Kirjakaapin kummitus

"Yli kahdeksankymmenen vuoden jälkeen muistan, miltä salin kello kuulosti. Muistan sen hiljaisen mutta vääjäämättömän tikityksen, jolla se rekisteröi ajan kulumista kärsimättömästi, itsevarmasti, kylmästi. Aivan kuin se olisi tiennyt jo silloin, että aika ei olisi talon asukkaiden ystävä."

Kate Morton tuli minulle kirjailijana pienissä määrin tutuksi vuosia sitten, kun luin Hylätty puutarha -romaanin. Jo silloin lukulistalleni pääsi Paluu Rivertoniin, jota moni suositteli. Kirjan pariin päädyin kuitenkin vasta nyt, yli neljä vuotta myöhemmin – hyvänä innoittajana toimi se, että huomasin romaanin löytyvän äänikirjana Storytelin valikoimista.

Tarina sijoittuu kahteen aikakauteen. Kehystarinassa eletään vuotta 1999, kun Grace Bradley saa vieraakseen ohjaaja Ursulan, joka haluaa tehdä elokuvan nuoresta runoilijasta, Robbie Hunterista, joka teki 1920-luvulla itsemurhan Rivertonin kartanon mailla. Elokuvahanke saa Gracen palaamaan ajatuksissaan vuosikymmenten taakse aikaan, jolloi…

"Alkoholimielikuvat muovautuvat ovelasti: niitä tarjotaan meille huomaamatta kepeän puheen myötä, viiniarvostelulla päivän lehdessä, perhekomedian kulissikeittiön pöydänkulmalle puolihuolimattomasti sijoitetulla pullolla sekä internetin meemiviidakoissa. Ne kaikki välittävät viestiä siitä, minkälaiset asiat kuuluvat – ehkä aikuiseen, ehkä hyvään, ehkä laadukkaaseen – elämään ja arkeen samoin kuin vanhemmuuteen, nuoruuteen, eron aikaan tai muuten vaikeiden tunteiden hetkiin."
Ani Kellomäen tietokirja Tiedostavan siemailun taito sukeltaa syvälle alkoholiin kulttuurissamme. Kirja saa lukijan katseen tarkentumaan siihen, miten alkoholia on kaikkialla. Olut, siideri, viini ja väkevät juomat näyttäytyvät eri tavoin arjessa ja juhlassa, töissä ja vapaa-ajalla, kotona ja ihmissuhteissa. Saattaa vain olla niin, että siihen, miten kosteassa ympäristössä elämme, ei tule kiinnittäneeksi huomiota ennen kuin joku kehottaa katsomaan tarkemmin. Sen Kellomäki kirjassaan tekee.

Alkoholista on…

"Vanhempani kuolivat seitsemän kuukauden välein, mutta koska heidän kuolemansa liittyvät toisiinsa, kuolemansyyn selvittämislautakunta hoiti molemmat tapaukset samassa kokoontumisessa. Niiden kahden päivän aikana sain tietää monia asioita, mutten sitä yhtä asiaa, joka oli minulle tärkeä.
Miksi he tekivät sen.
Jos he oikeasti tekivät sen."


Clare Mackintosh on noussut teoksillaan lempidekkaristieni joukkoon. Kuuntelin Annoin sinun mennä ja Minä näen sinut peräjälkeen (postaus täällä), ja vaikka ensin mainittu ei aivan täysin saanutkaan minua puolelleen, jokin Mackintoshin tavassa kieputtaa juonta jäi kiinnostamaan. Kirjailijan uusin dekkari Anna minun olla vetikin sitten mukanaan niin, että kirjaa tuli kuunneltua aina, kun yhtään oli mahdollista.

Lähtötilanne on se, että pienen Ellan äiti Anna on menettänyt molemmat vanhempansa. Isä päätti hypätä Beachy Headin rantakallion jyrkänteeltä kuolemaansa, ja äiti seurasi perässä reilut puoli vuotta myöhemmin. Tarinan nykyhetkessä eletä…

"– Ja sinä siis näit, että lapsi kuristettiin? Strike kysyi, kun Denise sopotti viereisessä huoneessa:
– Yhdistäkää poliisille, äkkiä.
– Mitä tuo sanoi? Billy kysyi syvät silmät suurina ja vilkaisi hädissään ovelle päin pidellen edelleen toista kättään hillitäkseen ticinsa.
– Ei mitään, Strike vastasi huolettomasi. – Minulla on muutama juttu kesken. Kerro siitä lapsesta.


Cormoran Strike, tuo karhumainen yksityisetsivä ja sotaveteraani vetää puoleensa vastustamattomasti. Hänen ja hänen avustajansa Robin Ellacottin välillä säkenöi aina vain voimakkaammin, mutta ei, lukijaa ei päästetä piinasta vielä tässä sarjan neljännessäkään osassa. Päinvastoin, mielenkiintoa kutitellaan niin, että tarinan päätyttyä tuntuu taas kerran, että millään ei malttaisi odottaa sarjan seuraavaa osaa. Helsingin Sanomat muuten paljastaa, että pseudonyymin Robert Galbraith taakse kätkeytyvä J. K. Rowling on luvannut sarjaan vähintään seitsemän kirjaa.

Tällä kertaa selvitellään paitsi Robinin ja tämän sulhasen …

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine.
Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?"


Kristin Hannahin romaani Satakieli tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti.

Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaakseen vallitsevaa yhteiskunnallista tilaa.

Tarina sijoittuu kahdelle aikatasolle. Liikkeelle lähdetään vuodesta 1995, kun Vi…

" – Minä olen miettinyt, Sarah sanoo rötköttäessään sohvan toisessa päässä. – Töissä on yksi uusi tyyppi, ja minusta tuntuu, että sinä voisit pitää hänestä.
– Minä en halua muita kuin bussipojan, sanon ja huokaisen teatraalisen pateettisesti.
– Mutta mitä jos löydät hänet ja hän onkin idiootti? Sarah kysyy."


Romantiikan nälkäiselle tässä on nyt jotain! Kansikuvasta lähtien Josie Silverin romaani Ole minun tarjoaa suuria tunteita siirapilla makeutettuna – jonkun makuun makeutta on varmasti liikaakin, toisen makuun juuri sopivasti.

Romaanin keskiössä on parikymppinen Laurie, joka näkee bussipysäkillä miehen ja rakastuu sydänjuuriaan myöten. (Tässä on pieni kompastuskivi, jos lukija ei usko pikarakastumiseen, jota voi vaalia mielessään kevyesti vuodenkin verran.) Sitten tietenkin käy niin, että lopulta Laurie tapaa kaihoamansa mystisen miehen, Jackin, mutta pariskunnan välillä on aika iso este. (Mitäpä kerrottavaa olisikaan, jos rakastuneet voisivat vajota toistensa syliin tuosta…