Siirry pääsisältöön

Luetuimmat lastenkirjamme


Metsän eläinten konsertti ja Virtasta ei väsytä
kuuluvat perheemme suosikkikirjoihin.
Blogien lastenkirjaviikon merkeissä päätin listata perheemme luetuimmat lastenkirjat viimeisen kymmenen vuoden ajalta. Mitenkään paremmuusjärjestyksessä kirjat eivät ole, mutta tässä on Top 5 -listamme:
  1. Katti Hoflin ja Bo Rosander: Virtasta ei väsytä. Suomentanut Teemu Saarinen. WSOY 2004.
  2. Fiona Watt: Metsän eläinten konsertti, kuvitus Elisa Squillace ja musiikki Anthony Marks. Suomentanut Mika Siimes. Nemo 2012.
  3. Mari Kujanpää: Minä ja Muro. Kuvittanut Aino-Maija Metsola. Otava 2009.
  4. H. C. Andersen: Pieni merenneito ja muita satuja. Kuvittanut Svend Otto S. Suomentajat Maila Talvio, Eeva-Liisa Manner ja Minna Vuorinen. Kolibri 1997.
  5. Werner Holtzwarth ja Wolf Erlbruch: Pikkumyyrä joka tahtoi tietää kuka kehtasi kakkia kikkaran suoraan hänen päähänsä. Suomentanut Pirkko Talvio-Jaatinen. Nemo 2005.
Virtasta ei väsytä oli isompien lasteni suosikki, kun he olivat hieman alle kouluikäisiä. Kirja kertoo Kuunosta, joka haluaa mieluummin olla Virtanen ja jota ei väsytä lainkaan, vaikka on nukkumaanmenoaika. Tarina tarjoaa samaistumispintaa niin vanhemmalle kuin lapselle: lasta ei väsytä, kun taas äiti haluaisi jo kovasti nukkumaan ja hermostuu. Virtasen äiti haluaa olla tuhma ja toivoo, että joku joskus peittelisi hänet. Äidin ja lapsen roolit kääntyvät päälaelleen, mutta tarinassa on onnellinen loppu.

Metsän eläinten konsertti on juuri viiden kuukauden ikään ehtineen vauvamme suosikki. On ihanaa huomata, miten hän innostuu, kun kirja otetaan esille! Tarinassa metsän eläimet pitävät konsertin, ja kirjassa on painikkeita, joiden avulla saa kuulumaan musiikkia.


Minä ja Muro voitti vuoden 2009 Finlandia Junior -palkinnon ja nousi lukemaan oppineiden lasteni suosikkikirjaksi. Kirja kertoo yhdeksänvuotiaasta Lauhasta, jonka paras ystävä on leikkikarhu Muro. Muuten Lauha on yksinäinen. Tarina on rankka mutta silti se oli lapsilleni tärkeä muutama vuosi sitten.

Kuva ladattu kustantajan sivuilta.
Pieni merenneito ja muita satuja sisältää Tanskan satusetä Andersenin klassikkosatuja, jotka tuntuvat vetoavan sukupolvesta toiseen. Erityisesti lapsiani miellyttivät kaikkien tuntemat tarinat Pieni tulitikkutyttö ja Pieni merenneito.

Huikean suosittu kirja perheessämme oli jossain vaiheessa kuvakirja Pikkumyyrä joka tahtoi tietää kuka kehtasi kakkia kikkaran suoraan hänen päähänsä. Kirjaa ei ole koskaan löytynyt omasta hyllystämme, vaan lainasimme sen kirjastosta yhä uudelleen ja uudelleen (siksi kansikuva on ladattu kustantajan sivuilta). Lasteni mielestä tarina "rikosta" selvittävästä pikkumyyrästä oli ihan hulvattoman hauska. Ja täytyy myöntää, että nauratti se äitiäkin!

Kommentit

  1. Virtasen kirjat ovat hauskoja! Olen esitellyt musitaakseni yhden blogissani, toivottavasti!
    Ja tulipa hyviä vinkkejä, voi nämä pitäisi muistaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistan aina, miten lapset osasivat sanoa oikeassa kohtaa Virtasen sanat: "Ei minua väsytä." :)
      Kiva, jos vinkeistä on iloa!

      Poista
  2. Nämä olivat nyt minulle ihan outoja paitsi ei H.C.Andersen, joka oli kuopuksemme suosikki Lindgrenin ohella. Pikumyyrä kakkahatulla varmaan naurattaa lapsia;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Andersen ja Lindgren ovat kestosuosikkeja vuodesta toiseen. Tuohon listaan olisi voinut lisätä esimerkiksi Ronja ryövärintyttären, jota keskimmäinen lapseni luki jossain vaiheessa aina vain uudelleen.

      Poista
  3. Pikkumyyrä näyttää mainiolta lastenkirjalta! Minä ja Muro on mennyt meiltä täysin ohi... Täytynee etsiä se käsiinsä. Tutut, rakkaimmat kirjat, joihin ei koskaan väsytä - paitsi äiti joskus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pakko myöntää, että jossain vaiheessa teki mieli "kadottaa" esimerkiksi Virtanen, jota piti lukea aina vain uudelleen. Mutta nyt muistot kirjoista, joihin lapset eivät koskaan väsyneet, ovat vain ihania. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin

Kaikki mitä tarvitsin tai halusin oli kodin ja yhteisön näkökulmasta väärin. Siksi se kaikki oli pidettävä salassa. Olin lapsesta asti tottunut kätkemää omat tarpeeni, ja siihen oli aina liittynyt ahdistus, häpeä ja kylmä yksinäisyyden tunne. Noina vuosina ristiriita kasvoi niin valtavaksi, että halusin vain olla rauhassa. Samaa halusivat ystäväni. He pakenivat kodin sääntöjä, uhkailua ja väkivaltaa karkaamalla, ja minä lähdin heidän mukaansa. Kun lähdimme, meillä ei enää ollut kotia. Olimme yhteiskunnalle näkymättömiä ja yhteisön silmissä hylkiöitä, mutta meillä oli toisemme. Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin WSOY 2022 kansi Anna Makkonen 226 sivua Ujuni Ahmed on 3-vuotiaana Somaliasta Suomeen muuttanut musliminainen, joka avaa Elina Hirvosen kanssa kokemuksiaan ja elämäntarinaansa kirjassa Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin . Teos on tarkoitettu ensisijaisesti Ujuni Ahmedin kaltaisille, jotka kokevat olevansa vääränlaisia ja erilaisia

Tuuve Aro: Lihanleikkaaja

"Hän kosketti nenäänsä ja ajatteli että se oli hänet pettänyt. Hän kumartui ja asetti päänsä pölkylle. Kirvestä oli hankala pidellä mutta se osui kohteeseen nirhaisten nenänpäästä palan joka jäi ihosta roikkumaan." (Novellista Haju ) Tuuve Aro: Lihanleikkaaja (WSOY 2017) 153 sivua Tuuve Aron novellikokoelma Lihanleikkaaja  on tuttua Aroa: Vinksahtaneisuutta ja absurdiutta tarjoillaan lukijalle tiiviissä paketeissa. Arkisiin tilanteisiin sekoittuu mystisyyttä, joka jää paikoin mietityttämään pitkäksi aikaa. Kahdentoista novellin joukosta löytyy monenlaisia lukukokemuksia. Aloitusnovelli Suojatie  etenee varsin ennalta arvattavasti mutta päättyy kauniisti: Hetken verran kurjet pysyivät tiukasti muodossaan kuin yhteisen mielen liikuttamana, sitten aura jo hajosi ja muutti suuntaa. Kokoelman päättävä Kahdet kasvot  puolestaan on ilahduttava tarina Tomista, jonka elämän lähtökohdat eivät ole loistokkaat ja jolle arkea ovat asiat, joista nykytodellisuudessa nostettaisii