Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on helmikuu, 2014.

André Bernard: Saanko esitellä, Madame Bovary

"Kun kirjoitan, minulla ei ole aavistustakaan, minne joudun. Ihmiset menevät naimisiin, enkä huomaa, että he edes ovat kihloissa. Ihmiset kuolevat näissä romaaneissa, ja minä olen hämmästynyt. - Pat Conroy"
André Bernardin kirjan Saanko esitellä, Madame Bovary alaotsikko on Miten kirjallisuuden tunnetut hahmot ovat syntyneet. Se tiivistääkin napakasti, mistä tässä tietokirjassa on kysymys: kirja koostuu anekdooteista, joissa kerrotaan kirjallisuuden henkilöhahmojen synnystä.

Lienee luonnollista, että kiinnostavimpia pikku tarinoita ovat ne, jotka kertovat sellaisista kirjallisuuden hahmoista, jotka itselle ovat tuttuja. Kiinnostavaa on esimerkiksi se, että Gustave Flaubertin luomalla hahmolla, huikentelevaisella Rouva Bovarylla väitetään olleen oikea esikuva, normandialaisen maanviljelijän tytär. Toisaalta Flaubertin väitetään myös sanoneen, että "Madame Bovaryssa ei mikään ole totta". Tämä onkin hyvä esimerkki siitä, että välttämättä tarinoiden takaa ei löydy viim…

Toni Morrison: Koti

"Isovanhemmista, Salemista ja Lenoresta, ei ollut mihinkään. Kummastakaan ei ollut reissaamaan, saati että heillä olisi ollut haluakaan. Ehkä juuri siksi yksikään venäläisvalmisteinen luoti ei ollut posauttanut hänen omaa nirriään pois, vaikka hänen parhaat kaverinsa olivat kaatuneet siellä jossakin. Ehkä hänen henkensä oli säilytetty Ceen varalle, mikä olikin oikein, koska hän oli iät ajat huolehtinut siskostaan, epäitsekkäästi, mitään hyötyä tai tunnepohjaista etua havittelematta. Frank oli huolehtinut Ceestä jo ennen kuin tämä oppi kävelemään. Tytön ensimmäinen sana oli 'Frank'."
Toni Morrison saa mahdutettua pieneen sivumäärään suuren tarinan. Koti on romaani, joka sanoo paljon ja jää mieleen.

Frank on Korean sodan veteraani, jota koetut kauhut eivät jätä rauhaan. Itseinho ja muistot seuraavat mukana, kun hän kertoo tarinansa kirjan kertojalle. Kaunisteltu totuuskin on lopulta paljastettava, jotta voisi saavuttaa edes jonkinlaisen rauhan.
Mutta kauhukuvat ilmesty…

Granta 2: Outo

"Kaikkein mielenkiintoisinta on ehkäpä se, kun outoa kokemusmaailmaa kuvaava teksti saa lukijan näkemään jonkin tutun, itsestään selvänä pitämänsä asian uudessa valossa. Kysymys ei silloin ole, mikä on outoa, vaan se, mitä oikeastaan pidämme normaalina, tavallisena tai luonnollisena, ja miksi." (Aleksi Pöyry Granta 2:n pääkirjoituksessa.)
Suomen kaikkien aikojen toisen Grantan teemana on outous. Ensimmäisen Grantan teemana oli ruoka, mutta mielestäni teema toimii tällä kertaa ensimmäistä paremmin. Teoksen tekstit muodostavat hyvän kokonaisuuden, ja joukosta löytyy varsinaisia helmiäkin. Kirjassa on novellien lisäksi Hary Salmenniemen runoja, Ville Rannan sarjakuva, Sofi Oksasen puhe ja ote Daniel Galeran romaanista.

Grantan tekstien outous on monenlaista, ja juuri siksi kokonaisuus on mielestäni niin antoisa. Esimerkiksi Katja Ketun upeakielisessä Punikkitatti-novellissa tapahtuu yliluonnollisia asioita, kun taas Sofi Oksasen puheessa Outoa puhetta käsitellään retoriikkaa maa…

Leena Laulajainen: Maria ja taikalyhty

"Maria oppii nopeasti myös lukemaan ja kiinnostuu uusista sanoista. Hän maistelee niitä toistellen mielessään: oppiaine, maapallo, taivaankaari, avaruus... Uudet sanat avaavat hänelle uusia maailmoita. Maria kasvaa sanojen myötä."
Leena Laulajaisen nuortenromaanin päähenkilönä on todellinen kirjailija, 1880-1943 elänyt Maria Jotuni. Vaikka kirjailija on käyttänyt romaanin pohjana faktoja Jotunista, on hän myös käyttänyt taiteellista vapauttaan kuvatessaan päähenkilönsä nuoruusvuosia. Lopputuloksena on miellyttävä romaani, jossa luodaan aidontuntuista ajankuvaa ja jossa yksi kotimaamme merkittävimmistä naiskirjailijoista herää eloon.

Maria Kustaava Haggrén asuu Kuopiossa. Lähipiiriin kuuluvat oman perheen lisäksi myös isovanhemmat, joiden salaisuus askarruttaa Marian mieltä ja saa mielikuvituksen lentoon. Reetta-äiti on "lämmin venhäpulla", Petter-isä taas "harmaanvihreä seinä täynnä naulanreikiä. Sisaruksista "Allu on vikkelä kalalokki, Alma apilankukka, …

Lena Muhina: Piirityspäiväkirja

"2.7.1941
Kaikilla rintamilla käydään kiivaita taisteluita. Puolustajamme ovat ylväällä rohkeudellaan onnistuneet monin paikoin pidättämään tai häiritsemään lukumäärältään suuremman vastustajan etenemistä. Vihollinen on aseistautunut hampaisiin saakka."
Lena Muhinan Piirityspäiväkirja on järisyttävä silminnäkijäkertomus sodasta ja sen vaikutuksesta siviileihin. 16-vuotias Lena on tavallinen tyttö, joka aloittaa päiväkirjan pitämisen 22.5.1941, kun toinen maailmansota on käynnissä. Lena elää tavallisen teinitytön elämää sodan varjossa: selviytyminen kokeista huolestuttaa, olisi mukavaa nukkua enemmän, pojat herättävät kiinnostusta... Rakastuminen ja vastarakkauden saaminen mietityttää:
Mutta miksi minun vierelläni ei ole ketään? Tällaisena iltana. On suorastaan loukkaavaa, että tällainen ilta menee hukkaan. En halua olla yksin, mutta en kaipaa melua. Haluaisin olla sellaisen kanssa, jota rakastan ja joka rakastaa minua. Mutta ei minua rakasta kukaan. Minä rakastan. Mutta mitä …

Paula McLain: Nuoruutemme Pariisi

"Ernestissä oli paljon sellaista, mitä en tiennyt, ja vielä enemmän sellaista, mitä en voisi kysyä tai edes kuvitella, mutta huomasin silti antautuvani hetki hetkeltä auliimmin. Seisoimme laiturilla ihmisten keskellä, mutta olimme kahdestaan."
Paula McLainin romaanin Nuoruutemme Pariisi päähenkilö on Hadley Richardson, joka tapaa itseään kahdeksan vuotta nuoremman kirjailijanalun, Ernest Hemingwayn, Chicagossa. Pari rakastuu, menee naimisiin ja muuttaa Pariisiin, missä odottavat iloinen ja kuohuva 1920-luku, taiteilijaystävät ja nuoren avioliiton arki. Toisaalta takana ovat sodan kauhut, joista myöskään Hemingway ei ole jäänyt osattomaksi ja jotka vaikuttavat elämänasenteeseen.
Mutta sota oli syttynyt ja vienyt kaikki hienot nuoret miehet, ja se oli vienyt meiltä myös uskon. Oli vain nykyhetki, johon voi heittäytyä ajattelematta huomista, saati ikuisuutta. Ajattelemattomutta varten oli hillitön viinan virta, kaikki tavanomaiset paheet ja loputtomasti köyttä hirttäytymiseen. …

Vuosi kuvina: helmikuu

On taas aika tarkastella vuodenkulkua kuvien kera. Lunta on tänä talvena ollut ennätyksellisen vähän, ja etukäteen ajattelinkin, että tämän päivän kuvista tulee kovin mustia. Yllättäen yöllä olikin satanut niin, että lunta taitaa tänään olla enemmän kuin kertaakaan aiemmin tänä talvena. Tälle päivälle on siis tiedossa lumitöitä!

Riikka Pulkkinen: Raja

"Hän oli silloin tulkinnut sen peloksi, mutta hän tiesi nyt mitä se oli ollut: hiljaista tietoa siitä että onni rehotti voimakkaimmillaan mahdollisuudessa, siinä hetkessä kun kaikki oli käden ulottuvilla mutta mitään ei ollut vielä luvattu. Ja kun onnea kohti kurkotti kätensä ja siihen uskalsi tarttua; silloin jo nosti päätään tieto sen väliaikaisuudesta."
Luin Riikka Pulkkisen esikoisromaanin Raja samana vuonna, kun kirja ilmestyi. Kovin paljon en enää siitä muista, joten päätin lukea sen uudelleen nyt, kun Yle esittää kirjan pohjalta tehdyn kolmeosaisen sarjan. Sarja alkaa sunnuntaina 23.2. ja sitä esitetään kolmena peräkkäisenä sunnuntaina kello 21.05-22.00. Hienoa, että kotimaisesta kaunokirjallisuudesta tehdään tv-draamaa!

Rajassa pääsevät ääneen monet henkilöt. Kirjallisuudenprofessori Anja Aropalon mies Antti sairastaa Alzheimerin tautia ja on ennen muistinsa katoamista pyytänyt vaimoltaan jotain elämää suurempaa. Anjan sisarentytär, lukiolaistyttö Mari, rakastuu äidin…

Jari Hautamäki: Mikä minuun meni? Tositarinoita suomalaisesta perheväkivallasta

"Tulin helmikuussa humalassa yöllä kotiin. Riidan päätteeksi sitten löin vaimoa. Se oli eka kerta kun löin."
Jari Hautamäen teos Mikä minuun meni? Tositarinoita suomalaisesta perheväkivallasta tarttuu tärkeään aiheeseen: perheväkivaltaan. Psykoterapeutti Jari Hautamäki on Lyömätön Linja Espoossa ry:n toiminnanjohtaja ja hän on työskennellyt parikymmentä vuotta väkivaltaan syyllistyneiden miesten ja heidän perheidensä kanssa. Työstä kertynyt kokemustieto on nyt muotoutunut kirjaksi, jossa käsitellään väkivaltaa monin tavoin.

Hautamäki kertoo siitä, miten hän vuonna 1995 aloitti työnsä Lyömättömällä Linjalla, joka otti ensimmäisiä askeleitaan väkivallantekijöiden auttamisessa. Päivystäjä otti käytöksestään ahdistuneiden miesten puheluita vastaan ympäri vuorokauden. Vakituista toimipaikkaa ei ollut, joten keskustelutapaamisia sovittiin esimerkiksi kahviloihin. Vähitellen tieto avusta levisi. Puheluita tuli ja miehiä saapui ryhmiin keskustelemaan kokemuksistaan.

Teoksessa tarjot…

Chimamanda Ngozi Adichie: Kotiinpalaajat

"Blogi oli paljastanut kasvonsa ja pudottanut maitohampaansa, vuoroin se hämmästytti, vuoroin ilahdutti, vuoroin sivuutti hänet kokonaan. Se kahmi tuhansittain lukijoita kaikkialta maailmasta, niin nopeasti, että hän ei enää halunnut tarkistaa päivityksiä, koska ei halunnut tietää, kuinka moni uusi ihminen oli klikannut blogia ja lukenut häntä minäkin päivänä, koska se pelotti. Ja samalla riemastutti."
Pidin kovasti Chimamanda Ngozi Adichien romaaneista Puolikas keltaista aurinkoa (2009) ja Purppuranpunainen hibiskus (2010). Siten kynnys tarttua Kotiinpalaajiin ei ollut suuri varsinkaan, kun blogeissa romaania on kehuttu kovasti.

Romaanin keskiössä ovat Ifemelu ja Obinze, jotka ovat rakastuneet teini-ikäisinä Nigeriassa. Päähenkilöksi asettuva Ifemelu kuitenkin päätyy Yhdysvaltoihin, mistä romaani alkaa. Siellä hän pitää blogia nimeltä "Rotu ja rotu eli ei-amerikkalaisen mustan huomioita afroamerikkalaisista (heistä joita ennen sanottiin neekereiksi)" ja seurustele…

Kris, Rob, Matt & Dave: Onnea & syanidia. Näytän sulle keskaria

"-Voitko kamu kertoa miten minä saisin helpoiten timmin kropan? 
- Käy varkaissa ruumishuoneella."


Alun perin netissä julkaistujen Onnea & syanidia -sarjakuvien kokoelma koettelee hyvän maun rajoja ja välillä ylittääkin rajat vauhdilla ja rytinällä. Hakematta sarjakuvista tulee mieleen islantilaisen Hugleikur Dagssonin vuonna 2005 julkaistu teos Saako tälle edes nauraa? ja muu tuotanto. Huumori on sekä Onnea & syanidia -kokoelmassa että Dagssonin tuotannossa niin mustaa, että molempien kohdalla tulee miettineeksi, onko jutuille soveliasta nauraa. Ei kaikki naurata, kaikki Onnea & syanidia -teoksen stripit eivät minulle edes avaudu. Mutta joitakin nauruhermoja kutkuttavia sarjakuvia kokoelmasta löytyy.
Kuten kansikuvastakin näkee, albumin piirrostyyli on hyvin yksinkertainen, naivistinen. Monen stripin kohdalla pääpaino onkin vahvasti tekstissä, eikä piirroksilla ole kovin suurta merkitystä. Esimerkkinä kuvan vähäisestä merkityksestä on seuraava dialogi:
"- Ku…

Maija Muinonen: Mustat paperit

"Minä istuin pöydän ääreen ja ajattelin: voi minun ihanaa poikastani, kirjoitanpa hänelle kirjeen, kun häntä niin rakastan. Rannalle hän menee ja siellä hän on käynyt jo silloin kun oli vatsassani vielä."
Törmäsin Maija Muinosen esikoisteokseen Leena Lumin blogissa ja mielenkiintoni heräsi. Kyseessä on kirjeromaani, jonka päähenkilö Ann Miel tietää kuolevansa pian ja kirjoittaa kirjeitä eri vastaanottajille, pääasiassa pienelle pojalleen Lucille. Erikoista kirjeissä on se, että ne eivät ole niinkään muistoja menneestä elämästä vaan pikemminkin ajatuksia tulevaisuudesta, suunnitelmia siitä, mitä Annin kuoltua tapahtuu. Eivätkä kirjeet edes ole vain suunnitelmia vaan suorastaan käskyjä. Ann määrää, mitä tulee tapahtumaan. Luc tulee asumaan taloudenhoitaja Rosan kanssa, mutta koska Lucille ei riitä yksi ihminen, pitää myös Annin opiskelijan Paulin muuttaa samaan asuntoon. Äiti määrittelee poikansa kesätyön, teini-iän pakolliset kolttoset, kaverit - kaiken.
Minä haluan että laps…

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Heli Laaksonen: Aapine

"Jos  mää olissi jänes, en ossais lukke. Jestas! Järki olis jääs!" Heli Laaksosen Aapine osui silmiini kirjaston aikuisten puolelta runojen joukosta. Sijainti oli yllättävä, sillä olin ajatellut kirjan kuuluvan lasten osastolle. Yhtä kaikki, värikäs ulkoasu houkutteli nappaamaan murrerunoilijan kirjan mukaan. Ja kirjan "paasausosiossa" Laaksonen toteaakin kirjan syntyneen "näystä, jossa ikioman kielen ilon kohtaisivat mummut ja mukulat" - siis niin lapset kuin aikuisetkin.

Aapine on nimensä mukaisesti aapinen, joka järjestyy aakkosten mukaan. Aakkosrunojen lisäksi kirjan lopussa on kolme lyhyttä tarinaa. Murre on tietenkin vahvasti läsnä ja murteen piirteitä käsitellään hauskasti D-kirjaimen kohdalla: runossa puhutaan ideoiden sijaan ireoista ja satujen sijaan saruista ja kysytään: "Ei teil mittä Riisseli-Lara olis?" Kirja tarjoaa siis ilahduttavia löytöjä niin lapsille kuin aikuisillekin, joten ei tämän lukemiseen välttämättä lasta seuraksi tarvita…

Jhumpa Lahiri: Tuore maa

"Illan tullen Langfordissa ei päässyt pakoon minnekään, ja vaikka hän ei myöntänyt sitä kenellekään, etenkään vanhemmilleen jotka soittivat Delhistä joka viikonloppu, hän oli sairas koti-ikävästä ja kaipasi vanhempiaan niin kipeästi että kyyneleet tulvahtivat varoittamatta silmiin ensimmäisinä kuukausina." (Novellista Vaihtoehtoinen majoitus.)
Jhumpa Lahirin novellikokoelmassa Tuore maa on kahdeksan novellia, jotka on jaettu kahteen osaan. Jälkimmäinen osa on nimeltään Hema ja Kaushik ja sen kolmea novellia yhdistävät novelleissa esiintyvät hahmot Hema ja Kaushik. Toinen osa poikkeaa alkuosasta, jonka novellit ovat kaikki itsenäisiä tarinoita. Jostain syystä tuo jälkimmäinen osa oli mielestäni alkuosaa kiinnostavampi, vaikka ei kokoelmaan huonoja novelleja mahtunutkaan.

Kokoelman niminovelli Tuore maa avaa kokoelman ja on yksi eniten ajatuksia herättävistä tarinoista, vaikka se onkin hidas ja viipyilevä. Tarinaa kerrotaan Ruma-nimisen naisen ja hänen isänsä näkökulmista. Rum…

Jarkko Tontti: Lento

"Asteroidi 433 Eros oli Marsin, sodan jumalan mukaan nimetyn planeetan aiheuttaman painovoimamuutoksen takia matkalla suoraan kohti Maata. Se oli matkalla kohti Tiitusta, Johannesta, Mariaa ja punatukkaista, vielä nimetöntä naista. Se oli matkalla kohti Tiituksen rakastajatarta Anniinaa, jonka vaatimukset avioerosta ja heidän suhteensa julkistamisesta tiukkenivat päivä päivältä."
Jarkko Tontin Lento-romaanin alkuosa on matkantekoa. Professori, tähtitieteilijä Tiitus Toiviainen lähtee kotoaan pikaisella hälytyksellä matkalle kohti Tokiota, jossa pidetään Maata lähestyvän asteroidin takia kansainvälinen hätäkokous. Tiituksen kannalta matka alkaa mukavasti, kun samaan koneeseen osuu kaksi viehättävää naista. Sitten reissu kuitenkin tyssää Moskovaan.

Lentomatkalla tähtitieteilijä saa kiinnostavat vierustoverit: Raija on kristillisen lähetysjärjestön palveluksessa ja libanonilais-brittiläis-yhdysvaltalainen Kasim on muslimi. Uskonnottomaksi julistautuva asteroidien tutkija päätyy…

Peter Franzén: Samoilla silmillä

"Vaihtakaa se ryhymän nimi. Ei sole misthän kotosin", Jore sanoo hieman harmistuneena. "Huomena sitte Kaitsun kulumaan avustajiksi minun kansa kaheksitoista", Jore muistuttaa ja nyökkää meille.
Sain Peter Franzénin romaanin Samoilla silmillä Elisa Kirjalta joululahjaksi. Lukemani teos on siis muodoltaan e-kirja, ja siksi olen poikkeuksellisesti ottanut kirjan kansikuvan kustantajalta.

Täytyy myöntää, että pienin epäilyksin tartuin aikanaan näyttelijänä tutuksi tulleen Franzénin esikoisromaanin Tumman veden päällä. Yllätyin kuitenkin positiivisesti - "iloisesti" olisi tässä yhteydessä väärä sana, sillä kirja ei päästänyt helpolla, sen verran tummissa vesissä siinä liikuttiin. Tämä käsillä oleva romaani jatkaa esikoisromaanin tarinaa, mutta tunnelma on mutttunut valoisammaksi.

Teini-ikäinen Pete asuu pääasiassa siskonsa kanssa. Äiti opiskelee ja käy kotona aika ajoin, isovanhemmat katsovat sisarusten perään. Peten elämä on varsin tavallista teini-ikäisen el…

Kirjahyllyni kertomaa

Sain Suketukselta hauskan haasteen, jossa minun pitää vastata kysymyksiin kirjahyllystäni löytyvien kirjojen nimillä. Tähän haasteeseen tartun mielelläni!
Oletko mies vai nainen? Naisen opas. Kuvaile itseäsi. Ruuhkavuosi.Mitä elämä sinulle merkitsee? Rakastamisen taito.Kuinka voit? Raskausarpia.Kuvaile nykyistä asuinpaikkaasi? Tuulenpesä.Minne haluaisit matkustaa? Hytti nro 6.Kuvaile parasta ystävääsi. Tiikerin lapsi.Mikä on lempivärisi? Keltaiset tyypit.Millainen sää on nyt? Jää.Mikä on mielestäsi paras vuorokaudenaika? Betoniyö.Jos elämästäsi tehtäisiin tv-sarja, mikä sen nimi olisi? Säkenöivät hetket.Millainen on parisuhteesi? Vuosisadan rakkaustarina.Mitä pelkäät? Sadan vuoden yksinäisyys.Päivän mietelause? Saat sen mistä luovut.Minkä neuvon haluaisit antaa? Kaikki peliin.Miten haluaisit kuolla? Kun olen luonasi. Tämä haaste on kiertänyt blogeissa jo laajalti. Siksi en nyt haasta ketään, mutta toivon pääseväni lukemaan tähän haasteeseen liittyviä postauksia vielä monta.

Minna Canth: Kauppa-Lopo

"Lopo käänsi turpeat kasvonsa huoneeseen päin ja virnutti. Riitta taaskin ihmetteli hänen rumuuttaan. Suupielet ja nenänalusta nuuskaisessa limassa, hiukset takussa ja silmillä. Entä nuo posket sitten! Likaisen harmaina ne pullottivat aivan kuin olisi suuri tupakkamälli ollut molemmin puolin suussa."
Minna Canthin syntymästä tulee tänä vuonna kuluneeksi 170 vuotta. Merkkivuoden kunniaksi olen asettanut tehtäväkseni palata tämän vuoden aikana tämän realistin, naisasianaisen ja aikansa merkittävän yhteiskunnallisen vaikuttajan tekstien pariin. "Löysin" Canthin lukioaikana ja ihastuin, mutta vuosiin en ole hänen tuotantoaan lukenut.

Novellin Kauppa-Lopo nimihenkilö on tarinan keskiössä. Hän on homssuinen nainen, joka ei kuppiin sylje, ja tarina alkaakin jyväskyläläisestä vankilasta. Sinne Kauppa-Lopo on joutunut jäätyään kiinni juopottelusta ja pyhäpäivän rikkomisesta. Sellitoveri Riitta ihmettelee, kuinka ruma Lopo on, ja Lopo puolestaan ihmettelee jyväskyläläistä elä…

Ville Ranta: Kyllä eikä ei

"Hän saarnaa sivistystä ja tietoa vastaan! Hän sanoo, että tietämättömyys on kristitylle hyve!"
Jos jäi Ville Rannan sarjakuvavihkonen Ohjeita rakastaville välipalatekeleen oloiseksi, on Kyllä eikä ei jotain aivan muuta. Se asettuu samaan sarjaan Kajaanin kanssa: molemmissa kurkotetaan ajassa taaksepäin ja kuvataan todellisia henkilöitä - toki taiteilijan vapaudella.

Tämän sarjakuvaromaanin päähenkilö on pappi ja opettaja Hans Nyman, joka on jäänyt leskeksi. Vaikka hän saarnaa uskonnon ja oikeiden elämäntapojen puolesta, ei hänen oma elämänsäkään ole puhtoista. Sallan tavoin ihailenkin sitä, miten Ranta kuvaa henkilöitään ristiriitaisina, tavallisen heikkoina ihmisinä.

Paula toteaa, että "värein Ranta luo tunnelmia ja maisemia, joita katselee mielellään".  On totta, että värit tuovat teokseen lisää nautittavuutta. Kuvat ovat kuin vesivärein
maalattuja ja eri aukeamilla nousevat eri värit pääosaan ja ne vaikuttavat tunnelmaan.

Helsingin Sanomien haastattelun mukaan V…

Maaria Päivinen: Pintanaarmuja

"Mies oli myrsky tai sen meluinen merkki, se remusi suureen ääneen ennen kuin ehti kengätkään potkia jaloista pois, asunnossa ei leijaillut kodintuntu niin kuin oli kirjoittamaton sääntö aina kello seitsemäntoista kahdenkymmenenkolmen aikaan.
Hellalla ei kiehunut soppa tai vääristynyt ilmeettömyys.
Ja Veikolla varhainen nälkä, työmiehen mittatilatut tarpeet, etkä sinä koskaan tee mitään oikein, jumalauta nainen, ruoka on myöhässä perkele."
Maaria Päivisen romaanista Pintanaarmuja on mahdotonta pitää. Se on liian raju, liian rujo, liian paljon.

Romaanin päähenkilö on Anna, jota Veikko lyö. Itse asiassa puhuminen lyömisestä on vähättelevää: Veikko pahoinpitelee, alistaa, vangitsee ja tekee niin paljon pahaa, että hyvälle ei jää tilaa. Ja silti Anna rakastaa häntä, ei pysty lähtemään. Ja Annaa rakastaa Herman, joka puhuu rakkautensa kohteesta palvoen:
Hän oli kevät ja syksy, taantuma, nousukausi, vararikko, lottovoitto, kyllä, kyllä, hän oli minun elämässäni ainukertainen ja tavat…

Väinö Linna: Täällä Pohjantähden alla (osa 1)

"Kun kevätilta sitten pimeni, he lähtivät kotiin. Toisinaan he kuitenkin seisoivat vielä rakennuksella niin kuin pienen hartaushetken pitäen. Ne harvat vuorosanat, joita siinä lausuttiin, koskivat aina ihan asiallisia seikkoja, mutta mieli ei ollut niissä kiinni. Heissä vallitsi sanaton hyvänolon tunne, jonka ruumiin väsymys liensi melkeinpä hartaudeksi."
Vihdoin tartuin Väinö Linnan romaanitrilogian ensimmäiseen osaan Nooran kimppalukuprojektin innoittamana. En muista, onko yksikään kirja herättänyt niin paljon tunteita jo ennen sen lukemista. Olen vaalinut romaanisarjaa mielessäni ja ajatellut sen kytkeytyvän vahvasti oman pappani maailmaan, kuvastavan hänen arkeaan, kun elettiin niukasti. Ehkä juuri korkeat odotukset ovat tehneet vaikeaksi ryhtyä lukemaan, mutta onneksi odotukseni täyttyivät ja nyt voin onnellisena huokaista, että olipa hyvä, kun luin.

Lukemisen jälkeen koittikin seuraava iso kynnys. Mitä sanoa kirjasta, joka on nostettu kansakunnan kaapin päälle jo aikap…

Hugh Howey: Siilo

"Näkymä kuolleeseen maailmaan täytti koko sellin seinän niin kuin kaikkialla siilon ylimmällä tasolla, jokainen ikkuna tarjosi erilaisen siivun sumeasta, alati pahemmin sumenevasta joutomaasta."
Hugh Howeyn dystopiaa Siilo on blogeissa kehuttu niin paljon, että kirja oli pakko kirjastosta luettavaksi hakea, vaikken murheellisten tulevaisuudenkuvien suurystävä olekaan. Heti ensi riveiltä romaani tempaa mukaansa, sillä kirjan aloitus kuuluu näin: "Lapset leikkivät, kun Holston kapusi kohti kuolemaansa." Ja niin taitavasti Howey imaisee lukijan mielenkiinnon kirjansa puoleen, että teosta on vaikea laskea käsistään, vaikka kuinka silmiä illan tullen painaa.

Siilo sijoittuu aikaan, jolloin ihmiskunnasta on jäljellä vain rippeet. Ihmiset elävät maan alla valtavassa siilossa, jossa on kolme 48-kerroksista osaa. Elämä kerrostasoilla tuo mieleen Danten helvetin, joskin siilo on järjestäytynyt hieman eri tavalla. Siilo on hierarkinen ja eri osastojen sijainnit on mietitty tar…