Siirry pääsisältöön

Katja Kaukonen: Kohina

"Lapsena havahduin unestani siihen, että jokin putosi ja meni rikki. Riuhdoin itseni ylös sängystä, avasin oven ja katsoin pientä huonetta, josta puuttui äiti. Isä istui pyöreän, naarmuuntuneella vahakankaalla peitetyn pöydän ääressä juomassa kahviaan niin kuin minä tahansa sunnuntaiaamuna."
Katja Kaukonen: Kohina
(WSOY 2014)
215 sivua
Katja Kaukosen romaanin päähenkilö ja minäkertoja on keski-ikäinen Alvar Malmberg, joka pakenee tuuliselle saarelle, yksinäisyyteen. Saarella Alvar pohtii elämäänsä, muistelee menneitä ja saa salaperäisiä kirjeitä, ja samaan aikaan kohisee monin tavoin.

Alvar on mennyt lapsuudessaan rikki. Äiti on lähtenyt mutta kertonut ennen lähtöään liikaa: raskausaika oli ihanaa ja elämä onnellista, kunnes Alvar syntyi. Äiti ei ollut valmis äidiksi ja vanhemmat riitelivät siitä, missä asuisivat perheenä. Poika haluaisi olla äidilleen näkyvä, mutta viimeistään äidin lähtö osoittaa, että hän on näkymätön.
Olin jo lapsena oppinut panemaan itseni syrjään.
Alvarin maailma on erikoinen. Rakkaudettomuus tuntuu ympäröivän hänet jo lapsena, ja puhe tunteista saa hänet kaikkoamaan naisen luota:
Rakkaushan oli pelkkiä vaatimuksia, pakotettua läsnäoloa, asettautumista ja muurautumista.
Turhan rakkaudenkaipuun sijaan Alvar valitsee jo varhain välinpitämättömyyden. Hän asettuu sivuun, ja tunteensa hän tuntuu asettavan jonnekin ulottumattomiin, ylähyllylle. Alvarin lääkäri on todennut lohdullisesti:
Rikkonaisen saa ehjäksi, aina on mahdollisuus korjaaviin kokemuksiin. Sinun pitää alkaa luottaa ihmisiin, myös itseesi.
Mutta ei Alvar osaa. Mieluummin hän käpertyy saarelle yksinäisyyteensä, lämpimään taloon jota saari ympäröi. Ulkomaailman hän sulkee pois, radio saa pysyä hiljaa. Alvarin maailma rajoittuu saareen, joka elää ja muuttuu jatkuvasti ja korostaa yksinäisyyttä ja erillisyyttä, jotka määrittävät vahvasti miehen elämää.

Viime sunnuntaina Helsingin Sanomissa oli kiinnostava juttu yksinäisyydestä. Onko Alvar Hesarin jutun kuvaama yksinäinen? Onko yksinäisyys Alvarille lopulta valinta vai kasvaako hän siihen? Onko sattumaa, että hän oppii lukemaan jäljentäessään otteita Tove Janssonin teoksesta Kuka lohduttaisi nyytiä?

Luin Kohinaa kertomuksena ihmisen kasvusta suhteessa muihin. Jokainen lapsi ansaitsee saada kokea, että hän on arvostettu sellaisenaan. Vauva ansaitsee vanhemman rakastavan ja hyväksyvän katseen. Alvar ei sellaisia kokemuksia saa. Mutta kuinka paljon omaa elämää voi selittää kurjalla lapsuudella? Kun Alvar kirjoittaa elämäänsä uudelleen, vahvistuu tunne, että kirjassa on kysymys myös oman elämän toimijuudesta.

Katja Kaukonen on minulle uusi tuttavuus, mutta tämän kirjan luettuani haluan tutustua hänen muuhunkin tuotantoonsa. Kirja on kauniisti kirjoitettu, hidastempoinen, viipyilevä ja hyvin kiinnostava kuvaus keski-ikäisen miehen sielunmaailmasta.

Kohinasta ovat kirjoittaneet myös ainakin Minna, Sanna, Krista ja Suketus.

Kommentit

  1. Sama tilanne kun aiemmin Hakkaraisen 'Purkauksen' kanssa. Tämä on mulla lukujonossa päällimmäisenä, joten vertaillaan taas näkemyksiä lähiaikoina. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai kun kiva juttu! :) Mielenkiintoista sitten lukea sinun ajatuksiasi.

      Poista
    2. Olen aika liekeissä Kohinan loppuratkaisusta. Huimia tapahtui viimeisillä sivuilla! Kuten sinäkin, haluan lukea lisää Kaukosta.

      Poista
    3. Minä koin lopun jotenkin toivoa antavana, ja se on mielestäni ihanaa. :)

      Poista
  2. Odotan Kohinan lukemista kovasti (sain sen jo kirjastosta, mutta minulla on nyt kesken pari tiiliskiveä ym., jotka ainakin yritän lukea ensin). Kaukosen kieli on selvästikin hyvin kaunista ja tämän kirjan miljöö vaikuttaa kiehtovalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirja vaikuttaa herättäneen ristiriitaisia tunteita, mutta minä pidin. Kiva kuulla, mitä sinä ajattelet!

      Poista
  3. Pidin Kohinasta lukiessani. Minusta on jännä, että se pyörii vielä mielessä muutaman kuukauden jälkeenkin. Jos nyt tekisin TOP 20 tästä vuodesta, niin Kohina olisi mukana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri äsken Ompulle totesin, että Kohina on palaillut mieleeni useaan kertaan, vaikka olen lukenut sen jälkeen jo paljon muuta. Mielenkiintoinen teos!

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Historiallista romantiikkaa 💓

Äänikirjakoosteessa on tarjolla historiallisia romaaneja: tämänkertaisessa kvartetissa kohdataan monenlaisia tunteita ja erilaisia ihmisiä erilaisissa ympäristöissä. 1700-luvun skotlantilaislinnasta siirrytään ensin parisataa vuotta ajassa eteenpäin mutta pysytään Skotlannissa. Sen jälkeen aika pysyy kuta kuinkin samana mutta maisema vaihtuu Petsamoon. Viimeisessä romaanissa taas liikutaan hieman pohjoiseen ja mennään ajassa hitusen verran taaksepäin. **********   Samassa ovi avautui koputtamatta. Tulija ei ollut palvelijatar eikä edes Charlotten äiti, vaan Fingal MacTorrian, joka marssi sisään naistenhuoneeseen kuin maailman luonnollisimpana asiana. – Täällä kaivataan kuulemma apua, mies sanoi. Kaisa Viitala: Klaanin vieraana Karisto 2024 kansi Timo Numminen äänikirjan lukija Emma Louhivuori kesto 15 t 32 min Kaisa Viitalan historiallinen romaani Klaanin vieraana  aloittaa Nummien kutsu -sarjan, joka sijoittuu 1700-luvulle. Päähenkilö on Agnes, lontoolaisperheen hellitty tytä...

Haaste: kirjankansibingo

Haasteeseen osallistuvat saavat käyttää bingokuvaa omissa postauksissaan. Kesän ajalle on varmasti taas luvassa monenmoista haastetta, ja päätin minäkin - ensimmäistä kertaa muuten - kyhätä kokoon lukuhaasteen. Viime kesänä Le Masque Rouge -blogin Emilie emännöi kirjabingoa , ja siitä kehittelin edelleen kirjankansibingon. Bingorivejä täytetään lukemalla kirja, jonka kansikuva vastaa kutakin bingoruutua. Eli jos luetun kirjan kansikuvassa on lapsi, saa ruksata kyseisen lokeron. Bingo muodostuu vaakasuorasta, pystysuorasta tai vinottaisesta, kulmasta kulmaan ulottuvasta rivistä, jossa on viisi lokeroa. Samaa kirjaa ei voi käyttää useampaan lokeroon. Lokeroiden täyttämisessä saa käyttää omaa tulkintaa, kunhan ei vihreää lue punaiseksi. Haaste alkaa huomenna 15.5. ja päättyy 15.8. Elokuun loppuun mennessä toivon jonkinlaista bingokoontia, joka tulisi linkittää tämän postauksen kommentteihin. Bingoajien kesken arvotaan syyskuun alussa jonkinlainen kirjallinen palkinto. Koska tä...

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine . Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?" Kristin Hannah: Satakieli WSOY 2019 Alkuteos The Nightingale  2015 Suomentanut Kaisa Kattelus 450 sivua Kristin Hannahin romaani Satakieli  tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti. Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaaksee...