Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on heinäkuu, 2019.

Agnar Mykle: Laulu punaisesta rubiinista

"Ask oli tosin jo ihan lukioluokilta saakka halveksinut sellaista elämänkatsomusta, jonka mukaan todellisiksi voitoiksi kirjataan vain ulkokohtaiset saavutukset, ihmisiä, jotka tunsivat hyödykkeiden hinnan, mutta eivät niiden todellista arvoa. Silloin tällöin Ask vaistomaisesti tunsi, että hänen arvonimiä, rikkauksia, kunniamerkkejä ja yhteiskunnallista asemaa kohtaan tuntemansa halveksunta oli eräänlainen hänen suhteestaan äitiinsä aiheutunut tukahdutettu reaktio; äitihän tunsi tyypillistä poroporvarillista ihailua kaikkea sellaista kohtaan, mikä vain oli 'hienoa'; lapsuudessaan, pitkällisen sairautensa aikana, oli Ask ollut hyvin riippuvainen äidistään ja hyvin voimakkaasti kiintynyt häneen; äiti oli toki ainoa ihminen koko maailmassa, jonka puoleen Ask saattoi sairasvuoteeltaan käsin kääntyä, äiti oli silloin hänen silmissään ollut kuin valon enkeli konsanaan."

Agnar Myklen Laulu punaisesta rubiinista ilmestyi ensimmäisen kerran Norjassa vuonna 1956. Teos sai aika…

Merete Mazzarella: Varovainen matkailija

"Miten toimitaan, kun tullaan uuteen paikkaan?
Lähdetään ulos tutkimaan lähiympäristöä. Päivä on tuskin alkanut, etsiydymme nurmikon, kadun ja jakarandapuiden reunustaman tien poikki pienelle järvelle. Lähdemme kulkemaan sitä kiertävää kävelytietä, vedessä näemme ankeriaita ja vesikilpikonnia, pelikaaneja ja iibiksiä."

Matka on elämän tavallinen metafora, ja sellaisena se tässäkin kirjassa näyttäytyy. Tavalliseksi ei Merete Mazzarellan teosta voi kuitenkaan määritellä, vaan se on tuoreella ja kiinnostavalla tavalla elämää ja matkustamista katseleva kokonaisuus, joka muotoutuu samalla elämäkerraksi kertoakseen kirjoittajastaan varovaisena matkailijana. Varovaisena siksi, että Mazzarella määrittelee itsensä varovaiseksi, mutta toisaalta: eikös rohkeutta vaadi sekin, että ylipäätään lähtee matkaan?

Muistan, kun vuosia sitten luin Mazzarellan romaanin Juhlista kotiin, joka häikäisi minut. Pidin siitä valtavasti, ja sen jälkeen olen satunnaisesti mutta aina suurin odotuksin tarttu…

Jenny Erpenbeck: Mennä, meni, mennyt

"Noin sata vuotta sitten nuori vallankumouksellinen Eugene Leviné piti viimeisen puheenvuoronsa oikeudessa juuri ennen kuin hänet ammuttiin, ja hän kutsui itseään ja kommunistitovereitaan lomaileviksi kuolleiksi. Meidän päivinämme ainoastaan sattuma määrittää ketkä hukkuvat mereen jossain Afrikan ja Euroopan välillä ja ketkä eivät. Siinä mielessä jokainen afrikkalainen pakolainen on yhtä aikaa sekä elävä että kuollut, Richard ajattelee."

Jenny Erpenbeck on minulle kirjailijana aivan uusi tuttavuus. Päätin tutustua häneen, kun huomasin romaanin Mennä, meni, mennyt keräävän kiitosta. Jo kirjan nimi on kiinnostava, se jää mieleen ja on kiehtovan moniulotteinen.

Tarinan päähenkilö on emeritusprofessori Richard, joka ajautuu keskelle eurooppalaista pakolaiskriisiä. Entinen itäsaksalainen kohtaa kotikaupungissaan Libyan kautta Eurooppaan tulleita pakolaisia, vaikka ensin ohittaakin näiden leirin huomaamatta sitä lainkaan. Leskimies päätyy tutustumaan pakolaisiin ja heidän taustoih…

Anna-Leena Härkönen: Kenraaliharjoitus

"Mikki hengähtää syvään. Hän puhuu reippaasti ja kantavalla äänellä niin kuin haluaisi varmistaa että viimeisellekin penkkiriville kuuluu.
– Mitä jos kokeiltas parinvaihtoa?"

Kenraaliharjoituksessa lähdetään liikkeelle siitä, että Janen näyttelijänä työskentelevä aviomies ehdottaa vaimolleen parinvaihtoa. Janea ajatus kauhistuttaa mutta hän myöntyy, koska on jossain määrin huolissaan parisuhteensa väsähtäneestä tilasta. Ensimmäinen parinvaihtoehdokas ei vakuuta, joten ajatus haudataan, mutta melkein saman tien Jane päätyy suhteeseen naisen kanssa.

Tuosta referoinnista voisi päätellä, että Kenraaliharjoitus on pelkkää seksiä. Paljolti onkin, erityisesti naisten välistä seksiä kuvataan varsin yksityiskohtaisesti. On romaanissa kuitenkin kysymys muustakin. Jane pohtii asemaansa paitsi aviovaimona, myös tyttärenä ja työssään matkatoimistovirkailijana.

Härköselle tuttuun tapaan tarina etenee vauhdikkaasti. Juoni vetää ja dialogi toimii mainiosti; paikoin sanailu saa tyrskimään tai …

Virpi Hämeen-Anttila: Tiergartenin teurastaja

"Hirvittävät murhatapaukset. Silvottu ruumis kanaalissa. Tiergartenin teurastaja on valloillaan. Björk mietti hetken: tahtoiko hän tietää mitään? Kun ei voinut tutkia. Ja ehkä tapaus oli liian kammottava..."



1920-luvulle sijoittuva harrastajaetsivä Karl Axel Björkistä kertova dekkarisarja on edennyt jo viidenteen osaan. Tällä kertaa ei ollakaan kotimaassa, vaan päähenkilö saa Gustav-sedältään toimeksiannon. Björkin on määrä matkustaa Berliiniin tarkastamaan sedän yrityksen "haarakonttuurin" kirjanpidon ja arvioimaan, miten toimintaa Saksassa voisi tulevaisuudessa kehittää.

Kirjanpitoasiat jäävät kuitenkin suurelta osiin sivuun, sillä Berliinissä on meneillään jotain kammottavaa. Tiergartenin teurastajaksi nimitetty murhaaja etsii ja löytää uhreikseen lapsia. Jäljet ovat karmeita ja sille, että sarjamurhaajasta puhutaan teurastajana, on syynsä.

Tiergartenin teurastaja jatkaa sarjan aiemmista osista tuttuun tapaan vetävällä juonella ja kiehtovalla ajankuvalla. Ehkä vo…

Katri Lipson: Kaikkein haikein leikki

"Minä olisin antanut sinulle sen nimen, mutta äitisi ei halunnut. Minulle olet ollut aina Sebastian. Nyt tiedät sitten senkin."

Leikiltä tuntuu Katri Lipsonin romaanin Kaikkein haikein leikki lukeminen. Ei siinä mielessä, että lukeminen olisi kepeää ja vaivatonta vaan siinä mielessä, että tarina tuntuu leikittelevän lukijansa kanssa, pakenevan ulottuvilta kikattavan lapsen lailla juuri silloin, kun tuntuu, että siitä on saanut jonkinlaisen otteen. Tähänastisen vuoden erikoisimpia lukukokemuksia, epäilemättä.

Romaani muodostuu kuudesta episodista, jotka ovat vain löyhästi yhteydessä toisiinsa. Vai ovatko sittenkin enemmänkin? Kaikissa on mukana Sebastian, kaihoisan katseen kohde, ihailtu ja kaivattu. Hän on salaperäinen ja tavoittamaton mutta kuitenkin läsnä – ajoittain sivussa, ajoittain hyvinkin tiiviisti osana tarinaa, mutta aina jonkun ajatuksissa.
Viimein mies oivaltaa, ettei poikaa ole olemassa. Ei siksi, että mies on hänet kuvitellut, vaan poika itse on itsestään niin …

Laura Honkasalo: Vie minut jonnekin

"Kerran kuussa meillä oli Miskan kanssa treffi-ilta, olimmehan kiireisiä lapsettomia uraihmisiä, DINK-pariskunta (double income no kids). Väliäkös sillä, vaikka minun urani voisi kohta vajota Mariaanien haudan pohjalle. Miska valitsi ravintolat, ruoka kiinnosti häntä eri tavalla kuin minua. Nyt oli vuorossa trendikäs syöttölä Espalla. Sisustus mustia pintoja ja vaaleaa vaneria. Napue-pullot pönöttivät valaistussa vitriinissä kuin pyhät artefaktit."

Nella on kolmekymppinen nainen, jonka elämä on mallillaan. On ihana mies, kiva koti, hyvä työpaikka ja toimivat suhteet lähisukuun. Jotain kuitenkin puuttuu.

Aika tutulta vaikuttava lähtötilanne. Eikä tarinalla varmaan pyritäkään maailmaa mullistamaan vaan ennemminkin kuvaamaan nykyihmistä tilanteessa, jossa kaiken pitäisi olla kunnossa. Silti jokin sisällä kaihertaa eikä voi olla varma, ovatko omat unelmat nyt tässä vai pitäisikö uskaltaa sittenkin hakeutua kohti jotain ihan muuta. Rohkenisiko seurata omia halujaan vaikka se tark…

Sofie Sarenbrant: Avoimet ovet

"Enää kolme neljännestuntia näyttöön, joka ratkaisee tulevaisuuden. Tuskan, surun ja kieltäymyksen vuodet voivat olla pian ohitse. Enää yksi ainoa vuorokausi jäljellä talossa, sen jälkeen Cornelia Göransson ja tytär Astrid saisivat lopultakin rauhan."

Ovet käyvät ja ovat avoinna, kun kiinteistönvälittäjät esittelevät myytäviä asuntoja Sofie Sarenbrentin dekkarissa Avoimet ovet. Kiinteistönvälitys kuitenkin muuttuu kovin vakavaksi, kun myytävistä asunnoista alkaa löytyä ruumiita.

Ensin kuusivuotias Astrid löytää isänsä kuolleena kodin vierashuoneesta asuntonäytön jälkeisenä yönä. Hans ja Cornelia olivat eroamassa, minkä vuoksi asunto oli myynnissä. Ei ole mikään yllätys, että poliisi alkaa epäillä entistä vaimoa, varsinkin kun tämä yöpyi parin yhteisen tyttären kanssa samassa asunnossa samana yönä, kun mies pääsi hengestään. Toinen kuolemantapaus kuitenkin mullistaa Hansin kuoleman tutkinnan. Selvitetyksi luultu tapaus asettuu toiseen valoon, kun asuntonäytön alkaessa uudesta…

Roope Lipasti: Jälkikasvukausi

"Illalla kävimme Pian kanssa kävelyllä ja ihmettelimme tätä nukkumisen määrää. Ennen kaikkea ihmettelimme sanontaa, että on kuin laittaisi rahaa pankkiin kun nuori mies nukkuu. Meillä nimittäin alkavat pankkitilit olla siinä tapauksessa melko täynnä."
Jälkikasvukauden minäkertoja on mies, joka kirjoittaa teini-ikäisten kasvattamiseen opasta. Samaan aikaan kotona mellastaa kaksi teini-ikäistä, jotka osoittavat, että elämä ei aina suju oppaiden mukaan. Ylevät ajatukset teinien kanssa elämisestä päätyvät romukoppaan, kun todellisuus iskee päin kasvoja.
Kasvatuksessa olennaista on huumori. Elämä ei yleensä ole kauhean vakavaa vaikka se murrosikäisestä sellaiselta tuntuisi. Pitää vain rohkeasti yrittää löytää asioita, joille voi nauraa nuoren kanssa! Onnea matkaan! Minäkertojan lapsista yksi on jo muuttanut omilleen, mutta kahden kotona asuvan kanssa riittää tekemistä senkin edessä. Ertiyisesti väriä elämään tuo Elias, joka esimerkiksi harrastaa mopon hajottamista osiin rassaamist…

Domenico Starnone: Kepponen

"Minulla ei tosiasiassa ollut lainkaan hauskaa. Leikkituokio pojan kanssa ei ollut ainoastaan verottanut voimiani vaan oli lisäksi haalistanut mielikuvat, jotka olisin halunnut pikimmiten tallentaa paperille. Pilkahdus mielikuvista oli tehnyt niistä tavoitettavia mutta sen myötä ne olivat menettäneet lumonsa, joka on ominaista sellaiselle, mitä ei pysty kuvaamaan."

Kepposen päähenkilö on 75-vuotias Daniele Mallarico. Hän on tavoitellut maailmaa muuttavaa taideuraa mutta jäänyt tavoitteestaan. Mies on kuitenkin ansioitunut kuvittaja, joka nyt kuitenkin pelkää, että luovuuden lähde on tukahtunut eikä hän enää kykene siihen, mihin parhaimpina päivinään.

Leskimiehen tytär pyytää isäänsä Napoliin hoitamaan nelivuotiasta Mario-poikaa siksi aikaa, kun Betta on puolisonsa kanssa työmatkalla. Daniele suostuu vastentahtoisesti palaamaan lapsuudenmaisemiinsa ja huolehtimaan pojasta, vaikka mieluummin hän paneutuisi vimmaisesti kuvitustöihinsä osoittaakseen, ettei aika ole vieläkään ajan…

Erin Kelly: Älä jää pimeään

"Tiesin, että juuri jotakin sellaista meidän piti tehdä, mikäli emme halunneet pelkästään jäädä henkiin vaan myös iloita elämästämme. Että vain todistaessamme uutta auringonpimennystä ja seistessämme sen varjossa löytäisimme jälleen valon elämäämme."



Erin Kellyn dekkarissa Älä jää pimeään tarinaa viedään eteenpäin eri aikatasoilla. Vuosituhannen vaihteessa Laura ja Kit, joiden näkökulmista tapahtumia tarkastellaan, ovat nuoria ja vastarakastuneita. Auringonpimennysfestivaaleilla Cornwallissa he päätyvät todistamaan rikosta, jonka uhri on Beth – vai onko sittenkään? Viisitoista vuotta myöhemmin Laura ja Kit odottavat kaksosia. He elävät muutoin tavallista elämää mutta ovat pyrkineet hävittämään tiedot todellisista identiteeteistään täysin. Toimiminen sosiaalisessa mediassa on ehdottomasti kiellettyä, kumpikin on vaihtanut nimensä ja pariskunnan jäljittäminen on pyritty tekemään mahdottomaksi.

Tarinan nykyhetkessä Laura jää kotiin odottamaan, viimeisillään raskaana, kun Kit lä…

Penelope Fitzgerald: The Bookshop

"It is a good book, and therefore you should try to sell it to the inhabitants of Hardborough. They won’t understand it, but that is all to the good. Understanding makes the mind lazy."

Kirjaluotsi-blogissa törmäsin kiehtovalta kuulostavaan kirjaan, joka on Penelope Fitzgeraldin The Bookshop. Kirjan päähenkilö on leskirouva Florence Green, joka keksii perustaa englantilaiseen merenrantakylään kirjakaupan. Kaikki kyläläiset eivät hankkeesta kuitenkaan innostu, ja vaikka tukijoitakin kylästä löytyy, on vastustus vahvaa. Huomaamattaan Florence onnistuu astumaan esimerkiksi Violet Gamartin varpaille, joka onkin varsinainen matroona.

Romaani on haikea kuvaus erään naisen ponnisteluista pienen yrityksen parissa. Samalla tarinassa tarjotaan lakonista huumoria ja kiinnostavia henkilöhahmoja. Persoonallisuuksia kyläyhteisöön mahtuu, niin hyvässä kuin pahassa.

Kovin kaunista kuvaa ihmisluonnosta The Bookshop ei lukijalleen tarjoa, mutta toisaalta Florencen luottamus asioiden järjestymi…

André Aciman: Kutsu minua nimelläsi

"Aivan kuin kaikki tämä olisi ollut osa minua koko elämäni ja minä olisin hukannut sen ja hän olisi auttanut minua löytämään sen. Uni oli ollut oikeassa. Tämä oli kuin tulisi kotiin kuin kysyisi: missä olen ollut koko elämäni? Joka oli vain toinen tapa kysyä, missä sinä olit minun lapsuudessani, Oliver. Joka taas oli toinen tapa kysyä, mitä on elämä ilman tätä. Ja sen vuoksi lopulta juuri minä, ei hän, päästin suustani kerta toisensa jälkeen: Sinä tapat minut jos lopetat."

André Acimanin Kutsu minua nimelläsi on kuin helteen paahtama iho, hyvällä tavalla nihkeä ja lämmin. Se on kiihkeä ja samaan aikaan hidas, viipyilevä ja haikea.

Tarinan päähenkilö on 17-vuotias Elio, jonka kotiin majoitetaan aina kesäisin ulkomaalaisia vaihto-opiskelijoita. Kesä 1987 kuitenkin mullistaa koko elämän, kun Elion kotihuvilaan saapuu amerikkalainen Oliver. Seuraa kiihkeä ajanjakso, jolloin Oliver pyörii jatkuvasti Elion ajatuksissa ja jättää lähtemättömät jälkensä nuorukaisen mieleen.

Vaikka El…

Kim Thúy: Ru

"Ensimmäinen kanadalainen opettajani auttoi meitä seitsemää ryhmän nuorinta vietnamilaista ylittämään sillan joka johti nykyisyyteemme. Hän vahti asettautumistamme hellästi kuin äiti keskoslastaan."

Kim Thúy on nuorena Vietnamista pakolaisena Kanadaan muuttanut kirjailija, jonka romaani Ru on omaelämäkerrallinen. Kirjan nimi on kiehtovasti monimerkityksellinen; näin nimen merkitystä avataan romaanin takakannessa:
Vietnamin kielessä sana "ru" tarkoittaa kehtolaulua ja tuudittamista. Ranskan kielessä "ru" tarkoittaa pientä puroa ja kuvaannollisesti virtaamista, esimerkiksi kyynelten, veren tai rahan. Kim Thúyn ja hänen koko perheensä elämä mullistuu, kun kommunistit saapuvat Saigoniin. Kotitalosta annetaan puolet kommunistien käyttöön, ja tilat erotetaan tiilimuurilla. Vuoden kuluttua uuden kommunistihallinnon viranomaiset tulevat viemään loputkin, ja alkaa olla aika suunnitella lähtöä.
Hyvin pian musiikki, joka oli auttanut lapsisotilaita avaamaan kätensä …

Risto Isomäki: Miten Suomi pysäyttää ilmastonmuutoksen

"Virheiden tekeminen ei voi olla kuolemansynti, koska kaikki tekevät virheitä. Mutta takertuminen kestämättömiin asemiin ja kyvyttömyys myöntää vanhojakaan virheitä on ylellisyys, johon meillä ei maailman nykyisessä tilanteessa ole varaa."
Etelä-Euroopan helteet ovat puhuttaneet viime aikoina. Yle uutisoi 29.6.2019, että YK:n ilmatieteellisen järjestön mukaan tämä vuosi tulee olemaan historian kuumimpia. Ilmastonmuutos mietityttää ja pelottaakin.

Ilmastoahdistukseen apua tarjoaa Risto Isomäen uutuusteos Miten Suomi pysäyttää ilmastonmuutoksen. Isomäki pohtii kirjassaan useista eri näkökulmista sitä, mitä Suomessa voitaisiin tehdä ilmastonmuutoksen jarruttamiseksi. Ote on ratkaisukeskeinen, ei maailmanlopun kuvia maalaileva, ja erityisesti kirjailija tarkastelee – kirjan nimen mukaisesti – sitä, mitä juuri Suomi voisi tehdä sen sijaan, että keskitymme pohtimaan pelkästään omaa hiilijalanjälkeämme.
Suomalaisilla yliopistoilla, tutkimuslaitoksilla, pk-yrityksillä, suuryrityksil…

Sami Makkonen: Kalevala

Sami Makkosen sarjakuvasovitus Kalevalasta kuulosti etukäteen kiintoisalta ja tervetulleelta. Tummasävyinen tulkinta lähtee liikkeelle Väinämöisen synnystä ja käsittelee niin Ainon kuin Lemminkäisenkin kohtaloita.

Piirrokset ovat jopa synkkiä ja yksityiskohtaisia. Tekstiä on paikoin hyvinkin vähän ja tarinaa viedään eteenpäin kuvien avulla. Kuvissa riittääkin tutkittavaa.

Hämmennystä piirrostyylissä herättää se, että kylmässä Pohjolassa naiset esitetään pyllyt paljaina ja pitkäsäärisinä. Seksismi tuntuu vähän tarpeettomalta, tarinassa olisi kyllä muutenkin riittävästi aineksia.

Sarjakuvaa lukiessani mietin myös, kuinka hyvin kokonaisuus avautuu lukijalle, joka ei Kalevalaa entuudestaan tunne. Sen verran tarinaan aukkoja jätetään, että kokonaisuuden hahmottaminen ilman ennakkotietämystä voi tuottaa haasteita. Toisaalta lukiessa ilahduttaa tuttujen seikkojen havaitseminen: esimerkiksi toisinto Akselo Gallen-Kallelan Lemminkäisen äiti -teoksesta on upea.

Joka tapauksessa Makkonen on luo…