Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on syyskuu, 2016.

Jukka Viikilä: Akvarelleja Engelin kaupungista

"Työtä on riittävästi, jotta elämä tuntuisi kevyeltä, niin täytetyltä, ettei perimmäisille kysymyksille jää aikaa. Siksi kai ihmiset niin paljon työskentelevätkin. On hienoa piirtää kirjasto, rakennusta viisauden suojaamiseksi. Kirjasto nousee kirkon länsipuolelle. Jos kirkon kautta saamme yhteyden Jumalan viisauteen, kirjasto ohjaa meidät viisaiden ihmisten puoleen."

Jukka Viikilän romaani Akvarelleja Engelin kaupungista kertoo saksalaissyntyisestä arkkitehdistä,  Johan Carl Ludvig Engelistä, joka kutsutaan rakentamaan Helsinkiä. Kuusivuotiseksi aiottu asuminen Helsingissä venähtää pidemmäksi, ja kaupungin kasvaessa ja rakentuessa arkkitehti suunnittelee ja piirtää sekä pitää yöpäiväkirjaa, jonka merkinnöistä romaani rakentuu.

Akvarelleja Engelin kaupungista on kaunis ja lumoava. Engelin päiväkirjamerkinnät ovat kuin keveitä siveltimen sipaisuja mutta kuitenkin painavia. Aina elämä ei näytä kauneinta puoltaan, joskus kaikki tuntuu niin raskaalta. Kuitenkin Viikilän tapa sive…

Soili Pohjalainen: Käyttövehkeitä

"Autohallissa tuoksuu uusilta autoilta. Loppuelämäni minä rakastan kaikkein eniten uuden auton tuoksua ja kitalaessa maistuvaa bansan hajua. Isä heittää takin päälleen ja kilisyttää avaimet taskuun. Jos isä lähtee töistä tavallista aikaisemmin, se tarkoittaa että tapahtuu jotain.
- Nyt mennään hakemaan sulle Vermosta pianorahat, isä sanoo.
Käyttövehkeitä kuljettaa lukijaansa autolla nykyajasta 1980-luvulle ja takaisin. Vanha Volvo vie muistoihin ja maantielle. Näkökulma on Saanan, joka on kasvanut autokaupan takahuoneessa, menettänyt hetki sitten isänsä ja kadottanut vuosia aiemmin veljensä. Isän kuolema käynnistää prosessin; on jonkinlainen pysähtymisen ja tilinteon aika.

Saana on selkeästi isän tyttö. Äiti on jäänyt etäisemmäksi, mutta hänen lähellään puolestaan on Veli, josta ei ole autokaupan jatkajaksi ja jonka pitäisi reipastua.
Veli on nykyisin usein äidin lähellä. Se pitää huomaamatta äidin olkapäästä tai puseronhelmasta kiinni, iso poika. Äidin, jonka on vaikea sietää kosk…

Tiina Piilola: Taivaanmerkit

"Saturnus-kuviosta oli tietenkin hirveää kuulla, varsinkin kun kaikki, mitä Korpiranta Saturnus-kurssipäivänä luetteli, osui häränsilmään. Hänen mukaansa pelkotaipumus oli todennäköisesti näkynyt jo vauvana: matala ärsyyntymiskynnys, yliherkkä elimistö - varsinkin vatsa - sekä selittämättömiä kauhuntunteita. Kuvaan saattaa kuulua myös fobioita, antisosiaalista käyttäytymistä, depressiota ja itsemurhataipumusta kuten Sylvia Plathilla, kuuluisalla Saturnus-kahdennessatoista-huoneessa-piruparalla." Tiina Piilolan romaanin Taivaanmerkit päähenkilö on Emma, joka tulkitsee taivaan merkkejä, jotka kertovat, että elämä on muuttumassa. Ilmassa on uhkaavia merkkejä, kun näyttelijäpuoliso Jarkko saa työparikseen hemaisevan Anniinan ja kotona arki on omiaan tukahduttamaan romantiikan. Väitöskirjaakin pitäisi saada tehtyä samalla, kun huolehtii parisuhteesta ja perheen tyttärestä.

Emman ponnistelut eivät rajoitu vain taivaanmerkkien tulkitsemiseen vaan hän hakee myös henkistä kasvua eril…