Siirry pääsisältöön

Tekstit

Riikka Ala-Harja: En Saab

Ratissa täytyy osata tehdä sekunnissa päätös, siinä vaiheessa ei oo mitään väliä onks pitkä vai lyhyt vai keskimittanen. Formulakuskit on aina kääpiöitä, mut niiden autotkin on kääpiöitä. Saab on isompi ja vahvempi kun muut. Tää muikkeli on isompi ja vahvempi kun moni muu, tai en mä sen vahvuudesta osaa sanoo, mut pituushomma on selkee.


Riikka Ala-Harjan romaanin En Saab mainostetaan olevan törkeänhauska maantieromaani. Minulle se on maantieromaani, kyllä. Se on myös törkeä mutta ei minusta niinkään hauska. Huumorintajuni ei riitä, ehkä se on rikki samaan tapaan kuin Olgan Saabin turvavyö. Varaosia vain on vielä huonommin saatavilla kuin Olgan vanhaan autoon.

Rikkinäinen on myös romaanin päähenkilö Olga, jonka kerronnan kautta koko tarina rakentuu. Roisin puheen ja tissipuheen takana on petetty ja jätetty nainen, joka tajuaa olevansa maailmassa aika yksin. Olga iskee silmänsä autokorjaamon lähes kaksimetriseen naiseen.
Muikkelin pitkät jalat ja sirot kädet ja jossain haalarin alla kok…
Uusimmat tekstit

Ulla Lehtonen ja Sari Airola: Metsän outo vieras

Metsään oli tullut eläin kumma, / piikkiselkä, tappisilmä, kuono sillä kovin tumma. / Hiiri kertoi: – Puhkuu niin kuin villisika, / keinuu kulkiessaan – tassussako vika?
Vaikka lastenkirjoja tulee luettua paljon – perheen rutiineihin kuuluu lukea vähintään iltasatu päivittäin kuopukselle – mutta harvemmin kirjoitan lukemistamme kirjoista blogiin. Nyt Helmet-lukuhaaste innoitti ottamaan yhden viime aikojen suosikkikirjoista esille. Samalla kuittaantuu haasteesta kohta 13: Kotimainen lasten- tai nuortenkirja.


Metsän outo vieras valikoitui kirjastosta sattumalta mukaamme. Kotona huomasimme, että kyseessä onkin riimitelty tarina, jota elävöittävät Sari Airolan kauniit kuvat.

Viehättävässä tarinassa on kysymys siitä, että tuttuun ja turvalliseen metsään saapuu outo vieras. Vieraan tulo aiheuttaa huhupuheita ja – ennen kaikkea – pelkoa. Tarinat vieraasta kasvavat matkan varrella niin, että yhtäkkiä tulokkaalla on viisi silmää ja torahampaat. Todellisuus kuitenkin on toinen.

Kun metsän asukka…

Liisa Talvitie: Valoa ja varjoja – Jukka Jokiniemi, sokean elämäntarina

Tieto sokeuteen johtavasta silmänpohjan rappeumasta oli sellainen, että se olisi saattanut luhistaa kenet tahansa. Alkusokin jälkeen Jukka kuitenkin käänsi riskin voitokseen ja alkoi suunnitella tulevaisuuttaan sen mukaan. Hän nopeutti opiskelutahtiaan, vaikka hitaasti hiipuvaa näkökykyä oli vielä tallella moneksi vuodeksi eteenpäin.
Jukka Jokiniemi ei ollut minulle nimenä tuttu ennen Liisa Talvitien kirjaan tarttumista. Hänen yrityksensä sen sijaan on tuttu: Jokiniemi on Innojok-yrityksen toimitusjohtaja. Innojok valmistaa erilaisia valaisimia, ja tuotevalikoimiin kuuluu myös monen suomalaisen kotoa löytyvä Lokki-designvalaisin.
Innojokin ensimmäinen tuote oli suurennuslasivalaisin, joiden tarpeen Jukka oli oivaltanut jo työskennellessään HYKSissä näkövammaisten kanssa. Liisa Talvitien teoksessa avataan Jukka Jokiniemen elämäntarinaa ja kuvataan sitä, kuinka roihuvuorelaisesta vilkkaasta lapsesta tulee tekniikan tohtori ja toimitusjohtaja. Keskeinen elämänkäänne on se, että opiskelua…

Elly Griffiths: Kadonneet ja kuolleet

Hän tiesi heti sen nähdessään, kenestä oli kysymys. Luurangon yllä näkyi vielä vaateriekaleita, ja se makasi kasvot maata vasten, kädet sidottuna selän taakse. Tämä ei vielä Ruthia hätkäyttänyt vaan se, mitä luurangolla on toisen käsivarren paikalla: kärjestä miltei olemattomiin ruostunut rautakoukku. Kun luuranko oli kaivettu esiin ja se lantion muodonkin perusteella oli naisen, Ruth oli entistä vakuuttuneempi, että kyseessä oli Jemima Green, joka tunnettiin myös nimellä Koukkumuori.
Ruth Galloway -sarjassa on ehditty jo kuudenteen osaan, joka vie niin henkilönsä kuin lukijansakin viktoriaaniselle ajalle. Sarjan päähenkilö, arkeologi Ruth Galloway, löytää haudan. Onko hauta viktoriaanisen ajan lapsenmurhaajan viimeinen leposija? Millaisia kauhuja Koukkumuorina tunnetun taruhahmon tarinan taakse piiloutuu? Kuka todellisuudessa oli Jemima Green, joka otti hoitaakseen kasvattilapsia ja jonka toisen käden korvasi rautakoukku.

Samaan aikaan, kun Ruth selvittelee menneisyyden kaikuja, saap…

C. J. Tudor: Paluu pimeästä

Mietin edelleen, miksi oikein tulin takaisin. Kyllä, Arnhill on yksinäinen, puoliksi unohdettu piste kartalla. Mutta ulkomailla olisi ollut turvallisempaa. Tuhansien mailien päässä veloistani ja ihmisistä, jotka eivät suhtaudu myönteisesti, kun toinen joutuu tappion kierteeseen. Ainakaan siinä tapauksessa, jos hän ei pysty maksamaan.
C. J. Tudorin Liitu-ukko oli viime vuonna varsin täräyttävä uutuus, ja kun huomasin kirjailijalta ilmestyneen uuden teoksen, klikkasin sen heti Storytel-hyllyyni. Pisteet muuten siitä, että kirjailijan suomennettujen teosten kannet ovat sopivasti samanlaisia mutta kuitenkin erilaisia. Tässä kohtaa ratkaisu tuntui toimivalta.

Vähän samankaltainen asetelma on nyt kuin oli Liitu-ukossakin. Paluu pimeästä -tarinan päähenkilö Joe tekee paluumatkan menneisyytensä, aivan niin kuin teki Liitu-ukon Eddiekin. Vuosien taakse on jäänyt jotain hämärää, ja on aika tehdä tilit selviksi menneisyyden kanssa. Joe on kuitenkin varsin yksin ilman lapsuuden kaveripiiriä, joka…

Tatu Kokko: Kävelevien patsaiden kaupunki

Päivä kirkastuu aamuksi. En ole enää puistossa. En ole enää Kuopiossa. Taputan puun runkoa jossakin aivan muualla. Katson ja ymmärrän. Olen Jyväskylässä. On alkava syksy, sen näkee haalistuneista sävyistä ja muutamista varisseista lehdistä, joiden vihreys on siirtynyt puun sisään. Driu, driu, driu, virittelee leivo lähtövirttä.
Tatu Kokon uutuusromaanin Kävelevien patsaiden kaupunki lähtöasetelma on kiinnostava. Päähenkilö ja minäkertoja Vilja elää tiukasti nykyajassa, kohtaa 2000-luvun nuoren aikuisen haasteita ja ympäröivän yhteiskunnan ahdasmielisyyttä.

Samaan aikaan Vilja kuitenkin lipuu ajassa taaksepäin. Hän vierailee 1800-luvulla Minna Canthin maailmassa ja maisemissa, kun patsaat omassa lähiympäristössä alkavat liikkua. Osasyynä aikamatkoihin on se, että Vilja päättää lopettaa mielialalääkityksensä, joka tekee turraksi ja tunnottomaksi.

Yksi innoittaja henkiseen ja myös fyysiseen aikamatkaan on se, että Vilja on intohimoisen kiinnostunut Minna Canthista. Kirjastonhoitajan työn…

Sofie Sarenbrant: Kerjäläinen

Lehdissä ei ole vielä ehditty kirjoittaa kovin paljon vainajasta, joka on löydetty Romanian suurlähetystön edestä, Gunnar silmäilee netin uutisvirtaa saadakseen uutta ajateltavaa. Hänen pulssinsa nousee kun hän lukee iskusta, jonka kohteena oli kerjäläinen Berzeliin puistossa tänään ruokatunnin aikaan; tuntematon tekijä oli heittänyt happoa miehen päälle ja paennut paikalta.
Sofie Sarenbrantin Osasto 73 jätti vähän ärsyyntyneeseen mielentilaan avoimella lopullaan. Toisaalta lopetus oli senlaatuinen, että tuntui, etten voi jättää rikospoliisi Emma Sköldistä kertovaa sarjaa kesken. Niinpä Storytelin kirjahyllyyn klikkautui myös sarjan kolmas suomennettu osa, Kerjäläinen.

Dekkarin lähtötilanne on se, että Tukholman kaduilla asuvia kerjäläisiä vaanii sarjamurhaaja. Avainhenkilöksi nousee nuori kerjäläisnainen Soraya, joka näkee liikaa ja joka toisaalta voi olla merkityksellinen tappajan tavoittamisessa.

Samaan aikaan Sköldin perhe viettää muistotilaisuutta kirkossa, eli lukija saa vastauk…