Siirry pääsisältöön

Luetuimmat lastenkirjamme


Metsän eläinten konsertti ja Virtasta ei väsytä
kuuluvat perheemme suosikkikirjoihin.
Blogien lastenkirjaviikon merkeissä päätin listata perheemme luetuimmat lastenkirjat viimeisen kymmenen vuoden ajalta. Mitenkään paremmuusjärjestyksessä kirjat eivät ole, mutta tässä on Top 5 -listamme:
  1. Katti Hoflin ja Bo Rosander: Virtasta ei väsytä. Suomentanut Teemu Saarinen. WSOY 2004.
  2. Fiona Watt: Metsän eläinten konsertti, kuvitus Elisa Squillace ja musiikki Anthony Marks. Suomentanut Mika Siimes. Nemo 2012.
  3. Mari Kujanpää: Minä ja Muro. Kuvittanut Aino-Maija Metsola. Otava 2009.
  4. H. C. Andersen: Pieni merenneito ja muita satuja. Kuvittanut Svend Otto S. Suomentajat Maila Talvio, Eeva-Liisa Manner ja Minna Vuorinen. Kolibri 1997.
  5. Werner Holtzwarth ja Wolf Erlbruch: Pikkumyyrä joka tahtoi tietää kuka kehtasi kakkia kikkaran suoraan hänen päähänsä. Suomentanut Pirkko Talvio-Jaatinen. Nemo 2005.
Virtasta ei väsytä oli isompien lasteni suosikki, kun he olivat hieman alle kouluikäisiä. Kirja kertoo Kuunosta, joka haluaa mieluummin olla Virtanen ja jota ei väsytä lainkaan, vaikka on nukkumaanmenoaika. Tarina tarjoaa samaistumispintaa niin vanhemmalle kuin lapselle: lasta ei väsytä, kun taas äiti haluaisi jo kovasti nukkumaan ja hermostuu. Virtasen äiti haluaa olla tuhma ja toivoo, että joku joskus peittelisi hänet. Äidin ja lapsen roolit kääntyvät päälaelleen, mutta tarinassa on onnellinen loppu.

Metsän eläinten konsertti on juuri viiden kuukauden ikään ehtineen vauvamme suosikki. On ihanaa huomata, miten hän innostuu, kun kirja otetaan esille! Tarinassa metsän eläimet pitävät konsertin, ja kirjassa on painikkeita, joiden avulla saa kuulumaan musiikkia.


Minä ja Muro voitti vuoden 2009 Finlandia Junior -palkinnon ja nousi lukemaan oppineiden lasteni suosikkikirjaksi. Kirja kertoo yhdeksänvuotiaasta Lauhasta, jonka paras ystävä on leikkikarhu Muro. Muuten Lauha on yksinäinen. Tarina on rankka mutta silti se oli lapsilleni tärkeä muutama vuosi sitten.

Kuva ladattu kustantajan sivuilta.
Pieni merenneito ja muita satuja sisältää Tanskan satusetä Andersenin klassikkosatuja, jotka tuntuvat vetoavan sukupolvesta toiseen. Erityisesti lapsiani miellyttivät kaikkien tuntemat tarinat Pieni tulitikkutyttö ja Pieni merenneito.

Huikean suosittu kirja perheessämme oli jossain vaiheessa kuvakirja Pikkumyyrä joka tahtoi tietää kuka kehtasi kakkia kikkaran suoraan hänen päähänsä. Kirjaa ei ole koskaan löytynyt omasta hyllystämme, vaan lainasimme sen kirjastosta yhä uudelleen ja uudelleen (siksi kansikuva on ladattu kustantajan sivuilta). Lasteni mielestä tarina "rikosta" selvittävästä pikkumyyrästä oli ihan hulvattoman hauska. Ja täytyy myöntää, että nauratti se äitiäkin!

Kommentit

  1. Virtasen kirjat ovat hauskoja! Olen esitellyt musitaakseni yhden blogissani, toivottavasti!
    Ja tulipa hyviä vinkkejä, voi nämä pitäisi muistaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistan aina, miten lapset osasivat sanoa oikeassa kohtaa Virtasen sanat: "Ei minua väsytä." :)
      Kiva, jos vinkeistä on iloa!

      Poista
  2. Nämä olivat nyt minulle ihan outoja paitsi ei H.C.Andersen, joka oli kuopuksemme suosikki Lindgrenin ohella. Pikumyyrä kakkahatulla varmaan naurattaa lapsia;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Andersen ja Lindgren ovat kestosuosikkeja vuodesta toiseen. Tuohon listaan olisi voinut lisätä esimerkiksi Ronja ryövärintyttären, jota keskimmäinen lapseni luki jossain vaiheessa aina vain uudelleen.

      Poista
  3. Pikkumyyrä näyttää mainiolta lastenkirjalta! Minä ja Muro on mennyt meiltä täysin ohi... Täytynee etsiä se käsiinsä. Tutut, rakkaimmat kirjat, joihin ei koskaan väsytä - paitsi äiti joskus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pakko myöntää, että jossain vaiheessa teki mieli "kadottaa" esimerkiksi Virtanen, jota piti lukea aina vain uudelleen. Mutta nyt muistot kirjoista, joihin lapset eivät koskaan väsyneet, ovat vain ihania. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine.
Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?"


Kristin Hannahin romaani Satakieli tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti.

Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaakseen vallitsevaa yhteiskunnallista tilaa.

Tarina sijoittuu kahdelle aikatasolle. Liikkeelle lähdetään vuodesta 1995, kun Vi…

Alex Michaelides: Hiljainen potilas

"Alician asianajaja oli niin ikään paikalla, mutta Alicia pysyi vaiti koko tapaamisen ajan. Silloin tällöin hänen kalvakat huulensa värähtelivät, mutta ääntä ei kuulunut. Hän ei vastannut ainoaankaan kuulustelijan esittämään kysymykseen eikä sanonut mitään edes siinä vaiheessa, kun tämä syytti häntä Gabrielin murhasta ja määräsi hänet pidätettäväksi. Alicia ei suostunut sen enempää kiistämään kuin myöntämäänkään syyllisyyttään.
Hän ei puhunut enää koskaan."

Hiljainen potilas kertoo nimensä mukaisesti hiljaisesta potilaasta. Hän ei ole pelkästään hiljainen vaan lähes täysin eristäytynyt muista ja oikeastaan kaiken vuorovaikutuksen ulottumattomissa.

Hiljainen potilas on Alicia Berenson. Hän on taiteilija ja murhaaja, joka ampui raa'asti aviomiehensä ja vaikeni sen jälkeen. Yleisen mielipiteen tuomitsema nainen näyttäytyy tarinassa monenlaisessa valossa: jonkun mielestä hän on väkivaltainen ja arvaamaton, jonkun mielestä herkkä ja kykenemätön tappamaan ketään. Mikä on totuus?