Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on kesäkuu, 2015.

Kate Atkinson: Joka lapsia ja koiria rakastaa

"Tracysta tuntui, että siitä lähtien, kun hän edellispäivänä oli nähnyt Kelly Crossin Merrion Centressä, hän ei ollut muuta tehnytkään kuin valintoja, seissyt loputtomiin tienhaaroissa. Ennemmin tai myöhemmin hän osuisi umpikujaan. Ellei ollut osunut jo."
Kate Atkinsonin dekkari Joka lapsia ja koiria rakastaa alkaa vuodesta 1975, kun Tracy Waterhouse, koeajalla työskentelevä konstaapeli, on menossa suorittamaan tehtävää kollegansa kanssa Leedsin kaupungissa. Kerrostalosta löytyy jotain yllättävää.

Nykyajassa, yli kolmekymmentä vuotta myöhemmin, Tracyn ura poliisivoimien palveluksessa on päättynyt, työ vartiointipalvelussa on lopuillaan ja eläkepäivät lähestyvät. Ostoskeskuksessa hän kohtaa vanhan tutun laitapuolen kulkijan, joka retuuttaa mukanaan pientä lasta ikävään tapaan. Tracy puuttuu asiaan ja saa huomata koko elämänsä muuttuneen aivan yllättäen uudenlaiseksi. On aika ennen ja aika jälkeen, ja uuteen aikaan liittyy olennaisesti sen pohtiminen, tuliko tehneeksi oikean r…

Petri Tamminen: Meriromaani

"Hän oli purjehtinut suuremmillakin laivoilla, mutta tästä laivasta hän oli vastuussa. Laiva tuntui hänestä hyvin suurelta. Hän oli aina uskonut, että päällikön vastuun voisi kuvitella maistakin, mutta ihan toiselta se nyt kapteenina tuntui. Olo oli juhlava ja yksinäinen, ryhti kohosi kuin olisi suurikin herra mutta samalla säikähti pienuuttaan ja huimasi niin kuin lapsena kun löysi itsensä tikkaiden yläpäästä."
Meriromaani on Petri Tammisen pienoisromaani, joka kertoo surullisen hahmon ritarista, vastoinkäymisten sankarista, Vilhelm Huurnasta. Hän kuulee jo pikkupoikana äidiltään, että hänestä tulee jonain päivänä suuren laivan kapteeni, joka purjehtii valtamerillä. Äidin usko johtotähtenään Vilhelm suuntautuu merille ja upottaa laivan toisensa jälkeen. Ensimmäinen haaksirikko osuu kohdalle, kun Vilhelm on kuusitoistavuotias ja vie tohtorin venettä Pikisaareen.
Vielä vuosia myöhemmin aina haaksirikon hetkellä Vilhelm Huurna pelästyi, että hänen elämänsä jäisi nyt kesken, mut…

Karoliina Timonen: Kesäinen illuusioni

"Illan hämärtyessä huomasin Olavin palanneen kaupunkireissultaan. Soudin iloisena Variskallioon, koputin oveen ja astuin sisään. Olavi tyhjensi vielä ostoskassejaan. Hän vaikutti jotenkin levottomalta, kiihtyneeltä."
Juhannusreissua valmistellessa luin Lumiomenan Katjan käskyn juhannuskirjasta ja pakkasin viime hetkellä mukaan Karoliina Timosen romaanin Kesäinen illuusioni. Olin ajatellut säästellä kirjaa kesäisiin hellepäiviin, mutta niin vakuuttavasti Katja puhui, että päätin tarttua romaaniin suunniteltua aiemmin. Enkä välttämättä lukisikaan romaania hellepäivinä vaan mieluumminkin myöhäisinä, kuulaina kesäiltoina, kun kesätuuli hiljaa liikuttaa verhoa ikkunassa.

Romaanin päähenkilö ja minäkertoja on Klarissa, joka on paennut kesäksi Piiliniemen saareen kirjoittamaan romaaniaan ja tavoittamaan itsensä. Avioliitto Mikaelin kanssa ei varsinaisesti ole karikolla mutta jonkinlaisella välipysäkillä ainakin, ja Klarissa haluaa saada yksinäisessä saaressa aikaa paitsi kirjoitust…

Tiina Tanskanen: Ihana tallipoika (Hevostyttö Iitu -sarja)

"- Käviskö, jos me tultais teidän kanssa samaa matkaa?
Olisin tunnistanut äänen missä tahansa, vaikka unissani! Käännähdin ympäri ja näin Manun, joka seisoi mustanruunikon Dumbledoren vieressä. Puoliverinen Dumbledore oli yksi yksityistallin hienoimmista hevosista. Sen karva kiilsi auringossa, mikä sai ruunan näyttämään entistä upeammalta."
Ihana tallipoika jatkaa Hevostyttö Iitu -sarjaa, jonka ensimmäinen osa Talttumaton Talismaani julkaistiin viime vuonna. Sarjan kakkososassa Iitu on edelleen Talismaanin omistaja, eikä kaksikon tie edelleenkään ole kovin ruusuinen: heti kirjan alussa ratsastuskilpailut eivät suju toivotulla tavalla.

Onneksi tytöllä on kuitenkin valmentaja, joka motivoi treenaamaan, vaikka hevosen kanssa asiat eivät niin sutjakkaasti sujuisikaan. Manu on se ihana tallipoika, johon kirjan nimessäkin viitataan, ja hän saa Iitun sydämen pompahtelemaan. Paha vain, että Manu on Iitua selvästi vanhempi. Vielä pahempi juttu on, että tieto ihastuksesta leviää vääriin…

Javier Marías: Rakastumisia

"Siihen aikaan kun näin heidät siinä kahvilassa en tiennyt, keitä he olivat ja mitä tekivät työkseen, vaikka siitä ei ollut epäilystäkään että he olivat rahakasta väkeä. Eivät ehkä mitään pohattoja mutta hyvin toimeentulevia. Tarkoitan että edellisessä tapauksessa he eivät olisi vieneet lapsiaan kouluun itse, kuten he aivan varmasti ennen tuota yhteistä hetkeään, luultavasti Estiloon, joka oli aivan kivenheiton päässä, vaikka on alueella monia muitakin kouluja, El Vison kaupunginosan uudiskäyttöön rakennettuja kaupunkihuviloita, tai pikkuhotelleja kuten niitä ennen vanhaan kutsuttiin; kävin itse esikoulua yhdessä niistä, Calle Oquendolla, siinä aika lähellä."
Javier Maríasin romaani Rakastumisia sattui silmiini Ompun postauksesta ja herätti mielenkiintoni. Kirja löytyi kirjastosta vaivatta ja valikoitui mukaani kesäkuun alun matkalle, joka suuntautui Espanjaan. Muutaman päivän matkan aikana en saanut kirjaa luettua mutta pääsin sen kanssa mukavasti vauhtiin. Kovin nopeaan lu…

Laura Honkasalo: Perillä kello kuusi

"Vuokko pudotti lehdet paperikoriin ja istuutui miehen viereen. Se ei vilkaissutkaan häntä, pukumiesten kokous televisiossa oli kiinnostavampi, vaikka se oli kaikki sitä samaa, ECC, Rhodesia ja Kiinan vetypommi. Kunhan eivät näyttäisi kuolleita lapsia. Hän kurotti sohvapöydän tasolta lehden. Polvipaljastuksia, kansi lupasi, polvi on ottanut poven paikan. Jaaha, ne olivatkin Lontoosta. Chelsean kaupunginosassa todella huomaa, että mini on vallannut naiset." Laura Honkasalon romaani lähtee liikkeelle vuodesta 1996, kun siskokset Piitu ja Eetu ovat saapuneet lapsuudenkotiinsa selvittämään isänsä jäämistöä. Prologimaisesta ensimmäisestä luvusta siirrytään vuoteen 1966, ja siellä myös pysytään suurin osa romaanista.
Vuoden 1966 kesää kuvataan Vuokon ja Aunen kautta. Ensin mainittu on Piitun ja Eetun äiti, joka kipuilee edustusrouvan asemansa ja ikääntymisensä kanssa. Puoliso Risto on kiinnostunut lähinnä vain työstään, eikä avioliitto juuri sisällä lämpöä tai hellyydenosoituksia.…