjoittajansa muuhunkin tuotantoon. Kirjastosta löysinkin romaanin Yövartio.

Romaanin keskiössä on joukko lontoolaisia: Kay, Helen, Viv ja Duncan. Kirja alkaa vuodesta 1947, kun sota on jäänyt taakse ja on jälleenrakennuksen aika. Kay on yksin, ja Viv huomaa hänet kadulla haluten malttamattomana kohdata naisen uudelleen. Duncan on päässyt pois vankilasta ja asettunut muualle kuin isänsä luokse. Helen kärsii mustasukkaisuudesta suhteessaan tyttöystäväänsä Juliaan. Sodan arvet ovat läsnä:
Kay nousi suoraksi ja kääntyi itseinhon vallassa poispäin. "Minulle ei tapahtunut sen enempää kuin …

Mia Kankimäki: Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin

"Sei, tässä lentokoneen penkillä arvaan jo, että yleisin kysymys, jonka tulen seuraavan vuoden aikana kuulemaan on tämä: Miksi ihmeessä Sei Shōnagon? Miksi, herran tähden, olet kiinnostunut Heian-kaudesta?" Mia Kankimäen teos Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin tarttui kirjakaupasta mukaani kirjan ja ruusun päivänä pikkuisena Miki-versiona. Kirjan lukeminen on vienyt aikaa, sillä olen kuljettanut sitä mukanani reissuilla, ja kotona olen lukenut muita kirjoja. Kirjakuva päivässä -haasteessa nostin juuri tämän kirjan esille, kun tehtävänä oli kuvata kesken jäänyt kirja. Siitä intouduin vihdoin lukemaan kirjan loppuun ja ihmettelin, miksi jätin kirjan lojumaan laukun pohjalle niin pitkäksi aikaa. Toisaalta kirja on sellainen, että se kestää myös lukutaukoja, sillä pohdiskelevaan ja verkkaisesti etenevään tarinaan oli helppo päästä uudelleen kiinni.

Kirjan ytimessä on kirjailijan irtiotto: vapaavuosi töistä ja uppoutuminen tuhat vuotta sitten eläneen japanilaisen hovi…

Jälleen kirjakuvia (Kirjakuva päivässä -haaste)

Elokuuta ilahduttava Kirjakuva päivässä -haaste vain jatkuu. Viime päivinä olen kuvannut kirjan ja kupin lämmintä, uuden lisäyksen hyllyyn ja erään klassikon. Tässä kooste perjantain, lauantain ja tämän päivän kuvista:
Perjantain kuva oli Kirja ja kuppi lämmintä. Kävin torstaina kotikaupunkini kahvilassa juomassa ihanaa vaniljalattea ja luin samalla kirjaa.
Lauantaina kuvattiin Uusi lisäys hyllyyn. Minulla se on romaani Herkullinen elämä, jonka on kirjoittanut Richard C. Morais. Kirjan sain luettavakseni Blogatin kampanjan kautta Nordisk Filmin lahjoittamana.
Tänään kuvassa on Klassikko, Mika Waltarin suurteos Sinuhe egyptiläinen.

Tätä mukavaa kuvahaastetta pääsee somessa seuraamaan tunnisteella #kirjakuvapäivässä. Minä olen julkaissut kuvia Instagramissa käyttäjänimellä kirjakummitus. Viime päivinä olen julkaissut kuvia myös Facebookissa.

Maggie O'Farrell: Varoitus tukalasta helteestä

"Outo sää saa aikaan outoa käytöstä. Niin kuin bunsenpolttimella kuumennettavassa upokkaassa tapahtuu elektronien vaihtumista, yhdisteiden hajoamista ja uusien syntymistä, helleaalto vaikuttaa ihmisiin samalla tavalla. Se tekee heistä paljaita, se väsyttää heidän suojauksensa. He eivät ala käyttäytyä niinkään epätavallisesti kuin varomattomasti. He eivät käyttäydy niinkään luonteensa vastaisesti kuin sen mukaisesti."
Maggie O'Farrellin romaani sijoittuu vuoden 1976 Lontooseen, jota koettelee tukala helleaalto. Kuivuuslaki kieltää veden tuhlaamisen ja ihmiset yrittävät selviytyä pakahduttavassa kuumuudessa. Samoin tekee Gretta, jonka puoliso Robert on hiljattain jäänyt eläkkeelle. Heinäkuisen hellepäivän aamuna Robert lähtee hakemaan sanomalehteä ja jää sille tielleen. Pariskunnan lapset Michael Francis, Monica ja Aoife saapuvat kukin lapsuudenkotiinsa kuka mistäkin ja omista elämäntilanteistaan, toisistaan etääntyneinä.

Vaikka romaanin tapahtumat varsinaisesti sijoittuva…

Suvi Ahola: Lukupiirien aika

"On luettu yhdessä, on keskusteltu. On luettu, jotta voitaisiin ja osattaisiin keskustella. On luettu, jotta sivistyttäisiin ja kehityttäisiin ihmisinä.
Kyse on lukupiireistä, joilla on aikojen saatossa ollut muitakin nimiä: lukuseura, lukukerho, lukurengas, kirjallinen yhdistys, kirjallisuuskerho."
Suvi Aholan teos Lukupiirien aika luotaa lukupiirien syntyhistoriaa ja antaa kuvan lukupiireistä ilmiönä vuoden 2009 Suomessa. Kirja pohjautuu Aholan väitöskirjaan Lukupiirien Suomi, mutta tieteellistä kielenkäyttöä on turha pelätä: teos on kirjoitettu niin elävästi ja sujuvasti, että sitä on ilo lukea.

En ollut ennen kirjan lukemista tullut ajatelleeksi, miten pitkä historia lukupiireillä on. Aholan mukaan eurooppalaisten lukupiirien edeltäjiä olivat jo 1600-luvulla ylhäisön kirjalliset salongit, joissa naisilla oli paljon vaikutusvaltaa toisin kuin muussa yhteiskunnassa. Miten ilahduttava ajatus, että naisille kirjat ovat voineet olla voimaannuttavia aikana, jona miehet käyttivä…

Kirjakuva päivässä -haaste jatkuu

Kirjakuva päivässä -haaste on jatkunut. Päivän 12 tehtävänä oli kuvata ensimmäiset lauseet. Tiistaiaamun rankkasateen kunniaksi avasin Maggie O'Farrellin romaanin Varoitus tukalasta helteestä, jonka mukana olen tehnyt aikamatkaa 1970-luvun Lontooseen ja palautellut mieleen koti-Suomen ennätyksellisen hellekesän tuntemuksia.
Keskiviikkona kuvattiin jotain värikästä, ja kuvaan valikoitui itsestään selvästi Maria Semplen Kirjan Missä olet, Bernadette? kansi. Siinä on niin herkullisen pastellinen väritys.

Tämän päivän kuvassa on kesken jäänyt kirja, joka minulla on Mia Kankimäen Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin. Syynä keskeneräisyyteen ei ole kirjan huonous, ja aion jossain vaiheessa lukea kirjan loppuun. Kätevän Miki-muodon takia kirja on ollut reissulukemisena, mutta jossain vaiheessa kävi niin, että en oikein missään välissä ehtinyt matkalukemistooni tarttua. Sittemmin ovat muut kirjat ajaneet edelle.

Tässä vielä kertauksena haasteen tehtävät:


Olli Jalonen: Miehiä ja ihmisiä

"Nyt tunti tekemättä katolla mitään on kai nollan markan ruokatunti koska sellainen pitää päivässä keskellä olla. Olen hakenut maasta reppuni ja syön alhaalla lopun ruisleivästä ja viimeiset siivut teemakkaraa. Palma on lämmennyt ja kuohahtaa ensin vaaleanpunertavana vaahtona kattohuovalle kun vedän repäisykorkin auki."
Olli Jalosen Miehiä ja ihmisiä -romaanin keskiössä on 17-vuotias nuorukainen, joka päätyy kesällä 1972 peltifirmaan töihin. Isä on sairastellut ja menettänyt työnsä, joten pojan täytyy ansaita rahaa. Viikot hän asuu yrityksen tiloissa ja viikonloppuisin matkustaa kotiin. Työpaikalla tutuksi tulee Reijo, Rekku, jonka kotona heinätöiden lomassa poika näkee ja kokee uusia, ihmeellisiä ja vähän outojakin asioita. Vapaa-aikana kylän nuorukaisia kiehtovat dx-kuuntelu ja ulkomaiset radioasemat, joita yritetään päästä kuulemaan, jos säät sen vain sallivat.
Pitkäksi aikaa jään kuuntelemaan Deutsche Wellea jossa puhutaan yhä koko ajan Rote Armee Fraktionista vaikka Mei…

11. Kirjaostoksilla/kirjastossa (kirjakuva päivässä)

Kirjakuva päivässä -haasteen tämänpäiväinen tehtävä oli nimeltään Kirjaostoksilla/kirjastossa. Koska yritän (epätoivoisesti) pitää yllä kirjanostolakkoa, päädyin valitsemaan vaihtoehdoista jälkimmäisen. Kun vanhemmat lapset aloittivat koulutien kesäloman jälkeen, suuntasin kuopuksen kanssa kirjastoon. Yllä oleva kuva on otettu lastenkirjaosastolta, jonka mahtavan suuret ikkunat avautuvat järvelle päin. Tuo sama kuva on julkaistu myös Instagramissa.

Alempi kuva puolestaan on otettu aikuisten osastolta. Myös suuren kirjastotilan toisella puolella on suuret ikkunat, ja ne tuovat yhdessä avaran tilan kanssa hienosti valoa kirjastoon.


Palokan kirjasto ei varsinaisesti ole lähikirjastomme, mutta asioin siellä mielelläni. Valikoimat ovat suuret ja tilat kerta kaikkiaan upeat. Kirjasto avattiin pari vuotta sitten, ja uusissa, kauniissa ja asiakasystävällisissä tiloissa viihtyy oikein hyvin.

Kirjakuva päivässä -haasteen ensimmäinen kolmannes

Elokuuta on piristänyt Emilien Kirjakuva päivässä -haaste, johon olen innolla ottanut osaa Instagramissa. Neljän ensimmäisen kuvan koosteen julkaisin aiemmin blogissani, ja tässä on nyt esillä kuusi viimeisintä kuvaa.

Ylinnä vasemmalla on kuva päivältä numero 5, jolloin tehtävänä oli kuvata kirja ja herkuttelua. Tuo päivä toi silmieni eteen monta ihanaa herkkua! Itse menin tylsähkösti suklaan kanssa.

Kirjanmerkkikuvan julkaisin aiemmin jo blogissanikin, mutta uusinta ei liene kiellettyä.

Kirja reissussa -kuva on otettu automatkalla kotinurkilla, ja päivän numero 8 kuvassa on lukunurkkani, eli sohvan kulmaus, johon on ihana käpertyä iltaisin hyvän kirjan kanssa. Televisiota katson melko vähän, mutta luen mielelläni samassa tilassa, jossa muu perhe on syventynyt tv-tarjontaan.

Kirjabloggarin työpiste -kuva on hieman kuvitteellinen sikäli, että tekstejä tulee kirjoitettua hyvin monenlaisissa paikoissa. Kun olen kotona ja kirjoitusaikaa on mukavasti tarjolla, asetun mielelläni pöydän …

Helena Sinervo: Tykistönkadun päiväperho

"Mette oli koko aikuisuutensa ajan tutkinut filosofista kysymystä, miten maailmassa voi elää tekemättä itsemurhaa. Vastauksen hän sai alkoholisoituneelta isältään, jota kävi kerran viikossa hoivailemassa."
Kun tiesin, että edessä oli useiden tuntien automatka, päätin napata kirjastosta jonkin äänikirjan matkaseuraukseni. Nappasin kiireessä mukaan Helena Sinervon teoksen Tykistönkadun päiväperho ilman mitään ennakkotietoja tai -odotuksia. Yllätys olikin melkoinen, kun aloin kuunnella Annu Valosen lukemaa tarinaa. Heti alkuun mennään niin suoraan asiaan, että melkein jo alkoi punastuttaa. Onneksi olin autossa yksin, joten sain punastella aivan rauhassa.

Tarinan päähenkilö on keski-ikäinen Mette, joka suhtautuu elämään varsin skeptisesti: hän on koko aikuisikänsä pohtinut, miten maailmassa voi elää päätymättä tekemään itsemurhaa. Hänen maailmankuvansa on niin kyyninen, että hän päättää tehdä kelvottomuudesta taidetta ja toteaa, että kelvottomia on nostettava alttarille.
Tutkimusty…