Siirry pääsisältöön

Tekstit

Adela Pajunen ja Marko Leppänen: Luonnon rytmissä yli vaikeiden aikojen

Vuodenajat voivat toimia puolestamme tai meitä vastaan, sen mukaan, annammeko niiden kannatella vai murjoa itseämme. Näennäisen vastavoiman voi muuntaa myötävoimaksi – niin kuin intialaisessa uskomuksessa, jonka mukaan riikinkukko saa sulkiensa väriloiston syömällä myrkkykäärmeitä. Kaikki alkaa siitä, että tutustumme aikoihin. Liikumme tutulla kentällä, ponnistella ei tarvitse. Jo planeetan ammoin asuttaneille syanobakteereille oli kehittynyt sisäinen kello elintoimintoja ajastamaan. Lämmön ja valon, kylmän ja pimeän tilkkutäkki kutoutuu ja purkautuu ennakoitavan, tutun rytmin mukaan. Kun tutustuu vuorokauden- ja vuodenaikoihin, huomaa niiden keskinäisen sukulaisuuden. Keväässä ja aamussa on samaa, niin kuin on kesässä ja päivässä, syksyssä ja illassa, yössä ja talvessa. Sama analogia ulottuu ihmisen ja jopa kulttuurien elinkaareen: esimerkiksi aamu tai kevät vertautuu lapsuuteen ja kulttuurien elinkaaressa niiden syntyvaiheeseen. Jokaisella vaiheella on kehitystehtävänsä, eikä mitään ...
Uusimmat tekstit

Annina Holmberg: Annabel Lee

Annabelin ympärillä oli sekä hänen perheensä jumalaisuuden että oman valovoimansa takia niin hehkuva auta, että kaikki janosivat sen lämpöön, mutta kyllä minuakin liehiteltiin. Olin hyvä keksimään leikkejä ja organisoimaan pelejä, joten en jäänyt Annabelin varjoon. Se, että yhdistimme voimamme, teki meistä entistä kadehdittavampia. Annina Holmberg: Annabel Lee Siltala 2025 kansi Jenni Saari 378 sivua Annabel Lee aloittaa Häpeämättömät-romaanisarjan, jonka keskiössä on aikuiseksi kasvava naisnelikko: Annabel, Angelika, Lolita ja Lara löytävät toisensa koulutyttöinä: ensin 1970-luvulla ystävystyvät Annabel ja Angelika, sitten Lolitan myötä kahdesta tulee kolme. Vuosikymmenen vaihteessa Lara täydentää triosta kvartetin, ja alkaa vuosikymmenten yhteinen matka. Avausosan kertojana toimii Angelika, joka tarkastelee tapahtumia jälkikäteen. Hän siis tietää, mitä tulee tapahtumaan, ja tarjoileekin lukijalle vihjeitään. Mutta hän myös eläytyy siihen, miten tytöistä kasvoi teinejä ja sitten aikui...

Ingeborg Arvola: Villien tuulten ranta

Istun niin hiljaa kuin pystyn, en nyyhki enkä kuivaa niitä kahta kyyneltä, jotka valahtavat silmistä, mutta seuraavat pysäytän, en halua keskeyttää mitään, en häiritä heitä, olla vaivoiksi, en liikauta sormeakaan vaan yritän ajatuksissani löytää Mikon, löytää talon jonka hän rakentaa, siellä me istumme, oman pöytämme ääressä, ja lapset astelevat lähemmäs kun minä luen kirjettä, ehkä kirjettä Pehriltä, sanoja joilla hän kuvaa uutta elämäänsä Amerikassa, mutta kun lähestyn kuvittelemani tuvan seinää, käteni kurkottaa toista kuvaa kohti, se on kai muistoni, siitä kun pienenä tartuin jääpuikosta, joka roikkui katosta talon kulmassa, se oli käsivarren paksuinen ja ylsi lähes maahan saakka, mutta sitten minä katkaisin sen. Ääni helisi siinä hiljaisessa maailmassa ja jää tuntui kädessä painavalta, niin pitkältäkin, että sitä oli vaikea pidellä. Ingeborg Arvola: Villien tuulten ranta Gummerus 2025 alkuteos Vestersand suomentanut Aki Räsänen äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto 13 t 33 min...

Tiina Tuppurainen: Jossain on aina San Francisco

Dolores Parkissa istuskelun jälleen kävelin Airan kanssa takaisin Harvey Milk Plazalle, varmistin vielä kerran, että hän osaisi siitä kämpille, laskeuduin portaat alas suuren sateenkaarilipun kohdalta ja matkustin Montgomery Stationille. Sitten kävelin Market Streetiä eteenpäin, kiertelin Westfieldin ostoskeskuksessa, joka on kaikesta päätellen sulkeutumassa, kuten monet keskustan merkkiliikkeistä, katselin ostoskärryjään työntäviä kodittomia, joita oli keskustassa vielä enemmän kuin Castron kulmilla ja mietin, miten yhteiskunta, joka näyttää pinnalta niin kehittyneeltä, voikin olla pohjimmiltaan täysi kehitysmaa. Tiina Tuppurainen: Jossain on aina San Francisco Avain 2025 310 sivua Nykyajassa Emmi matkustaa tätinsä Airan kanssa San Franciscoon. Aira on jäänyt hiljattain puolisonsa hylkäämäksi ja on allapäin – ensialkuun on epävarmaa, lähteekö Emmin täti lainkaan matkaan kauas valtameren taakse, vaikka on pitkään reissusta haaveillut. 1980-luvulla Tony elää riemukasta vapauden aikaa Sa...

Jaana Tiira: Kääntyvä vaihde, kirskuvat kiskot

Nurkassa seisova pönttöuuni rasahteli, kun hiillos jäähtyi. Kalle ei tuntenut nurkista hiipivää kylmyyttä, ainoastaan palavaa tiedonhalua, jota hän ei enää yrittänytkään hillitä. Katsomatta poikaansa Anna unohtui tuijottamaan odotussalin ikkunaan, jonka takana odotti helmikuinen ilta. Hän siirtyi ajatuksissaan vuoteen 1934 ja alkoi kertoa syyskuisesta junamatkastaan, jonka määränpäänä oli ollut Kajaani. Palatessaan muistoihinsa Anna tunsi ruumiissaan vaunun nytkähdykset ja kuuli kiskojen kolkkeen höyryveturin huudattaessa pilliään. Jaana Piira: Kääntyvä vaihde, kirskuvat kiskot Lind & Co 2025 kansi Laura Noponen äänikirjan lukija Anna Saksman kesto 8 t 9 min Kääntyvä vaihde, kirskuvat kiskot  jatkaa Kellomäki-sarjaa, jonka avausosa Polttavat raiteet, aseman varjo  jäi sillä tavoin mukavana mieleen, että kakkososa tuli myös klikattua äänikirjahyllyyn kuunneltavaksi. Nyt eletään 1950-lukua ja nuoremman sukupolven on aika astua esille. Annan ja Niilon poika Kalle alkaa olla a...

Claire Keegan: So Late in the Day

When he looked back out, the sky was blank and blue. He took a sip of the bitter coffee and stared again at the file he hadn’t saved. It wasn’t easy to see it now, in the glare of the sunlight, so he changed the font to bold and tilted the screen. For a while he tried again to focus on what was there, but in the end he decided to settle down to the raft of letters which would all be identical, except for the name.  Claire Keegan: So Late in the Day – stories of women and men Grove Press 2023 119 sivua Olen ihastunut suuresti irlantilaiskirjailija Claire Keeganin taidokkaaseen ja eleettömän vaikuttavaan kerrontaan. Marraskuussa suomeksi ilmestyvä So Late in the Day  valikoituikin lukulistalleni nimenomaan kirjailijan vuoksi. Halusin lukea Keeganilta jotain alkuperäiskielellä, ja lukiessani vaikutuin niin Keeganin kuin myös hänen teoksiaan suomentaneen Kristiina Rikmanin taidoista: tuntuu, että aiemmin suomeksi lukemistani teoksista on tunnistettavissa kirjailijan tyyli yhtä lai...

Tiina Katriina Tikkanen: Kerro minulle äidistäsi

Yritän keskittyä kahvilasta kantautuvaan, grillattujen maissien makeaan tuoksuun. Vedän makeutta sieraimista sisään, puhallan ilman suun kautta ulos. Koetan katsella äitini yli, aavana aaltoilevaa merta, pitkälle horisonttiin. En onnistu, näen vain äitini sivuprofiilin, erotan hänen taukoamatta papattavat huulensa. Millaista versiota hän mahtaa parhaillaan kertoa? Tiina Katriina Tikkanen: Kerro minulle äidistäsi Atena 2025 kansi Elina Warsta 170 sivua Tiina Katriina Tikkasen esikoisteos Toinen silmä kiinni  jäi mieleen, ja niinpä ilahduinkin suuresti, kun sain lahjaksi kirjailijan uusimman romaanin. Kerro minulle äidistäsi  jatkaa esikoisromaanin tematiikkaa hyvin kiinnostavalla tavalla. Kertomus alkaa prologimaisella kuvauksella hetkestä etelänlomalla. Kotiinlähtö on koittamassa pian, kolmen sukupolven matka on tulossa päätökseensä. Julia, hänen tyttärensä ja äitinsä asettuvat hellehattuineen rannalle, pohtivat jäätelön ostamista. Sitten rantaretken tunnelma muuttuu äkkiä, ku...