Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on joulukuu, 2015.

Elämäkertahaaste 2015 -koonti

Vuodenvaihde on näköjään lukuhaasteiden päättymisen aikaa. Reetan Elämäkertahaaste 2015 oli tavattoman kiinnostava, mutta ajatuksistani huolimatta en saanut luettua kuin kolme kirjaa, jotka haasteeseen sain sovitettua. Ne ovat: Joni Skiftesvik: Valkoinen Toyota vei vaimoni Frank McCourt: Seitsemännen portaan enkeli Jenni Kirves: Aino Sibelius - Ihmeellinen olento Niin onnellisesti kävi, että jokainen lukemani teos oli hyvä lukukokemus. Kiitos siis Reetalle haasteesta, joka tarjosi innostavia hetkiä!

Maalaismaisemia-lukuhaasteen koonti

Kiitos Marilelle Maalaismaisemia -lukuhaasteen emännöimisestä! Haasteen ansiosta tuli kiinnitettyä enemmän huomiota maalaismaisemiin kirjallisuudessa - ja samalla totesin, miten yllättävän vähän tuli luettua juuri kyseiseen miljööseen sijoittuvia kirjoja, kun valintoja ei tietoisesti haastetta ajatellen juuri miettinyt. Luin haasteeseen seuraavat kirjat: Per Petterson: Hevosvarkaat Pasi Luhtaniemi: Viattomat Tiina Tanskanen: Ihana tallipoika Veera Nieminen: Avioliittosimulaattori Tiina Miettinen: Piikojen valtakunta Mukana oli siis viisi kirjaa, joista yksi oli tietokirja ja yksi nuortenkirja. Erityisesti mielessä kaikuu Per Pettersonin upea Hevosvarkaat: ihastuttava romaani! Saavutin lukemisillani maanviljelijän uralla etapin Suo, kuokka ja Jussi. Saarijärven Paavo jäi yhden kirjan päähän.

Sarah Lark: Valkoisen pilven maa

"Ihmiset Dublinin  kannella yhtyivät Geraldin innostukseen, kun sumun seasta paljastui rauhaisa, päärynänmuotoinen lahti. Gerald kertoi sen olevan vulkaanista alkuperää oleva luonnollinen satama-allas. Lahden ympärillä kohosi vuoria, ja sitten näkyviin tuli myös muutamia taloja ja laivalaituri." Sarah Lark: Valkoisen pilven maa (Bazar 2015) Saksankielinen alkuteos Im Land der weißen Wolke  2007 Suomentanut Sanna van Leeuwen 613 sivua (e-kirja) Valkoisen pilven maa  vie lukijan 1800-luvun Uuteen-Seelantiin, jota britit asuttavat innolla. Pitkälle ja vaivalloiselle matkalle uuteen maahan lähtevät myös brittinaiset Gwyneira ja Helen, joita kumpaakin odottaa avioliitto miehen kanssa, jota he eivät ole tavanneet koskaan. Gwynin saattajana on tuleva appiukko Gerald, mutta alempaa yhteiskuntaluokkaa edustava Helen matkustaa ilman saattajaa ja kaitsee kolmen kuukauden laivamatkan aikana kuutta orpotyttöä, joille pitäisi olla luvassa parempi tulevaisuus maapallon toisella puole

Hyvää joulua!

On aika hiljentyä joulunviettoon. Valkeaa joulua ei meidän korkeuksillemme toiveistani huolimatta saatu, mutta joulutunnelma onneksi rakentuu muustakin kuin lumesta. Minun jouluuni kuuluu ainakin lasten riemua, glögiä, suklaata ja hyvää luettavaa. Sinulle, joka tätä tekstiä luet, toivotan suloista ja tunnelmallista joulua!

Miina Supinen: Mantelimaa

"Mantelimaa, hän tajusi, oli takaperoismaa. Se mikä oli muualla pahaa, se oli täällä hyvää. Lapset söivät karkkia pääruoaksi ja aikuiset leikkivät työkseen." Miina Supinen: Mantelimaa (WSOY 2015) 317 sivua Kylläpäs sopi mainiosti joulun alla luettavaksi tämä Miina Supisen Mantelimaa . Suloista, perinteistä joulutunnelmaa tarinasta saa tosin löytämättä hakea, mutta joulua on tarjolla yllin kyllin. Kertomuksen ytimessä on Mantelimaa, "suuri sisähuvipuisto/ostoskeskus/yökerho/kylpylä-kompleksi, jossa vallitsi ikuinen joulu" ja jonka keskellä on Ikuisen Joulun Aukio. Kompleksia pyörittää Jonne J. Halkio, joka haluaa jouluparatiisinsa - tai -helvettinsä, miten kukin asian näkee - uuteen nousuun. Avukseen hän haluaa taitelija Molli Niemisen, entisen poptähden ja nykyisen joulunvihaajan. Mantelimaan toimitusjohtajalla ja Mollilla on yhteinen menneisyys neljännesvuosisadan takaa, eikä Molli ole työtarjouksesta lainkaan innoissaan. Toimeen on kuitenkin pakko tarttua

Älyttömät joululahjatoiveet -haaste

Tuija houkutteli mukaan miettimään älyttömiä joululahjatoiveita, ja sehän sopii. Ideana on siis esittää kolme joululahjatoivetta ilman realismin rajoittavia kahleita. Ensimmäinen lahjatoiveeni on valkea joulu. Tällä hetkellä näyttää kovasti siltä, että toivoa saa mutta pettymään joutuu. Eilen illalla tuprutti lunta ja maisema oli ihastuttavan jouluinen, mutta nyt rähmii räntää ja sääennuste on luvannut jo sunnuntaille useita lämpöasteita, eli valkeus vaihtuu mustaan märkyyteen. Voih! Minä niin kaipaisin lunta, joka muuttaa toiseksi paitsi sen, miltä ulkona näyttää, myös sen, miltä tuntuu, tuoksuu ja kuulostaa. Jouluksi toivoisin aikaa ja malttia rauhoittua monen, monituisen hyvän kirjan ääreen. Joulukuusi voisi muodostua erinomaisista tai vieläkin paremmista kirjoista, joita voisi kuusesta napsia mielin määrin, ilman pelkoa kirjakuusen yhtäkkisestä romahtamisesta. Kolmas toiveeni ulottuu joulun jälkeiseen elämään. Olisi mukavaa, jos yhtäkkiä huomaisin osaavani puhua useita kie

Emmi Itäranta: Kudottujen kujien kaupunki

"Joinain tulvaöinä katselen kukkulalta alas kaupunkiin. Seuraan vesiä, jotka kohoavat korkeina ja kesyttöminä, paisuvat pihojen poikki, työntävät tieltään tuoleja ja pöytiä, joita ihmiset ovat turhaan latoneet hauraiksi, pettäviksi silloiksi. Meri ei kuitenkaan koskaan yllä Seittien Taloon asti. Kutojat kääntävät kylkeä kellojen soidessa, eivätkä suo asialle monta ajatusta. Emmi Itäranta: Kudottujen kujien kaupunki (Teos 2015) 335 sivua Kudottujen kujien kaupunki  on Emmi Itärannan toinen romaani. Teemestarin kirja (2012) oli niin vahva avaus kirjailijan uralle, että odotukset toista romaania kohtaan ovat olleet korkealla. Hienosti Itäranta odotukset lunastaa: käsillä on vivahteikas fantasiatarina, joka pitää otteessaan. Romaanin päähenkilö on Eliana, nuori kutojanainen, joka asuu Seittien Talossa. Hän kuuluu toistuvien tulvien uhkaaman saariyhteisön parempiosaisiin ja pitää itseään varsin onnekkaana, vaikka lukijan mielessä väkisin käy, onko Seittien Talossa asumisessa kys

Hugh Howey: Kohtalo

"Miles nauroi, ja hänen äänensä kaikui rappukäytävässä, mutta Juliettelle tuli murheellinen olo. Ei vain siksi, että kaikki hänen tuntemansa ihmiset kuolisivat ennen kaukaista päivämäärää, vaan myös siksi, että tämän tiedon takia oli helpompi sulattaa kauhea ja iljettävä totuus: heidän päivänsä olivat luetut. Ajatus jonkin pelastamisesta oli mieletön, etenkin elämän pelastamisesta." Hugh Howey: Kohtalo (Like 2015) Alkuteos Dust  2013 Suomentanut Einari Aaltonen 392 sivua Kohtalo  on Hugh Howeyn Siilo -trilogian varsin komea päätös. Teoksessa palataan sarjan avausosan tunnelmiin: toinen osa Siirros  tarjosi tervetulleen hengähdystauon Siilon ja Kohtalon  vahvan ristiaallokon välissä. Kohtalo  nivoo edelliset osat luontevasti yhteen, ja parhaiten trilogia mielestäni toimii, jos kaikki osat lukee melko lyhyen ajan sisällä. Nyt minua vaivasi ajoittain se, että en kyennyt muistamaan kaikkia henkilöitä edellisistä osista. Kohtalon  päähenkilö on Siilon  tapaan Juliette, joka

Kirjabloggaajien joulukalenterin 7. luukku

Kuva: Niina / Yöpöydän kirjat -blogi Ja niin joulu joutuu taas, sitten on jokaisen mieli hyvä, lämmin, hellä. Vai onko? Jouluun sisältyy myös kosolti melankoliaa, mikä joululauluistakin usein välittyy: monessa joululaulussa on kaihoa kauas pois, on surua, on kynttilöiden viemistä läheisen haudalle ja yksinäisyyttä. "Ei saavu lapset, ehtineekö enkelit?" Eikä melankolia rajoitu vain lauluihin, vaan monelle joulumieli on todellisuudessakin vain haave, jonkinlainen aavistus siitä, mitä voisi olla. Turhan usein joulu saattaa jäädä kovin kauas katalogimaisesta unelmasta kynttilöineen, tavarapaljouksineen ja lämpimine yhdessäolon hetkineen. Ei ole sikaa sähköuunissa eikä käydä joulun viettohon. Jouluun liittyy paljon odotuksia ja toiveita, mutta suurten odotusten kääntöpuolella saattavat majailla myös pettymykset. Eriarvoistuvassa yhteiskunnassamme on heitä, joiden odotukset eivät edes ole suurensuuria mutta saattavat silti jäädä täyttymättä. Jollei jouluna ole lunta - se

Markku Pääskynen: Sielut

"Aivan kuin joku olisi poiminut Maijan tieltä autoonsa. Koulusta oli siis soitettu heti aamusta, sitten Aino ja Kristian olivat soitelleet ystäville, sukulaisille ja tutuille. Ei mitään. Noin kello yhdeksän he soittivat poliisille." Markku Pääskynen: Sielut (Tammi 2015) 254 sivua Markku Pääskysen romaani vie lukijan muutaman vuosikymmenen takaiseen Suomeen, aikaan ennen kännyköitä. Teos on yhdenpäivänromaani, jonka keskiössä on pieni Maija-tyttö, joka on koulumatkallaan kadonnut. Tarina kertoo kauniisti ja koskettavasti siitä, mitä tapahtuu perheessä, jonka lapsi on poissa. Hätä, pelko ja epätietoisuus ovat vahvasti läsnä, kun aika käy painavaksi ja melkein pysähtyy mutta kulkee kuitenkin koko ajan eteenpäin vieden Maijan hetki hetkeltä kauemmaksi vanhemmiltaan. Painava ja melkein pysähtynyt on Pääskysen tarina, niin kuin on tarinan aikakin. Paljon ei tapahdu, vaikka ulkopuolinen maailma menoaan jatkaakin piittaamatta siitä, että yhden perheen elämä on järkkynyt sijoil