Siirry pääsisältöön

Iiro Küttner ja Ville Tietäväinen: Puiden tarinoita - Puuseppä

"Puiden hitaassa maailmassa ihmisen elämä on vain tuokion mitta. Vain jokunen ohihaviseva satokausi. Samasta syystä puiden tarinat, useimmat niistä, ovat meille liian pitkiä, liian hitaita, liian tapahtumaköyhiä koskaan kokonaan ymmärrettäviksi. Me emme ehdi kuulla niitä loppuun asti."
Iiro Küttner ja Ville Tietäväinen:
Puiden tarinoita - Puuseppä.
(Books North 2014)
30 sivua
Uuden Puiden tarinoita -satukirjasarjan ensimmäinen Puuseppä-niminen osa on kunnianosoitus puulle. Tarinan pääosassa on puuseppä, keisarin hovin ylimmäinen puutyömestari, jonka taidot ovat vertaansa vailla.
Keisarin puuseppää pidettiin kaikkialla maailman parhaana puuseppänä, kukaties parhaana, mitä koskaan oli nähty. Sanottiin, että hänen käsissään puu lakkasi olemasta puuta, hänen käsissään se muuttui kullaksi, arvostamisen arvoisiksi ajatuksiksi ja kauniiksi uniksi.
Ville Tietäväisen kuvitus
täydentää tarinaa hienosti.
Mutta sitten käy niin, että työn ilo katoaa. Keisari huomaa muutoksen, ja huolestuneena hän lupaa puusepälle, että tämä saa jättää linnojen kalustamisen alaisilleen ja keskittyä tekemään mitä haluaa niin kauan kuin haluaa. Puuseppä kerää verstaaseensa eri puulaleja ja sulkeutuu sinne tekemään töitä vuosikymmenien ajaksi.

Keisarille odotus on pitkä. Myöskään puusepälle työhön vihkiytyminen ei tuota vain iloa, vaan välttämättä hän myös menettää jotain syventyessään luovaan työhön, jonka hän taitaa. Lopulta työ on valmis - ainakin melkein - mutta täyttyvätkö puusepän tai keisarin odotukset?

Kirja alkaa hieman topeliaaniseen tapaan. Muutenkin kyseessä on perinteisen sadun elementtejä hyödyntävä kertomus: tarina tapahtuu epämääräisessä ajassa ja paikassa, siihen sisältyy opetus ja kokonaisuuden yllä leijuu satumainen hohde, kuin puiden välistä metsässä siivilöityvä valo.

Puuseppä on melankolisen kaunis satu. Aivan pienille lapsille satu ei välttämättä avaudu, mutta isommille lapsille teos tarjoaa ajattelemisen aihetta, ja monitasoisuus suo myös aikuiselle ammennettavaa. 11-vuotias lapseni luki kirjan yhdeltä istumalta ja piti tarinasta, jota hän luonnehti "surulliseksi, koskettavaksi ja opettavaiseksi". Kirjan opetuksesta ja teemoista päädyimme keskustelemaan yhdessä, kun olimme kirjan lukeneet. Tärkeäksi toteamukseksi nousi puusepän pojan lausahdus:
Ei saa rikkoa sellaista, mitä ei osaa itse rakentaa.
Ville Tietäväisen tummahko ja yksityiskohtainen kuvitus tarjoaa lukijalle oivalluksen elämyksiä, ja siitä pidimme lapseni kanssa paljon. Kirjan pariin voi palata yhä uudelleen, ja mielenkiinnolla odotan sarjan seuraavien osien julkaisemista.

Tästä satukirjasarjan aloitusosasta ovat kirjoittaneet myös SaraKatja, Niina T. ja Mari A.

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta!

Kommentit

  1. Olen tästä innoissani, sillä tätä on nyt kiitelty paljon. Kokonaisuus vaikuttaa niin hienolta ja koelukijasikin hyvin vaikuttuneelta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on kyllä hyvin mielenkiintoinen uusi tuttavuus. Lapseni oli tosiaan vaikuttunut, ja saimme kirjasta mukavan keskustelun aikaiseksi.
      Olisi kiva jossain vaiheessa kuulla, millaisia ajatuksia kirja teidän perheessänne herättää.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…