Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on marraskuu, 2014.

Lauren St John: Yhden dollarin hevonen

"Casey unelmoi liitelevänsä sydämenpysäyttävien esteiden yli kipinöivällä hevosella. Esittävänsä uskomattomia suorituksia voittaakseen mahtavimpia palkintoja: Badminton Horse Trialsissa, Kentucky Three Day Eventissä ja Burghley Horse Trialsissa. Yhdessä ne muodostivat tavoitteista suurimman: Grand Slamin."
Lauren St Johnin kirjoittama Yhden dollarin hevonen on Iso-Britanniaan ja hevosmaailmaan sijoittuva nuortenromaani, jonka päähenkilö on teini-ikäinen Casey Blue. Tyttö asuu Lontoossa, työskentelee vapaaehtoisena ratsastuskoulussa ja kantaa huolta isästään, joka on hiljattain vapautunut vankilasta. Samalla hän unelmoi suurista ratsastuskilpailuista ja menestyksestä.

Eräänä iltana kaikki muuttuu, kun Casey pelastaa isänsä kanssa hevosen, jota on kohdeltu kaltoin ja jota ollaan viemässä kohti maallisen taipaleensa päätä. Dollarilla hevonen vaihtaa omistajaa, ja illasta alkaa Caseyn ja Storm Warningin yhteinen matka, jolta ei mutkia puutu. Hevosen pelastamisen vuoksi Casey myö…

Tove Jansson: Muumilaakson marraskuu

"Koko päivänä he eivät puhunet perheestä, joka oli matkustanut tiehensä. Hemuli kuljeskeli puutarhassa ja haravoi lehtiä ja jutteli kaikesta mikä hänen mieleensä juolahti, ja homssu juoksi hänen jäljessään ja kokosi lehtiä koriin eikä puhunut juuri mitään."
Muumilaakson marraskuu sopii nimensä puolesta tähän vuodenaikaan mainiosti - ja toki muutenkin. Säästelinkin kirjaa tarkoituksella näihin syksyisiin hetkiin.

Syksyyn kuuluu lähdön tuntu. Lähdetty on myös Muumilaaksosta: muumiperhe on poissa. Muumilaakson marraskuu onkin ainoa muumikirja, jossa muumeja ei lainkaan tavata. Nuo valkoiset hahmot loistavat poissaolollaan, kun heidän kotilaaksoonsa saapuu monenlaista kulkijaa.

Noista kulkijoista sydämeni vei Ruttuvaari, joka tietää, "miten tärkeää on lykätä hartaasti odotettuja asioita tuonnemmaksi" ja päättää matkustaa muumilaaksoon odotettuaan riittävän kauan ja kestettyään tarpeeksi sukulaisiaan, jotka luulevat häntä kuuroksi.

Vilijonkka puolestaan touhottaa ja siiv…

Mo Yan: Viinamaa

"Minä en ole päissäni, minä olen erikoistutkija Ding Gou'er, minut on määrätty Viinamaahan tutkimaan korruptoituneista virkamiehistä koostuvaa rikollisjoukkiota, jonka johdossa on Jim Gangzuan ja jonka väitetään kypsentävän ja syövän pieniä poikalapsia, se on tärkeä juttu, täydellistä omistautumista vaativa juttu, harvinaisen julma ihan koko maailman mittapuulla arvioituna, sillä tällaisiin mittasuhteisiin paisunutta korruptiota ei ollut onnistuttu paljastamaan koskaan aikaisemmin."
Toissa vuonna kirjallisuuden Nobelilla palkittu Mo Yan kirjoittaa taiteilijanimellä, joka tarkoittaa "älä puhu". Tämä takakansiliepeestä löytynyt tieto kulki mukanani, kun lähdin kirjailijan mukana Kiinaan, salaperäiseen Viinamaahan, jossa paljon jätetään sanomatta samalla, kun huhumylly pyörii kiivaana. Erään suuren huhun perässä Viinamaahan matkaa erikoistutkija Ding Gou'er, jonka tehtävänä on selvittää, pitävätkö puheet poikalasten syömisestä paikkansa. Kuten odottaa saattaa,…

Marja Björk: Puuma

"Nuori ja kaunis mies, joka ehkä vielä uskoi, ettei tulisi koskaan vanhaksi. Kauko pullisteli joskus itseään peilin edessä ja näytti apinamiesliikkeitä. - Olenko minä lihaksikas? -Et."
Marja Björkin romaanin Puuma päähenkilö on Malla, menestynyt ja itsetietoinen nainen, joka havaitsee naapuriin muuttaneen miehen ja päätyy tämän kanssa suhteeseen. Yhteiselämä Kaukon kanssa jatkuu omia uriaan, ja Mallan mielestä pitkä liitto on "satama, josta käsin voi seikkailla itseään satuttamatta". Kun oma ja miehen ikääntyminen on väistämätön tosiasia, on uutta pontta hyvä hakea nuoremman miehen luota.

Ensivaikutelma kirjasta on kepeä, mutta pinnan alta löytyy syvempiä sävyjä. Takaumat Mallan lapsuuteen kertovat jostain rikkinäisestä: mihin äiti katosi öisin? Nykyajassa selviää, että Mallan äidin maailmankuva on varsin kylmä ja kyyninen, ja samaa aistii myös Mallasta. Kuinka yksinäinen hän lopulta on?

Mielenkiintoinen sivuhenkilö on Mallan ystävä Riitta, joka on säntäämässä naim…

Robert Galbraith: Silkkiäistoukka

"- Asia koskee siis miestänne, rouva Quine?
- Juu, Leonora vastasi. - Hän on kadonnut.
- Kuinka kauan hän on ollut kadoksissa? Strike kysyi ja otti automaattisesti muistivihkon käteensä.
- Kymmenen päivää, Leonora sanoi."
Ei ole enää mikään salaisuus, että kirjailijanimen Robert Galbraith taakse kätkeytyy Harry Potterin äiti J.K. Rowling. Salanimellä Rowling on käynnistänyt dekkarisarjan, jonka päähenkilö on yksityisetsivä Cormoran Strike. Sarjan ensimmäistä osaa, Käen kutsua, en ole lukenut, mutta en kokenut olevan haittaa siitä, että hyppäsin suoraan sarjan toiseen osaan. Ellei haitaksi lasketa sitä, että nyt haluaisin kovasti saada myös tuon aloitusosan käsiini.

Silkkiäistoukan ytimessä on kirjailija Owen Quinen katoaminen. Siinä ei sinänsä ole mitään uutta, sillä Quine on tunnettu aiemmistakin katoamistempuistaan. Vaimo pyytääkin yksityisetsivä Striken etsimään Quinen, koska ei kehtaa enää pyytää apua poliisilta ja koska tarvitsee puolisoltaan rahaa. Mutta kun Quine löytyy r…

Vuosi kuvina: marraskuu

Vaikka marraskuu on lyhenevien päivien, lisääntyvän pimeyden ja kylmyyden aikaa, on tämän vuoden marraskuu ollut varsin miellyttävä. Kovia pakkasia ei ole ollut, vaan pienokaisen kanssa olemme saaneet nauttia pienistä miinusasteista ja taaperoperheen kannalta siedettävistä säistä. Eilen satoi hieman lunta, mikä ilahdutti minua: lumi tuo mukavasti valoa pimeyteen. Valoa olen hakenut myös muualta: marraskuussa on ihanaa polttaa kynttilöitä ja laitella esille jouluvaloja. Pimeänä iltana on mukavaa saapua kotiin, kun ulkona on valoja tuomassa tunnelmaa. Kotona nautin pehmeistä valoista ja kynttilöistä kirkkaiden kattovalojen sijaan. Marraskuu on siis loppujen lopuksi suloista aikaa!


Vuosi kuvina -haaste lähenee osaltani loppuaan. Vielä joulukuussa on kuvatunnelmia luvassa. Sitä ennen toivotan hyvää marraskuun loppua ja tunnelmallista alkavaa joulukuuta!


Juha Itkonen: Ajo

"Takaisin. Takaisin taas, takaisin alkuun, pois tältä helvetin autobahnilta. Minähän menen minne haluan, hallitsen aikaa."
Juha Itkosen romaani Ajo kuljettaa lukijaansa niin 1960-luvun Suomessa kuin 2000-luvun Saksassa. 1960-luvun osuuksia kuvataan perheenäidin ja -isän sekä nuoren miehen, abiturientin näkökulmista, nykyajassa näkökulma taas on naisen, joka on pienen pojan äiti ja matkalla lapsensa kanssa. Ajaminen tai auto liittyy jollain tapaa kaikkiin tarinan näkökulmiin, siitä ytimekäs ja toimiva romaanin nimi.

Romaanin henkilöistä minäkertojina pääsevät ääneen nykyajan pakeneva nainen ja 1960-luvun abiturientti. Muiden näkökulmia avataan sivusta, kolmannessa persoonassa. Minun luennassani tarinan etualalle nousivat naiset, joista vanhempi, Heljä, kantaa mukanaan koko elämän kokoista surua ja nuorempi, Aino, ottaa hänen tarinansa itselleen. Siinä samalla tulee pohtineeksi, onko oikein ottaa toisen tarina omakseen, ehkä jopa tehdä siitä taidetta, mahdollisesti viihdettä. …

Veera Salmi: Kaikki kevään merkit

"Tarkistan vielä kerran, että kaikki on niin kuin pitääkin. Aurinko työntyy sisään matalalta keittokomeron ikkunasta, ovipinnoissa ei näy rasvatahroja. Aurinko kirkastaa mustat ojat, jotka yöt ovat kaivaneet silmien alle. On kaunista."
Veera Salmen Kaikki kevään merkit on lähinnä naisten tarina. Keskiössä ovat suvun naiset ja heihin läheisesti liittyvät naishenkilöt, miehet jäävät sivuosaan. Erityisesti Kaikki kevään merkit on tarina Mariesta, joka kasvoi aikuiseksi äitinsä kanssa vanhassa huvilassa. Sisar katosi kokonaan ja äiti osittain omaan suruunsa. Huvilan pihalla kasvoivat ruusut.

Marien kaksostytöt Märta ja Maria täyttävät kuusi vuotta, ja tämän keväisen juhlapäivän ympärille nivoutuu paljon. On menneisyys, joka avautuu vähitellen takaumina ja muistoina muun muassa niin Marien kuin hänen äitinsä kautta. Keväästä 2005 kurkotetaan taaksepäin niin 1990- kuin 1980-luvulle, ja aikatasot ja näkökulmat vaihtuvat tiuhaan.

Kaikki kevään merkit on kaunis kieleltään ja ulkoasult…

Vera Jordanova: Don't Miss a Bite

"Sitten tapasin Martan - keittiössä hääräilevän pullean katalonialaisnaisen. Myös hänen täytyi asua talossa, koska joka aamu mennessäni vanhanaikaisesti laatoitettuun keittiöön löysin hänet tekemästä ruokaa hymyssä suin."
Vera Jordanovan kirja Don't Miss a Bite yhdistää ruoan ja matkailun. Mallina ja näyttelijänä ympäri maailmaa liikkunut suomalais-bulgarialainen Jordanova on kerännyt matka- ja makumuistoistaan visuaalisesti viihdyttävän keittokirjan, jota selaillessa vierähtää helposti hetki ja toinenkin.

Kirjan idea on mielestäni ihastuttava. Ruokaohjeiden ohessa voi lukea Vera Jordanovan kertomuksia siitä, millaisia kulinaristisia nautintoja hänen taipaleelleen on mahtunut. Jollain tapaa ruoanlaittoon tuo lisähohtoa se, jos pääsee pikkuisen kurkistamaan, mistä resepti on peräisin. Lisäksi voi ihastella Jordanovan itsensä ja Federico Ruizin ottamia kuvia, joissa on muutakin kuin ruokaa. Kirja on runsas elämys.

Kokeilin perheeni iloksi muutamia kirjan ohjeita. Joissakin…

Vuosijuhla-arvonnan voitti...

Pari viikkoa sitten julistin arvonnan yksivuotiaan blogini kunniaksi. Lahjakortin Suomalaiseen kirjakauppaan random.orgin lahjomattomalla avustuksella itselleen voitti...


...Kirjan pauloissa -blogin Paula! Onnea!
Ilmoitathan minulle sähköpostitse yhteystietosi, jotta palkinto lähtee oikeaan suuntaan?

Kiitos kaikille arvontaan osallistuneille ja niin monin mukavin sanoin onnitelleille. Tästä on hyvä jatkaa toista blogivuotta.

Ihminen sodassa -haasteen koonti

Eniten minua kiinnostaa tie -blogin Suketus innosti sotakirjallisuuden pariin Ihminen sodassa -haasteen merkeissä. Aivan mainio haaste, jonka myötä luin sykähdyttäviä, vavahduttavia ja mieleenpainuneita teoksia - onnistuipa joku kirja yöunetkin viemään. Luin haasteeseen yhteensä 16 kirjaa, ja urakallani ansaitsin kenraalin arvon.

Lukemistani kirjoista haluan erityisesti nostaa esille Väinö Linnan hienon Pohjantähti-trilogian, jonka osat laskin tässä haasteessa yhdeksi kirjaksi. (Postaukset löytyvät täältä, täältä ja täältä.) Olen iloinen, että vihdoin sain trilogian luettua, sillä niin kauan se on lukulistallani oleillut. Lukuelämys oli hieno.

Kaikessa kauheudessaan mieleeni painuivat Slavenka Drakulićin Aivan kuin minua ei olisi ja Terhi Rannelan Punaisten kyynelten talo. Molemmat kertovat tärkeää tarinaa siitä, miten kammottavia asioita tässä maailmassa on tapahtunut ja voi tapahtua. Olisi helpompaa sulkea silmät ja kieltäytyä tiedosta, mutta se ei ainakaan ole keino lisätä ymmärryst…

Per Petterson: En suostu

"- Ja täällä sinä kalastat sillalla pipo päässä, ja tässä minä ajan tällä autolla. Voin kertoa sinulle ettei se maksanut ihan vähän. Mutta minulla on varaa. Helvetti, olisin voinut ostaa kaksi tai useammankin, jos olisin halunnut, käteisellä. Eikö olekin merkillistä. Hän hymyili.
- Ai mikä.
- Että asiat voivat mennä sillä tavalla. Käänteisesti."
Per Petterson kuuluu kirjailijoihin, jonka olen bongannut myönteisistä blogiarvioista. Luulen, että En suostu ei jää viimeiseksi Pettersonin teokseksi, jonka luen. Niin vivahteikkaasti kirjailija kuvaa norjalaista maisemaa ja henkilöidensä sisäisiä maailmoja.

En suostu -romaanissa tapahtumia kuvataan pääasiassa kahden miehen kautta, joskin äänensä saavat kuuluviin myös eräät sivuhenkilöt. Päähenkilöt Tommy ja Jim ovat olleet nuoruudessaan ystäviä, mutta sitten tiet ovat erkaantuneet. Miehet tapaavat sattumalta kolmenkymmenenviiden vuoden jälkeen ja huomaavat elämän kuljettaneen heitä suuntiin, joiden olisi luullut kulkeneen päinvastoin:…

Mikko-Pekka Heikkinen: Jääräpää

"Katja oli rekrytty johtamaan Muonio ylös Levin ja Ylläksen pitkistä varjoista. Ilman Kairahovia se ei onnistu. Ravintola oli juuri saanut anniskeluluvan tunturilaen laajuiselle ulkoilma-alueelle. Suomen ensimmäinen ja ainoa erämaaterassi, millainen innovaatio! Mutta Kairahovi ei lähde lentoon, jos kuntaliitos kaatuu."
Mikko-Pekka Heikkisen Jääräpää tupsahti lähes huomaamattani puhelimeeni, kun se löytyi Elisa Kirjan kirjamessutarjouksista. Äänikirjan lukee näyttelijä Kari Ketonen, joka suoriutuu tehtävästään erinomaisesti.

Jääräpää sijoittuu Suomen Lappiin, Muonioon, mihin Katja Karhuvuoma on muuttanut miehensä Aslan perässä. Kaamos kauhistuttaa samalla, kun Katjan pitäisi kunnanjohtajana luotsata kotipaikkaansa kohti kuntaliitosta Enontekiön kanssa. Etelästä tulleeseen "riukuun" suhtaudutaan epäluuloisesti, eikä appiukko Piera, joka on varsinainen hahmojen hahmo, suinkaan pyri helpottamaan asioita. Päätöstensä järjellisyyttä Katja miettii vakavasti viimeistään sii…

Silvia Avallone: Teräs

"Kun isä ja tytär astuivat kadulle, tehtaan korkeimmasta piipusta pöllähti häkäpilvi, joka jäi roikkumaan kirkkaalle taivaalle. Hetkeä myöhemmin niemekkeen toiselta puolelta virisi kevyt tuuli, joka vei sen mennessään.
Mitään ei ollut tapahtunut."
Silvia Avallonen Teräs päätyi luettavakseni ylistävien blogiarvioiden myötä. Käsiini osuikin vahva kertomus 2000-luvun toscanalaisesta rannikkokaupungista Piombinosta, jossa elämä ei ole ruusuista ja aurinkoista vaan tummasävyistä, epätoivoistakin.

Anna ja Francesca ovat 13-vuotiaita ja parhaita ystäviä. He kasvavat kohti aikuisuutta pikkukaupungissa, jota hallitsee kuihtuva terästehdas. Väkivalta ja syrjäytyminen ovat tavallisempia kuin tasapainoinen perhe-elämä ja menestyminen. Ikäistensä tavoin tytöt suunnittelevat suuria ja kaipaavat muualle. Kaipuun symboliksi nousee Elban lomasaari, joka on lähellä mutta silti niin kaukana.
Francesca katsoi Elban välkkyvää saarta auton ikkunasta heidän ajaessaan näköalatieltä alas Marconin mer…

Nadine Gordimer: Vieraat toisilleen

"Oli totta, että näytti erittäin epätodennäköiseltä, että musta- ja valkoihoinen mies, huolimatta siitä, että olivat keskenään tuttavia, kohtaisivat sattumalta Johannesburgissa. Vaikka he päivittäin tekivät työtä samassa kaupungissa, oli suorastaan hämmästyttävää, miten tehokkaasti pidettiin huolta siitä, etteivät heidän tiensä kulkeneet yhteen."
Nadine Gordimerin teos Vieraat toisilleen sijoittuu Etelä-Afrikan Johannesburgiin, missä kirjailija itse asui ja menehtyi viime kesänä, 90-vuotiaana. Ylen uutisen mukaan Nadine Gordimer vastusti apartheidia ja käsitteli useissa kirjoissaan vihaa, rakkautta ja ystävyyttä apartheidin ajan Etelä-Afrikassa. Nuo samat teemat löytyvät myös tästä romaanista, joka suomennettiin vasta 1991, kun Gordimer sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon.
Teoksen päähenkilö ja minäkertoja on Toby Hood, joka saapuu Englannista Johannesburgiin hoitamaan perheensä liikeyritystä. Hän liikkuu rikkaiden valkoisten seurapiireissä ja tapaa Cecil Rowen, johon hän aina…

Lasten e-tarinat

Blogatin kampanjan kautta minulle tarjoutui mahdollisuus kokeilla Lasten Keskuksen julkaisemia Lasten e-tarinoita. Tällä hetkellä e-tarinoissa on tarjolla kolme lastenkirjaa: Tuula Korolaisen ja Marjo Nygårdin Kuono kohti koulua, Thierry Robberechtin ja Philippe Goossensin Paavo on reilu kaveri sekä Mariko Härkösen ja Ismo Virtasen Sirius Express - Kosminen kulkuri. Tarinoihin pääsee tutustumaan, kun lataa iPadille AppStoresta Lasten e-tarinat -sovelluksen. Kirjojen lataaminen iPadille onnistuu kätevästi tuon sovelluksen kautta.

Jokaiseen kirjaan sisältyy tarinasta animaatioversio sekä perinteisempi versio, jossa tarina etenee aukeama kerrallaan, jolloin lapsi voi katsella kirjan kuvia ja kuunnella samalla tarinaa. Sirius Express -tarinan kohdalla tuo animoitu versio ei jostain syystä iPadissani käynnistynyt lainkaan, mutta muissa kirjoissa animaatio miellytti koekäyttäjälapsia enemmän kuin toinen muoto.

Kuunneltavien ja katseltavien tarinoiden lisäksi kirjoihin sisältyy myös lasta a…

Tuula-Liina Varis: Naisen paras ystävä

"Elävä tai kuollut, ketä kiinnostaa. Mutta mitä minä tein itselleni? Miksi minä tein tämän teon? En pääse ikinä eroon, en tästä naisesta enkä tästä teosta."
Tuula-Liina Variksen Naisen paras ystävä on romaani, joka vie lukijan helteisiin kesäpäiviin ja olan takana väijyvän uhan äärelle. Kirjan päähenkilö on Juha - tai Janne, ehkä Jukka - jonka ympärille kaikki kietoutuu. Mies matkustaa itäsuomalaiseen pikkukaupunkiin etsimään naista, joka on lähtenyt eikä vastaa yhteydenottoihin. Kaupungilla mies tapaa Piian, joka uskoutuu ja jonka kohtaaminen panee liikkeelle tapahtumien sarjan.

Tarinaa kerrotaan myös Hannan näkökulmasta. Hän on viisikymppinen naiskomisario, joka viettää helteen keskellä kesälomaansa mutta ei pysty jättämään sikseen naapurustossa tapahtuneen rikoksen selvittämistä. Samaan aikaan on huoli omasta tyttärestä, joka on loukkaantunut vakavasti vuosia aiemmin.

Miespäähenkilö on hahmona ahdistava. Hän oikeuttaa tekemisensä - esimerkiksi lukuisat parisuhteen ulkopuo…

Kirsi Kunnas 90 vuotta -haaste kaikille runon ystäville

Kaisa Reetta haastoi minut mukaan Kirsi Kunnaksen syntymäpäivää juhlistavaan runohaasteeseen, jonka on alun perin ideoinut Opuscolo-blogin Valkoinen kirahvi. Kiitos haasteesta!

Luulenpa, että valintani ei ole kovin omaperäinen, mutta mitään muutakaan runoa en halunnut valita, koska tämä tuli ensimmäisenä mieleeni ja aina, kun kuulen Kirsi Kunnaksesta puhuttavan, ajattelen juuri tätä tekstiä. Lisäksi runolla on suuri merkitys minulle. Runo on Tunteellinen siili kokoelmasta Tiitiäisen satupuu (1956). 
Oi, sanoi siili,
olen tunteellinen siili,
olen hyvä, kiltti, hellä.
Ja kelläpä, kellä
on vastaansanomista? Se vain on surullista,
että piikkikuoren alla
siilin hellyys piili. Oi, sanoi siili,
olen surullinen siili,
niin yksinäinen jotta! Ja se on aivan totta:
Se yksinänsä eli
ja piikein piikitteli,
ja piikkikuoren alla
sitten itkeskeli. Minä en kuulu niihin, joille Tiitiäisen satupuuta olisi lapsena luettu, mutta muistan törmänneeni Tunteelliseen siiliin joskus varhaisessa teini-iässä. Kun lueskelin runoa …

Vuosijuhlaa ja arvontaa

Tänään on tasan yksi vuosi siitä, kun julkaisin ensimmäisen bloggaukseni. On siis pienen juhlan aika! Ja samalla on hyvä kurkistaa hieman taaksepäin: mitä tässä vuoden aikana onkaan tapahtunut?

Tämä on 285. tekstini. Suurin osa jutuistani on liittynyt lukemiini kirjoihin, ja olenkin ehtinyt lukea kirjoja paljon enemmän kuin vuosiin ennen tätä antoisaa, suloista ja välillä väsyttävää vuotta, jonka olen viettänyt perheemme pienimmäisen kanssa kotona. Tiedän, että tammikuussa tahti muuttuu, kun palaan töihin, mutta sitä suuremmalla syyllä olenkin nauttinut siitä, että minulla on ollut aikaa lukea kirjoja ja kirjajuttuja sekä jutella kirjoista muiden lukutoukkien kanssa.

Blogini aloitin, koska kaipasin jonkinlaista muistikirjaa siitä, mitä olen lukenut. En osannut kuvitellakaan, mitä muuta blogi toisi tullessaan: uusia tuttavuuksia, ihania kirjakeskusteluja, jotenkin aiempaa syvempää sukeltamista koko kirjamaailmaan. Ensimmäinen blogivuoteni on ollut hieno - ei tietenkään vähiten lukemie…

Lars Sund: Kolme sisarta ja yksi kertoja

"Teatterissa voi tapahtua mitä tahansa."
Taiteilijaprofessori Mirjam Bergbom tiivisti aloituspuheenvuoronsa näihin sanoihin ja laski taas kätensä rooliviholle, joka oli pöydällä etuviistossa oikealla, käsi peitti näytelmän ja kirjailijan nimet etulehdellä. Hänen sanansa olivat profeetalliset.
Jos Lars Sundin romaania Kolme sisarta ja yksi kertoja pitäisi määritellä yhdellä sanalla, se olisi runsas. Romaani on runsas niin kieleltään, henkilöhahmoiltaan, maailmaltaan kuin itse tarinaltaan. Tarina rönsyilee iloiten ja maalaa kuin leikkien kuvan ruotsinkielisestä pienestä rannikkokaupungista ja sen kiehtovista persoonista, erityisesti naisista. Ajallisesti tarina ulottuu 1940-luvun lopulta 1960-luvun loppuun.

Tarinan kertoja on herkullinen hahmo. Hän on erään tasoristeyksen ratavartija, joka haluaa pysytellä nimettömänä. Taustalla hän ei kuitenkaan suostu pysyttelemään vaan kommentoi näkemäänsä ja kuulemaansa, rönsyilee asiasta ja ihmisestä toiseen, värittää monen mielestä tapaht…

Lokakuun kirjoista

Vaikka muuta etukäteen kuvittelin, ehdin lokakuussakin lukemaan mukavasti. Aivan parhaiden kuukausien tahtiin en enää mitenkään pääse, sillä lapsi ei kunnioita äidin lukurauhaa enää entiseen tapaan pitkillä päiväunilla, ja töiden alkamisen lähestyessä on paljon puuhaa, mikä tietenkin myös verottaa potentiaalista lukuaikaa. Lokakuussa perheen flunssakierre vei vielä voimia niin, että iltaisin ei juuri jaksanut lukea, vaikka aikaa ja rauhaa olisi ollut.

Lokakuussa bloggasin yhteensä viidestätoista kirjasta. Erityisesti mieleen jäivät Haruki Murakamin odotettu uutuusteos Värittömän miehen vaellusvuodet ja Cormac McCarthyn hieno Rajatrilogian avaava Kaikki kauniit hevoset. Tietokirjallisuuden puolelta lämmitti Merete Mazzarellan uutuusteos Sielun pimeä puoli, joka sukeltaa Mary Shelleyn ja Frankensteinin maailmaan. Lastenkirjoista pitää erikseen mainita Suvi-Tuuli Junttilan Minne matka, lapanen?joka onnistui yllättämään minut viehättävyydellään.

Koska valikoin itse luettavani ja mietin a…