Siirry pääsisältöön

Hannu Lauerma: Hyvän kääntöpuoli

"Näistä asioista puhuvat suurimmalla kiihkolla ne, jotka on siunattu niin käsittämättömän vähällä faktatiedolla, perspektiivillä ja ymmärryksellä, että hirvittää."
Hannu Lauerma: Hyvän kääntöpuoli
(WSOY 2014)
269 sivua
Nykyisin eräät sosiologit ovat kuvanneet juoruämmien roolin hyödylliseksi yhteisölle: juoruilun avulla saatettiin kontrolloida epäsopivaa käytöstä, epäluotettavien henkilöiden toimintaa ja mahtavien valtaa yli heikompien. Perinteisellä juoruämmällä oli kuitenkin vastuunsa, sillä väärästä tai valheellisesta tiedosta jäi helposti kiinni ja menetti uskottavuutensa. Ollakseen vakuuttva piti olla riittävän luotettava. Internetin anonyymi satuilija tai pahantahtoinen panettelija taas voi useimmiten toimia vailla henkilökohtaista vastuuta. Tämä tuo helposti esiin ihmisen pahimmat puolet.
Lääketieteen tohtori, psykiatrian ja oikeuspsykiatrian erikoislääkäri ja psykoterapeutti Hannu Lauerma kirjoittaa kirjoituskokoelmassaan Hyvän kääntöpuoli monenlaisista aiheista. Anonyymin nettikirjoittelunhuutelun aikana on virkistävää lukea kirjoituksia, joiden mielipiteet on harkittu ja ennen kaikkea perusteltu monipuolisesti. Ja vaikka Lauerma kirjoittaa takakansitekstin mukaan pahuudesta ja siihen liittyvistä myyteistä, ei kirjoituskokoelma ole synkkä tai ahdistava vaan paikoin jopa toivoa antava.

Hannu Lauerma kirjoittaa monipuolisesti eri aiheista. Yhteistä kirjoituksille on se, että niissä esitettyjä mielipiteitä perustellaan vakuuttavasti. Esimerkiksi kirjoituksessa Miksi vankeja hoidetaan tuodaan esille tv-ohjelman nostattama kohu, jonka mukaan vankeihin panostetaan enemmän kuin vanhuksiin vanhainkodeissa. Ensinnäkään vertailu ei ole kovin järkevää ja toisekseen faktoja vertaamalla voi todeta, että alkuperäinen väite on väärä:
Esimerkiksi vangin sinänsä hyvätasoinen ruoka tuotetaan runsaalla seitsemällä eurolla asutettua kohden vuorokaudessa, kun taas vanhuksen ruokaan käytetään runsaat kolmetoista euroa ja varusmiehen ravitsemiseen reilut neljätoista euroa. Muu vertailu vankien ja nykyisten, käytännössä järjestään dementoituneiden ja vain autettuina liikkuvien vanhainkotiasukkaiden välillä muistuttaa sitä, että verrattaisiin toisiinsa haarukkaa ja appelsiinia. 
Kiinnostava on myös teksti Onko suomalainen mies väkivaltainen, jossa kyseenalaistetaan ylipäätään koko ajatus suomalaisen miehen väkivaltaisuudesta sekä pohditaan väkivaltaisuuden syitä ja taustoja. Teksti Puhutaanko siitä mistä puhutaan puolestaan on saanut innoituksensa eduskunnan budjettikeskustelusta, jossa Timo Soini vetosi suomalaisen työmiehen oikeuteen ottaa perjantai-iltana kopsu.

Hannu Lauerman teoksen soisi mielihyvin kuluvan mahdollisimman monissa käsissä. Kirjoittajan mielipiteitä ei tietenkään tarvitse eikä pidäkään ottaa viimeisenä totuutena, mutta valistuneelle lukijalle kirjoituskokoelma tarjoaa monia kiinnostavia keskustelunaiheita sekä ennen kaikkea esimerkkejä siitä, miten voi argumentoida sivistyneesti ja monipuolisesti sen sijaan, että menee pusikkoon nimettömänä huutelemaan. Hyvän kääntöpuolta suositellaan myös Kirjavinkeissä. On helppo arvata, että kirjan mielipiteet herättävät myös vastustusta: näin tapahtuu esimerkiksi mielipidekirjoituksessa Noitavainoa 2000-luvulla.

Kommentit

  1. Minulla on tämä juuri luettavana, ja olen jo nyt samoilla linjoilla kanssasi: tämän soisi mahdollisimman monen lukevan. Asiaa helposti lähestyttävässä muodossa – sitä ei ole koskaan saatavilla liikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ja vieläpä perusteltuja mielipiteitä maltilla. Kiva kuulla sitten, mitä sinä tästä kirjasta kokonaisuudessaan pidät, jos postaat siitä jossain vaiheessa.

      Poista
  2. Kuulostaa kiinnostavalta! Tällaisia pohdintoja kaipaisin kaunokirjojen sekaan. Ilmeisesti kirja on helppolukuinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, helppolukuisesta kirjasta on kysymys. Aiheita on paljon ja kirjoitukset vaihtelevat jonkin verran tasoltaan, mutta kokonaisuus on mielestäni hyvä ja kiinnostava.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin

Kaikki mitä tarvitsin tai halusin oli kodin ja yhteisön näkökulmasta väärin. Siksi se kaikki oli pidettävä salassa. Olin lapsesta asti tottunut kätkemää omat tarpeeni, ja siihen oli aina liittynyt ahdistus, häpeä ja kylmä yksinäisyyden tunne. Noina vuosina ristiriita kasvoi niin valtavaksi, että halusin vain olla rauhassa. Samaa halusivat ystäväni. He pakenivat kodin sääntöjä, uhkailua ja väkivaltaa karkaamalla, ja minä lähdin heidän mukaansa. Kun lähdimme, meillä ei enää ollut kotia. Olimme yhteiskunnalle näkymättömiä ja yhteisön silmissä hylkiöitä, mutta meillä oli toisemme. Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin WSOY 2022 kansi Anna Makkonen 226 sivua Ujuni Ahmed on 3-vuotiaana Somaliasta Suomeen muuttanut musliminainen, joka avaa Elina Hirvosen kanssa kokemuksiaan ja elämäntarinaansa kirjassa Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin . Teos on tarkoitettu ensisijaisesti Ujuni Ahmedin kaltaisille, jotka kokevat olevansa vääränlaisia ja erilaisia

Tuuve Aro: Lihanleikkaaja

"Hän kosketti nenäänsä ja ajatteli että se oli hänet pettänyt. Hän kumartui ja asetti päänsä pölkylle. Kirvestä oli hankala pidellä mutta se osui kohteeseen nirhaisten nenänpäästä palan joka jäi ihosta roikkumaan." (Novellista Haju ) Tuuve Aro: Lihanleikkaaja (WSOY 2017) 153 sivua Tuuve Aron novellikokoelma Lihanleikkaaja  on tuttua Aroa: Vinksahtaneisuutta ja absurdiutta tarjoillaan lukijalle tiiviissä paketeissa. Arkisiin tilanteisiin sekoittuu mystisyyttä, joka jää paikoin mietityttämään pitkäksi aikaa. Kahdentoista novellin joukosta löytyy monenlaisia lukukokemuksia. Aloitusnovelli Suojatie  etenee varsin ennalta arvattavasti mutta päättyy kauniisti: Hetken verran kurjet pysyivät tiukasti muodossaan kuin yhteisen mielen liikuttamana, sitten aura jo hajosi ja muutti suuntaa. Kokoelman päättävä Kahdet kasvot  puolestaan on ilahduttava tarina Tomista, jonka elämän lähtökohdat eivät ole loistokkaat ja jolle arkea ovat asiat, joista nykytodellisuudessa nostettaisii