Kirjakaapin kummitus

"Jonkun näistä ystävistä pitäisi auttaa minua kuolemaan. Olemaan läsnä kun teen sen, kestää kaikki yllättävät mielentilat."

Anna-Leena Härkösen romaani Valomerkki* tuli luettua jo jonkin aikaa sitten, mutta kirjasta kirjoittaminen vain jäi. Aivan helpoksi en lukukokemukseni sanoiksi pukemista kokenut, mikä ehkä oli suurin syy siihen, että romaanin edelle bloggausjonossa menivät muut. Mutta nyt yritetään.

Ideana on siis se, että viisikymppinen Anita kokee olemisensa niin raskaaksi ja hankalaksi, että hän päätyy miettimään, onko jaksettava elää, vaikka väsyttää. Omissa syntymäpäiväjuhlissaan Anita nostaa kissan pöydälle:
Nousen seisomaan. Katselen hetken ihmisiä pöytäni ääressä. Kysyn kuka heistä olisi valmis tappamaan minut. Ei ole mikään yllätys, että vapaaehtoisia ei ilmaannu pilvin pimein. Aihe on vaikea, suorastaan mahdoton, kun elämästä pitäisi olla kiitollinen ja kuolema on eristetty sivuun tavallisesta elämästä.

Valomerkki on ristiriitainen. Se on masentava mutta samall…

"Minä voisin juosta, vaikka vuoden verran. Sen aikaa että isä paranisi. Voisin vahtia isää. Harjoitusten lomassa voisimme puhua asioista. Isä tarvitsee minua nyt, se on varmaa. Yksin se ei pärjää."
Kansallisuustransvestiitti Mikko Virtasesta kertoneeseen Vadelmavenepakolaiseen (2007) ihastuneena odotin paljon Miika Nousiaisen toiselta romaanilta, Maaninkavaaralta. Valitettavasti en kuitenkaan voi sanoa hurmaantuneeni: tarinan huumori ei vedonnut minuun vaikka saikin paikoin hymähtämään. Paikoin tosin myös irvistämään.

Maaninkavaara on tarina isästä ja tyttärestä - ja suomalaisesta kestävyysjuoksusta. Huttusen perhe kohtaa tragedian, kun perheen juoksijatähti Jarkko katoaa ollessaan matkalla kotiin juoksukilpailuista. Mitalikahvit vaihtuvat suruun ja ikävään.

Martti-isän maailmaan tulleen ammottavan aukon pyrkii korjaamaan Heidi, joka aloittaa juoksun. Kun isä saa keskittyä Heidin valmentamiseen, on elämässä taas sisältöä.

Martti on niin juoksun pauloissa, että hän mittaa kaik…

"Alhaalla saunatuvassa seisahduin peilin eteen. Fanni oli oikeassa. Minun ilmeeni oli erilainen kuin ennen, jotenkin pehmentynyt. Vaikka järki kuinka yritti panna vastaan, tiesin, ettei viimeöinen tunnekuohu ollut mennyt ohitse jälkiä jättämättä."

Nimettömistä, Mustasukkaisista ja Lipunkantajistaja Sidotuistamuodostuvan Järjen ja tunteen tarinoita -sarjan päättää Parittomat. Ja voi millä tavalla. Melkein toivon, että olisin jättänyt sarjan sen neljänteen osaan, sillä Sidotut olisi ollut komea päätös historiallisille romaaneille. Parittomat sen sijaan jätti jälkeensä melko ärtyneen mielen.

1900-luvun alusta on yllättäen hypätty vuosikymmeniä eteenpäin. Vuosituhat on vaihtunut, eletään EU-Suomessa, jollaista edellisten osien päähenkilöt Hilma ja Anna tuskin osasivat ennakoida, vaikka edistyksen naisia olivatkin. Tällä kertaa päähenkilö on Salla, Hilman tyttärentyttärentytär, joka asettuu kesäksi Fanni-tätinsä luokse valmistelemaan väitöskirjaa ja kiertää TE-keskuksen leivissä t…

"Sinulla ei ole kiire minnekään. On turhaa tehdä muutoksia, jotka aiheuttavat ahdistusta. Etsi sinulle sopiva vaihtoehto ultimaalisen ja minimaalisen välillä. Koska tämä on loppuelämäsi viimeinen elämäntapadieetti, se ei pääty koskaan - voit ainoastaan oppia."
Törmäsin jossakin Kaisa Jaakkolan kirjaa kehuviin kommentteihin ja päädyin varaamaan kirjan kirjastosta. Ilman kehuja tuskin olisin teosta luettavaksi hankkinut, sillä nimi ei mielestäni ole kauhean houkutteleva. Hormonit-sanaa käytetään turhan paljon arkikielessä selityksenä naisten ailahteluille ja dieetti taas on monen mielestä vanhanaikaista - pysyvät elämäntapamuutokset ovat päivän sanoja.

Hyvän olon hormonidieetti kuitenkin yllätti sisällöllään myönteisesti. Teoksessa edetään johdonmukaisesti yleisemmältä tasolta kohti yksityiskohtia, ja heti alussa on varsin inspiroiva kirjoittajan oma tarina siitä, miten tavanomaiset laihduttamisen keinot johtivat ei-toivottuun lopputulokseen.

Kaisa Jaakkola kirjoittaa miellyttä…

"Sinä olet kiehtova. Voimallinen ja herkkä, täynnä kerroksia, sivupolkuja, tasoja ja syvyyksiä."

Pippa Laukan tietokirja Hyvinvoiva nainen puhuttelee naista, joka muuttuu, ikääntyy eikä ehkä muista rakastaa itseään. Teos on suunnattu erityisesti aikuisille naisille, ja se sisältää ajatuksia siitä, kuinka omaa hyvinvointia voi edistää ja suojella.

Hyvinvoivassa naisessa tutustutaan niin kehoon kuin mieleen. Esimerkiksi Joka naisen soluoppi -osuus tarjoaa faktoja siitä, miten ja miksi vanhenemme, ja Oikein vai väärin? -osio ottaa kantaa yleisiin väittämiin, esimerkiksi sellaisiin kuin "hiilarit lihottavat" ja "punaviini on terveellistä".

Pippa Laukka on tunnettu urheilulääkäri, joka takuulla tietää, mistä puhuu. Kirjasta kuitenkin jää tunne, että sisältöä olisi voinut rajata tiukemmin. Ainakin minä olisin lukijana kaivannut enemmän syvyyttä kuin laajuutta.

Lisäksi vielä tarkempi oikoluku olisi terästänyt teosta. Esimerkiksi otsikko "Lihavat on laiskoja&…

"-Pietarissa on tehty vallankumous, hän sanoi ja näytti äkkiä niin uupuneelta, että minun oli autettava hänet sisälle tampuuriin istumaan. -Väkijoukko päästi meidät vapaaksi, mutta siellä taistellaan vieläkin. Junassa ne väittivät että keisari on luopunut vallasta."
Hilmasta ja Anna-Sofiasta kertova historiallinen romaanisarja on jatkunut neljänteen osaansa saakka. Sidotuissa päästään näkemään, mitä Nimettömistä, Mustasukkaisista ja Lipunkantajista tutuille naisille läheisineen kuuluu. Ei ole kotimaan meno juuri rauhoittunut, vaan kuohuntaa on luvassa 1910-luvulla edelleenkin, kuten historiasta tiedetään.

Vuoden 1913 eduskuntavaaleissa ei kumpikaan sarjan päähenkilönaisista kohtaa menestystä. Hilma ei "liian herraskaisena" pääse edes ehdokkaaksi, Anna-Sofia puolestaan jää valitsematta vaikka listoilla onkin. Kun Hilman puoliso Veikko ei saa töitä, on perheen helppoa tehdä suuri päätös ja lähteä valtameren taakse Amerikkaan. Anna-Sofia puolestaan päätyy valitsemaan …