Kirjakaapin kummitus

"Haluaisin sanoa hänelle, että hän oli väärässä, että hän ei ollut ymmärtänyt kirjaani, että se on parempi kuin hän oli tajunnut, että hän ei ollut lukenut sitä tarpeeksi huolellisesti tai käsittänyt sitä, mitä oli lukenut. Haluaisin kysyä häneltä, että entä jos kaikki aikojen saatossa kirjoitetut identiteettiä pohtivat teokset, taiteilijoiden omakuvat ja miehiset odysseiat olisi kuitattu sanomalla, että ne kertovat vain siitä, miten minusta tuli minä, mitä länsimaisesta kirjallisuudesta olisi ylipäätään jäänyt jäljelle? Päätän silti, että yrittäisin olla viileän asiallinen."


Saara Turusen toinen romaani Sivuhenkilö on kuvaus esikoiskirjailijan elämästä siinä vaiheessa, kun kirja on julkaistu, kun kirja on päätynyt lukijoiden ja kriitikoiden käsiin, kun kirjailijan elämä jatkuu samanlaisena kuin ennen mutta kuitenkin erilaisena. Elettyä elämää on takana mutta edelleen romaanin kertoja tuntuu etsivän omaa paikkaansa ja miettivän, mitä pitäisi tehdä, millainen olla.

Sivullisuu…

"'Logistiikkaryhmästä pois yksi viiva kaksi. Heti. Perusteena tuotannollis-taloudelliset syyt. Suomeksi sanottuna siellä on liikaa ukkoja ja löysää", Lammio toisti, opettu Kari Luotoa. "Mutta tämä on testi myös sulle. Tai oppimisprosessi. Mehän olemme joustava organisaatio. Tai meistä tulee. Keskiössä on osaaminen. Joustavuus. Vaihtelu. Kierto. Eivätkä ole ikuisia nämä pomohommat ja positiot."


Matti Rönkä on tuonut romaanissaan Yyteet klassikkoromaani Tuntemattoman sotilaan hahmoja nykyaikaan ja nykyiseen työelämään. Kun Linnan romaanin sankarit taistelivat kotimaansa puolesta, ovat uuden romaanin sankarit toki vähemmän vaativassa taistelussa luoviessaan työelämän jatkuvien haasteiden ja yt-uhkien ristiaallokossa.

Idea onkin oivallinen. Oli hauskaa seurata, millaisia hahmoja nykyajan koskelat, lammiot ja muut ovat. Kiintoisaa on sekin, että miehisen esikuvan joistakin hahmoista on tehty naisia - hyvä niin.

Silti koin romaanin maailman kovin miehiseksi. Naispomo…

"Taimia huimasi. Hän oli nyt taidetta. Vaikka kukaan ei kyllä ikinä tiedä, että hän se poseerasi siinä kuvassa. Huimaus hellitti, ja hän muisti metsässä kypsyneet mustikat. Hän poimisi niitä taiteilijalle. Ellen pitäisi niistä viilissä."



Ellen Thesleff: taiteilija, jota nuori tyttö vastarannalta ihailee; nainen, jota nuoren tytön äiti pitää pakanana. Muutenkin hän saa kyläläisten kulmia kohoamaan saapuessaan kesäkotiinsa Casa Biancaan.

Mutta Taimi, hän ihailee taiteilijaa, on ihaillut vastarannalta kauan. Sitten, kesällä 1945, Taimi luvataan aputytöksi taiteilijan kesähuvilalle. Huvila on jo parhaat päivänsä nähnyt mutta silti siinä on edelleen viehätystä. Ja paikka on taiteilijalle tärkeä.

Taimi on nuori, vain 16-vuotias. Ellen puolestaan elää viimeisiä luovuutensa aikoja. Kesä, jonka nuori ja iäkäs viettävät yhdessä, muuttaa paljon, ja myöhemmin äiti sanoo Ellenin sekoittaneen Taimin pään.
Taimi itse tietää, ettei se niin ollut. Elämä sen sekoitti. Kati Tervo maalaa kaunii…

"Nainen oli huikaisevan kaunis.
Muuta ei juuri tiedettykään.
Kukaan ei tiennyt, mistä hän oli tullut ja miksi."



Näin pääsiäisenä sopineekin mainiosti kirjoittaa muutama sana uudesta kotimaisesta nuortenkirjasta, jossa kohdataan niin noita kuin mystisiä voimiakin. Koutamäen noita vie pieneen Koutamäen kylään, minne muuttaa upporikas ja salaperäinen Katariina Bergström. Uteliaita kyläläisiä kaihtava kaunotar tietenkin herättää villejä arvailuja varsinkin, kun neidillä tuntuu olevan erikoisia projekteja eikä mukana muuttava eläinlaumakaan ole aivan tavallisimmasta päästä. Koirista ei voi olla varma, ovatko ne susia vai koiria, ja sysimusta arabi vasta erikoinen onkin.

Lone on kylän asukkaita mutta muista poiketen tyttö ei ole kovinkaan kiinnostunut uudesta tulijasta. Lone on enemmän kiinnostunut omasta rauhastaan mutta huomaa pian päätyneensä mystisen hevosen pauloihin, vaikkei edes hevostytöksi tunnustaudu.

Hevosen kanssa Lone päätyy lopulta varsin erikoisille retkille. Outoa on…

"Me olimme se vihreän puutalon uusi onnellinen perhe, jolla oli vanhemmat. Ja liikaa salaisuuksia. Ehkä joku oli nähnyt kun meillä kävi poliisiauto, kenties huomannut lastensuojelun kotikäynnillä, pannut merkille miten Mikko huusi minulle pihassa. Ehkä joku lasten kavereista oli kuullut kyläillessään asioita. Mutta jos joku olikin jotain huomannut, me kaikki teeskentelimme ettei se ollut mitään."



Kaikki anteeksi on kuvaus parisuhdeväkivallasta, johon sisältyy niin laaja kavalkadi väkivallan muotoja, että tarinan asiantuntijatkin kavahtavat ja suosittelevat jo eroa. Päähenkilö Laura yrittää kuitenkin viimeiseen saakka pysyä yhdessä Mikon kanssa, vaikka Mikko lyö, uhkailee, puhuu rumasti ja satuttaa lukemattomin eri tavoin.

Laura on itsellinen nainen, joka kohtaa Mikon, eronneen kolmen lapsen isän. Alkuun kaikki vaikuttaa (tietenkin!) täydelliseltä, sillä mies osaa hurmata ja puhua kauniisti. Mutta sitten Mikon pimeä puoli alkaa kaivautua esiin ja saa vähitellen yhä enemmän til…

"Sillä äiti oli kuollut.
Loput isästä kuolisi hänen mukanaan, ellei kappelin ovi avautuisi. Ellei isä kävelisi käytävää pitkin eturivin penkkiin. Istuisi minun vierelleni. Puristaisi käsiään tiukasti yhteen sen vuoksi, että minun äitini oli poissa."
Max Halma tutkii perhosia. Kun äiti menehtyy, hänen jälkeensä jää erikoinen perhonen - sekä joukko kysymyksiä ilman vastauksia. Suurin kysymys on: mitä Maxin isälle tapahtui? Arvoituksen ratkominen vie Maxin lopulta Saksaan huippupianistin viimeiseksi jäävään konserttiin. Matkalla hän saa vastauksia, jotka saattavat yllättää, ja kulkee paitsi toiseen maahan, myös menneisyyteen.

Viktor Stanislauksen kolmetoista sinfoniaa on kaihoisa tarina, joka kietoo yhteen yksinäisyyttä, elettyä elämää, perhesalaisuuksia, omien juurien etsintää, musiikkia ja perhosia. Tarina on melankolinen ja tiiviisti kerrottu: paljon jää sanomatta mutta keskeinen tulee 175 sivussa sanottua. En kaivannut enempää enkä vähempää.

Anna-Liisa Ahokumpu kirjoittaa nii…