Siirry pääsisältöön

Iiro Küttner ja Ville Tietäväinen: Puiden tarinoita - Puuseppä

"Puiden hitaassa maailmassa ihmisen elämä on vain tuokion mitta. Vain jokunen ohihaviseva satokausi. Samasta syystä puiden tarinat, useimmat niistä, ovat meille liian pitkiä, liian hitaita, liian tapahtumaköyhiä koskaan kokonaan ymmärrettäviksi. Me emme ehdi kuulla niitä loppuun asti."
Iiro Küttner ja Ville Tietäväinen:
Puiden tarinoita - Puuseppä.
(Books North 2014)
30 sivua
Uuden Puiden tarinoita -satukirjasarjan ensimmäinen Puuseppä-niminen osa on kunnianosoitus puulle. Tarinan pääosassa on puuseppä, keisarin hovin ylimmäinen puutyömestari, jonka taidot ovat vertaansa vailla.
Keisarin puuseppää pidettiin kaikkialla maailman parhaana puuseppänä, kukaties parhaana, mitä koskaan oli nähty. Sanottiin, että hänen käsissään puu lakkasi olemasta puuta, hänen käsissään se muuttui kullaksi, arvostamisen arvoisiksi ajatuksiksi ja kauniiksi uniksi.
Ville Tietäväisen kuvitus
täydentää tarinaa hienosti.
Mutta sitten käy niin, että työn ilo katoaa. Keisari huomaa muutoksen, ja huolestuneena hän lupaa puusepälle, että tämä saa jättää linnojen kalustamisen alaisilleen ja keskittyä tekemään mitä haluaa niin kauan kuin haluaa. Puuseppä kerää verstaaseensa eri puulaleja ja sulkeutuu sinne tekemään töitä vuosikymmenien ajaksi.

Keisarille odotus on pitkä. Myöskään puusepälle työhön vihkiytyminen ei tuota vain iloa, vaan välttämättä hän myös menettää jotain syventyessään luovaan työhön, jonka hän taitaa. Lopulta työ on valmis - ainakin melkein - mutta täyttyvätkö puusepän tai keisarin odotukset?

Kirja alkaa hieman topeliaaniseen tapaan. Muutenkin kyseessä on perinteisen sadun elementtejä hyödyntävä kertomus: tarina tapahtuu epämääräisessä ajassa ja paikassa, siihen sisältyy opetus ja kokonaisuuden yllä leijuu satumainen hohde, kuin puiden välistä metsässä siivilöityvä valo.

Puuseppä on melankolisen kaunis satu. Aivan pienille lapsille satu ei välttämättä avaudu, mutta isommille lapsille teos tarjoaa ajattelemisen aihetta, ja monitasoisuus suo myös aikuiselle ammennettavaa. 11-vuotias lapseni luki kirjan yhdeltä istumalta ja piti tarinasta, jota hän luonnehti "surulliseksi, koskettavaksi ja opettavaiseksi". Kirjan opetuksesta ja teemoista päädyimme keskustelemaan yhdessä, kun olimme kirjan lukeneet. Tärkeäksi toteamukseksi nousi puusepän pojan lausahdus:
Ei saa rikkoa sellaista, mitä ei osaa itse rakentaa.
Ville Tietäväisen tummahko ja yksityiskohtainen kuvitus tarjoaa lukijalle oivalluksen elämyksiä, ja siitä pidimme lapseni kanssa paljon. Kirjan pariin voi palata yhä uudelleen, ja mielenkiinnolla odotan sarjan seuraavien osien julkaisemista.

Tästä satukirjasarjan aloitusosasta ovat kirjoittaneet myös SaraKatja, Niina T. ja Mari A.

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta!

Kommentit

  1. Olen tästä innoissani, sillä tätä on nyt kiitelty paljon. Kokonaisuus vaikuttaa niin hienolta ja koelukijasikin hyvin vaikuttuneelta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on kyllä hyvin mielenkiintoinen uusi tuttavuus. Lapseni oli tosiaan vaikuttunut, ja saimme kirjasta mukavan keskustelun aikaiseksi.
      Olisi kiva jossain vaiheessa kuulla, millaisia ajatuksia kirja teidän perheessänne herättää.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin

Kaikki mitä tarvitsin tai halusin oli kodin ja yhteisön näkökulmasta väärin. Siksi se kaikki oli pidettävä salassa. Olin lapsesta asti tottunut kätkemää omat tarpeeni, ja siihen oli aina liittynyt ahdistus, häpeä ja kylmä yksinäisyyden tunne. Noina vuosina ristiriita kasvoi niin valtavaksi, että halusin vain olla rauhassa. Samaa halusivat ystäväni. He pakenivat kodin sääntöjä, uhkailua ja väkivaltaa karkaamalla, ja minä lähdin heidän mukaansa. Kun lähdimme, meillä ei enää ollut kotia. Olimme yhteiskunnalle näkymättömiä ja yhteisön silmissä hylkiöitä, mutta meillä oli toisemme. Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin WSOY 2022 kansi Anna Makkonen 226 sivua Ujuni Ahmed on 3-vuotiaana Somaliasta Suomeen muuttanut musliminainen, joka avaa Elina Hirvosen kanssa kokemuksiaan ja elämäntarinaansa kirjassa Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin . Teos on tarkoitettu ensisijaisesti Ujuni Ahmedin kaltaisille, jotka kokevat olevansa vääränlaisia ja erilaisia

Tuuve Aro: Lihanleikkaaja

"Hän kosketti nenäänsä ja ajatteli että se oli hänet pettänyt. Hän kumartui ja asetti päänsä pölkylle. Kirvestä oli hankala pidellä mutta se osui kohteeseen nirhaisten nenänpäästä palan joka jäi ihosta roikkumaan." (Novellista Haju ) Tuuve Aro: Lihanleikkaaja (WSOY 2017) 153 sivua Tuuve Aron novellikokoelma Lihanleikkaaja  on tuttua Aroa: Vinksahtaneisuutta ja absurdiutta tarjoillaan lukijalle tiiviissä paketeissa. Arkisiin tilanteisiin sekoittuu mystisyyttä, joka jää paikoin mietityttämään pitkäksi aikaa. Kahdentoista novellin joukosta löytyy monenlaisia lukukokemuksia. Aloitusnovelli Suojatie  etenee varsin ennalta arvattavasti mutta päättyy kauniisti: Hetken verran kurjet pysyivät tiukasti muodossaan kuin yhteisen mielen liikuttamana, sitten aura jo hajosi ja muutti suuntaa. Kokoelman päättävä Kahdet kasvot  puolestaan on ilahduttava tarina Tomista, jonka elämän lähtökohdat eivät ole loistokkaat ja jolle arkea ovat asiat, joista nykytodellisuudessa nostettaisii