Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on marraskuu, 2018.

Joel Willans: More Very Finnish Problems

"The winter in Finland is not like the winter you know. Most people are aware that Finnish winter can get very, very cold. What is less well known is that it gets very, very dark too. The further north you go, the more hardcore this darkness becomes."

Seuraan Facebookissa Very Finnish Problems -sivustoa, joka tarjoaa usein hupia suomalaispäiviini, joten oli itsestään selvää, että kirja More Very Finnish Problems pitää saada lukea. Kiitos kustantajalle, jolta sain kirjan lukukappaleen!

Idea kirjassa on sama kuin Facebook-sivustolla: nostetaan esille suomalaisia erikoisuuksia pilke silmäkulmassa, hyväntahtoisesti omituisuuksillemme naureskellen. Ja niitähän riittää, kirjassa 72 kohdan verran. Suomalaisiin "ongelmiin" lukeutuu esimerkiksi se, että kukaan ei tiedä, missä Suomi on, ja se, että kaikki on aina parempaa Ruotsissa. Toki kirjassa muistetaan myös ihmetellä Suomen pitkää pimeyttä ja olematonta kesää, ajankohtaisesti myös sitä, että jouluna ei olekaan lunta.
56…

Kai Aareleid: Korttitalo

"Yhdessä asiassa olet väärässä: en ole salannut sinulta mitään. En vain ole osannut kertoa siitä."

Vuonna 1998 Tiina saapuu kesäkotiin, joka on myllätty ylösalaisin. Aikansa kaaosta ihmeteltyään Tiina huomaa, että talosta on kadonnut se ainoa esine, joka on ollut vain hänen:
Se ei ollut mikä tahansa muotokuva. Se oli isä.
Suljin silmäni.
Tapetin tummasta läikästä aukesi tunneli kalvakkaan marraskuuhun kolmekymmentäkuusi vuotta sitten. Havainnosta alkaa matka vuosien taakse siihen, kun Tiinalle tuodaan – tavallaan – uutinen; siihen, kun äiti ja isä tapaavat; siihen, kun äiti lähtee. Pienen perheen yksityisen elämän ympärille kietoutuu yhteiskunta, jossa tapahtuu paljon. Merkityksellisempää nuorelle Tiinalle ehkä on kuitenkin se, mitä tapahtuu hänen perheessään ja perheelleen, vaikka yksityinen yleiseen kietoutuukin niin, että tapahtumien syy-seuraussuhteita on välillä vaikea erottaa. Tiina kuitenkin näkee, kokee ja ymmärtää enemmän kuin vanhemmat kenties aavistavatkaan.

Joka …

Sisko Savonlahti: Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu

"Tervehdimme toisiamme. Hän avasi minulle kahvilan oven. Panin heti merkille hänen kohteliaisuutensa ja kysyin itseltäni, voisiko hän olla tuleva poikaystäväni. Tilasin tarjoilijalta maitokahvin kauramaidolla. Tuleva poikaystäväni tilasi cappuccinon soijamaidolla ja sanoi minulle vähentäneensä viime aikoina eläinperäisten tuotteiden käyttöä."


Odotukset Sisko Savonlahden romaania kohtaan olivat suuret. Olin bongannut jonkin kehuvan kommentin ja ihastuin kirjan nimeen: Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu kantaa mukanaan runollisuutta, joka houkutteli.

Alkuun tarinan lakoninen huumori viehätti. Varsinkin Pirjo Heikkilän lukemana kerronta sai hymyilemään, välillä naurahtamaankin.

Lopulta tajusin, etten ole lainkaan oikeaa kohderyhmää. En jaksanut enää innostua, en edes kiinnostua siitä, että päähenkilö rypee itsesäälissä, kun poikaystävä jätti eikä töitäkään saa. Onneksi aina voi turvautua äitiin ja pyytää lisää rahaa. Ja onneksi saa opintolainaa, jotta voi matkustaa New Yorkiin.

Si…

Katja Kettu: Rose on poissa

"Kirjoitan, jotta tulisit hakemaan minua, jotta huolisit. Sinua varten seison naama paljaana totuutta vasten. Sinulle tahdon selittää mitä tapahtui semminkin, kun tarinani on samalla isäni ja äitini tarina."


Kuinka iloinen olenkaan siitä, että Katja Ketun romaani Rose on poissa on ehdolla kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnon saajaksi. Iloinen olen siksi, koska Kettu omaäänisenä ja erottuvana kirjailijana ansaitsee mielestäni ehdokkuuden ja erityisesti koska Rose on poissa on ehdottomasti tämän vuoden parhaita lukemiani romaaneja. Pitäisikö juuri tämä romaani julistaa voittajaksi, siihen en voi ottaa kantaa, koska olen kuudesta ehdokkaasta lukenut vain kolme. Olli Jalosen Taivaanpalloon jäänyt mieleeni vahvasti, Pauliina Rauhalan Synninkantajat jäi etäämmälle.

Rose on poissa -romaanin ajalliset kiinnekohdat ovat kahtaalla: 1970-luvulla Lempi on lapsi vasta, kun hänen äitinsä katoaa. 45 vuotta myöhemmin, vuonna 2018, on edelleen arvoitus, mihin Rose-äiti katosi. Lempin isä E…

Margaret Atwood: Orjattaresi

"Olen ollut näissä tilaisuuksissa vain kerran aiemmin, kaksi vuotta sitten. Naisten pelastajaisia ei pidetä kovinkaan usein. Niihin ei ole yhtä paljon tarvetta. Näinä aikoina me käyttäydymme niin hyvin.
En halua kertoa tätä tarinaa."


Margaret Atwoodin Orjattaresi on klassikko, joka on viettänyt lukulistallani paljon aikaa. Kesällä katsoin Atwoodin romaanin pohjalta luodun televisiosarjan, joka Suomessakin kantaa nimeä The Handmaid’s Tale, ja häikäistyin. Samalla tosin mietin, rohkenenko kirjaan tarttuakaan, niin vaikuttavasti televisiosarja sukelsi ihon alle ja jäi mieleen. (Kuitenkin toisen kauden päätyttyä mietin, onko tarinaa enää syytä pitkittää kolmannelle kaudelle.) Parikin tuttavaa rohkaisi tarttumaan kirjaankin, joten viimein päädyin lataamaan teoksen Storytelin kautta kuunneltavaksi.

Perusidea Atwoodin romaanissa lienee monelle tuttu: Eletään tulevaisuudessa, kun Yhdysvalloissa on koettu vallankumous ja uusi valtio, Gilead, pitää kansalaisiaan tiukassa otteessa. Ilma…

Belinda Bauer: Snap

"But the next day her picture was on the front of all the papers that came through the door. The headline was: Abandoned Joy. It tortured Jack."


Jack jää siskoineen rikkinäisen autoon odottamaan äitiä, joka lähtee hakemaan apua. Kun äiti ei ilmaannu takaisin, ottaa Jack siskot mukaansa vihaisena äidilleen, joka jätti palaamatta. Yksitoistavuotias poika etsiytyy ihmisten ilmoille mukanaan pienempi sisarensa Joy ja Merry-vauva ja vauvalle vaippa, jotta äiti voisi sen vaihtaa. Äiti ei kuitenkaan koskaan enää vaihda vaippaa, sillä hän on kuollut.

Kuka tappoi kolmen lapsen äidin, joka oli vieläpä raskaana? Kuka esti äidin pääsyn takaisin lastensa luokse? Kysymykset eivät jätä Jackia rauhaan, ja kolmen vuoden kuluttua hän haluaa edelleen tietää, mitä tapahtui. Edelleen hän myös huolehtii sisaristaan, sillä isää ei tunnu lapsiperhe-elämä pahemmin kiinnostavan.

Eräänä aamuna toisaalla raskaana oleva Catherine löytää sänkynsä vierestä terävänä veitsen ja viestin, jossa sanotaan: Olis…

Leïla Slimani: Kehtolaulu

"Mitä pidemmälle viikot kuluvat, sitä etevämmin Louise tekee itsensä sekä näkymättömäksi että välttämättömäksi. Myriam ei enää soita hänelle ilmoittaakseen myöhästymisistään, eikä Mila enää kysele, milloin äiti tulee. Louise on läsnä ja kannattelee haurasta rakennelmaa."



Kehtolaulu alkaa tavalla, joka ei jätä heti rauhaan. Ensimmäisessä luvussa kuvataan toteavasti tilanne, joka on kammottava: vauva on kuollut, hänen isosiskonsa on pelastajien saapuessa vielä elossa mutta kuolee hänkin pian ja lasten hoitaja – hän ei ollut osannut kuolla.

Tarina alkaa tilanteesta, joka on oikeastaan kaikki loppu. Kun lukijalle on kerrottu lopputulos, palataan aikaisempiin tapahtumiin. Vähä vähältä keritään auki sitä, miksi päädyttiin murhanäyttämölle. Miksi Louise, jota kutsutaan herttaiseksi, joka on aiemmille hoitolapsilleen kuin toinen äiti, päätyy tappamaan kaksi pientä lasta, joista hänen on ollut määrä huolehtia? Ja hän onkin huolehtinut, niin että lasten äidin Myriamin mielestä Louise o…