Kirjakaapin kummitus

"Nouseva päivä litistyi junan huurteisia ikkunoita vasten, teksti valui Guylainin suusta ulos pitkänä nauhana, jota pilkkoi silloin tällöin hiljaisuus ja sitä säestävä liikkuvan junan kolina. Kaikille vaunussa oleville matkustajille Guylain oli lukija, se outo tyyppi, joka luki joka arkipäivä kuuluvalla ja selkeällä äänellä kansiostaan esiin vedettyjä kirjan sivuja. Ne olivat otteita kirjoista, joilla ei ollut mitään tekemistä toistensa kanssa."
Jean-Paul Didierlaurentin romaani Lukija aamujunassa on kirja kirjoista ja lukemisesta. Tarinan päähenkilö on lähes nelikymppinen Guylain Vignolles, joka vihaa työtään. Hän syöttää hirmuiselle Koneelle käytöstä poistettuja kirjoja, jotka Kone säälimättä murskaa. Mutta aina prosessissa jää jokunen sivu ehjäksi, ja ne Guylain kerää talteen. Aamuisin matkalla työpaikalleen hän lukee junassa irrallisia sivuja ääneen ja on vähitellen saavuttanut kuulijakunnan, joka vaatii muita hiljentymään, jotta miehen luenta kuuluu. Kuulijoita ei haitt…

"Me siis näimme matkan päästä, kuinka lohikäärme laskeutui vuorellemme tulisuihkun keskellä. Sitten se vyöryi rinnettä alas ja sen päästyä metsään syttyivät puut tuleen. Silloin soivat jo kaikki kellot laaksossa ja soturit astuivat aseisiin. Kääpiöt purkautuivat ulos suuresta portista mutta lohikäärme odotti heitä. Yksikään ei päässyt pakoon tuona päivänä. Joesta nousi sankka huuru ja laakson ylle laskeutui sumu ja sumun turvin lohikäärme tuli kaupunkiin ja surmasi suurimman osan sotureista. Tämä oli se tavallinen tarina, joka oli valitettavan yleinen siihen aikaan. Sitten Smaug meni takaisin ja ryömi sisään pääportista ja penkoi kaikki salit, väylät, käytävät, tunnelit, kellarit, kammiot ja kulkutiet. Sen jälkeen ei vuoren sisään jäänyt eloon yhtäkään kääpiötä ja lohikäärme otti kaikki rikkaudet itselleen."
On aika tehdä tunnustus. Yritin joskus vuosia sitten lukea Tolkienin Taru sormusten herrasta -järkäleen. Aloitin useamman kerran, mutta en päässyt kovin pitkälle, kun jo…

Osallistun Blogistanian Finlandia -äänestykseen seuraavasti:
Anni Kytömäen Kultarinta saa minulta 3 pistettä.Sirpa Kähkösen Graniittimiessaa 2 pistettä.Pajtim Statovcin Kissani Jugoslaviasaa yhden pisteen.



Blogistanian Globalia -äänestykseen annan pisteitä tähän tapaan:
Jhumpa Lahirin Tulvaniitty saa 3 pistettä.Rachel Joycen romaani Harold Fryn odottamaton toivioretki saa kaksi pistettä. Kate Mortonin Hylätty puutarhasaa yhden pisteen.
Blogistanian Kuopukseen äänestän näin:
Iiro Küttnerin ja Ville Tietäväisen Puiden tarinoita - Puuseppä saa kolme pistettä.Mila Teräksen ja Karoliina Portamon Olga Orava ja metsän salaisuus saa kaksi pistettä.Suvi-Tuuli Junttilan Minne matka, lapanen? saa yhden pisteen.



Ja sitten vielä Blogistanian Tieto:
Minna Maijalan Herkkä, hellä, hehkuvainen saa kolme pistettäMerete Mazzarellan Sielun pimeä puoli saa kaksi pistettä.
Ilokseni olen saanut lukea monta hienoa, vakuuttavaa ja vaikuttavaa vuonna 2014 julkaistua kirjaa. Listani ulkopuolelle jäi upeita teoksia, …

"Olimme lähdössä hevosvarkaisiin. Niin hän sanoi tullessaan karjamajalle jolla asuin isäni kanssa sinä kesänä. Olin viidentoista. Oli vuosi 1948 ja heinäkuun ensimmäisiä päiviä."
En suostu oli ensi kosketukseni norjalaiskirjailija Per Pettersoniin. Pidin romaanista, joka sai minut kiinnostumaan kirjailijasta enemmänkin. Onneksi sai, sillä nyt, Hevosvarkaiden myötä, olen suorastaan hurmaantunut. Miten vähäeleisen kaunista, eleettömän dramaattista ja hillityn vivahteikasta kerrontaa!

Tarinan päähenkilö ja minäkertoja on Trond, joka on päätynyt Norjan ja Ruotsin rajaseudulle kunnostamaan vanhaa mökkiä, jossa hän suunnittelee viettävänsä viimeiset vuotensa. Yllättäen hänen tielleen osuu hahmo menneisyydestä, ja tapaamisen myötä mies ajautuu muistelemaan 1940-luvun lopun kesää, joka oli kuin taustalla kuohuva joki, raja lapsuuden ja aikuisuuden välillä. Tuona kesänä tapahtuu paljon sellaista, mikä vaikuttaa kasvavaan nuoreen mieheen voimallisesti. Jotain hämärää on tekeillä, isän …

"Monet seikat todistavat, että Midaqq-kuja on yksi menneiden aikojen jalokivistä ja on joskus loistanut Kairon historiassa kuin säihkyvä tähti. Minkähän ajan Kairoa mahdan tarkoittaa? Fatimidien, mamelukkien vaiko sulttaanien? Sen tietävät vain Jumala ja arkeologit."
Nobel-voittaja Naguib Mahfouz on luonut romaanin, joka on kuin arkku täynnä tavaraa. Arkun sisältöä ihmetellessä ja siihen tutustuessa menee aikaa, mutta sen verran kiehtovia esineitä arkusta löytyy, että kannattaa sinne kurkistaa.

Midaqq-kujan henkilögalleria on laaja. Mahfouz kuvaa henkilöitään runsaasti ja yksityiskohtia säästelemättä, mikä tuntuu aluksi hieman puuduttavalta ja vaatii lukijalta - tai ainakin minulta - sitkeyttä. Henkilöillä on tarinassa paikkansa ja sijansa, ja he ovat elämänkylläisiä. Heistä löytyy karikatyyreja, jotka tuovat kujan elämään omat mausteensa ja höystävät tarinan satiiriksi pienestä yhteisöstä ja sen tavoista.

Henkilöistä keskiöön nousee kaunis nuori nainen, Hamida. Hän on kuului…

"Nyt aion saada elämäni takaisin itselleni. Teen itsemurhan härkien edessä, annan niiden seivästää itseni. Joka vuosi härät seivästävät juoksijoita, varmin tapa joutua niiden maalitauluksi on pysähtyä niiden eteen ja heilutella käsiään."
En ole hetkeen nauranut niin makeasti kuin lukiessani Jari Järvelän romaania Särkyvää. Tragikoominen tarina tarjoaa varsin hupaisia hetkiä, kun päähenkilö Teemu pakkaa pahvilaatikkoon tärkeimmät tavaransa, nostaa laatikon autoon ja lähtee Ladalla matkalle halki Euroopan. Päämääränä on Pamplona, missä järjestetään vuosittain härkäjuoksu. Siellä Teemun on tarkoitus päästä hengestään dramaattisesti härkien keskellä, kun elämässä turhan moni asia on mennyt vikaan. Pelkkää hauskuutta tarina ei lukijansa eteen kuitenkaan kanna, vaan kokonaisuuteen sisältyy myös tummempia sävyjä. Ja lopulta kertomus jää mielen pohjalle kutittelemaan: kiinnostavasti pohdituttavat esimerkiksi parisuhde, miehen kuva ja tavaroiden merkitys.

Matkallaan Teemu kohtaa Agne…

"Nainen kohotti päätään. Siinä missä hänen kasvonsa olivat painaneet miehen kättä, silmästä nenänvarren poikki, iho paistoi punaisena paksun puuterikerroksen alta. Se muistutti Shimamuran mieleen Lumen maan pakkasen, mutta hiusten tummuuden vuoksi siinä oli tiettyä lämpöä."
Kirjallisuuden Nobelilla vuonna 1968 palkitun Yasunari Kawabatan teos sijoittuu nimensä mukaisesti Lumen maahan. Alkuasetelma ei ole kauniin runollinen: mies nimeltä Shimamura on saapunut Lumen maahan ja on vailla naisseuraa. Tokioon jäänyt perhe ei elostelijalta vaikuttavan miehen mieltä paina, kun hän etsii geishaa ajanvietteekseen. Paikalle pyydetään Komako, joka ei ole koulutettu geisha vaan nainen, joka tulee apuun silloin, kun geishoilla on liian kiire. Kaksikon välille kehittyy erikoinen suhde, joka kestää vuosien ajan: mies palaa Lumen maahan lähestulkoon kerran vuodessa ja saa joka kerta huomata naisen elämän muuttuneen.

Vaikka alkutilanne ei ole kauniin runollinen, on teoksen kieli juuri sitä. K…

Sattui niin, että ensimmäistä kertaa elämässäni olin kotimaan ulkopuolella joulun. Suuntasimme perheen kanssa Fuengirolaan, ja tässä muutamia kuvia matkaltamme.


Joulu näkyi tukikohdassamme Fuengirolassa jouluvaloin:


Mijasin kylästä olin ennen matkaa kuullut paljon, ja se oli ehdottomasti käymisen arvoinen paikka. Joulun alla ruuhkaa ei ollut, joten saimme kaikessa rauhassa ihastella kaunista vuoristokylää:





Varsin hulppeita jouluvaloja sai ihastella Malagassa. Piipahdimme siellä eräänä iltana juuri kuuluisan jouluvalaistuksen takia, ja matka kannatti - ruuhkista huolimatta. Yli 500 000 euron panostus valaistukseen todella näkyi.


Espanjan Aurinkorannikko oli kiinnostava, uusi tuttavuus. Suomalaisia alueella majailee paljon, mikä ei ole ihme: Suomea edullisempi hintataso, kohtuulliset lentomatkat ja miellyttävä ilmasto houkuttelevat varmasti. Ykkössuosikkikohteekseni Fuengirola ei nouse, mutta en myöskään näe syytä, miksen voisi tuohon rannikkokaupunkiin uudelleen palata. Fuengirolasta …

Pyrin valikoimaan luettavani tarkasti ja kynnys kirjan kesken jättämiseen on suuri. Nyt kuitenkin lopetin Kuun tuulen lukemisen, vaikka olin ehtinyt jo yli puolivälin.

Ennen Espanjan-matkaa halusin löytää kohdemaahan liittyvää luettavaa. Löysinkin Eduardo Mendozan Tulvan vuoden, josta pidin. Lisäksi mukaan kirjastosta tarttui Antonio Muñoz Molinan Kuun tuuli (Tammi 2011, Keltainen kirjasto).

Romaani sijoittuu vuoteen 1969, kun on tapahtumassa jotain merkittävää: Apollo 11 tekee kuulennon. Tapahtumaa seuraa tiiviisti tarinan minäkertoja ja päähenkilö, 13-vuotias poika, jonka ajatukset pyörivät paitsi avaruuslennon, myös oman itsen, identiteetin ja kasvun ympärillä. Tiede ja uskonto vuorottelevat, kun poika pohtii avaruuslennon myötä ihmisen teknisiä saavutuksia ja uskonnon tarjoamia oppeja.

Romaanilla on paljon ansioita. Se kuvaa hienosti espanjalaista elämänmenoa, päähenkilöä ja hänen lähiyhteisöään. Henkilöt ovat eläviä ja kirja on hyvin kirjoitettu.

Mutta. Jostain syystä en vain sa…

"Lopulta päätin mennä ulos, istua ruohikkoon, haukata raitista ilmaa ja ajatella jotain ihan muuta: ajattelisin vaikka typpioksiduulia (N2O) eli ilokaasua - se oli jotain mitä Buckshaw ja sen asukkaat kipeästi kaipasivat."

Vuodenvaihde näyttää olevan aikaa, jolloin listataan paitsi menneen vuoden lukemisia myös tulevan vuoden lukusuunnitelmia. Lukuhaasteitakin singahtelee esiin monesta blogista.

Minä listasin viime maaliskuussa oman kirjahyllyni lukemattomia kirjoja. Puolisen vuotta jaksoin reippaasti lukea noita listaamiani teoksia, mutta sitten into lopahti. Toisaalta olen kyllä saavuttanut varovaisen tavoitteeni, eli luin kirjoista kolmetoista. Mutta, mutta... Lukemattomien kirjojen määrä ei suinkaan ole vähentynyt, päinvastoin. Niinpä päätin Katrin innoittamana listata kymmenen oman hyllyn odotetuinta kirjaa, jotka pyrin lukemaan vuoden 2015 aikana. Tässäpä nuo kymmenen kirjaa:
Tommi Kinnunen: Neljäntienristeys - kovasti kehuttu esikoisromaani ja Finlandia-ehdokas on edelleen minulta lukematta.Tuula Karjalainen: Tove Jansson - tee työtä ja rakasta. Minun piti lukea kirja syksyllä Tove Janssonin juhlavuoden kunniaksi, mutta niinpä vain muut kirjat ajoivat ohitse.John Irving: Pelastakaa karhut. Pidin Ir…

"Meduusa mietti kolmatta puhelua, jonka jonain lähipäivänä soittaisi. Sitä ennen täytyisi tehdä järjestelyjä. Oli saatava väkeä ravintolaan ja sopivat sanat suuhun. Sitten pienimuotoinen retki hulluuden maailmaan olisi valmis alkamaan. Tai mistä sitä tiesi kuinka kauan se oli jo jatkunut. Ehkä jo vuosikymmeniä. Nyt oli aika ottaa irti kaikki menneisyyden ja nykyisyyden tuomista mahdollisuuksista."
Meduusa on ensimmäinen osa Markus Ahosen dekkarisarjasta, jonka päähenkilö on Markku Isaksson. Mies on poliisi, jonka yksityiselämässä on meneillään aviokriisi. Työelämässä hän päätyy selvittämään surmatekojen sarjaa, jossa päiviensä päähän päätyvät alkuun satunnaisilta näyttävät uhrit. Yllättäen uhrien väliltä kuitenkin löytyy yhtäläisyyksiä ja on syytä epäillä, että kyseessä on murhien sarja summittaisten tappojen sijaan.

Vaikka Markku Isaksson on dekkarisarjan päähenkilö, nousee tässä aloitusosassa vähintään yhtä tärkeään osaan salaperäinen Meduusa, jonka henkilöllisyys pysyy sal…