Siirry pääsisältöön

Mario Vargas Llosa: Tuhma tyttö

"Minä rakastuin Lilyyn korviani myöten, kaikkein romanttisimmalla tavalla - pihkaannuin armottomasti - ja tuona unohtumattomana kesänä kysyin kolmasti, alkaisiko hän seurustella kanssani."
Mario Vargas Llosa: Tuhma tyttö (Otava 2010)
Espanjankielinen alkuteos Travesuras de la niña mala 2006
Suomentanut Sulamit Hirvas
420 sivua
Nobel-palkitun Mario Vargas Llosan romaanin Tuhma tyttö minäkertoja on perulainen Ricardo Somocurcio, joka elää nuoruuttaan 1950-luvulla Mirafloresissa. Tarina alkaa vuoden 1950 kesästä, kun sisarukset Lily ja Lucy muuttavat Mirafloresiin Chilestä - tai niin he ainakin väittävät. "Ricardito" rakastuu palavasti Lilyyn, joka saa pian minäkertojan puheissa lisänimen Tuhma tyttö.

Vaikka minäkertoja on Ricardo, nousee Lily kirjassa merkittävään osaan. Hänestä tiedetään melkeinpä enemmän kuin minäkertojasta, joka tuntuu syttyvän eloon vain, kun Lily taas ilmaantuu hänen elämäänsä. Lily muuntelee niin identiteettiään kuin menneisyyttään sen mukaan, mikä hänelle milloinkin parhaiten sopii. Pariisissa hän on katolisessa yliopistossa opiskellut ja vallankumousliikkeeseen liittynyt toveri Arlette, vaikka lähemmin tarkasteltuna selviää, että niin yliopisto-opinnot kuin poliittinen kiinnostus ovat satuilua. Lontoossa hän on sulavasti Newmarketin seurapiireissä liikkuva rouva Richardson, joka todellisuudessa vihaa hevosia ja niistä keskustelemista. Japanissa hän on Kuriko.

Ricardo on rakastunut naiseen, joka ei vastaa hänen tunteisiinta. Lily on itseensä keskittynyt opportunisti, joka ei etsi romanttista rakkautta vaan hyvää toimeentuloa ja asemaa.
- Miten sinisilmäinen ja täynnä harhakuvitelmia sinä oletkaan, hän sihahti ja katsoi minua uhmakkaasti. - Sinä et tunne minua. Minä eläisin ikuisesti vain sellaisen miehen kanssa, joka on hyvin rikas ja mahtava. Sellaista sinusta ei valitettavasti tule koskaan.
- Entäpä jos raha ei takaakaan onnea, sinä tuhma tyttö?
- Ricardito, minä en tiedä mitä onni on, enkä välitä siitä vähääkään. Olen kuitenkin varma siitä, ettei onni ole mitään romanttista ja naiivia, niin kuin sinä kuvittelet. Raha antaa turvallisuutta ja suojaa, sen avulla voi nauttia elämästä perin juurin, eikä silloin tarvitse ajatella huomista. Se on ainoa onni, jota voi kosketella käsin.
Kirja kytkeytyy historialliseen kontekstiinsa, sillä teoksessa kuvataan esimerkiksi 1960-luvun Lontoon populaarikulttuuria ja aika ajoin luodaan silmäyksiä Perun poliittiseen tilanteeseen. Keskiössä ovat kuitenkin Ricardo ja Lily, joiden tiet kohtaavat aina uudelleen. Jokin naisessa kiehtoo Ricardoa loputtomiin, vaikka hän välillä päättää, ettei ole Lilyn kanssa enää missään tekemisissä. Nainen, joka haukkuu häntä surkimukseksi ja pilkkaa hänen rakkauttaan, on kuitenkin jatkuvasti hänen mielessään.
Mutta sitten äkkiä jokin toi hänet mieleeni, ja silloin tuntui kuin lapamato olisi asettunut sisuksiini ja alkanut ahmia minusta kaiken innostuksen ja voiman.
Ricardon rakkaus on suorastaan pakkomielteistä. Hän tunnistaa naisen viat mutta lankeaa tähän aina uudelleen. Lily - tai kuka hän milloinkin onkaan - häpeää menneisyyttään niin, että hän luo jatkuvasti itsensä uudelleen. Mutta silti hän päätyy aina jotain kautta Ricardon luokse, joka tuntee hänet ehkä parhaiten. Tästä omituisesta kudelmasta Mario Vargas Llosa onnistuu luomaan uskottavan tarinan, jota on helppo seurata. Ehkä Lilyn arvomaailman pinnallisuuden turmiollisuus tuodaan liian osoittelevasti esille, mutta aivan kelpo romaanin kirjailija on rakentanut.

Kirja rakentuu luvuista, jotka vievät minäkertojan maasta toiseen ja aina jollain tapaa tuhman tytön luokse. Jokke toteaa, että toistoilla on rajansa, ja loppua kohden juonenkulku tosiaan alkoi olla turhan arvattavissa. Kirjapedon lailla kuitenkin pidin letkeästä kerronnasta, joka vei tarinaa sujuvasti eteenpäin. Jennin tavoin ajattelen, että voisin tutustua tämän kirjailijan tuotantoon laajemminkin.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…