"Puiden hitaassa maailmassa ihmisen elämä on vain tuokion mitta. Vain jokunen ohihaviseva satokausi. Samasta syystä puiden tarinat, useimmat niistä, ovat meille liian pitkiä, liian hitaita, liian tapahtumaköyhiä koskaan kokonaan ymmärrettäviksi. Me emme ehdi kuulla niitä loppuun asti."
Uuden Puiden tarinoita -satukirjasarjan ensimmäinen Puuseppä-niminen osa on kunnianosoitus puulle. Tarinan pääosassa on puuseppä, keisarin hovin ylimmäinen puutyömestari, jonka taidot ovat vertaansa vailla.
Mutta sitten käy niin, että työn ilo katoaa. Keisari huomaa muutoksen, ja huolestuneena hän lupaa puusepälle, että tämä saa jättää linnojen kalustamisen alaisilleen ja keskittyä tekemään mitä haluaa niin kauan kuin haluaa. Puuseppä kerää verstaaseensa eri puulaleja ja sulkeutuu sinne tekemään töitä vuosikymmenien ajaksi.
Keisarille odotus on pitkä. Myöskään puusepälle työhön vihkiytyminen ei tuota vain iloa, vaan välttämättä hän myös menettää jotain syventyessään luovaan työhön, jonka hän taitaa. Lopulta työ on valmis - ainakin melkein - mutta täyttyvätkö puusepän tai keisarin odotukset?
Kirja alkaa hieman topeliaaniseen tapaan. Muutenkin kyseessä on perinteisen sadun elementtejä hyödyntävä kertomus: tarina tapahtuu epämääräisessä ajassa ja paikassa, siihen sisältyy opetus ja kokonaisuuden yllä leijuu satumainen hohde, kuin puiden välistä metsässä siivilöityvä valo.
Puuseppä on melankolisen kaunis satu. Aivan pienille lapsille satu ei välttämättä avaudu, mutta isommille lapsille teos tarjoaa ajattelemisen aihetta, ja monitasoisuus suo myös aikuiselle ammennettavaa. 11-vuotias lapseni luki kirjan yhdeltä istumalta ja piti tarinasta, jota hän luonnehti "surulliseksi, koskettavaksi ja opettavaiseksi". Kirjan opetuksesta ja teemoista päädyimme keskustelemaan yhdessä, kun olimme kirjan lukeneet. Tärkeäksi toteamukseksi nousi puusepän pojan lausahdus:
Tästä satukirjasarjan aloitusosasta ovat kirjoittaneet myös Sara, Katja, Niina T. ja Mari A.
Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta!
Iiro Küttner ja Ville Tietäväinen: Puiden tarinoita - Puuseppä. (Books North 2014) 30 sivua |
Keisarin puuseppää pidettiin kaikkialla maailman parhaana puuseppänä, kukaties parhaana, mitä koskaan oli nähty. Sanottiin, että hänen käsissään puu lakkasi olemasta puuta, hänen käsissään se muuttui kullaksi, arvostamisen arvoisiksi ajatuksiksi ja kauniiksi uniksi.
Ville Tietäväisen kuvitus täydentää tarinaa hienosti. |
Keisarille odotus on pitkä. Myöskään puusepälle työhön vihkiytyminen ei tuota vain iloa, vaan välttämättä hän myös menettää jotain syventyessään luovaan työhön, jonka hän taitaa. Lopulta työ on valmis - ainakin melkein - mutta täyttyvätkö puusepän tai keisarin odotukset?
Kirja alkaa hieman topeliaaniseen tapaan. Muutenkin kyseessä on perinteisen sadun elementtejä hyödyntävä kertomus: tarina tapahtuu epämääräisessä ajassa ja paikassa, siihen sisältyy opetus ja kokonaisuuden yllä leijuu satumainen hohde, kuin puiden välistä metsässä siivilöityvä valo.
Puuseppä on melankolisen kaunis satu. Aivan pienille lapsille satu ei välttämättä avaudu, mutta isommille lapsille teos tarjoaa ajattelemisen aihetta, ja monitasoisuus suo myös aikuiselle ammennettavaa. 11-vuotias lapseni luki kirjan yhdeltä istumalta ja piti tarinasta, jota hän luonnehti "surulliseksi, koskettavaksi ja opettavaiseksi". Kirjan opetuksesta ja teemoista päädyimme keskustelemaan yhdessä, kun olimme kirjan lukeneet. Tärkeäksi toteamukseksi nousi puusepän pojan lausahdus:
Ei saa rikkoa sellaista, mitä ei osaa itse rakentaa.Ville Tietäväisen tummahko ja yksityiskohtainen kuvitus tarjoaa lukijalle oivalluksen elämyksiä, ja siitä pidimme lapseni kanssa paljon. Kirjan pariin voi palata yhä uudelleen, ja mielenkiinnolla odotan sarjan seuraavien osien julkaisemista.
Tästä satukirjasarjan aloitusosasta ovat kirjoittaneet myös Sara, Katja, Niina T. ja Mari A.
Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta!
Olen tästä innoissani, sillä tätä on nyt kiitelty paljon. Kokonaisuus vaikuttaa niin hienolta ja koelukijasikin hyvin vaikuttuneelta.
VastaaPoistaTämä on kyllä hyvin mielenkiintoinen uusi tuttavuus. Lapseni oli tosiaan vaikuttunut, ja saimme kirjasta mukavan keskustelun aikaiseksi.
PoistaOlisi kiva jossain vaiheessa kuulla, millaisia ajatuksia kirja teidän perheessänne herättää.