Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2014.

Katsaus kirjavuoteen 2014

Vuosi 2014 päättyy aivan pian, ja nyt onkin hyvä hetki vilkaista hieman olan taakse ja palauttaa mieleen, mitä sisälsi kirjavuosi 2014 tässä blogissa. Kuten alkuvuodesta ennakoin, ehdin ilokseni lukea tänä vuonna paljon. Melkein nolostuttavan paljon. Aikuisille suunnattuja romaaneja luin 110, jos oikein laskin. Olen kuvitellut, että luen sattumalta enemmän kotimaista kuin käännöskirjallisuutta, mutta tässä kohtaa luvut menevät melko tasan: käännöksiä luin 53 ja suomalaisia teoksia 57. Naisten kirjoittama kirjallisuus sen sijaan painottuu lukemistossani: luin 68 naisen kirjoittamaa kirjaa, miehen kirjoittamia teoksia listaltani löytyy siis 42.

Novelleja tai novellikokoelmia luin 14. Näistä kymmenen oli kokonaan suomalaista alkuperää. Näytelmiä luin kolme (kaikki Minna Canthin) ja runokokoelmia viisi (neljä kotimaista, yksi käännös). Sarjakuvateoksia vuoteen mahtui 12.

Tietokirjoja luin vuoden aikana 17. Mukana on neljä ulkomaista teosta, loput ovat suomalaisia.

Lasten- ja nuortenkirjo…

Eduardo Mendoza: Tulvan vuosi

"Nunna antoi miehen lähes kantaa itseään, tottelevaisesti ja hauraana, aivan kuin hänen luonnostaan voimakkaaseen ruumiiseensa olisi tarttunut se sama heikotuksen tunne joka oli jo vallannut hänen mielensä. Päästyään verannalle he pysähtyivät ja seisoivat hetken paikallaan toisiaan syleillen; papukaija raakkui pelästyneenä."
Kun päädyimme viettämään joulun Espanjassa, piti matkalukemiseksi valikoida jotain kohdemaahan liittyvää. Kirjastosta mukaan tarttui Eduardo Mendozan Tulvan vuosi, jonka luin matkan aikana ja josta pidin paljon.

Tarinan keskiössä on nuori nunna, sisar Consuelo. Hänet on nimitetty luostarinsa abbedissaksi ja hänen tavoitteenaan on rakennuttaa luostarin yhteyteen vanhainkoti. Hankkeeseen tarvitaan rahaa, ja sisar päätyy lähellä asuvan ja rikkaaksi tiedetyn maanomistajan, don Augusto Aixelàn, pakeille. 1950-luvun Kataloniassa asiat eivät etene suoraviivaisesti vaan sisar joutuu tekemään matkan maanomistajan luokse yhä uudelleen. Suuret tunteet rinnastuvat u…

Feliz Navidad!

Me vietämme tänä vuonna lumetonta joulua: olemme perheen kanssa Espanjassa. Kokemus on uusi ja mielenkiintoinen. Vaikka lunta ei ole, pääsee palmujenkin katveessa varmasti oikeanlaiseen tunnelmaan.

Matkalaukkuun pakkasin lukemiseksi muun muassa Eduardo Mendozan Tulvan vuoden - Espanjassakunollaan. Kovin tiuhaan sivut eivät vielä ole kääntyneet, sillä muuta puuhaa on riittänyt niin paljon.

Täältä Aurinkorannikolta toivotan nyt oikein hyvää joulua kaikille!

Halldór Kiljan Laxness: Salka Valka

"Laihassa mullassa on maanpäällinen kasvillisuus heikkoa ja maanalainen vähäistä. Niin kuin nyt esimerkiksi Salka Valka. Oli ollut aika, jolloin hän oli seisonut puron yli johtavalla sillalla ja katsellut leikkiviä lapsia ja toivonut olevansa samanlainen kuin he ja pääsevänsä heidän joukkoonsa. Se oli ollut hänen suurin haaveensa. Mutta hän oli vain huorantytär ja he heittelivät häntä paskalla. Kun hän silloin ajatteli heitä, valtasi hänen mielensä viha, jota mikään ei tuntunut voivan lauhduttaa - vähäväkisen viha mahtavampiaan kohtaan."
Halldór Kiljan Laxnessin Salka Valka on klassikkoromaani, joka sijoittuu Islannin Oseyriin, Axlarvuonon rannalle. Miljöönä on pieni kalastajakylä, jolla on tarjottavanaan lähinnä kurjuutta ja köyhyyttä, jos kohta jotkut kyläläiset ovat kurjuuden yläpuolelle päässeet. Tuohon kylään saapuu yksitoistavuotias Salka Valka äitinsä kanssa. Kaksikon oli tarkoitus suunnata lupauksia täynnä olevaan etelään, mutta matka katkeaa, kun rahat loppuvat. Äit…

Vuosi kuvina: joulukuu

Vuosi on tulossa päätökseensä ja niin on minun osaltani myös tämä Vuosi kuvina -haaste, jonka aloitin viime tammikuussa. Tuntuu, kuin siitä olisi vain hetki. Silloin olin pienen vauvan äiti ja tuntui, että edessä on pitkä vuosi kotiäitinä. Nyt tuo vuosi on tullut päätökseensä nopeammin, kuin ikinä osasin arvata. Nyt olen ihanan taaperon äiti ja vietän viimeisiä päiviä kotiäitinä haikeana mutta kiitollisena siitä, että olen saanut mahdollisuuden viettää päivätyöstä vapaata perhearkea, joka on ollut välillä uuvuuttavaa mutta pääosin hyvin antoisaa.

Mutta sitten asiaan. Muutama päivä sitten takapihaltamme avautui tällainen näkymä:


Kuten kuvasta näkyy, meidän kulmillamme joulukuu ei ole ollut vain harmautta ja mustuutta, valoakin on näkynyt. Pientä lumipeitettä olen tervehtinyt ilolla.


Näitä joulukuun päiviä Pirjo Hassinen muuten kuvaa osuvasti romaanissaan Jouluvaimo:
Ja iltapäivä kuluisi verkalleen, kunnes jouluvalot alkaisivat erottua paremmin, ja tulisi sininen hetki, se lyhyt jakso v…

Marko Leino: Joulutarina

"Kohtalo oli äkkiarvaamatta kipannut pienen Nikolaksen hartioita painamaan niin suunnattoman menettämisestä ja yksin jäämisestä koostuvan taakan, ettei hän edes kasvaessaan ja voimistuessaan koskaan kyennyt ravistamaan sitä harteiltaan. Nikolaksen oli kannettava lapsuutensa taakkaa mukanaan koko elämänsä ajan. Se oli myös suurin syy siihen, että Nikolas muokkautui sellaiseksi hahmoksi, millaisena hänet nykyään ympäri maailmaa tunnetaan."
Joulutarina on ollut minulle tähän saakka tuttu hienona elokuvana, jonka olemme perheen kesken katsoneet useaan kertaan. Kirjaan tartuin hieman epäröiden, sillä elokuva on niin onnistunut, että pelkäsin kirjan muodostuvan pettymykseksi. Niin ei kuitenkaan käynyt vaan sain todeta romaanin sopivan erinomaisen hyvin joulun odotukseen. Minä kuuntelin tarinan äänikirjana, jonka lukee Hannu-Pekka Björkman - kertakaikkisen täydellinen valinta lukijaksi.

Joulutarina kertoo, mistä joulupukki on tullut. Kehystarinassa ukki kertoo Tommille ja Ossille lap…

Pirjo Hassinen: Jouluvaimo

"Vielä nyt, 22 vuotta äidin katoamisen jälkeen olisin osannut poimia hänelle sopivat miehet. Illan päätteeksi ne miehet olisi saattanut niputtaa luokkiin kuin parsaniput niillä kriteereillä, jotka vain äiti ja minä tiesimme."
Jouluvaimon päähenkilö on Raakel Heimonen, asianajaja, joka elää Helsingissä tavallista työssäkäyvän ihmisen elämää. Sitten Raakeliin ottaa yhteyttä poliisi-Petteri, joka pakottaa Raakelin kohtaamaan lapsuuden unohdetut hetket.
Minä olen menossa vanhaan kotikaupunkiini, jossa käyn niin harvoin kuin mahdollista. Kohta tapaan miehen, joka määrää minut palaamaan menneisyyteen, johon en haluaisi palata. Sillä nyt se on kohdattava, parhaita paloja valikoimatta, sellaisenaan. Raakelin ja hänen äitinsä suhde on ollut erikoinen, omalaatuinen. Äiti on etsinyt elämäänsä miehiä, satunnaisia ohikulkijoita, joiden kanssa viettää varastettuja hetkiä ennen paluuta aviomiehen ja tavallisen arjen luokse. Tytär vihitään salaisuuteen jo varhain, hän toimii äidin alibina ho…

Kirjabloggaajien joulukalenteri, 16. luukku

Kirjabloggaajien joulukalenterin kuudennessatoista luukussa kurkistetaan kirjallisiin jouluihin.

Kirjallisuuden ehkä tunnetuin joulujörö on Charles Dickensin luoma hahmo Ebenezer Scrooge, jonka mielestä joulu merkitsee vain tarpeetonta rahanmenoa. Muiden ilakointi ärsyttää häntä.
Scrooge, jolla ei heti ollut mitään parempaa vastausta valmiina, sanoi taas: "pah!" ja lisäsi sitten: "joutavia."
"Älkäät olko pahoillanne, eno!" lausui sisarenpoika.
"Mitä muuta minun sopii olla", vastasi eno, "kun elän tämmöisessä narrien maailmassa? Iloista joulua! Hiiteen kaikki iloiset joulut! Mitä joulun-aika on sinulle muuta, kuin semmoinen aika, jolloin maksat rätinkejä ilman rahaa; semmoinen aika, jolloin huomaat itsesi vuotta vanhemmaksi, mutta ei tuntiakaan rikkaammaksi; semmoinen aika, jolloin lasket vajauksen kirjoissasi ja niissä kaikkialla vuoden umpeen näet tyhjän lomapaikan edessäsi? Jos minä saisin tehdä tahtoni", arveli Scrooge närkästyksiss…

Anna Jansson: Haudankaivaja

"Rikostarkastaja Maria Wern kuuli omakotitalon palosta Roman kirkon itäpuolella varhain perjantaiaamuna mennessään poliisitalon vastaanoton ohi. Aamu-uutiset olivat jääneet kuuntelematta. Hän oli päättänyt olla avaamatta radiota. Hiljaisuus tuntui tarpeelliselta, sillä hän oli ollut kuukausia tunnekuohun armoilla sen jälkeen, kun hänen rakasta Periään oli ammuttu virkatehtävissä."
Haudankaivaja sijoittuu idylliselle Gotlannin saarelle. Roma-nimisessä kylässä asuu Frida Norrby, jota pidetään vanhuudenhöperönä. Öisin nainen kaivaa jotain pihamaallaan ja suree kuollutta miestään, josta on paljastunut jotain odottamatonta.
Minä tulen pian luoksesi, ystävä hyvä, hän tapasi sanoa. Ja samalla hän pelkäsi sitä toista Helgeä, jonka hän oli vaistonnut tämän kuoleman jälkeen. Ihan niin kuin Hitchcokin elokuvassa, jossa oli ne kaksoset. Paha kaksonen ja hyvä kaksonen, joita oli mahdoton erottaa toisistaan, ellei tiennyt tuntomerkkiä. Ehkä asia oli niin monimutkainen, että Helge oli sekä …

Maria Turtschaninoff: Arra

"Koska kukaan ei koskaan puhunut Arralle, tämä ei myöskään oppinut vastaamaan. Mutta niinä tunteina, jotka hän vietti huovalla lieden edessä, kun koko hänen maailmansa koostui ympärillä liikkuvista jaloista ja yläpuolelta kuuluvista äänistä, hän oppi kuuntelemaan."
Hiljattain Maria Turtschaninoff voitti Finlandia Junior -palkinnon teoksellaan Maresi: Punaisen luostarin kronikoita. Kun vielä kirjailija Salla Simukka haastoi lukemaan (ja kehumaan) kotimaisia nuortenkirjoja, päätin tutustua Turtschaninoffiin, ja kirjastosta tarttui mukaan vuonna 2010 suomeksi julkaistu Arra.

Teoksen päähenkilö on nuori tyttö, Arra, joka syntyy seitsemän lapsen sisareksi. Hänen syntymänsä ei anna aihetta juhlaan, sen sijaan äiti toivoo, ettei lapsi eläisi kovin kauan. Ruokaa lapsi saa hyvin vähän mutta pysyy silti elossa. Vielä ruokaa vähemmänkin hän saa huomiota läheisiltään.
Ihminen, jota ei nähdä, alkaa epäillä omaa olemassaoloaan. Pikkuhiljaa Arra alkoi tekeytyä mahdollisimman huomaamattomak…

Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike

"Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun ei ollut lapsenlapsia syömässä. Onnistuin makaronilaatikon kanssa yli odotusten, kuin Aki Karvonen Sarajevon olympialaisissa. Käytin sika-nautaa, koska pelkkä naudan jauheliha kuivaa kuin heinäkuu. Paistoin jauhelihan mukana kaksi sipulia ja tällä kertaa seisoin pannun vieressä koko ajan."
Tuomas Kyrön Mielensäpahoittaja päätyi kuunteluuni Elisa Kirjan tarjouksen myötä, eikä jatko-osien lataamista puhelimeen tarvinnut kahta kertaa miettiä, kun Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike ja Ilosia aikoja, Mielensäpahoittaja löytyivät äänikirjavalikoimista tarjoushinnoin.

Tämä toinen osa jatkaa pääpiirteissään samoilla radoilla kuin sarjan aloitusosa: mieli pahoittuu milloin mistäkin. Kuitenkin tässä toisessa osassa on ensimmäistä osaa vahvemmin yksi yhdistävä teema, joka on ruoka - kuten nimestä arvata saattaa. On esimerkiksi sitä ruskeaa kastiketta, jonka valmistaminen saa palohälyttimen ulvomaan, ja on pohdintaa herne-maissi-paprikan tarpeelli…

Elina Halttunen: Syysvieraita

"Aili arveli, että tämä tulisi olemaan viimeinen kesä (miksi tuo ajatus tunki hänen päähänsä aina keskellä keväistä kirkkautta eikä marraskuussa, sitä hänen oli vaikea käsittää). Hänellä oli kiire, että ehtisi saada kaiken valmiiksi. Toki hän tiesi, ettei elämä tulisi koskaan valmiiksi, aina jäi jotain kesken, mutta ainakin hän saattaisi loppuun sen, ettei ollut kertonut totuutta kenellekään."
Elina Halttusen Syysvieraita on kertomus eräästä suvusta ja siihen liittyvistä suurista salaisuuksista. Kaiken keskiössä on iäkäs Aili, joka ei virallisesti Falkin sukuun kuulu mutta on ollut siihen kytköksissä monin tavoin. Alkuun perheen tyttären Helenin ystävättärenä, sitten perheen pojan tyttöystävänä ja viimein - ja pisimpään - perheen isän, patriarkka Oskarin rakastajattarena.

Tarinan nykyajassa Oskari on kuollut ja hänen poikansa Julius on aikoja sitten muuttanut ulkomaille. Helenin kanssa välit ovat katkenneet jo 1940-luvulla, kun Ailin ja Helenin isän suhde alkoi, mutta Heleni…

Johan Bargum: Syyspurjehdus

"Sesongin lyhyyteen ei totu koskaan. Sitä tallustelee rantaan ja katselee poijuun kiinnitettyä venettään, joka näyttää alakuloiselta vastarannan metsänreunassa kellastuvien lehtipuiden taustaa vasten. Syyspurjehdus, ajattelen."
Johan Bargumin Syyspurjehdus on romaani, joka saa voimansa syksyisestä merestä ja purjehtimisesta saaristossa. Se on kaunis ja haikea kertomus matkasta, joka vie jotain päätökseen ja on samalla taivallus muistoihin ja menneisyyteen. Se on kuin meri, jonka tyynen pinnan alla on jotain syvää.

Harald ja Olof lähtevät syyspurjehdukselle. Hetki on viimeinen mahdollinen, sillä pian saapuu talvi. Samaan veneeseen päätyvät miehet, jotka eivät ole ystäviä vaan oikeastaan päinvastoin. He ovat rakastaneet samaa naista, ja Elin muodostaa erään tarinan suurista kysymyksistä. Suuri kysymys on myös se, miksi syyspurjehdukselta saapuu takaisin vain yksi mies.

Vaikka romaani on kooltaan pieni, on sillä paljon ja suurta sanottavaa. Se kertoo kolmen ihmisen elämäntarina…

Marraskuussa luettua ja #lukuhaaste

Marraskuu on ollut odotusten mukaisesti harmaa ja aika väsyttäväkin. Kun ulkona ei ole luonnonvaloa juuri ole ollut tarjolla, olen sisustanut kotia ja pihaa jouluvaloin. Tiedän, että joillekin jouluvalot ovat kauhistus, mutta minun mielestäni ne tuovat lempeää lämpöä syksyn pimeyteen.


Karo Hämäläinen julisti lokakuussa marraskuun lukuhaastekuukaudeksi: tarkoitus oli lukea vähintään 30 sivua päivässä kaunokirjallisuutta. Haaste innoitti tarttumaan kirjaan niinäkin päivinä, kun lukeminen ei olisi kovin paljon maittanut. Minä raportoin urakastani lähinnä vain Twitterissä kertomalla päivittäin luettujen sivujen määrän, joka vaihteli melkoisesti: vaisuimpina päivinä sain hädin tuskin tuon vaaditun 30 sivua kasaan, eilen haasteen viimeisenä päivänä otin loppukirin ja luin 204 sivua. Yhteensä tulin lukeneeksi 2769 sivua. Kun näiden perinteisten kirjojen lisäksi lasketaan mukaan kuukauden aikana kuunnellut äänikirjat, muodostui maraaskuusta lopulta vallan mainio kirjallisuuskuukausi.

Mitä min…

Lauren St John: Yhden dollarin hevonen

"Casey unelmoi liitelevänsä sydämenpysäyttävien esteiden yli kipinöivällä hevosella. Esittävänsä uskomattomia suorituksia voittaakseen mahtavimpia palkintoja: Badminton Horse Trialsissa, Kentucky Three Day Eventissä ja Burghley Horse Trialsissa. Yhdessä ne muodostivat tavoitteista suurimman: Grand Slamin."
Lauren St Johnin kirjoittama Yhden dollarin hevonen on Iso-Britanniaan ja hevosmaailmaan sijoittuva nuortenromaani, jonka päähenkilö on teini-ikäinen Casey Blue. Tyttö asuu Lontoossa, työskentelee vapaaehtoisena ratsastuskoulussa ja kantaa huolta isästään, joka on hiljattain vapautunut vankilasta. Samalla hän unelmoi suurista ratsastuskilpailuista ja menestyksestä.

Eräänä iltana kaikki muuttuu, kun Casey pelastaa isänsä kanssa hevosen, jota on kohdeltu kaltoin ja jota ollaan viemässä kohti maallisen taipaleensa päätä. Dollarilla hevonen vaihtaa omistajaa, ja illasta alkaa Caseyn ja Storm Warningin yhteinen matka, jolta ei mutkia puutu. Hevosen pelastamisen vuoksi Casey myö…

Tove Jansson: Muumilaakson marraskuu

"Koko päivänä he eivät puhunet perheestä, joka oli matkustanut tiehensä. Hemuli kuljeskeli puutarhassa ja haravoi lehtiä ja jutteli kaikesta mikä hänen mieleensä juolahti, ja homssu juoksi hänen jäljessään ja kokosi lehtiä koriin eikä puhunut juuri mitään."
Muumilaakson marraskuu sopii nimensä puolesta tähän vuodenaikaan mainiosti - ja toki muutenkin. Säästelinkin kirjaa tarkoituksella näihin syksyisiin hetkiin.

Syksyyn kuuluu lähdön tuntu. Lähdetty on myös Muumilaaksosta: muumiperhe on poissa. Muumilaakson marraskuu onkin ainoa muumikirja, jossa muumeja ei lainkaan tavata. Nuo valkoiset hahmot loistavat poissaolollaan, kun heidän kotilaaksoonsa saapuu monenlaista kulkijaa.

Noista kulkijoista sydämeni vei Ruttuvaari, joka tietää, "miten tärkeää on lykätä hartaasti odotettuja asioita tuonnemmaksi" ja päättää matkustaa muumilaaksoon odotettuaan riittävän kauan ja kestettyään tarpeeksi sukulaisiaan, jotka luulevat häntä kuuroksi.

Vilijonkka puolestaan touhottaa ja siiv…

Mo Yan: Viinamaa

"Minä en ole päissäni, minä olen erikoistutkija Ding Gou'er, minut on määrätty Viinamaahan tutkimaan korruptoituneista virkamiehistä koostuvaa rikollisjoukkiota, jonka johdossa on Jim Gangzuan ja jonka väitetään kypsentävän ja syövän pieniä poikalapsia, se on tärkeä juttu, täydellistä omistautumista vaativa juttu, harvinaisen julma ihan koko maailman mittapuulla arvioituna, sillä tällaisiin mittasuhteisiin paisunutta korruptiota ei ollut onnistuttu paljastamaan koskaan aikaisemmin."
Toissa vuonna kirjallisuuden Nobelilla palkittu Mo Yan kirjoittaa taiteilijanimellä, joka tarkoittaa "älä puhu". Tämä takakansiliepeestä löytynyt tieto kulki mukanani, kun lähdin kirjailijan mukana Kiinaan, salaperäiseen Viinamaahan, jossa paljon jätetään sanomatta samalla, kun huhumylly pyörii kiivaana. Erään suuren huhun perässä Viinamaahan matkaa erikoistutkija Ding Gou'er, jonka tehtävänä on selvittää, pitävätkö puheet poikalasten syömisestä paikkansa. Kuten odottaa saattaa,…

Marja Björk: Puuma

"Nuori ja kaunis mies, joka ehkä vielä uskoi, ettei tulisi koskaan vanhaksi. Kauko pullisteli joskus itseään peilin edessä ja näytti apinamiesliikkeitä. - Olenko minä lihaksikas? -Et."
Marja Björkin romaanin Puuma päähenkilö on Malla, menestynyt ja itsetietoinen nainen, joka havaitsee naapuriin muuttaneen miehen ja päätyy tämän kanssa suhteeseen. Yhteiselämä Kaukon kanssa jatkuu omia uriaan, ja Mallan mielestä pitkä liitto on "satama, josta käsin voi seikkailla itseään satuttamatta". Kun oma ja miehen ikääntyminen on väistämätön tosiasia, on uutta pontta hyvä hakea nuoremman miehen luota.

Ensivaikutelma kirjasta on kepeä, mutta pinnan alta löytyy syvempiä sävyjä. Takaumat Mallan lapsuuteen kertovat jostain rikkinäisestä: mihin äiti katosi öisin? Nykyajassa selviää, että Mallan äidin maailmankuva on varsin kylmä ja kyyninen, ja samaa aistii myös Mallasta. Kuinka yksinäinen hän lopulta on?

Mielenkiintoinen sivuhenkilö on Mallan ystävä Riitta, joka on säntäämässä naim…

Robert Galbraith: Silkkiäistoukka

"- Asia koskee siis miestänne, rouva Quine?
- Juu, Leonora vastasi. - Hän on kadonnut.
- Kuinka kauan hän on ollut kadoksissa? Strike kysyi ja otti automaattisesti muistivihkon käteensä.
- Kymmenen päivää, Leonora sanoi."
Ei ole enää mikään salaisuus, että kirjailijanimen Robert Galbraith taakse kätkeytyy Harry Potterin äiti J.K. Rowling. Salanimellä Rowling on käynnistänyt dekkarisarjan, jonka päähenkilö on yksityisetsivä Cormoran Strike. Sarjan ensimmäistä osaa, Käen kutsua, en ole lukenut, mutta en kokenut olevan haittaa siitä, että hyppäsin suoraan sarjan toiseen osaan. Ellei haitaksi lasketa sitä, että nyt haluaisin kovasti saada myös tuon aloitusosan käsiini.

Silkkiäistoukan ytimessä on kirjailija Owen Quinen katoaminen. Siinä ei sinänsä ole mitään uutta, sillä Quine on tunnettu aiemmistakin katoamistempuistaan. Vaimo pyytääkin yksityisetsivä Striken etsimään Quinen, koska ei kehtaa enää pyytää apua poliisilta ja koska tarvitsee puolisoltaan rahaa. Mutta kun Quine löytyy r…

Vuosi kuvina: marraskuu

Vaikka marraskuu on lyhenevien päivien, lisääntyvän pimeyden ja kylmyyden aikaa, on tämän vuoden marraskuu ollut varsin miellyttävä. Kovia pakkasia ei ole ollut, vaan pienokaisen kanssa olemme saaneet nauttia pienistä miinusasteista ja taaperoperheen kannalta siedettävistä säistä. Eilen satoi hieman lunta, mikä ilahdutti minua: lumi tuo mukavasti valoa pimeyteen. Valoa olen hakenut myös muualta: marraskuussa on ihanaa polttaa kynttilöitä ja laitella esille jouluvaloja. Pimeänä iltana on mukavaa saapua kotiin, kun ulkona on valoja tuomassa tunnelmaa. Kotona nautin pehmeistä valoista ja kynttilöistä kirkkaiden kattovalojen sijaan. Marraskuu on siis loppujen lopuksi suloista aikaa!


Vuosi kuvina -haaste lähenee osaltani loppuaan. Vielä joulukuussa on kuvatunnelmia luvassa. Sitä ennen toivotan hyvää marraskuun loppua ja tunnelmallista alkavaa joulukuuta!


Juha Itkonen: Ajo

"Takaisin. Takaisin taas, takaisin alkuun, pois tältä helvetin autobahnilta. Minähän menen minne haluan, hallitsen aikaa."
Juha Itkosen romaani Ajo kuljettaa lukijaansa niin 1960-luvun Suomessa kuin 2000-luvun Saksassa. 1960-luvun osuuksia kuvataan perheenäidin ja -isän sekä nuoren miehen, abiturientin näkökulmista, nykyajassa näkökulma taas on naisen, joka on pienen pojan äiti ja matkalla lapsensa kanssa. Ajaminen tai auto liittyy jollain tapaa kaikkiin tarinan näkökulmiin, siitä ytimekäs ja toimiva romaanin nimi.

Romaanin henkilöistä minäkertojina pääsevät ääneen nykyajan pakeneva nainen ja 1960-luvun abiturientti. Muiden näkökulmia avataan sivusta, kolmannessa persoonassa. Minun luennassani tarinan etualalle nousivat naiset, joista vanhempi, Heljä, kantaa mukanaan koko elämän kokoista surua ja nuorempi, Aino, ottaa hänen tarinansa itselleen. Siinä samalla tulee pohtineeksi, onko oikein ottaa toisen tarina omakseen, ehkä jopa tehdä siitä taidetta, mahdollisesti viihdettä. …

Veera Salmi: Kaikki kevään merkit

"Tarkistan vielä kerran, että kaikki on niin kuin pitääkin. Aurinko työntyy sisään matalalta keittokomeron ikkunasta, ovipinnoissa ei näy rasvatahroja. Aurinko kirkastaa mustat ojat, jotka yöt ovat kaivaneet silmien alle. On kaunista."
Veera Salmen Kaikki kevään merkit on lähinnä naisten tarina. Keskiössä ovat suvun naiset ja heihin läheisesti liittyvät naishenkilöt, miehet jäävät sivuosaan. Erityisesti Kaikki kevään merkit on tarina Mariesta, joka kasvoi aikuiseksi äitinsä kanssa vanhassa huvilassa. Sisar katosi kokonaan ja äiti osittain omaan suruunsa. Huvilan pihalla kasvoivat ruusut.

Marien kaksostytöt Märta ja Maria täyttävät kuusi vuotta, ja tämän keväisen juhlapäivän ympärille nivoutuu paljon. On menneisyys, joka avautuu vähitellen takaumina ja muistoina muun muassa niin Marien kuin hänen äitinsä kautta. Keväästä 2005 kurkotetaan taaksepäin niin 1990- kuin 1980-luvulle, ja aikatasot ja näkökulmat vaihtuvat tiuhaan.

Kaikki kevään merkit on kaunis kieleltään ja ulkoasult…

Vera Jordanova: Don't Miss a Bite

"Sitten tapasin Martan - keittiössä hääräilevän pullean katalonialaisnaisen. Myös hänen täytyi asua talossa, koska joka aamu mennessäni vanhanaikaisesti laatoitettuun keittiöön löysin hänet tekemästä ruokaa hymyssä suin."
Vera Jordanovan kirja Don't Miss a Bite yhdistää ruoan ja matkailun. Mallina ja näyttelijänä ympäri maailmaa liikkunut suomalais-bulgarialainen Jordanova on kerännyt matka- ja makumuistoistaan visuaalisesti viihdyttävän keittokirjan, jota selaillessa vierähtää helposti hetki ja toinenkin.

Kirjan idea on mielestäni ihastuttava. Ruokaohjeiden ohessa voi lukea Vera Jordanovan kertomuksia siitä, millaisia kulinaristisia nautintoja hänen taipaleelleen on mahtunut. Jollain tapaa ruoanlaittoon tuo lisähohtoa se, jos pääsee pikkuisen kurkistamaan, mistä resepti on peräisin. Lisäksi voi ihastella Jordanovan itsensä ja Federico Ruizin ottamia kuvia, joissa on muutakin kuin ruokaa. Kirja on runsas elämys.

Kokeilin perheeni iloksi muutamia kirjan ohjeita. Joissakin…

Vuosijuhla-arvonnan voitti...

Pari viikkoa sitten julistin arvonnan yksivuotiaan blogini kunniaksi. Lahjakortin Suomalaiseen kirjakauppaan random.orgin lahjomattomalla avustuksella itselleen voitti...


...Kirjan pauloissa -blogin Paula! Onnea!
Ilmoitathan minulle sähköpostitse yhteystietosi, jotta palkinto lähtee oikeaan suuntaan?

Kiitos kaikille arvontaan osallistuneille ja niin monin mukavin sanoin onnitelleille. Tästä on hyvä jatkaa toista blogivuotta.

Ihminen sodassa -haasteen koonti

Eniten minua kiinnostaa tie -blogin Suketus innosti sotakirjallisuuden pariin Ihminen sodassa -haasteen merkeissä. Aivan mainio haaste, jonka myötä luin sykähdyttäviä, vavahduttavia ja mieleenpainuneita teoksia - onnistuipa joku kirja yöunetkin viemään. Luin haasteeseen yhteensä 16 kirjaa, ja urakallani ansaitsin kenraalin arvon.

Lukemistani kirjoista haluan erityisesti nostaa esille Väinö Linnan hienon Pohjantähti-trilogian, jonka osat laskin tässä haasteessa yhdeksi kirjaksi. (Postaukset löytyvät täältä, täältä ja täältä.) Olen iloinen, että vihdoin sain trilogian luettua, sillä niin kauan se on lukulistallani oleillut. Lukuelämys oli hieno.

Kaikessa kauheudessaan mieleeni painuivat Slavenka Drakulićin Aivan kuin minua ei olisi ja Terhi Rannelan Punaisten kyynelten talo. Molemmat kertovat tärkeää tarinaa siitä, miten kammottavia asioita tässä maailmassa on tapahtunut ja voi tapahtua. Olisi helpompaa sulkea silmät ja kieltäytyä tiedosta, mutta se ei ainakaan ole keino lisätä ymmärryst…

Per Petterson: En suostu

"- Ja täällä sinä kalastat sillalla pipo päässä, ja tässä minä ajan tällä autolla. Voin kertoa sinulle ettei se maksanut ihan vähän. Mutta minulla on varaa. Helvetti, olisin voinut ostaa kaksi tai useammankin, jos olisin halunnut, käteisellä. Eikö olekin merkillistä. Hän hymyili.
- Ai mikä.
- Että asiat voivat mennä sillä tavalla. Käänteisesti."
Per Petterson kuuluu kirjailijoihin, jonka olen bongannut myönteisistä blogiarvioista. Luulen, että En suostu ei jää viimeiseksi Pettersonin teokseksi, jonka luen. Niin vivahteikkaasti kirjailija kuvaa norjalaista maisemaa ja henkilöidensä sisäisiä maailmoja.

En suostu -romaanissa tapahtumia kuvataan pääasiassa kahden miehen kautta, joskin äänensä saavat kuuluviin myös eräät sivuhenkilöt. Päähenkilöt Tommy ja Jim ovat olleet nuoruudessaan ystäviä, mutta sitten tiet ovat erkaantuneet. Miehet tapaavat sattumalta kolmenkymmenenviiden vuoden jälkeen ja huomaavat elämän kuljettaneen heitä suuntiin, joiden olisi luullut kulkeneen päinvastoin:…