Siirry pääsisältöön

Katja Kaukonen: Kohina

"Lapsena havahduin unestani siihen, että jokin putosi ja meni rikki. Riuhdoin itseni ylös sängystä, avasin oven ja katsoin pientä huonetta, josta puuttui äiti. Isä istui pyöreän, naarmuuntuneella vahakankaalla peitetyn pöydän ääressä juomassa kahviaan niin kuin minä tahansa sunnuntaiaamuna."
Katja Kaukonen: Kohina
(WSOY 2014)
215 sivua
Katja Kaukosen romaanin päähenkilö ja minäkertoja on keski-ikäinen Alvar Malmberg, joka pakenee tuuliselle saarelle, yksinäisyyteen. Saarella Alvar pohtii elämäänsä, muistelee menneitä ja saa salaperäisiä kirjeitä, ja samaan aikaan kohisee monin tavoin.

Alvar on mennyt lapsuudessaan rikki. Äiti on lähtenyt mutta kertonut ennen lähtöään liikaa: raskausaika oli ihanaa ja elämä onnellista, kunnes Alvar syntyi. Äiti ei ollut valmis äidiksi ja vanhemmat riitelivät siitä, missä asuisivat perheenä. Poika haluaisi olla äidilleen näkyvä, mutta viimeistään äidin lähtö osoittaa, että hän on näkymätön.
Olin jo lapsena oppinut panemaan itseni syrjään.
Alvarin maailma on erikoinen. Rakkaudettomuus tuntuu ympäröivän hänet jo lapsena, ja puhe tunteista saa hänet kaikkoamaan naisen luota:
Rakkaushan oli pelkkiä vaatimuksia, pakotettua läsnäoloa, asettautumista ja muurautumista.
Turhan rakkaudenkaipuun sijaan Alvar valitsee jo varhain välinpitämättömyyden. Hän asettuu sivuun, ja tunteensa hän tuntuu asettavan jonnekin ulottumattomiin, ylähyllylle. Alvarin lääkäri on todennut lohdullisesti:
Rikkonaisen saa ehjäksi, aina on mahdollisuus korjaaviin kokemuksiin. Sinun pitää alkaa luottaa ihmisiin, myös itseesi.
Mutta ei Alvar osaa. Mieluummin hän käpertyy saarelle yksinäisyyteensä, lämpimään taloon jota saari ympäröi. Ulkomaailman hän sulkee pois, radio saa pysyä hiljaa. Alvarin maailma rajoittuu saareen, joka elää ja muuttuu jatkuvasti ja korostaa yksinäisyyttä ja erillisyyttä, jotka määrittävät vahvasti miehen elämää.

Viime sunnuntaina Helsingin Sanomissa oli kiinnostava juttu yksinäisyydestä. Onko Alvar Hesarin jutun kuvaama yksinäinen? Onko yksinäisyys Alvarille lopulta valinta vai kasvaako hän siihen? Onko sattumaa, että hän oppii lukemaan jäljentäessään otteita Tove Janssonin teoksesta Kuka lohduttaisi nyytiä?

Luin Kohinaa kertomuksena ihmisen kasvusta suhteessa muihin. Jokainen lapsi ansaitsee saada kokea, että hän on arvostettu sellaisenaan. Vauva ansaitsee vanhemman rakastavan ja hyväksyvän katseen. Alvar ei sellaisia kokemuksia saa. Mutta kuinka paljon omaa elämää voi selittää kurjalla lapsuudella? Kun Alvar kirjoittaa elämäänsä uudelleen, vahvistuu tunne, että kirjassa on kysymys myös oman elämän toimijuudesta.

Katja Kaukonen on minulle uusi tuttavuus, mutta tämän kirjan luettuani haluan tutustua hänen muuhunkin tuotantoonsa. Kirja on kauniisti kirjoitettu, hidastempoinen, viipyilevä ja hyvin kiinnostava kuvaus keski-ikäisen miehen sielunmaailmasta.

Kohinasta ovat kirjoittaneet myös ainakin Minna, Sanna, Krista ja Suketus.

Kommentit

  1. Sama tilanne kun aiemmin Hakkaraisen 'Purkauksen' kanssa. Tämä on mulla lukujonossa päällimmäisenä, joten vertaillaan taas näkemyksiä lähiaikoina. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai kun kiva juttu! :) Mielenkiintoista sitten lukea sinun ajatuksiasi.

      Poista
    2. Olen aika liekeissä Kohinan loppuratkaisusta. Huimia tapahtui viimeisillä sivuilla! Kuten sinäkin, haluan lukea lisää Kaukosta.

      Poista
    3. Minä koin lopun jotenkin toivoa antavana, ja se on mielestäni ihanaa. :)

      Poista
  2. Odotan Kohinan lukemista kovasti (sain sen jo kirjastosta, mutta minulla on nyt kesken pari tiiliskiveä ym., jotka ainakin yritän lukea ensin). Kaukosen kieli on selvästikin hyvin kaunista ja tämän kirjan miljöö vaikuttaa kiehtovalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirja vaikuttaa herättäneen ristiriitaisia tunteita, mutta minä pidin. Kiva kuulla, mitä sinä ajattelet!

      Poista
  3. Pidin Kohinasta lukiessani. Minusta on jännä, että se pyörii vielä mielessä muutaman kuukauden jälkeenkin. Jos nyt tekisin TOP 20 tästä vuodesta, niin Kohina olisi mukana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri äsken Ompulle totesin, että Kohina on palaillut mieleeni useaan kertaan, vaikka olen lukenut sen jälkeen jo paljon muuta. Mielenkiintoinen teos!

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…