Siirry pääsisältöön

Iiro Küttner ja Ville Tietäväinen: Puiden tarinoita - Puuseppä

"Puiden hitaassa maailmassa ihmisen elämä on vain tuokion mitta. Vain jokunen ohihaviseva satokausi. Samasta syystä puiden tarinat, useimmat niistä, ovat meille liian pitkiä, liian hitaita, liian tapahtumaköyhiä koskaan kokonaan ymmärrettäviksi. Me emme ehdi kuulla niitä loppuun asti."
Iiro Küttner ja Ville Tietäväinen:
Puiden tarinoita - Puuseppä.
(Books North 2014)
30 sivua
Uuden Puiden tarinoita -satukirjasarjan ensimmäinen Puuseppä-niminen osa on kunnianosoitus puulle. Tarinan pääosassa on puuseppä, keisarin hovin ylimmäinen puutyömestari, jonka taidot ovat vertaansa vailla.
Keisarin puuseppää pidettiin kaikkialla maailman parhaana puuseppänä, kukaties parhaana, mitä koskaan oli nähty. Sanottiin, että hänen käsissään puu lakkasi olemasta puuta, hänen käsissään se muuttui kullaksi, arvostamisen arvoisiksi ajatuksiksi ja kauniiksi uniksi.
Ville Tietäväisen kuvitus
täydentää tarinaa hienosti.
Mutta sitten käy niin, että työn ilo katoaa. Keisari huomaa muutoksen, ja huolestuneena hän lupaa puusepälle, että tämä saa jättää linnojen kalustamisen alaisilleen ja keskittyä tekemään mitä haluaa niin kauan kuin haluaa. Puuseppä kerää verstaaseensa eri puulaleja ja sulkeutuu sinne tekemään töitä vuosikymmenien ajaksi.

Keisarille odotus on pitkä. Myöskään puusepälle työhön vihkiytyminen ei tuota vain iloa, vaan välttämättä hän myös menettää jotain syventyessään luovaan työhön, jonka hän taitaa. Lopulta työ on valmis - ainakin melkein - mutta täyttyvätkö puusepän tai keisarin odotukset?

Kirja alkaa hieman topeliaaniseen tapaan. Muutenkin kyseessä on perinteisen sadun elementtejä hyödyntävä kertomus: tarina tapahtuu epämääräisessä ajassa ja paikassa, siihen sisältyy opetus ja kokonaisuuden yllä leijuu satumainen hohde, kuin puiden välistä metsässä siivilöityvä valo.

Puuseppä on melankolisen kaunis satu. Aivan pienille lapsille satu ei välttämättä avaudu, mutta isommille lapsille teos tarjoaa ajattelemisen aihetta, ja monitasoisuus suo myös aikuiselle ammennettavaa. 11-vuotias lapseni luki kirjan yhdeltä istumalta ja piti tarinasta, jota hän luonnehti "surulliseksi, koskettavaksi ja opettavaiseksi". Kirjan opetuksesta ja teemoista päädyimme keskustelemaan yhdessä, kun olimme kirjan lukeneet. Tärkeäksi toteamukseksi nousi puusepän pojan lausahdus:
Ei saa rikkoa sellaista, mitä ei osaa itse rakentaa.
Ville Tietäväisen tummahko ja yksityiskohtainen kuvitus tarjoaa lukijalle oivalluksen elämyksiä, ja siitä pidimme lapseni kanssa paljon. Kirjan pariin voi palata yhä uudelleen, ja mielenkiinnolla odotan sarjan seuraavien osien julkaisemista.

Tästä satukirjasarjan aloitusosasta ovat kirjoittaneet myös SaraKatja, Niina T. ja Mari A.

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta!

Kommentit

  1. Olen tästä innoissani, sillä tätä on nyt kiitelty paljon. Kokonaisuus vaikuttaa niin hienolta ja koelukijasikin hyvin vaikuttuneelta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on kyllä hyvin mielenkiintoinen uusi tuttavuus. Lapseni oli tosiaan vaikuttunut, ja saimme kirjasta mukavan keskustelun aikaiseksi.
      Olisi kiva jossain vaiheessa kuulla, millaisia ajatuksia kirja teidän perheessänne herättää.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Haaste: kirjankansibingo

Haasteeseen osallistuvat saavat käyttää bingokuvaa omissa postauksissaan. Kesän ajalle on varmasti taas luvassa monenmoista haastetta, ja päätin minäkin - ensimmäistä kertaa muuten - kyhätä kokoon lukuhaasteen. Viime kesänä Le Masque Rouge -blogin Emilie emännöi kirjabingoa , ja siitä kehittelin edelleen kirjankansibingon. Bingorivejä täytetään lukemalla kirja, jonka kansikuva vastaa kutakin bingoruutua. Eli jos luetun kirjan kansikuvassa on lapsi, saa ruksata kyseisen lokeron. Bingo muodostuu vaakasuorasta, pystysuorasta tai vinottaisesta, kulmasta kulmaan ulottuvasta rivistä, jossa on viisi lokeroa. Samaa kirjaa ei voi käyttää useampaan lokeroon. Lokeroiden täyttämisessä saa käyttää omaa tulkintaa, kunhan ei vihreää lue punaiseksi. Haaste alkaa huomenna 15.5. ja päättyy 15.8. Elokuun loppuun mennessä toivon jonkinlaista bingokoontia, joka tulisi linkittää tämän postauksen kommentteihin. Bingoajien kesken arvotaan syyskuun alussa jonkinlainen kirjallinen palkinto. Koska tä...

Historiallista romantiikkaa 💓

Äänikirjakoosteessa on tarjolla historiallisia romaaneja: tämänkertaisessa kvartetissa kohdataan monenlaisia tunteita ja erilaisia ihmisiä erilaisissa ympäristöissä. 1700-luvun skotlantilaislinnasta siirrytään ensin parisataa vuotta ajassa eteenpäin mutta pysytään Skotlannissa. Sen jälkeen aika pysyy kuta kuinkin samana mutta maisema vaihtuu Petsamoon. Viimeisessä romaanissa taas liikutaan hieman pohjoiseen ja mennään ajassa hitusen verran taaksepäin. **********   Samassa ovi avautui koputtamatta. Tulija ei ollut palvelijatar eikä edes Charlotten äiti, vaan Fingal MacTorrian, joka marssi sisään naistenhuoneeseen kuin maailman luonnollisimpana asiana. – Täällä kaivataan kuulemma apua, mies sanoi. Kaisa Viitala: Klaanin vieraana Karisto 2024 kansi Timo Numminen äänikirjan lukija Emma Louhivuori kesto 15 t 32 min Kaisa Viitalan historiallinen romaani Klaanin vieraana  aloittaa Nummien kutsu -sarjan, joka sijoittuu 1700-luvulle. Päähenkilö on Agnes, lontoolaisperheen hellitty tytä...

Gianni Solla: Ystävyyden oppimäärä

Alkuvuosina yritin säilyttää sen vahvan tunteen, joka oli liittänyt minut Nicolasiin ja Teresaan. He olivat minulle nyt vielä välttämättömämpiä kuin silloin, koska he määrittivät, millainen halusin olla, syyn, miksi olin lähtenyt, ja ainoan syyn, miksi voisin palata. On piikkejä, jotka tekevät kipeää vasta silloin, kun niitä yrittää vetää ulos lihasta. Minun tapauksessani piikillä oli nuo kaksi nimeä. Gianni Solla: Ystävyyden oppimäärä Otava 2024 alkuteos Il ladro di quaderni  2023 suomentanut Helinä Kangas 248 sivua Ystävyyden oppimäärä on kertomus siitä, miten oppimattomasta sikopaimenesta tulee maineikas koomikko, jonka monologit viihdyttävät ihmisiä. Kaikki alkaa vuodesta 1942, kun pieneen Tora e Piccillin kylään Italiaan saapuu Mussolinin käskystä joukko juutalaisia peltotöihin. Heidän joukossaan on Nicolas, kaunis nuorukainen, jonka pahoinpitelyn osallistuu ontuva sikatilan poika Davide, romaanin minäkertoja.  Vaikka nuorukaisten välit eivät ole alkuun kovin lupaavat, he...