Siirry pääsisältöön

Hannu Lauerma: Hyvän kääntöpuoli

"Näistä asioista puhuvat suurimmalla kiihkolla ne, jotka on siunattu niin käsittämättömän vähällä faktatiedolla, perspektiivillä ja ymmärryksellä, että hirvittää."
Hannu Lauerma: Hyvän kääntöpuoli
(WSOY 2014)
269 sivua
Nykyisin eräät sosiologit ovat kuvanneet juoruämmien roolin hyödylliseksi yhteisölle: juoruilun avulla saatettiin kontrolloida epäsopivaa käytöstä, epäluotettavien henkilöiden toimintaa ja mahtavien valtaa yli heikompien. Perinteisellä juoruämmällä oli kuitenkin vastuunsa, sillä väärästä tai valheellisesta tiedosta jäi helposti kiinni ja menetti uskottavuutensa. Ollakseen vakuuttva piti olla riittävän luotettava. Internetin anonyymi satuilija tai pahantahtoinen panettelija taas voi useimmiten toimia vailla henkilökohtaista vastuuta. Tämä tuo helposti esiin ihmisen pahimmat puolet.
Lääketieteen tohtori, psykiatrian ja oikeuspsykiatrian erikoislääkäri ja psykoterapeutti Hannu Lauerma kirjoittaa kirjoituskokoelmassaan Hyvän kääntöpuoli monenlaisista aiheista. Anonyymin nettikirjoittelunhuutelun aikana on virkistävää lukea kirjoituksia, joiden mielipiteet on harkittu ja ennen kaikkea perusteltu monipuolisesti. Ja vaikka Lauerma kirjoittaa takakansitekstin mukaan pahuudesta ja siihen liittyvistä myyteistä, ei kirjoituskokoelma ole synkkä tai ahdistava vaan paikoin jopa toivoa antava.

Hannu Lauerma kirjoittaa monipuolisesti eri aiheista. Yhteistä kirjoituksille on se, että niissä esitettyjä mielipiteitä perustellaan vakuuttavasti. Esimerkiksi kirjoituksessa Miksi vankeja hoidetaan tuodaan esille tv-ohjelman nostattama kohu, jonka mukaan vankeihin panostetaan enemmän kuin vanhuksiin vanhainkodeissa. Ensinnäkään vertailu ei ole kovin järkevää ja toisekseen faktoja vertaamalla voi todeta, että alkuperäinen väite on väärä:
Esimerkiksi vangin sinänsä hyvätasoinen ruoka tuotetaan runsaalla seitsemällä eurolla asutettua kohden vuorokaudessa, kun taas vanhuksen ruokaan käytetään runsaat kolmetoista euroa ja varusmiehen ravitsemiseen reilut neljätoista euroa. Muu vertailu vankien ja nykyisten, käytännössä järjestään dementoituneiden ja vain autettuina liikkuvien vanhainkotiasukkaiden välillä muistuttaa sitä, että verrattaisiin toisiinsa haarukkaa ja appelsiinia. 
Kiinnostava on myös teksti Onko suomalainen mies väkivaltainen, jossa kyseenalaistetaan ylipäätään koko ajatus suomalaisen miehen väkivaltaisuudesta sekä pohditaan väkivaltaisuuden syitä ja taustoja. Teksti Puhutaanko siitä mistä puhutaan puolestaan on saanut innoituksensa eduskunnan budjettikeskustelusta, jossa Timo Soini vetosi suomalaisen työmiehen oikeuteen ottaa perjantai-iltana kopsu.

Hannu Lauerman teoksen soisi mielihyvin kuluvan mahdollisimman monissa käsissä. Kirjoittajan mielipiteitä ei tietenkään tarvitse eikä pidäkään ottaa viimeisenä totuutena, mutta valistuneelle lukijalle kirjoituskokoelma tarjoaa monia kiinnostavia keskustelunaiheita sekä ennen kaikkea esimerkkejä siitä, miten voi argumentoida sivistyneesti ja monipuolisesti sen sijaan, että menee pusikkoon nimettömänä huutelemaan. Hyvän kääntöpuolta suositellaan myös Kirjavinkeissä. On helppo arvata, että kirjan mielipiteet herättävät myös vastustusta: näin tapahtuu esimerkiksi mielipidekirjoituksessa Noitavainoa 2000-luvulla.

Kommentit

  1. Minulla on tämä juuri luettavana, ja olen jo nyt samoilla linjoilla kanssasi: tämän soisi mahdollisimman monen lukevan. Asiaa helposti lähestyttävässä muodossa – sitä ei ole koskaan saatavilla liikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ja vieläpä perusteltuja mielipiteitä maltilla. Kiva kuulla sitten, mitä sinä tästä kirjasta kokonaisuudessaan pidät, jos postaat siitä jossain vaiheessa.

      Poista
  2. Kuulostaa kiinnostavalta! Tällaisia pohdintoja kaipaisin kaunokirjojen sekaan. Ilmeisesti kirja on helppolukuinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, helppolukuisesta kirjasta on kysymys. Aiheita on paljon ja kirjoitukset vaihtelevat jonkin verran tasoltaan, mutta kokonaisuus on mielestäni hyvä ja kiinnostava.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Tiina Raevaara: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia

Ihmisen kulttuuri ja yhteiskunta eivät kuitenkaan sisällä pelkästään ihmisiä. Ei ole olemassa mitään puhtaasti ihmistä sisältävää kokonaisuutta. Elämme pienellä pallollamme yhdessä toisten lajien kanssa. Muut eläimet ovat muokanneet kulttuuriamme ja rakentaneet yhteiskuntaamme. Tai ehkä asia pitäisi sanoa näin: ihmiskunta on muokannut itseään ja maailmaansa muiden eläinlajien avulla. Tiina Raevaara: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia Otava 2022 317 sivua Tiina Raevaara on suunnattoman taitava kirjoittaja, ja siitä on osoitus tämäkin: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia  on kiehtova ja hyvin kirjoitettu tietoteos ihmisen ja hänen parhaan ystävänsä yhteisestä taipaleesta historian hämäristä nykypäivään. Kokonaisuuteen nivoutuu luontevasti anekdootteja kirjailijan kokemuksista koirien ja muiden eläinten kanssa. Kimmoke kirjan olemassaoloon löytyy mitä ilmeisemmin kirjailijasta itsestään: "Kaikista eläinlajeista nimenomaan koira o