Siirry pääsisältöön

Eowyn Ivey: Lumilapsi

"- Tyttö. Tehdään siitä pieni tyttö, Mabel sanoi.
- Mikäs siinä.
Mabel polvistui muotoilemaan alaosaa hameeksi, joka levittyi lumitytöstä. Hän luisutti käsiään ylöspäin, vuoli pois lunta ja kavensi luomusta, kunnes se muistutti pientä lasta. Seisomaan noustessaan hän näki Jackin käyttelevän linkkuveistä.
- Noin, Jack sanoi ja perääntyi. Valkoiseen lumeen oli veistetty täydelliset, suloiset silmät, nenä ja pienet, valkoiset huulet."
Eowyn Ivey: Lumilapsi (Bazar 2013)
Englanninkielinen alkuteos The Snow Child 2012
Suomentanut Marja Helanen
415 sivua
Eowyn Iveyn esikoisromaani Lumilapsi on herättänyt hurmioituneita huokauksia monissa blogeissa, ja niinpä oli minunkin kirjaan tartuttava. Ja löysin ihastuttavan tarinan, joka herätti eloon 1920-luvun maagisen Alaskan!

Romaanin päähenkilö on Mabel, joka on muuttanut miehensä Jackin kanssa Alaskaan aloittaakseen alusta. Viisikymppinen pariskunta on aikanaan halunnut oman lapsen, mutta toive ei ole täyttynyt. Alaskaan Mabel pakenee kysymyksiä ja ihmisiä, etsii omaa rauhaa ilman ystäviä ja naapureita. Kylmyys ja elannon hankkimisen vaikeus yllättävät, eikä ilon hetkiä ole paljon. Sitten, eräänä iltana, Mabel on yllättäen ulkona ja ehdottaa miehelleen lumiukon tekemistä. Lumiukosta muovautuu lopulta luminen, kaunis tyttö.

Seuraavana aamuna lumitytöstä on jäljellä vain möykky ja sen lapaset ja huivi ovat kadonneet. pian Mabel ja Jack havaitsevat, että pihapiirissä liikkuu pikkuinen tyttö, joka ilmestyy ja sitten taas katoaa hiljaa kuin aavistus. Tyttö on niin mystinen, että hänen olemassaoloaan tulee epäilleeksi. Epäilyjen kohteeksi joutuu myös Mabel, joka kertoo erikoisesta lapsesta Estherille, jonka kanssa hän on yllättäen ystävystynyt:
"Ei ole tarkoitus puhua läpiä päähäni, Mabel, mutta tämä ei ole mikään helppo asuinpaikka. Pitkät talvet ja toisinaan se alkaa rassata. Täällä puhutaan mökkihöperyydestä. Sitä on allapäin, kaikki on vinksallaan, ja joskus mieli alkaa tehdä tepposiaan." Esther ojensi kätensä pöydän yli Mabelin kädelle. "Sitä alkaa nähdä pelottavia näkyjä... tai jotain sellaista, mitä on aina toivonut."
Mutta ei tyttö ole aave, hän on Faina. Hän saapuu Mabelin ja Jackin luokse sattumanvaraisesti yhä uudelleen kadotakseen taas sitten metsän uumeniin. Hän tuo "lumen tuoksun tullessaan" ja hänen ollessaan läsnä on "kuin laululintu olisi laskeutunut makuuhuoneen ikkunalaudalle". Fainan iästä ei ole tietoa:
Tyttö näytti sekä vastasyntyneeltä että vanhalta kuin vuoret: silmät heijastelivat ääneen lausumattomia ajatuksia, kasvot eivät paljastaneet mitään.
Jotain maagista tytössä on varsinkin, kun hän on kuin suoraan venäläisestä sadusta Snegurotškasta, Lumineidosta. Satu on ollut Mabelille lapsena hyvin tärkeä, ja sisarensa avustuksella hän saa kirjan käsiinsä. Fainan maaginen olemus ja sadun traaginen loppu saavat lukijan pelkäämään pahaa, ja kirjaa on vaikea laskea käsistään. Loppuratkaisu on aavistettavissa, mutta silti se koskettaa, vavahduttaa ja liikuttaa. Jostain mieleen tulevat Vexi Salmen sanoittaman laulun Kurki sanat: Ei vapaata vangita voi.

Romaanissa on nähdäkseni kysymys esimerkiksi mielikuvituksen voimasta ja uskosta. Mabel epäilee, että hänen epäuskonsa ja ajatuksensa kykenemättömyydestä äitiyteen aiheuttivat aikoja sitten sen, että heidän odottamansa vauva kuoli. Mabel epäilee välillä itseäänkin: "Jos hän ei pystyisi saamaan ketään vakuuttuneeksi, miten hän itse voisi enää uskoa?" Ja sitten hänen sisarensa Ada kirjoittaa: "Ehkei siitä ole mitään haittaa, jos löytää puiden lomasta jotain taianomaista."

Lisäksi Lumilapsesta nousee esille kysymys suhteestamme toisiin ihmisiin: Mitä me odotamme muilta, mitä meidän on sallittua odottaa? Missä määrin me toimimme siten, kuin meidän odotetaan toimivan? Fainan erityisyys piilee paljolti siinä, että hän kulkee niin vahvasti omia polkujaan. Läsnä on myös lähes koko ajan suru, joka satuttaa ja jonka tunnistan. Suru, joka johtuu menettämisestä tai menettämisen pelosta ja jonka kohdatessaan on yksin, kun toinen ei osaa kohdata surevaa:
Jack ei laskenut kättään hänen olalleen. Ei syleillyt häntä. Ei sanonut sanaakaan. Edes näin monien vuosien jälkeen Mabel ei pystynyt antamaan sitä Jackille anteeksi.
Mutta onneksi on rakkaus, joka ei odota liikoja vaan sallii ja ymmärtää.

Lumilapsi on kiehtova, sydämeen käyvä ja taianomainen romaani, joka tuo maagista hehkua tavalliseen, talviseen päivään.
Romaaniin ovat ihastuneet myös esimerkiksi Sara, Susa, SannaKatri ja, tietenkin, onneksi Leena Lumi, jonka suo jo nimensäkin vuoksi ottavan Lumilapsen omakseen.

Kommentit

  1. Minä ihastuin myös kirjaan ja äänestin sen parhaaksi viime vuoden ulkomaiseksi kirjaksi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa, että äänestit juuri tätä kirjaa! :)

      Poista
  2. Jonna, kiitos: Otin kirjan hyvin omakseni, kun sille annoin ensin mahdollisuuden. Tämä kirja oli aivan muuta kuin siitä luulin. Maagisuutta aivan hurmaavilla lumitunnelmilla.Voiko kukaan unohtaa esim. Mabelia, joka ompeli Fainalle takkia. Ja miillaista takkia: Ylistystä lumelle.

    Vuoden upea yllättäjä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en ollut tästä alkuun lainkaan kiinnostunut, mutta kun luin ylistäviä arvioita, piti minunkin antaa kirjalle mahdollisuus. Onneksi annoin!
      Ajatus takista on niin ihana...

      Poista
  3. Minäkin ihastuin tähän romaaniin, ja erityisesti Alaskan luonnon kuvaukseen, joka oli suorastaan taianomaisen ihanaa. On mielenkiintoista nähdä, mitä Ivey mahdollisesti seuraavaksi kirjoittaa... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suomalaisena oli jännää lukea Alaskan yöttömistä öistä ja pimeistä, kylmistä talvista. Se on niin tavallista meillä. Mutta samaan aikaan kuvauksessa oli jotain maagisen upeaa.
      Iveyn seuraavan kirjan pitäisi valmistua kuulemma kesällä. Saa nähdä, milloin suomennos julkaistaan.

      Poista
  4. Hyviä kommentteja tahdonvoimasta ja toisiin kohdistetuista odotuksista! Linkitin postauksesi omaan blogiini.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista ja linkityksestä! Tämä kirja palasi taas elävästi mieleeni, kun luin kommenttisi. Jotain maagista teoksessa on.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Venla Kuoppamäki: "Sun poika kävi täällä"

Tuntui, että vihdoin kaikkein pahin puristus rinnassani alkoi hellittää, vaikka sairaalassa käynnit olivat edelleen kokonaisuutena raskaita. En silti edes miettinyt vaihtoehtoa, etten olisi siellä käynyt, sillä vielä paljon raskaampaa olisi ollut olla käymättä. Oma pieni rakas poikani. Venla Kuoppamäki: "Sun poika kävi täällä" Teos 2022 ulkoasu Dog Design 224 sivua äänikirjan lukija Vilma Melasniemi kesto 9 t 18 min Venla Kuoppamäen teos "Sun poika kävi täällä"  kertoo äidin näkökulmasta, minkälaista elämä mielenterveysongelmaisen nuoren kanssa on. Kuoppamäen poika Oskari sairastuu alle kaksikymppisenä tyypin 1 kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön. Ajoittain poika on hyvin alakuloinen, ajoittain maaninen ja lopulta myös psykoottinen. "Sun poika kävi täällä"  on päiväkirjamainen kuvaus syksystä 2014 vuoden 2018 lopulle. Kuoppamäki käy töissä, joogaa ja matkustaa, mutta kaiken keskellä on Oskari, joka ei pärjää ilman äitinsä tukea. Äiti tekee kaikkensa saadakse

Laura Malmivaara: Vaiti

Tämä talon puolikas on vain minun. Kaikesta muusta olen luopunut, mutta en tästä. Täällä olen turvassa. Kukaan ei odota minun sanovan yhtään mitään. En ota puhelinta esiin laukusta. Ikkunasta siivilöityvä valo on pehmeää, harmonia näennäisen täydellinen. Vain mahassa vellova möykky etoo.  Laura Malmivaara: Vaiti Otava 2021 kansi Elina Warsta 243 sivua äänikirjan kesto 6 t 46 min lukijat Laura Malmivaara ja Marja Packalén Laura Malmivaaran esikoisteos Vaiti  vie minäkertojan mielenmaisemaan. Autofiktiivisen romaanin päähenkilö muistuttaa kirjailijaa itseään, hänen ex-puolisonsa Atte taas tuo mieleen Malmivaaran entisen puolison, työtavoistaan syntyneessä kohussa ryvettyneen Aku Louhimiehen. Tyttäriä pariskunnalla on kaksi, kuten oikeassakin elämässä. Vaiti  ei kerro kuitenkaan yksinomaan siitä, miten Atte – Aku – kärsii kohun keskellä tai miten ryöpytys vaikuttaa perheeseen. Se on yksi sivujuonne, mutta ennemminkin romaanissa on kysymys minäkertojasta, hänen suhteestaan läheisiinsä ja e

Kirjabloggaajien klassikkohaaste, osa 13 – ilmoittaudu mukaan!

Klassikkohaasteen logo: Niina T. Kirjabloggaajien klassikkohaaste lähestyy taas! Haasteen kolmastoista osa on vuorossa heinäkuun viimeisenä päivänä, joten aikaa klassikon lukemiseen on kosolti – nyt siis valikoimaan, mikä kirja sopivasti kutkuttaa ja houkuttaa!  Klassikkohaasteen viralliset säännöt: 1. Valitse klassikko, jonka olet jo pitkään halunnut lukea, ja ilmoita valinnastasi tämän postauksen kommenttikenttään. (Voit myös vain ilmoittaa osallistumisestasi haasteeseen ja päättää klassikon myöhemmin.) 2. Lue valitsemasi klassikko. 3. Kirjoita postaus lukemastasi klassikosta ja julkaise postauksesi 31.7.2021. Linkitä postauksesi koontipostaukseen, jonka julkaisen blogissani edellisenä päivänä. 4. Kehu itseäsi: selätit klassikon - ja ehkä jopa nautit siitä! 5. Toista kohta neljä useasti! Voit osallistua myös ilman blogia. Jätä silloin tieto lukemastasi klassikosta haasteen koontipostaukseen ja kerro ajatuksesi kirjasta. Somessa käytetään tunnistetta  #klassikkohaaste . Haasteeseen vo