Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on marraskuu, 2014.

Lauren St John: Yhden dollarin hevonen

"Casey unelmoi liitelevänsä sydämenpysäyttävien esteiden yli kipinöivällä hevosella. Esittävänsä uskomattomia suorituksia voittaakseen mahtavimpia palkintoja: Badminton Horse Trialsissa, Kentucky Three Day Eventissä ja Burghley Horse Trialsissa. Yhdessä ne muodostivat tavoitteista suurimman: Grand Slamin." Lauren St John: Yhden dollarin hevonen (Nemo 2014) Alkuteos The One Dollar Horse  2012 Suomentanut Nina Tarvainen 310 sivua Lauren St Johnin kirjoittama Yhden dollarin hevonen  on Iso-Britanniaan ja hevosmaailmaan sijoittuva nuortenromaani, jonka päähenkilö on teini-ikäinen Casey Blue. Tyttö asuu Lontoossa, työskentelee vapaaehtoisena ratsastuskoulussa ja kantaa huolta isästään, joka on hiljattain vapautunut vankilasta. Samalla hän unelmoi suurista ratsastuskilpailuista ja menestyksestä. Eräänä iltana kaikki muuttuu, kun Casey pelastaa isänsä kanssa hevosen, jota on kohdeltu kaltoin ja jota ollaan viemässä kohti maallisen taipaleensa päätä. Dollarilla hevonen vai

Tove Jansson: Muumilaakson marraskuu

"Koko päivänä he eivät puhunet perheestä, joka oli matkustanut tiehensä. Hemuli kuljeskeli puutarhassa ja haravoi lehtiä ja jutteli kaikesta mikä hänen mieleensä juolahti, ja homssu juoksi hänen jäljessään ja kokosi lehtiä koriin eikä puhunut juuri mitään." Tove Jansson: Muumilaakson marraskuu (WSOY 2010) Ruotsinkielinen alkuteos Sent i november  1970 Ensimmäinen suomenkielinen painos 1970 Suomentanut Kaarina Helakisa Suomennoksen tarkistanut Päivi Kivelä 161 sivua Muumilaakson marraskuu  sopii nimensä puolesta tähän vuodenaikaan mainiosti - ja toki muutenkin. Säästelinkin kirjaa tarkoituksella näihin syksyisiin hetkiin. Syksyyn kuuluu lähdön tuntu. Lähdetty on myös Muumilaaksosta: muumiperhe on poissa. Muumilaakson marraskuu onkin ainoa muumikirja, jossa muumeja ei lainkaan tavata. Nuo valkoiset hahmot loistavat poissaolollaan, kun heidän kotilaaksoonsa saapuu monenlaista kulkijaa. Noista kulkijoista sydämeni vei Ruttuvaari, joka tietää, "miten tärkeää on

Mo Yan: Viinamaa

"Minä en ole päissäni, minä olen erikoistutkija Ding Gou'er, minut on määrätty Viinamaahan tutkimaan korruptoituneista virkamiehistä koostuvaa rikollisjoukkiota, jonka johdossa on Jim Gangzuan ja jonka väitetään kypsentävän ja syövän pieniä poikalapsia, se on tärkeä juttu, täydellistä omistautumista vaativa juttu, harvinaisen julma ihan koko maailman mittapuulla arvioituna, sillä tällaisiin mittasuhteisiin paisunutta korruptiota ei ollut onnistuttu paljastamaan koskaan aikaisemmin." Mo Yan: Viinamaa (Otava 2014) Kiinankielinen alkuteos Jiuguo  1992 Suomentanut Riina Vuokko 468 sivua Toissa vuonna kirjallisuuden Nobelilla palkittu Mo Yan kirjoittaa taiteilijanimellä, joka tarkoittaa "älä puhu". Tämä takakansiliepeestä löytynyt tieto kulki mukanani, kun lähdin kirjailijan mukana Kiinaan, salaperäiseen Viinamaahan, jossa paljon jätetään sanomatta samalla, kun huhumylly pyörii kiivaana. Erään suuren huhun perässä Viinamaahan matkaa erikoistutkija Ding Gou

Marja Björk: Puuma

"Nuori ja kaunis mies, joka ehkä vielä uskoi, ettei tulisi koskaan vanhaksi. Kauko pullisteli joskus itseään peilin edessä ja näytti apinamiesliikkeitä. - Olenko minä lihaksikas? -Et." Marja Björk: Puuma (Like 2010) Äänikirjan kesto 4 h 30 min. Lukija Lilli Collan (Kansikuva Elisa Kirjalta) Marja Björkin romaanin Puuma  päähenkilö on Malla, menestynyt ja itsetietoinen nainen, joka havaitsee naapuriin muuttaneen miehen ja päätyy tämän kanssa suhteeseen. Yhteiselämä Kaukon kanssa jatkuu omia uriaan, ja Mallan mielestä pitkä liitto on "satama, josta käsin voi seikkailla itseään satuttamatta". Kun oma ja miehen ikääntyminen on väistämätön tosiasia, on uutta pontta hyvä hakea nuoremman miehen luota. Ensivaikutelma kirjasta on kepeä, mutta pinnan alta löytyy syvempiä sävyjä. Takaumat Mallan lapsuuteen kertovat jostain rikkinäisestä: mihin äiti katosi öisin? Nykyajassa selviää, että Mallan äidin maailmankuva on varsin kylmä ja kyyninen, ja samaa aistii myös Mall

Robert Galbraith: Silkkiäistoukka

"- Asia koskee siis miestänne, rouva Quine? - Juu, Leonora vastasi. - Hän on kadonnut. - Kuinka kauan hän on ollut kadoksissa? Strike kysyi ja otti automaattisesti muistivihkon käteensä. - Kymmenen päivää, Leonora sanoi." Robert Galbraith: Silkkiäistoukka (Otava 2014) Englanninkielinen alkuteos The Silkworm  2014 Suomentanut Ilkka Rekiaro Äänikirjan kesto 17h 25 min. Lukija Eero Saarinen. (Kansikuva Elisa Kirjalta) Ei ole enää mikään salaisuus, että kirjailijanimen Robert Galbraith taakse kätkeytyy Harry Potterin äiti J.K. Rowling. Salanimellä Rowling on käynnistänyt dekkarisarjan, jonka päähenkilö on yksityisetsivä Cormoran Strike. Sarjan ensimmäistä osaa, Käen kutsua , en ole lukenut, mutta en kokenut olevan haittaa siitä, että hyppäsin suoraan sarjan toiseen osaan. Ellei haitaksi lasketa sitä, että nyt haluaisin kovasti saada myös tuon aloitusosan käsiini. Silkkiäistoukan  ytimessä on kirjailija Owen Quinen katoaminen. Siinä ei sinänsä ole mitään uutta, s

Vuosi kuvina: marraskuu

Vaikka marraskuu on lyhenevien päivien, lisääntyvän pimeyden ja kylmyyden aikaa, on tämän vuoden marraskuu ollut varsin miellyttävä. Kovia pakkasia ei ole ollut, vaan pienokaisen kanssa olemme saaneet nauttia pienistä miinusasteista ja taaperoperheen kannalta siedettävistä säistä. Eilen satoi hieman lunta, mikä ilahdutti minua: lumi tuo mukavasti valoa pimeyteen. Niityllä lunta... Valoa olen hakenut myös muualta: marraskuussa on ihanaa polttaa kynttilöitä ja laitella esille jouluvaloja. Pimeänä iltana on mukavaa saapua kotiin, kun ulkona on valoja tuomassa tunnelmaa. Kotona nautin pehmeistä valoista ja kynttilöistä kirkkaiden kattovalojen sijaan. Marraskuu on siis loppujen lopuksi suloista aikaa! Vuosi kuvina -haaste lähenee osaltani loppuaan. Vielä joulukuussa on kuvatunnelmia luvassa. Sitä ennen toivotan hyvää marraskuun loppua ja tunnelmallista alkavaa joulukuuta!

Juha Itkonen: Ajo

"Takaisin. Takaisin taas, takaisin alkuun, pois tältä helvetin autobahnilta. Minähän menen minne haluan, hallitsen aikaa." Juha Itkonen: Ajo (Otava 2014) 283 sivua Juha Itkosen romaani Ajo kuljettaa lukijaansa niin 1960-luvun Suomessa kuin 2000-luvun Saksassa. 1960-luvun osuuksia kuvataan perheenäidin ja -isän sekä nuoren miehen, abiturientin näkökulmista, nykyajassa näkökulma taas on naisen, joka on pienen pojan äiti ja matkalla lapsensa kanssa. Ajaminen tai auto liittyy jollain tapaa kaikkiin tarinan näkökulmiin, siitä ytimekäs ja toimiva romaanin nimi. Romaanin henkilöistä minäkertojina pääsevät ääneen nykyajan pakeneva nainen ja 1960-luvun abiturientti. Muiden näkökulmia avataan sivusta, kolmannessa persoonassa. Minun luennassani tarinan etualalle nousivat naiset, joista vanhempi, Heljä, kantaa mukanaan koko elämän kokoista surua ja nuorempi, Aino, ottaa hänen tarinansa itselleen. Siinä samalla tulee pohtineeksi, onko oikein ottaa toisen tarina omakseen, ehkä jop

Veera Salmi: Kaikki kevään merkit

"Tarkistan vielä kerran, että kaikki on niin kuin pitääkin. Aurinko työntyy sisään matalalta keittokomeron ikkunasta, ovipinnoissa ei näy rasvatahroja. Aurinko kirkastaa mustat ojat, jotka yöt ovat kaivaneet silmien alle. On kaunista." Veera Salmi: Kaikki kevään merkit (Otava 2014) 234 sivua Veera Salmen Kaikki kevään merkit  on lähinnä naisten tarina. Keskiössä ovat suvun naiset ja heihin läheisesti liittyvät naishenkilöt, miehet jäävät sivuosaan. Erityisesti Kaikki kevään merkit  on tarina Mariesta, joka kasvoi aikuiseksi äitinsä kanssa vanhassa huvilassa. Sisar katosi kokonaan ja äiti osittain omaan suruunsa. Huvilan pihalla kasvoivat ruusut. Marien kaksostytöt Märta ja Maria täyttävät kuusi vuotta, ja tämän keväisen juhlapäivän ympärille nivoutuu paljon. On menneisyys, joka avautuu vähitellen takaumina ja muistoina muun muassa niin Marien kuin hänen äitinsä kautta. Keväästä 2005 kurkotetaan taaksepäin niin 1990- kuin 1980-luvulle, ja aikatasot ja näkökulmat vaihtuv

Vera Jordanova: Don't Miss a Bite

"Sitten tapasin Martan - keittiössä hääräilevän pullean katalonialaisnaisen. Myös hänen täytyi asua talossa, koska joka aamu mennessäni vanhanaikaisesti laatoitettuun keittiöön löysin hänet tekemästä ruokaa hymyssä suin." Vera Jordanova: Don't Miss a Bite (WSOY 2014) 256 sivua Vera Jordanovan kirja Don't Miss a Bit e  yhdistää ruoan ja matkailun. Mallina ja näyttelijänä ympäri maailmaa liikkunut suomalais-bulgarialainen Jordanova on kerännyt matka- ja makumuistoistaan visuaalisesti viihdyttävän keittokirjan, jota selaillessa vierähtää helposti hetki ja toinenkin. Tulinen pasta pancetan ja paahdettujen tomaattien kera. Kirjan idea on mielestäni ihastuttava. Ruokaohjeiden ohessa voi lukea Vera Jordanovan kertomuksia siitä, millaisia kulinaristisia nautintoja hänen taipaleelleen on mahtunut. Jollain tapaa ruoanlaittoon tuo lisähohtoa se, jos pääsee pikkuisen kurkistamaan, mistä resepti on peräisin. Lisäksi voi ihastella Jordanovan itsensä ja Federico Ruizi

Vuosijuhla-arvonnan voitti...

Pari viikkoa sitten julistin arvonnan yksivuotiaan blogini kunniaksi. Lahjakortin Suomalaiseen kirjakauppaan random.orgin lahjomattomalla avustuksella itselleen voitti... ... Kirjan pauloissa -blogin Paula! Onnea! Ilmoitathan minulle sähköpostitse yhteystietosi, jotta palkinto lähtee oikeaan suuntaan? Kiitos kaikille arvontaan osallistuneille ja niin monin mukavin sanoin onnitelleille. Tästä on hyvä jatkaa toista blogivuotta.

Ihminen sodassa -haasteen koonti

Eniten minua kiinnostaa tie -blogin Suketus innosti sotakirjallisuuden pariin Ihminen sodassa -haasteen merkeissä. Aivan mainio haaste, jonka myötä luin sykähdyttäviä, vavahduttavia ja mieleenpainuneita teoksia - onnistuipa joku kirja yöunetkin viemään. Luin haasteeseen yhteensä 16 kirjaa, ja urakallani ansaitsin kenraalin arvon. Lukemistani kirjoista haluan erityisesti nostaa esille Väinö Linnan hienon Pohjantähti-trilogian, jonka osat laskin tässä haasteessa yhdeksi kirjaksi. (Postaukset löytyvät täältä , täältä ja täältä .) Olen iloinen, että vihdoin sain trilogian luettua, sillä niin kauan se on lukulistallani oleillut. Lukuelämys oli hieno. Kaikessa kauheudessaan mieleeni painuivat Slavenka Drakulićin Aivan kuin minua ei olisi  ja Terhi Rannelan Punaisten kyynelten talo . Molemmat kertovat tärkeää tarinaa siitä, miten kammottavia asioita tässä maailmassa on tapahtunut ja voi tapahtua. Olisi helpompaa sulkea silmät ja kieltäytyä tiedosta, mutta se ei ainakaan ole keino lisä

Per Petterson: En suostu

"- Ja täällä sinä kalastat sillalla pipo päässä, ja tässä minä ajan tällä autolla. Voin kertoa sinulle ettei se maksanut ihan vähän. Mutta minulla on varaa. Helvetti, olisin voinut ostaa kaksi tai useammankin, jos olisin halunnut, käteisellä. Eikö olekin merkillistä. Hän hymyili. - Ai mikä. - Että asiat voivat mennä sillä tavalla. Käänteisesti." Per Petterson: En suostu (Otava 2014) Norjankielinen alkuteos Jeg nekter  2012 Suomentanut Katriina Huttunen 243 sivua Per Petterson kuuluu kirjailijoihin, jonka olen bongannut myönteisistä blogiarvioista. Luulen, että En suostu  ei jää viimeiseksi Pettersonin teokseksi, jonka luen. Niin vivahteikkaasti kirjailija kuvaa norjalaista maisemaa ja henkilöidensä sisäisiä maailmoja. En suostu  -romaanissa tapahtumia kuvataan pääasiassa kahden miehen kautta, joskin äänensä saavat kuuluviin myös eräät sivuhenkilöt. Päähenkilöt Tommy ja Jim ovat olleet nuoruudessaan ystäviä, mutta sitten tiet ovat erkaantuneet. Miehet tapaavat sa

Mikko-Pekka Heikkinen: Jääräpää

"Katja oli rekrytty johtamaan Muonio ylös Levin ja Ylläksen pitkistä varjoista. Ilman Kairahovia se ei onnistu. Ravintola oli juuri saanut anniskeluluvan tunturilaen laajuiselle ulkoilma-alueelle. Suomen ensimmäinen ja ainoa erämaaterassi, millainen innovaatio! Mutta Kairahovi ei lähde lentoon, jos kuntaliitos kaatuu." Mikko-Pekka Heikkinen: Jääräpää (Johnny Kniga 2014) Äänikirjan kesto 8 h 50 min. Lukija Kari Ketonen. (Kansikuva www.kirja.fi) Mikko-Pekka Heikkisen Jääräpää  tupsahti lähes huomaamattani puhelimeeni, kun se löytyi Elisa Kirjan kirjamessutarjouksista. Äänikirjan lukee näyttelijä Kari Ketonen, joka suoriutuu tehtävästään erinomaisesti. Jääräpää  sijoittuu Suomen Lappiin, Muonioon, mihin Katja Karhuvuoma on muuttanut miehensä Aslan perässä. Kaamos kauhistuttaa samalla, kun Katjan pitäisi kunnanjohtajana luotsata kotipaikkaansa kohti kuntaliitosta Enontekiön kanssa. Etelästä tulleeseen "riukuun" suhtaudutaan epäluuloisesti, eikä appiukko Pier

Silvia Avallone: Teräs

"Kun isä ja tytär astuivat kadulle, tehtaan korkeimmasta piipusta pöllähti häkäpilvi, joka jäi roikkumaan kirkkaalle taivaalle. Hetkeä myöhemmin niemekkeen toiselta puolelta virisi kevyt tuuli, joka vei sen mennessään. Mitään ei ollut tapahtunut." Silvia Avallone: Teräs (Minerva 2014) Alkuteos Acciaio  2010 Suomentanut Taru Nyström 427 sivua Silvia Avallonen Teräs  päätyi luettavakseni ylistävien blogiarvioiden myötä. Käsiini osuikin vahva kertomus 2000-luvun toscanalaisesta rannikkokaupungista Piombinosta, jossa elämä ei ole ruusuista ja aurinkoista vaan tummasävyistä, epätoivoistakin. Anna ja Francesca ovat 13-vuotiaita ja parhaita ystäviä. He kasvavat kohti aikuisuutta pikkukaupungissa, jota hallitsee kuihtuva terästehdas. Väkivalta ja syrjäytyminen ovat tavallisempia kuin tasapainoinen perhe-elämä ja menestyminen. Ikäistensä tavoin tytöt suunnittelevat suuria ja kaipaavat muualle. Kaipuun symboliksi nousee Elban lomasaari, joka on lähellä mutta silti niin kauk

Nadine Gordimer: Vieraat toisilleen

"Oli totta, että näytti erittäin epätodennäköiseltä, että musta- ja valkoihoinen mies, huolimatta siitä, että olivat keskenään tuttavia, kohtaisivat sattumalta Johannesburgissa. Vaikka he päivittäin tekivät työtä samassa kaupungissa, oli suorastaan hämmästyttävää, miten tehokkaasti pidettiin huolta siitä, etteivät heidän tiensä kulkeneet yhteen." Nadine Gordimer: Vieraat toisilleen (Otava 1991) Alkuteos A World of Strangers 1958 Suomentanut Leena Reijonen 315 sivua Nadine Gordimerin teos Vieraat toisilleen  sijoittuu Etelä-Afrikan Johannesburgiin, missä kirjailija itse asui ja menehtyi viime kesänä, 90-vuotiaana. Ylen uutisen mukaan Nadine Gordimer vastusti apartheidia ja käsitteli useissa kirjoissaan vihaa, rakkautta ja ystävyyttä apartheidin ajan Etelä-Afrikassa. Nuo samat teemat löytyvät myös tästä romaanista, joka suomennettiin vasta 1991, kun Gordimer sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon. Teoksen päähenkilö ja minäkertoja on Toby Hood, joka saapuu Englannista

Lasten e-tarinat

Lasten e-tarinoista löytyy tällä hetkellä kolme kirjakokonaisuutta. Blogatin kampanjan kautta minulle tarjoutui mahdollisuus kokeilla Lasten Keskuksen julkaisemia Lasten e-tarinoita . Tällä hetkellä e-tarinoissa on tarjolla kolme lastenkirjaa: Tuula Korolaisen ja Marjo Nygårdin Kuono kohti koulua , Thierry Robberechtin ja Philippe Goossensin Paavo on reilu kaveri sekä Mariko Härkösen ja Ismo Virtasen Sirius Express - Kosminen kulkuri.  Tarinoihin pääsee tutustumaan, kun lataa iPadille AppStoresta Lasten e-tarinat -sovelluksen. Kirjojen lataaminen iPadille onnistuu kätevästi tuon sovelluksen kautta. Jokaiseen kirjaan sisältyy tarinasta animaatioversio sekä perinteisempi versio, jossa tarina etenee aukeama kerrallaan, jolloin lapsi voi katsella kirjan kuvia ja kuunnella samalla tarinaa. Sirius Express -tarinan kohdalla tuo animoitu versio ei jostain syystä iPadissani käynnistynyt lainkaan, mutta muissa kirjoissa animaatio miellytti koekäyttäjälapsia enemmän kuin toinen muoto.

Tuula-Liina Varis: Naisen paras ystävä

"Elävä tai kuollut, ketä kiinnostaa. Mutta mitä minä tein itselleni? Miksi minä tein tämän teon? En pääse ikinä eroon, en tästä naisesta enkä tästä teosta." Tuula-Liina Varis: Naisen paras ystävä (WSOY 2014) 187 sivua Tuula-Liina Variksen Naisen paras ystävä  on romaani, joka vie lukijan helteisiin kesäpäiviin ja olan takana väijyvän uhan äärelle. Kirjan päähenkilö on Juha - tai Janne, ehkä Jukka - jonka ympärille kaikki kietoutuu. Mies matkustaa itäsuomalaiseen pikkukaupunkiin etsimään naista, joka on lähtenyt eikä vastaa yhteydenottoihin. Kaupungilla mies tapaa Piian, joka uskoutuu ja jonka kohtaaminen panee liikkeelle tapahtumien sarjan. Tarinaa kerrotaan myös Hannan näkökulmasta. Hän on viisikymppinen naiskomisario, joka viettää helteen keskellä kesälomaansa mutta ei pysty jättämään sikseen naapurustossa tapahtuneen rikoksen selvittämistä. Samaan aikaan on huoli omasta tyttärestä, joka on loukkaantunut vakavasti vuosia aiemmin. Miespäähenkilö on hahmona ahdista

Kirsi Kunnas 90 vuotta -haaste kaikille runon ystäville

Kaisa Reetta haastoi minut mukaan Kirsi Kunnaksen syntymäpäivää juhlistavaan runohaasteeseen, jonka on alun perin ideoinut Opuscolo-blogin Valkoinen kirahvi . Kiitos haasteesta! Luulenpa, että valintani ei ole kovin omaperäinen, mutta mitään muutakaan runoa en halunnut valita, koska tämä tuli ensimmäisenä mieleeni ja aina, kun kuulen Kirsi Kunnaksesta puhuttavan, ajattelen juuri tätä tekstiä. Lisäksi runolla on suuri merkitys minulle. Runo on Tunteellinen siili kokoelmasta Tiitiäisen satupuu  (1956).  Oi, sanoi siili, olen tunteellinen siili, olen hyvä, kiltti, hellä. Ja kelläpä, kellä on vastaansanomista? Se vain on surullista, että piikkikuoren alla siilin hellyys piili. Oi, sanoi siili, olen surullinen siili, niin yksinäinen jotta! Ja se on aivan totta: Se yksinänsä eli ja piikein piikitteli, ja piikkikuoren alla sitten itkeskeli. Minä en kuulu niihin, joille Tiitiäisen satupuuta olisi lapsena luettu, mutta muistan törmänneeni Tunteelliseen siiliin  joskus varhaisessa

Vuosijuhlaa ja arvontaa

Tänään on tasan yksi vuosi siitä, kun julkaisin ensimmäisen bloggaukseni. On siis pienen juhlan aika! Ja samalla on hyvä kurkistaa hieman taaksepäin: mitä tässä vuoden aikana onkaan tapahtunut? Tämä on 285. tekstini. Suurin osa jutuistani on liittynyt lukemiini kirjoihin, ja olenkin ehtinyt lukea kirjoja paljon enemmän kuin vuosiin ennen tätä antoisaa, suloista ja välillä väsyttävää vuotta, jonka olen viettänyt perheemme pienimmäisen kanssa kotona. Tiedän, että tammikuussa tahti muuttuu, kun palaan töihin, mutta sitä suuremmalla syyllä olenkin nauttinut siitä, että minulla on ollut aikaa lukea kirjoja ja kirjajuttuja sekä jutella kirjoista muiden lukutoukkien kanssa. Blogini aloitin, koska kaipasin jonkinlaista muistikirjaa siitä, mitä olen lukenut. En osannut kuvitellakaan, mitä muuta blogi toisi tullessaan: uusia tuttavuuksia, ihania kirjakeskusteluja, jotenkin aiempaa syvempää sukeltamista koko kirjamaailmaan. Ensimmäinen blogivuoteni on ollut hieno - ei tietenkään vähiten lu