Siirry pääsisältöön

Tekstit

Kirjankansibingon tulos: yksi bingo

Lähellä oli, ettei tullut kirjankansibingossa useampaakin osumaa, mutta yhteen sain loppujen lopuksi tällä kertaa tyytyä. Hauskaa oli kuitenkin miettiä lukuvalintoja myös kirjankansien mukaan – kiitos MarikaOksalle kesähaasteesta!

Kirjankansibingoon lukemani kirjat ovat tässä:


Kaupunki: Hannele Mikaela Taivassalo & Catherine Anyango Grünewald, Scandorama



Hieno fontti: Eva Frantz, Sininen huvila


Valokuva: Agnès Martin-Lugand, Onnelliset ihmiset lukevat ja juovat kahvia



Seikkailu: Leena-Kaisa Laakso, Tämän maailman reunalla



Veden olomuoto: Olli Jalonen, Taivaanpallo



Sininen ja vihreä: Fredrik Backman, Kiekkokaupunki



Metsä: Kati Hiekkapelto, Suojattomat



Kukkia: Rosie Walsh, Hän lupasi soittaa


Loma: Sofia Lundberg, Punainen osoitekirja



Kesä: Libby Page, Pinnalla pysymisen taito



Nostalgia: Marie Bengts, Murha maalaisidyllissä



Perhe: Satu Rämö, Islantilainen kodinonni


Uusimmat tekstit

Libby Page: Pinnalla pysymisen taito

"Kannessa on musta-valkoinen valokuva maauimalasta. Kuvassa on ponnahduslauta ja mies keskellä hyppyä käsivarret levällään kuin pääskyllä. Sisällä on värikuva, jonka Kate olettaa esittävän nykypäivän uimalaa: kirkkaansinistä vettä ja lapsia käsivarret altaan reunalla, jalat potkimassa pontevasti. Pelastetaan uimala", vihkosessa lukee isolla käsinkirjoituksella."

Lontoolainen maauimala kaupungin eteläosissa on sulkemisuhan alla. Paradise living -niminen yritys on tehnyt uimalasta tarjouksen ja haluaa muuttaa sen yksityiseksi kuntosaliksi. Siihen päättyisivät lähiyhteisön uimaretket, jotka ovat joillekin jopa vuosikymmenien mittainen perinne.

Yksi uimalan pitkäaikaisista kävijöistä on Rosemary, 86-vuotias nainen, jolle uimala edustaa paljon muutakin kuin pelkkää uintipaikkaa. Maauimala liittyy leskirouvan moniin muistoihin elämän varrelta, eikä vähäisimpänä mielessä välky muisto yhteisistä uintihetkistä edesmenneen aviopuolison kanssa.

Rosemary on valmis taistelemaan, jot…

Marie Bengts: Murha maalaisidyllissä

"Takkimekko oli vedetty polvien päälle, ja vaikka puvun yläosa oli yltä päältä veressä, se oli suoristettu. Edes hiukset eivät olleet sekaiset, vaan polkkatukka kiilsi kammattuna. Murhaaja, sillä selvästi kyse oli murhasta tai taposta, oli ilmeisesti oikonut uhrin vaatteet ja sulkenut tämän silmät."



Mainio on tämä Marie Bengtsin esikoisteos Murha maalaisidyllissä. Kantta myöten luvassa on 1950-luvun nostalgista tunnelmaa ja lämpimän humoristisesti ja tarkkanäköisesti oivaltaen dekkarissa kuvataan pienen kyläyhteisön elämää.

Liikkeelle lähdetään tilanteesta, jossa Asta Grankvist katselee itseään peilistä. Hän näkee itsessään järkevän ja auttavaisen naisen, jolta eivät neuvot loppuneet kesken ja joka mielellään jakoi niitä muillekin. Sitä Asta Grankvist ei kuitenkaan näe, että hänen päivänsä alkavat olla luetut. Kun lukija on päässyt tutustumaan Astaan, onkin hän pian poissa elävien kirjoista. Tarinan iso kysymys tietenkin on: Kuka murhasi Asta Grankvistin?

Yksi murhan keskein…

Hanna Velling: Kirjosieppo

"Sitähän Anna oli vain halunnut olla, onnellisen perheen pikku äiti. Nyt se onni vietiin häneltä. Oliko Anna tehnyt jotain niin pahaa, että ansaitsi tämän? Ehkä."



Aika ärsyttävä tyyppi tuo Make, joka kesken kaiken ilmoittaa Annalle, että muuttaa pois. Anna jää yksin huolehtimaan pienestä lapsesta ja yrittää selvitä töissä, missä Maken tapaa ennemmin tai myöhemmin. Kaiken keskellä on vielä vuokrakodin putkiremontti ja koiraakin pitäisi ehtiä ajatella.

Jos Make on ärsyttävä, on Anna vähän lapanen. Mutta onneksi vain vähän. Eikä ehkä kuitenkaan ihan kaiken aikaa. Eroprosessi on eräänlainen kasvun paikka naiselle, joka on ehkä hieman naiivi eikä huomaa varoitusmerkkejä, joiden olemassaolon havaitsee kyllä sitten myöhemmin, kun on jo tavallaan myöhäistä. (No, tätähän tapahtuu.)

Yhtä kaikki, Anna on yllättävässä tilanteessa, jossa ei kauheasti vaihtoehtoja tarjoilla. On vain selvittävä, kun perheen toinen aikuinen osoittautuu vähemmän vastuuntuntoiseksi ja enemmän huithapeliksi. H…

Agnès Martin-Lugand: Onnelliset ihmiset lukevat ja juovat kahvia

"Hän ponkaisi pystyyn yhdellä loikalla ja hykerteli käsiään.
– Mihin lähdetään?
– Sinusta en tiedä, mutta minä aion lähteä Irlantiin.

Onnelliset ihmiset lukevat ja juovat kahvia – kirjan nimi erehdyttää minut odottamaan muuta kuin mitä lopulta saan. Odotan lempeää tunnelmaa ja leppoisaa kahvittelua ja puhetta kirjoista. Jotain filosofista, viisastakin.

Odotukseni eivät aivan täyty. Itse asiassa eivät oikeastaan lainkaan. Lukeminen ja kahvittelu jäävät vain viitteellisiksi toiminnoiksi, joten oikeastaan kirjan nimikin on vain viitteellinen. Etualalle nousevat tunnekuohut, savukkeet – niitä nimittäin kuluu! – ja romanttiseen kirjallisuuteen kuuluvat kliseet, kuten käheä-ääninen mies, kiukkua herättävä muukalainen, vastentahtoiset naapurukset...

Tarinan lähtökohta on se, että Diane on kokenut valtavan menetyksen. Alussa päähenkilön surua kuvataan varsin tunteisiin vetoavasti, mutta valitettavasti kirjan anti minulle jääkin sitten siihen. Diane tekee äkkipäätöksen muuttaa Irlantiin, pak…

Jenny Offill: Syvien pohdintojen jaosto

"He olivat kahvilassa sinä päivänä, kun mies esitti vaimolle kysymyksen. Milloin olet ollut kaikista onnellisin? Vaimon olisi pitänyt huomata jotakin. Ilmeestä miehen kasvoilla, siitä miten ilma sillä hetkellä muuttui."


Jenny Offillin esikoisromaani Syvien pohdintojen jaosto tutkii erästä avioliittoa. Pari tutustuu ja rakastuu, kirjoittaa toisilleen kirjeitä, joiden palautusosoite on aina Syvien pohdintojen jaosto. Rakennetaan ja eletään yhteistä elämää, on koti ja tytär. Ja sitten yllättäen ollaan Loukattujen tunteiden pikku teatterissa, tilanteessa jota kumpikaan ei osannut odottaa.

Syvien pohdintojen jaosto on hämmentävä ja hämmästyttävä. Se on yhtä aikaa tarkka ja epämääräinen, se on samaan aikaan arkinen ja erityinen. Se luo armottoman valon parisuhteeseen, joka ei olekaan unelmien täyttymys vaikka niin piti olla. Palasista muodostuu kokonaisuus, jota lukija saa itse täydentää: asioita ei sorruta selittämään puhki ja välillä käy niin, että jonkin ilmaisun merkityksen ymm…

Pauliina Vanhatalo: Toinen elämä

"Jotta ikäisestäni naisesta saa hyvän päähenkilön, hänen tulee erota, pettää tai tulla petetyksi, menettä lapsi tai ratkaista murhia. En minäkään jaksaisi sarjaa, jonka keskushahmo vain ajattelee ja lukee, pesee pyykkiä ja täyttää tiskikonetta."

Toisen elämän alaotsikko on Muistiinpanoja, joka kuvaa kirjaa minun mielestäni hyvin. Kokonaisuus on fragmentaarinen, välähdyksistä koostuva, vaikka jonkinlainen koronologia merkintöjä yhteen sitookin.

Muistiinpanoista oli kysymys myös Keskivaikeassa vuodessa, joka ilmestyi 2016 ja josta pidin paljon. Väkisinkin tulin lukeneeksi Toista elämääKeskivaikean vuoden jatkona, ikään kuin jonkinlaisena sisarena. Enkä usko suuresti vääryyttä tehneeni, sillä kirjoissa on kyllä paljon samaa. Henkilökohtainen ote, sujuva eteneminen ja tapa havainnoida elämää ovat läsnä tässäkin teoksessa.

Nyt ei kuitenkaan puhuta masennuksesta. Sen sijaan keskiössä ovat pohdinnat siitä, millaista on huomata vuosien vieriminen ja se, ettei enää olekaan nuori. On j…