Kirjakaapin kummitus

"Rouva Pyy huomasi juuri taksiautoaseman ohitse laituria kohti kääntyvän bussin numeron. Se oli siis tullut, ja lähtisi aivan kohta. Hän laskeutui portaita alas ja oli jälleen rouva Pyy: jalat tiesivät mihin kulkea ja samassa hän unohti vielä äsken olleensa vieras."
Rouva Pyy on Marja-Liisa Vartion Kaikki naiset näkevät unia -romaanin päähenkilö. Keski-ikäinen kotirouva unelmoi paremmasta mutta ei tunnu huomaavan ympärillään olevaa hyvää. Hän on alati tyytymätön ja näkee ympärillään salakavaluutta ja pahantahtoisuutta.

Rouva Pyy on hahmo, johon voisi tympääntyä heti alkumetreillä. Kuitenkin hänessä on jotain, mikä saa jatkamaan lukemista ja jopa tuntemaan myötätuntoa häntä kohtaan. Taitavasti Vartio kuvaa naista, joka on oman elämänsä sivustakatsoja eikä useinkaan kovin hyvin selvillä siitä, missä oikein mennään.

Tylsistynyt romaanin päähenkilö on, se on selvää. Ehkä ajan ahtaat raamit tekevät sen, ettei rouva pääse irtautumaan roolistaan vaan pyristelee turhaan. Tai ehkä ah…

"Kaapin yksityiskohdat ovat hämmentävän tarkkoja ikään kuin oikea talo olisi kutistettu ja leikattu kahtia niin että sisukset paljastuvat. Yhdeksän huonetta - keittiöstä salonkiin ja jopa ullakkoon, jossa varasotidaan turvetta ja polttopuuta suojassa kosteudelta. 'Täällä on piilokellarikin', Johannes sanoo ja avaa keittiön ja paraatikeittiön välisen lattian, jonka alta paljastuu tyhjä piilo. Paraatikeittiön kattoon on jopa maalattu alkuperäisen näköinen silmää huijaava kuva. Nella muistaa keskustelunsa Oton kanssa. Kaikki romahtaa, Otto sanoi katsoen epätodellisen näköistä kattoa."
1600-luvun Amsterdamiin vie Jessie Burtonin romaani Nukkekaappi, jonka päähenkilö on nuori Nella, vastavihitty vaimo, joka saapuu uuteen kotiinsa maaseudulta mukanaan vähäinen määrä tavaraa mutta sitäkin suurempi määrä toiveita uudesta elämästä uudessa kodissa. Aika pian selviää, että toiveille ei ole katetta. Vastaanotto Amsterdamissa ei ole järin lämmin, eikä Nellaa parikymmentä vuotta v…

"Viime aikoina hän oli miettinyt, mahtoiko läheisriippuvuus olla niin paha juttu. Hänen ystävyyssuhteensa tuottivat hänelle nautintoa eivätkä haitanneet ketään, joten mitä väliä sillä oli, olivatko ne läheisriippuvuutta vai ei? Ja sitä paitsi, miten ystävyys muka oli läheisriippuvaisempaa kuin rakkaussuhde?"
Voi, Jude. Huokaus karkaa mieleen useamman kerran Pientä elämää lukiessa. Voi, Jude. Vaikka romaani on kuvaus neljän miehen ystävyydestä, kiertyy kaikki salaperäiseen ja sulkeutuneeseen Judeen, joka on pienestä pitäen joutunut kokemaan liian paljon, näkemään liian paljon ja olemaan liian paljosta vastuussa.

Juden elämäntarina, hänen pieni elämänsä, nostaa esiin monenlaisia kysymyksiä. Voiko rakkaus korjata sen, mikä on rikkoutunut pirstaleiksi aivan liian varhain? Voiko luottamusta syntyä, vaikka se on liian monta kertaa tuhottu? Voiko elämästä kasvaa elämisen arvoista, vaikka perustat eivät ole kunnossa?

Juden rinnalla ja taustalla elävät erilaisista lähtökohdista ponni…

"Tiedän, että tuolla usmaharson takana, muutamien sylien päässä, alkaa ulkomaa, suuri, tuntematon ja tunteeton. Olen jo sen kidassa. Minun täytyy aloittaa uusi elämä, istuttaa itseni outoihin oloihin, vaikka juuret vielä ovat vanhassa mullassa. Soisin, että laiva maalle laskematta kääntyisi takaisin kotimaahan."


Juhani Ahon pienoisromaani Yksin ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 1890. Pitkään kirja on ollut lukulistallani, ja nyt sain sen viidennen klassikkohaasteen kunniaksi luettua. Jotenkin pöllämystynyt olo jäi päällimmäiseksi, kun viimeiset rivit luin, mutta silti lopputulema on, että pidin romaanista, joka on suurelta osin tunnemaailman kuvaus.

Tarinan minäkertoja on kolmekymppinen mies, joka rakastuu ystävänsä sisareen, Annaan. Tunteet ovat voimakkaita, jopa niin vahvoja, että mies lykkää suunniteltua ulkomaanmatkaansa. Kun matka viimein koittaa, ei nainen unohdu mielestä edelleenkään.
Hienot kasvot, puhdas profiili ja kihara korvan juuressa ovat yht'äkkiä edessän…

"Samassa kuului vihainen sihahdus, ja jokin olento ponnahti hetkeksi kuopasta esiin. Tenho hieraisi silmiään hämmästyneenä. Olento oli näyttänyt muhkuraiselta nauriilta. Ahma perääntyi surkeasti ulisten kuono entistä enemmän veren peitossa."
Ikimetsien sydänmailla on Metsän kansa -sarjan avausosa, joka vie lukijan tutustumaan 1400-luvun Savoon ja Savossa asuviin ihmisiin, erityisesti Juko Rautaparran uudisraivaajaperheeseen. Perheessä on kolme lasta, joiden näkökulmista arkista elämää murheineen ja iloineen tarkastellaan: Heiska haluaa erämieheksi, Varpu kaipaa uusia ihmisiä elämäänsä ja Tenho on kiinnostunut metsän salaisuuksista, joita tuntuu riittävän.

Perheen tavanomainen elämä mullistuu suuresti, kun lappalaisnoita nostattaa karhun perheen kimppuun. Karhu tekee tuhoa ja vie mennessään vastasyntyneen Mielon. Mielon äidin surua kuvataan koskettavasti, ja samalla todentuntuinen on Varpun käsitys siitä, miten surut pitää jättää taakse ja katse kohdistaa tulevaisuuteen.

Elo 1…

"Marja sanoi että meitä tullaan katsomaan ulkomaita myöten, vastasin tyynesti. Ollaan kuulemma maailman ensimmäiset naiset, jotka on vaaleilla valittu kansanedustajiksi."
Lipunkantajat jatkaa Järjen ja tunteen tarinoita -sarjaa ja siten Nimettömistäja Mustasukkaisistatuttujen naisten kertomuksia. Yhteiskunnallinen tilanne on epävakaa, ja Hilma ja Anna ovat kumpikin tahoillaan edelleen valmiita tekemään oman osansa tulevaisuuden ja kotimaan puolesta.

Suurlakko ja sortovallan vastustaminen eivät riitä vaan eteen tulee myös kysymys yleisestä ja yhtäläisestä äänioikeudesta. Kuten historiasta tiedetään, oli Suomi aikanaan hyvin edistyksellinen, mitä äänioikeuskysymykseen tulee. Enni Mustosen romaanin päähenkilöt ovat muiden mukana taistelemassa sen puolesta, että myös naiset saavat äänestää ja siten vaikuttaa yhteiskunnan asioihin.

Vaikka Hilma ja Anna elävät erilaisissa elämäntilanteissa ja eri yhteiskuntaluokissa - toinen on perheellinen ompelijatar, toinen naimaton opettajatar …