Kirjakaapin kummitus

"–Mitä sinä oikein teet päivät pitkät?
– Annan terapiaa, vastaan ylpeänä.
– Kenelle?
– Ihmisille. Netissä.
– Ai.
– Ja opiskelen ranskaa netissä. Ja pelaan shakkia, lisään.
– Netissä?
– Netissä.
Hän pyörittää sormeaan viinin vuorovesirajaa pitkin.
– Eli internet, hän sanoo, on tavallaan niin kuin sinun ikkunasi ulkomaailmaan.
– No, niin on myös tuo oikea ikkuna, viittaan kohti hänen takanaan olevan lasin avaruutta."


Anna Fox on lukittautunut neljän seinän sisälle. Ei omasta vapaasta tahdostaan vaan siksi, koska hän kärsii agorafobiasta eikä pysty menemään ulos, vaikka haluaisi. Arki on pitänyt järjestää eräiden reunaehtojen mukaisesti siten, että lastenpsykologina toimiva nainen voi pysyä sisätiloissa.

On selvää, että päiviin pitää löytää monenlaista täytettä, kun elämä rajoittuu asunnon seinien rajaamaan tilaan. Anna täyttää päivänsä katsomalla musta-valkoelokuvia, nappailemalla lääkkeitä ja juomalla hyvää merlot-punaviiniä. Lisäksi hän pitää silmällä naapureitaan ja näkee eräänä päiv…

"Nainen kääntyy katsomaan, silmät pyöreinä säikähdyksestä. Onko se Rosa? Jar ei ole enää varma. Ilmeessä ei näy tunnistamisen häivääkään, ei pienintäkään tietoisuutta siitä, kuka Jar on, siitä että he kerran rakastivat toisiaan yli kaiken."


Rosa on kuollut. Hän teki itsemurhan, koska elämä oli liian kovaa. Isän menehtyminen ja kovat opiskelupaineet ajoivat nuoren naisen epätoivoiseen tekoon, ja kaikki ymmärtävät. Kaikki paitsi Jar, Rosan poikaystävä. Vielä viiden vuoden kuluttua Jar näkee Rosan kaikkialla eikä voi hyväksyä totuutta. Hän ei suostu uskomaan, että Rosa olisi todella kuollut.

Jar saa lisää perusteita jääräpäiselle uskolleen, kun hän saa eräänä päivänä Rosalta viestin. Siinä lukee yksinkertaisesti: Löydä minut. Missä Rosa on? Miksi hän ei tule esiin? Mitä hänelle on tapahtunut? Yksi avain on Rosan päiväkirja, jonka Jar saa käsiinsä ja joka tuntuu kiinnostavan muitakin.

Rosan etsinnästä muodostuu kieputtava juonivyyhti, joka koettelee kyllä paikoin uskottavuuden r…

"Islannissa saadaan paljon lapsia, mutta äitiys tai isyys ei ole täällä mitenkään merkittävä juttu. Kun miehestä tulee isä tai naisesta äiti, heidän päälleen ei laskeudu mystistä vanhemmuuden verhoa, joka tekisi heistä jotenkin ainutlaatuisella tavalla erityisiä. Herkempiä, viisaampia, vajaampia tai palvottavampia. – – Lapsiperhe-elämään suhtaudutaan kuten Islannissa elämään ylipäätään: käytännönläheisesti, ratkaisukeskeisesti ja maailman parhauden mentaliteettia ympärilleen suihkuttaen."


Satu Rämö ammentaa jälleen nykyisestä kotimaastaan Islannista, mikä oli minulle ilahduttava uutinen – sen verran paljon pidin Rämön teoksesta Islantilainen voittaa aina (WSOY 2015). Ihastuttava sukellus Islantiin on tarjolla tässäkin teoksessa, joka keskittyy islantilaiseen perhe-elämään ja arkeen avaten samalla sitä, mistä syntyy islantilainen onnellisuus.

Myönteinen vaikutelma Islannista ja islantilaisista tosiaan syntyy. Maan nuoret eivät juuri aiheuta harmia, saarivaltio on tasa-arvoine…

"En ole kotona tietänyt mitä nyt tiedän. Kun katselee satamalaiturilta kun laiva keinahtelee matkan päässä, näkee minkälainen se ulkoa on mutta sisältä ja vesirajan alta ei tiedä. Vasta kun tietää niin voi tietää ettei ole mitään tietänytkään. Vaikka olisin tietänyt edeltä olisin kuitenkin lähtenyt."

Olli Jalosen Taivaanpallo kuljettaa lukijaa maalla, merellä ja ilmassa. Eksoottiselta Saint Helenan saarelta matkataan Lontooseen, ja se, mitä taivaalla tapahtuu, on merkittävää siinä missä maallisemmatkin asiat.

Tarinan päähenkilö ja pääasiallinen kertoja on nuori poika, Angus, jonka isä on kuollut. Pojan perhe ei kuulu kotisaaren parempiosaisiin eikä olemista juuri helpota äidin vierelle asettuva pastori eikä isosisko, joka saa aviottoman lapsen. Kun tunnelma Saint Helenalla kiristyy, on pojan määrä lähteä viemään viestiä vanhempiensa kotimaahan. Voisiko saarella vieraillut Edmond Halley Lontoossa olla perheelle avuksi? Olisiko oppineesta miehestä tukea ja turvaa nuorelle pojal…

"Kun punainen valo syttyy maalin takana, aikuiset ihmiset kaatuilevat toistensa päälle. Sponsorit kilauttavat kahvikuppinsa yhteen penkkirivien yli yrittäessään tehdä ylävitosia. Kaksi viisitoistavuotiasta tyttöä kaataa kahvilan silkasta riemusta, ja vanha edustusjoukkueen valmentaja, joka ei milloinkaan naura, istuu katsomon korkeimmalla penkkirivillä ja nauraa."



Fredrik Backmanin romaani Kiekkokaupunki kertoo kuvitteellisesta Björnstadin pikkukaupungista, joka elää jääkiekosta ja jääkiekolle. Jääkiekko on koko kaupungin suuri puheenaihe ja kerronnan alkupiste onkin siinä, kun kaikki odottavat Björnstad Hockeyn juniorijoukkueen pelaamista Ruotsin korkeimman nuorisosarjan semifinaalissa. Peli ei olisi kovin tärkeä, ellei kyseessä olisi Björnstad, kaupunki, jossa oikeastaan jokainen on jotenkin yhteydessä jääkiekkoon, pitipä siitä tai ei.

Romaanissa on useita henkilöitä, jotka linkittyvät kiekkoiluun tavalla tai toisella. 15-vuotiaan Mayan isä on Björnstadin urheilukohtaja ja…

"Toviin en hyväksynyt sitä, että minusta oli tullut ensimmäinen vaimo, iyale. Iya Martha oli isäni ensimmäinen vaimo. Lapsena uskoin hänen olevan perheen onnettomin vaimo. Käsitykseni ei muuttunut, kun vartuin."



Yejide on varsin itsenäinen nuori nainen, joka opiskeluaikoinaan tapaa Akinin. Yejide ei kiirehdi naimisiin mutta Akin piirittää valitsemaansa naista niin kauan, että Yejide taipuu ja pari avioituu.

Kaikki voisi olla hyvin. Puolisot rakastavat toisiaan, tekevät töitä ja elävät hyvää elämää. Vain lapsi puuttuu. Sekä Akin että Yejide toivovat lasta, mutta ihmettä ei tapahdu. Ja kun avioliittoa on kestänyt riittävän pitkään ilman lapsiuutisia, alkaa suku puuttua asiaan. Viimein Akinin äiti järjestää pojalleen toisen vaimon siinä toivossa, että syy lapsettomuuteen on Yejiden.

Alkaa vuosia ja vuosia kattava ajanjakso, johon mahtuu monenlaista. On rakkautta, mustasukkaisuutta, uskoa, toivoa, petoksia ja menetyksiä. Yejiden ja Akinin tarinaan mahtuu monenlaisia vivahteita el…