Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on joulukuu, 2016.

Vuoden 2016 lukemisista

Takana on vuosi, joka taitaa jäädä mieleen monin tavoin. Moneen kertaan olen miettinyt, kuinka hyvä on, etten osaa ennustaa. Jos olisin vuosi sitten tammikuussa tiennyt, kuinka raskas vuosi oli edessä, olisin varmasti hautautunut peiton alle piiloon. Onneksi en tiennyt vaan päädyin ottamaan vastaan asian kerrallaan. Nyt taaksepäin katsoessa ihmettelen, että monesta on selvitty ja eteenpäin päästy.

Toki vuoteen mahtui myös paljon hyvää. Oli isoja ja pieniä elämyksiä, suuria ja minikokoisia ilon hetkiä ja kaikkea siltä väliltä. Ehkä on niin, että kun on riittävän tummaa, huomaa pienetkin valon välähdykset tavallista herkemmin.

Väsymys ja raskaat ajat näkyivät blogissani siten, että luin tavallista vähemmän ja välillä kirjoitin lukemisistani hyvinkin harvakseltaan. Ensimmäistä kertaa kolmevuotisen blogihistoriani aikana kävi niin, että en kirjoittanut kaikista lukemistani kirjoista. Moni blogiteksti odottaa yhä luonnoksissa, joten joitakin vuonna 2016 luettuja kirjoja käsittelen vasta u…

Markus Ahonen: Sydämenmurskajaiset

"Ja aina minä sanoin, että ne kesän 1987 tapahtumat nostivat ympärilleen pahan olon aallon. Sitä pahaa oloa on vaikea lievittää, vaikka tekisi elämässään mitä hyvää. Ne olivat varsinaiset sydämensärkijäiset."

Sydämenmurskajaiset on Markus Ahosen neljäs Markku Isaksson -dekkari. Tällä kertaa helsinkiläinen Isaksson päätyy tutkimaan murhaa, kun merestä löytyy maailmalla rikastuneen Karl Bellmanin ruumis. Pian selviää, että Bellmanin kuolema on osa laajempaa ja monimutkaisempaa vyyhtiä, jonka langat ulottuvat vuoteen 1987 saakka. Silloin surmansa sai 15-vuotias rippikoululainen konfirmaatiota edeltävänä yönä Vuosaaressa.

Eikä aikaakaan, kun ruumiita on vielä enemmänkin kuin kaksi. Kuolemantapauksia ei vain ole aiemmin osattu yhdistää toisiinsa, mutta nyt yhteys löytyy: rippikoulukesän 1987 kaiut kantautuvat vuoteen 2015 saakka. Kesää muistellaan myös Syyriassa saakka, kun yksi rippikoululaisista on kellarissa vankina ja yrittää pelin sekä nuoren vartijansa avulla selvittää, kuka…

Christian Rönnbacka: Rikospaikka Pasila - Hautalehdon joulu

"Virve yski keikkaa partioille, edelleen etenkin Pasilan suuntaan. Uutissivuilla kerrottiin joulun alkaneen maistua pettymykseltä, kun tilatut joulupukit eivät ilmestyneetkään jakamaan lahjoja Pasilassa. Kaikki järjestyspoliisille annetut tehtävät tuntuivat liittyvän jollain tapaa joulupukkeihin."
Elisa Kirja tarjoaa joululahjalukemiseksi tai -kuuntelemiseksi Christian Rönnbackan novellin hautalehdon joulu - tarinan ehtii vielä 31.12. saakka ladata täältä. Kolme varttia kestävän kertomuksen kuuntelee kätevästi vaikka automatkalla tai kinkunsulatuslenkillä, ja vaikka joulu meni jo, ei varmasti haittaa ole siitä, vaikka joulumieltä saa vielä lähempänä vuodenvaihdettakin pienen annoksen.

Tarinassa eletään jouluaattoa. Toinen toistaan erikoisemmat joulupukit seikkailevat Helsingissä, kuka enemmän ja kuka vähemmän takakenossa tai etukumarassa. Moneen kotiin joulupukkia odotetaan turhaan, kun pukit harhautuvat teille tietymättömille.

Joulupukkihässäkän taustalta löytyvät pikkuriko…

Tommi Kinnunen: Neljäntienristeys

"Silmäkulmaa ei enää jomota. Pesuvati ei lennä poikki huoneen. Lapset eivät enää pelkää. Lahjan silmissä ei ole pettymystä. Sotaa ei ole käyty. Suomalaiset eivät ole kääntyneet rintamatovereitaan vastaan. Saksalaisten tankit eivät räjähdä vetäytyessään Jäämeren rantaan. Hautoja ei kaiveta kanervikkoisiin kankaisiin. Auki revähtäneiden silmien päälle ei luoda hiekkaa. On vain valkeus. On vain rytmi. On vain mies. Vain talo."

Harva esikoisromaani on saanut niin paljon huomiota ja kiitosta osakseen kuin Tommi Kinnusen Neljäntienristeys. "Kaikin puolin poikkeuksellinen avaus", kiitteli Helsingin Sanomien Antti Majander. Romaani oli ehdolla niin Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon kuin peräti Finlandia-palkinnonkin saajaksi, ja keväällä 2015 teokselle myönnettiin Vuoden kirja -palkinto. Nuoret lukijat arvostivat romaania niin paljon, että Kinnunen pokkasi Nuori Aleksis -palkinnon syksyllä 2015.

Näistä lähtökohdista ei ollut aivan helppoa lähteä Kinnusen esikoisroma…

Tiina Laukkanen - Katja Ravi: Tervetuloa joulu

"Kynttilöiden valo, kaunis kukka-asetelma, hauska tuohinen porokoriste ja huopakankainen valosarja antavat lisää jouluista tunnelmaa eteisen vanhan kaapin päälle."
Joulutunnelmaan voi virittäytyä vaikkapa katselemalla kuvia kauniista joulukodeista. Erityisen antoisia joulukotikirjat ovat silloin, jos ei itse jaksa joulua isommin kotiin laittaa. Oman kodin arkisuuden sijaan voi silmäillä tunnelmallisia sisustuksia kodeista, joissa jouluun suhtaudutaan antaumuksella. Antoisia kirjat toki ovat myös silloin, jos etsii vinkkejä oman kodin joulusisustukseen.

Tiina Laukkasen ja Katja Ravin teos Tervetuloa joulu - Kolme tunnelmallista joulukotia tarjoaa todellista joulutunnelmaa kolmen kodin verran. Teoksessa esitellään kirjan tekijöiden joulukodit Mustikkamäki ja Metsäpirtti sekä kolmas koti, Tyynelä. Kaikki kolme taloa ovat sisustukseltaan melko runsaita, joten minimalismin ystäville kirja ei välttämättä suuria elämyksiä tarjoa. Toisaalta minimalistikin voi kirjasta jonkun vinkin …

J. R. R. Tolkien: Kullervon tarina (Verlyn Flieger toim.)

"Sitten vajosi emo taas murheeseensa, ja Kullervo huusi ääneen: 'Isäni veitsen kautta, kun olen kooltani isompi ja varreltani vahvempi, kostan minä isäni kohlut ja maksan sinun mahlasi, emoni ja kantajani.' Eikä hän näitä sanoja lausunut kuin sen ainoan kerran, mutta sen ainoan kerran kuuli Untamo hänen sanansa."

Mikään uutinen ei ole se, että J. R. R. Tolkien ihaili Kalevalaa, kansalliseepostamme, joka kuulemma oli Tolkienin tarunkerronnan tärkeä liikkeellepanija. Erityisesti Tolkienin huomion puoleensa käänsi Kullervo, Kalevalan traagisin hahmo, varsinainen kovan onnen soturi, joka ei tunnu onnellisia käänteitä kohtaavan oikein missään vaiheessa elämäänsä.

Kullervon tarina on kokoelma tekstejä, jotka Verlyn Flieger on toimittanut kokonaisteokseksi. Flieger on Marylandin yliopiston emeritaprofessori, joka on perehtynyt Tolkienin tuotantoon. Kullervon tarinan ydin on Tolkienin kesken jäänyt kertomus, joka pohjautuu vahvasti Kalevalan tarinaan. Lisäksi teoksesta löytyy…

Selja Ahava: Taivaalta tippuvat asiat

"Kyllä minä olen nähnyt, miten isä välillä vilkaisee taivasta. Ikään kuin se tarkistaisi jotain. Se menee ulos kävelläkseen autolle, mutta pari askelta otettuaan se katsoo ylös. Se on vain hetken pysähdys. Sitten se jatkaa matkaa taas."
Selja Ahavan romaani Taivaalta tippuvat asiat on odotellut lukemistaan hyllyssäni jo lähes vuoden verran: sain kirjan viime jouluna lahjaksi Hannalta. Nyt viimein, vuoden lähestyessä päätöstään, tuli sopiva hetki tarttua kirjaan, josta olin kuullut kehuja ja jonka saaminen ilahdutti minua kovin paljon. Kiitos siis kirjasta, Hanna!

Ahavan romaani oli kyllä nimeltään tuttu. Romaani oli vuoden 2015 Finlandia-palkintoehdokkaana ja viime keväänä se sai EU:n kirjallisuuspalkinnon. Palkintohuomiointia en kirjan luettuani ihmettele lainkaan, niin erityinen ja hieno teos tässä on kyseessä.

Saara menettää traagisesti äitinsä. Kuolema on uskomaton sattuma, sillä äiti jää taivaalta tippuvan jäälohkareen alle. Myönteisiä sattumuksia kohtaa Saaran täti, jo…

Kirjakuva päivässä -haasteen päivät 6-10

Kirjakuva päivässä -haaste on jatkunut Instagramissa. Itsenäisyyspäivänä aiheena oli Leffa oli parempi... Se olikin haastava rasti, sillä yleensähän asetelma on juuri toisinpäin: melkein poikkeuksetta olen pitänyt kirjasta enemmän kuin filmatisoinnista. Sitten muistin, että Michael Morpurgon nuortenkirja Sotahevonen (Gummerus 2012) ei oikein säväyttänyt, mutta Steven Spielbergin ohjaama elokuva on varsin vaikuttava. Hevonen pääsee upeana olentona elokuvassa oikeuksiinsa.

Keskiviikkona 7.12. etsittiin teosta teemalla Pitkäniminen kirja ja sellaiseksi valikoitui Joel Dickerin romaani Totuus Harry Quebertin tapauksesta (Tammi 2014). Olikin hauskaa katsella, miten moninaisia nimikkeitä tähän teemaan keskiviikkona löytyi!

Torstaina, Ihmeelliset otukset -päivänä, löysin hyllystäni kirjan, jota en hyvistä aikeistani huolimatta ole edelleenkään lukenut. John Irvingin romaanin Pelastakaa karhut! kannessa on kuitenkin otuksia. 9.12. kuvattiin Nostalgista lastenkirjaa. Ikäväkseni en ole löytäny…

Kirjakuva päivässä -haaste

Kirjablogi Rouge on tauolla, mutta blogin pitäjä Emilie julkaisi Kirjakuva päivässä -haasteen, johon itse osallistun Instagramissa. Haaste kestää joulukuun ajan, tässä kunkin päivän tehtävä: Kovin helppoja eivät kaikki teemat ole, joten päänvaivaa tässä haasteessa riittää. Ja sitä hauskempaa on seurata, millaisia kuvia muut sosiaaliseen mediaan lataavat.

Ensimmäisen päivän Top 3 -teemaan valikoin kirjoja, jotka sattuivat lojumaan yöpöydälläni. Sen voin sanoa tässä vaiheessa, että noita kaikkia en ilmeisestikään tule lukemaan loppuun saakka mutta yksi helmi joukosta löytyi.

Päivän 2 aiheena oli Suosikkigenre, ja koska pidän aika monipuolisesta kirjallisuudesta, valikoin kuvaan kaksi esimerkkiä kotimaisesta nykykirjallisuudesta. Sekä Laura Lähteenmäen Korkea aika että Helmi Kekkosen Vieraatovat hyviä esimerkkejä romaaneista, jollaiset tällä hetkellä tuntuvat kovin mieleisiltä.

Kolmannen päivän Kansikuvarakkautta oli mukavan tulkinnanvarainen ja siihen oli ehdolla monta teosta. Kirjahyll…

Péter Gárdos: 117 kirjettä

"-Tuollaiseksi olen sinut aina kuvitellut. Aina. Unissani. Terve, Lili."
117 kirjettä on unkarilaisen elokuvaohjaaja Péter Gárdosin romaani, joka on tulkinta siitä, mitä Gárdosin vanhemmille tapahtui heti toisen maailmansodan päätyttyä. Sekä Miklos että Lili ovat päätyneet turvaan Ruotsiin vietettyään sodan viimeiset hetket keskitysleirillä.

Ruotsiin saavuttuaan Miklos saa kuulla, että elinaikaa hänellä on vain vähän. Lääkärin diagnoosista Miklos ei välitä vaan alkaa rakentaa tulevaisuuttaan: hän haluaa löytää itselleen vaimon ja kirjoittaa 117 samansisältöistä kirjettä Ruotsissa toipuville unkarilaisnaisille. Hän on varma, että kotimaan naisten joukosta hän löytää elämänkumppaninsa.
Mahtoiko isäni milloinkaan pohtia, mitä ne kaikki naiset ajattelivat avatessaan heille osoitettuja kirjekuoria? Kun he ottivat esiin kirjeet ja näkivät tuon säännöllisen kaunokirjoituksen? Ja niin käy, että Lili vastaa saamaansa kirjeeseen. Alkaa kirjeenvaihto, joka johtaa myöhemmin tapaamiseen j…