Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on huhtikuu, 2016.

Lisa Hilton: Maestra

"Suunnittelin sitä jo kun astelin pois. Pystyisin tähän. Pystyisin tähän oikeasti. Mutta minun täytyi pysyä rauhallisena nyt, ajatella seuraavaa siirtoa eikä mitään muuta. Minun täytyi olla varma, että Cameronin ja Rupertin välillä oli yhteys."
Lisa Hiltonin Maestra vie lukijansa keskelle taidemaailmaa. Tarinan päähenkilö on Judith Rashleigh, joka työskentelee lontoolaisessa taidehuutokaupassa. Rahat eivät oikein riitä, ja hän päätyy hankkimaan lisätienestejä samppanjabaariin. Siellä vakiasiakkaaksi osuu James, jonka merkitys Judithin elämässä kasvaa arvaamattoman suureksi. Työ Lontoossa päättyy, eikä mikään pidättele nuorta naista, joka Jamesin tapaamisen myötä päätyy matkaamaan ympäri Eurooppaa ja asettuu lopulta Ranskaan.

Judith, niin. Hän on nainen, joka tietää, mitä haluaa. Hän on valmis myös tekemään melkoisen paljon saavuttaakseen haluamansa, eikä surmatöiltäkään lopulta vältytä. Ensimmäinen tielle osuva kuolema on vahinko, mutta pian Judith päästää hengiltä enemmänki…

Pauliina Vanhatalo: Keskivaikea vuosi

"Mielessä pyörii mahdollisuus, että koko masennukseni on suurta huijausta. Liioittelinko vastaanotolla? Dramatisoinko tilaani? Se mitä kerroin on kyllä periaatteessa totta, mutta ääneen lausuttuna selostus kuulosti hälyttävältä. En varmaankaan puhunut riittävästi hyvistä päivistä. Niitäkin on, vaikka ne jatkuvat harvoin hyvinä iltaan asti."
Pauliina Vanhatalon teos Keskivaikea vuosi kertoo masennuksesta omakohtaisesti, todellisuuteen ja oikeisiin kokemuksiin nojaten. Kirja kattaa kirjailijan elämää vuodenkierron verran.

Kaikki alkaa kevättalvella, kun tavallinen talviväsymys ei väistykään vaan arjesta on tullut ankeaa. Lähes päivittäin itkettää, "onnen ja tyytyväisyyden kokemukset ovat muuttuneet teoreettisiksi", arkiset toimet ovat tavattoman raskaita, pinna katkeilee turhan usein. Eikä olo muutu paremmaksi, vaikka kevät koittaa.

Psykiatri määrittelee Vanhatalon tilan keskivaikeaksi masennukseksi, ja alkaa tie kohti parannuskeinojen etsimistä. Auttaisiko lääkitys,…

Kati Tiirikainen: Ujon urakirja - Keinoja työelämän sosiaalisiin tilanteisiin

"Niin ujon, erityisherkän kuin introvertinkin sisäinen elämä voi olla hyvin rikasta. Herkkien ihmisten yleisiä ominaisuuksia ovat tunnollisuus, perusteellisuus ja hyvä mielikuvitus, ja näistä jokaisesta on hyötyä - usein nimenomaan työnantajalle."
Kati Tiirikaisen tietokirjassa Ujon urakirja - Keinoja työelämän sosiaalisiin tilanteisiin nostetaan esille monia keskeisiä käsitteitä, jotka ovat viime aikoina olleet pinnalla, enemmän ja vähemmän. Sosiaalinen epämukavuus, sosiaalinen arkuus ja introverttius ovat keskiössä, kun Tiirikainen puhuu ujoudesta hyväksyvään ja ymmärtävään sävyyn:
Pelkoja tutkittaessa on havaittu, että ihmiset pitävät vieraiden ihmisten pariin astumista keskimäärin pelottavampana kuin monia muita asioita - jopa kuolemaa. Ujous onkin täysin ymmärrettävää arkuutta vieraiden ihmisten edessä. Se kytkeytyy normaaliin käytökseen, jota ei muutama vuosikymmen sitten olisi edes diagnosoitu ongelmaksi. Onkin kiinnostavaa, että nykyään reippautta ja ulospäinsuuntaut…

Elena Ferrante: Loistava ystäväni

"Minusta oli hauskaa löytää sen kaltaisia yhteyksiä, etenkin jos ne koskivat Lilaa. Vedin linjoja kaukaisten hetkien ja tapahtumien välillä, määrittelin yhtenevyyksiä ja eroavuuksia. Vähitellen siitä tuli minulle päivittäinen harjoitus: mitä paremmin minä olin voinut Ischialla, sitä huonommin Lila oli voinut korttelimme ankeudessa; mitä enemmän minä olin kärsinyt lähdettyäni saarelta, sitä onnellisemmaksi hänen elämänsä naapurustossa oli muuttunut. Oli kuin jonkin ilkeän taian vaikutuksesta toisen ilo tai suru edellyttäisi toisen päinvastaista tunnetta."
Loistava ystäväni on kirja, jonka ympärillä on kohistu jo ennen kirjan suomentamista hyvän aikaa. Kirjailija on verhoutunut salaperäisyyden verhoon, eikä hänen henkilöllisyydestään ole varmaa tietoa. Helsingin Sanomien jutun mukaan kirjailija haluaa suojella teoksiaan ja nostaa ne huomion keskipisteeksi.

Mutta mennäänpä itse tarinaan. Loistava ystäväni kertoo kahdesta napolilaistytöstä, Elenasta (eli Lenústa) ja Raffaellasta …

Jens Andersen: Astrid Lindgren - Tämä päivä, yksi elämä

"Vimmerbyssä toimii nykyisin Astrid Lindgrenille omistettu huvipuisto, jossa kävijä kohtaa miellyttävän ja lämminhenkisen tunnelman ja kirjoista tutut vahvat, hassut ja iloiset satuhahmot. Astird Lindgrens Världin välittämä kuva ei ole mitenkään väärä, muttei myöskään koko totuus kirjailijan tuotannosta, jossa juurettomuus, onnettomuus ja suru nousevat esiin siinä missä hyvä olo, elämänilo ja kermakakkukomiikkakin." Jens Andersenin elämäkerta legendaarisesta ruotsalaiskirjailija Astrid Lindgrenistä (1907-2002) on viehättävää, elämänmakuista luettavaa. Kun lapsena Veljeni Leijonamieleen ja Ronja ryövärintyttäreen (muiden muassa) ihastunut ja rakastunut lukija tarttuu hienon kirjailijan elämäkertaan, ovat odotukset korkealla. Onneksi Andersen täyttää odotukset tuomalla lukijansa lähelle kirjailijan kaikessa moninaisuudessaan.

Teos etenee perinteiseen tapaan kronologisesti, ja se sopii kyllä hyvin. Lindgrenin laaja tuotanto kytkeytyy osaksi monivaiheista elämää, jonka kipukohti…

Terhi Rannela: Frau

"Patsaat vartioivat taloa niin kuin ennenkin, vaikka mitään muuta vartioitavaa ei enää ole kuin muistot. Ehkä juuri ne ovatkin pahimpia. Aika on nakertanut villisian ja karhun melkein tunnistamattomiksi, mutta minusta ne ovat yhä kammottavia."
Terhi Rannela jatkaa uutuusromaanillaan historiallisen romaanin parissa vakuuttavasti ja vaikuttaen. Punaisten kyynelten talo oli syvästi vaikuttava ja mieleenjäävä kuvaus kaukaisesta Kambodžasta, Frau puolestaan sijoittuu lähemmäs, Saksaan.
Romaanin päähenkilö on Lina Heydrich, SS-kenraali Reinhard Heydrichin leski. 1980-luvulla hän kaipaa yhä miestään, joka on ollut poissa jo kauan, ja saa vieraakseen kirjailijan, Erich Richterin, joka vaatii palaamaan menneisyyteen, 1940-luvulle. Menneisyydessä on asioita, jotka Lina näkee omalla tavallaan, ja asioita, joista hän mieluummin vaikenisi.
1940-luku on tunnetusti vaikeaa aikaa Saksassa, ja Lina on paitsi aikansa, myös kotiseutunsa tuotos. Hän on kotoisin kauniilta, paratiisimaiselta Fehm…

Evie Wyld: Kaikki laulavat linnut

"Pystyn pitämään kaiken tapahtuneen poissa mielestäni, koska mikään täällä ei yhdistä minua entisiin aikoihin ja ennen tuntemiini ihmisiin lukuun ottamatta selkääni jääneitä jälkiä, jotka ovat vaalenneet sen verran, että näyttävät syntyneen menneisyydessä, jota ei tarvitse enää ajatella."
Kaikki laulavat linnut -romaanin päähenkilö on nainen, jolla on miehinen nimi. Jake Whyte asuu lähes erakkona saarella Iso-Britanniassa. Hän hoitaa lampaitaan, joita joku nimetön voima alkaa tappaa. Tuo nimetön voima muodostaa teokseen uhan, joka kasvaa ja elää Jaken päässä muotoutuen tavallaan menneisyyden luomaksi varjoksi, joka seuraa naista koko ajan.

Jaken menneisyys sitten. Tarina liikkuu niin Iso-Britanniassa kuin Australiassa. Lukijalle selviää pian, että Jake on lähtenyt toiselta puolelta maailmaa yksinäiselle saarelleen, ja jotain pahaa on selvästikin tapahtunut. Jake on paennut, mutta mitä?

Evie Wyld kerii Jaken tarinaa auki taitavasti, pala kerrallaan. Nykyhetki Iso-Britanniassa …

Alkuvuoden kirjoja

Huh, vuoden ensimmäinen neljännes on takana! Taas kerran voisin ihmetellä, mihin aika oikein rientää, ja voisin vastata, että aikaa uppoaa ainakin kotona, töissä, matkatessa paikasta a paikkaan b ja niin edelleen. Jätän nyt kuitenkin taivastelut sikseen ja silmäilen, mitä alkuvuonna 2016 on tullut luettua.

Bloggaaminen on kulkenut viime kuukaudet koko ajan vähän jälkijunassa lukemisiini nähden. Nytkin moni kirja odottaa, että kirjoittaisin niistä sanasen blogiini. Niinpä on oikeampaa puhua kirjoista, joista olen vuoden ensimmäisen neljäsosan aikana blogannut, kuin kirjoista, jotka olen lukenut. Viimeksi mainittuja tipahtelee tänne verkkomaailmaan sitä mukaa, kun ehdin niistä kirjoittamaan.

Alkuvuonna bloggasin yhteensä 26 kirjasta. Eniten joukossa oli romaaneja:

Kotimaisen ja ulkomaisen kirjallisuuden suhde näyttää tällaiselta:


Kirjoittajien sukupuolta kuvaava jakauma on seuraavanlainen:

Kirjojen alkuperä taas näyttää tältä:

Eniten tuli luettua tänä tai viime vuonna julkaistua kirjall…

Sieluni hymyt -haaste

Ulla kutsui mukaan Sieluni hymyt -haasteeseen - kiitos! Haasteen alkuperä löytyy Iltatähden syttyessä -blogista, ja ideana on listata pieniä ja suuria asioita, jotka tekevät onnelliseksi:
Listaa ne pienet ja miksei suuretkin asiat, jotka tekevät juuri sinut onnelliseksi, jaa blogissasi tai muualla somessa ja lähde jakamaan hyvää mieltä eteenpäin haastamalla muutkin miettimään syitä olla onnellinen.Minulle onnellisuus on varsin yksityistä, en postaile somessa hashtagilla #onnellisuus vaan pidän niin ilot kuin surut enemmän ominani. Onnellisuutta olen kuitenkin miettinyt vuosien mittaan paljon, ja haasteen myötä asia alkoi taas mietityttää runsaasti.

Olen viime vuosina tullut siihen tulokseen, että onnellisuus on paljolti asennekysymys. Silti se ei ole vain sitä, ja on tilanteita, joissa asenne ei auta, kun liikaa tai liian suuria asioita kaatuu päälle. On aikoja, jolloin onnellinen olotila tuntuu karkaavan kerta kaikkiaan tavoittamattomiin, ja on aikoja, jolloin onnellisuutta ammentaa a…

Vesa Haapala: Karhunkivi

"Muistan tarinan, jossa me molemmat olimme, olit silloin kuuden ja seitsemän, tämä oli meidän seikkailumme. Pari kolme vuotta sen jälkeen aloit vihata minua, vähitellen yhä enemmän, en tiedä vieläkään miksi, se tuli kuin vuosituhantinen vaisto mutta vuosia liian aikaisin."

Vesa Haapalan esikoisromaani Karhunkivi on tässä ajassa elävä tarina eräästä perheestä ja sen kipupisteistä. Keskiöön asettuvat perheenisä Lasse ja hänen poikansa Lauri, heidän lähellään arkea elävät Laurin pikkusiskot Lumi ja Aino sekä perheenäiti Tiia.

Isän ja Laurin suhde on kompleksinen. Pojalla on vaikeita käytöshäiriöitä, ja turhautumistaan hän purkaa erityisesti isäänsä. Isä puolestaan yrittää olla vastuullinen vanhempi, joka säilyttää malttinsa, vaikka poika syytää päälle viiltäviä solvauksia. Aina malttia ei ole riittävästi, ja Lassesta muodostuukin kuva vanhempana, joka yrittää parhaansa mutta on inhimillinen.

Hengähdyspaikkana Lassen elämässä toimii Karhunkivi, mökkitontti, jossa saa puuhata ja …