Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on huhtikuu, 2014.

Donna Tartt: Tikli

"Kaikki olisi ollut paremmin, jos äiti olisi jäänyt henkiin. Äiti kuitenkin kuoli, kun olin vielä lapsi. Kaikki, mitä minulle on sen jälkeen tapahtunut, on kokonaan omaa syytäni, mutta kun menetin äidin, menetin samalla näköyhteyden maamerkkiin, joka olisi saattanut johdattaa minut onnellisempaan paikkaan, miellyttävämpään elämään ihmisten joukkoon."
Donna Tarttin romaanin pääosassa on nuori Theodore Decker, joka menettää traagisesti äitinsä, jonka kanssa hän on asunut kahdestaan New Yorkissa. Äiti on ollut pojalle äärimmäisen tärkeä: kellonajat hän opetteli tietääkseen, milloin äiti tulee kotiin, ja myöhemmin Theo ajattelee, että äidin jälkeen kukaan ei ole rakastanut häntä niin paljon. Onnettomuutta seuraavat hyvää tarkoittavat toimenpiteet, joiden tarkoituksena on tukea kovia kokenutta 13-vuotiasta, mutta pojan oma kokemus on, että harva kuitenkaan ymmärtää hänen tuskansa syvyyttä.
Viikkokausia olin ollut jähmettyneisyyden ja sulkeutuneisuuden tilassa; nyt avasin suihkuss…

Matti Rautiainen: Lallin perintö

"Surmapaikka oli koluttu ylösalaisin ja paikalla oli edelleen vartiointi. Pimeällä kujalla, jota valaisi vain kaksi seiniin kiinnitettyä katuvalaisinta, oli edelleen poliisivartio."
Jyväskyläläisen Matti Rautiaisen esikoisteoksen päähenkilö on rikostutkija Lassi Lehtiö, joka passitetaan pikakomennuksella Italian Orvietoon selvittämään suomalaismiehen kuolemaa. Turkulainen Jarl Mäklin on ollut historian opiskelijoiden Italian-matkan toisena vetäjänä ja tullut tapetuksi. Surmatun kädestä löytyy paperilappu, jossa viitataan Pyhään Henrikiin, jonka talonpoika Lalli tappoi legendan mukaan Suomessa lähes tuhat vuotta sitten. Pian selviää muitakin viittauksia aikoja sitten tapahtuneeseen piispan tappoon, ja Lassi Lehtiön ystävättären, historian lehtori Riitan, tiedoille on pian kysyntää.

Italiassa tehty surma ei jää ainoaksi, vaan henkirikokset jatkuvat Suomessa. Kirjassa liikutaan Kuopiosta Helsingin kautta Iisalmeen, Turusta riennetään Lappeenrantaan. Tutut suomalaiset maisemat m…

Hanna Koljonen: Syliinvaellus Intiaan

"Minulle tämä 24 tuntia vuorokaudessa itsensä muiden vuoksi uhraava nainen oli ennenkaikkea osoitus siitä, että rakkautta oli todella olemassa. Täydellistä, ehdotonta rakkautta."
Hanna Koljonen kertoo esikoisteoksessaan Syliinvaellus Intiaan paitsi matkasta Intiaan, myös matkasta omaan itseen. Tarina on tosi, sillä Hanna Koljonen kertoo siinä itsestään ja henkisestä tiestään värikylläisin kuvin ja itseironisin maustein.

Sarjakuvantekijä kertoo olleensa aina jonkinlainen etsijä. Hän toteaa tutustuneensa niin hindulaisuuteen kuin shamanismiin, mutta:
En koskaan voinut hyväksyä ajatusta Yhdestä Ainoasta Oikeasta Uskonnosta. Viimein koittaa käänteentekevä hetki Helsingissä.
2 päivää myöhemmin kävelin kohti Helsingin Kaapelitehdasta, koska olin kuullut että joku hullu hyväntekijänainen Intiasta aikoi halata siellä ihmisiä koko yön. Halaamisen hetki on pysäyttävä:
Se oli Täydellisyys.
Ikuisuus.
Kaikki, ja ei mitään. Kaapelitehtaalta alkaa prosessi, joka vie Koljosen lopulta Intiaa…

Upea päivä Helsingissä

Pääsin eilen viettämään Helsingissä muutaman tunnin ihan omaa aikaa, ja käytin tuon ajan hyödykseni tehokkaasti. Ensin suuntasin Ateneumiin Tove Janssonin näyttelyä katsomaan.


Täytyy myöntää, että hämmästyin sitä, kuinka monipuolinen, lahjakas ja tuottelias kuvataiteilija Tove Jansson on ollut. Oli todella mielenkiintoista tutustua hänen tuotantoonsa, sillä se tuntuu kertovan hänestä myös ihmisenä hyvin paljon.


Olen säästänyt Tuula Karjalaisen Janssonista kirjoittamaa kirjaa ensi syksyyn, mutta nyt tuntuu, että näyttelystä olisi varmaan saanut irti enemmän, jos kirja olisi tullut luettua ensin. Näyttelyesitteestä ja näyttelytilojen tiedoista toki sai ensiapua tiedonnälkään.


Ateneumista suuntasin Akateemiseen kirjakauppaan, jonne odotettiin saapuvaksi Jhumpa Lahiria. Ostin pokkarina hänen teoksensa Kaima, vaikka myös uutuusteos Tulvaniitty olisi ollut tarjolla. Sitä en kuitenkaan raaskinut nyt ostaa, koska hinta oli melko korkea.


Kirjailija Miina Supinen haastatteli Lahiria, joka kerto…

Haltiakuusen alla. Suomalaisia kirjailijakoteja

"Keskellä Kuopiota kauniissa korttelimuseossa on esillä Minna Canthin kuuluisa salonki, jossa kirjailija loi lähes koko kirjallisen tuotantonsa, johti kauppaliikettään ja suurta perhettään ja seurusteli lukuisten vieraidensa kanssa. Voi sanoa, että Minna Canthin salongissa tehtiin historiaa: siellä käytyjen keskustelujen ja tehtyjen suunnitelmien ansiosta syntyi monta kaunokirjallista teosta, kehitettiin tyttöjen koulutusta, parannettiin naisten ja köyhien asemaa sekä otettiin rohkeasti esille vaikeitakin ongelmia."
Haltiakuusen alla on jo ensisilmäyksellä kaunis kirja. Kirjan nimi on viehättävä ja etukannen kuva, jossa on Aino Kallaksen Tammin talo Hiidenmaalla, on kaunis. Kun kirjan avaa, vaikutelma vain vahvistuu. Runsas kuvitus täydentää kirjan tekstejä hienolla tavalla ja herättää halun päästä näkemään kirjassa kuvattuja paikkoja vaikkapa kesän lomamatkalla.

Kirjaa lukiessani tajusin, kuinka vähän olen suomalaisista kirjailijakodeista tiennyt. En esimerkiksi ollut lainka…

Vuosi kuvina: huhtikuu

Ihana, ihana kevät on täällä! Lunta ei näy enää missään ja välillä on niin lämmin, että kevyempi vaatekerta riittää ulkoilussa vallan hyvin.

Pihamme omenapuissa on suuret silmut, mutta vihreää ei vielä näy. Silmujen puhkeamisen odottaminen onkin aina yhtä jännittävää!
Odottelin sipulikukkien nousemista kukkapenkistä, mutta joku oli ehtinyt ensin: löysin kukkaloiston sijaan penkistä kuoppia ja sipulikukkien kuoria silppuna. :( Onneksi toisessa kukkapenkissä näyttää lupaavammalta, sillä krookus jo kukkii ja tulppaanien alkuja on näkyvissä.

Mervi Heikkilä & Jussi Matilainen: Kummajaisten kylä

"Silloin näin sen: hänen ihonsa ei ollut niin kuin tavallisten ihmisten, vaan se oli kiveä. Silmätkin olivat oudonpuoleiset, kuin kiiltävää katinkultaa. Ja suipot pikku kissankorvat pilkottivat hiusten seasta."
Mervi Heikkilän ja Jussi Matilaisen nuortenkirjassa Kummajaisten kylä seikkailevat tavalliset viides-kuudesluokkalaiset tytöt ja pojat. Niko, Aino, Sampo, Karri, Otto, Omppu ja Riku asuvat Korpikylässä, Sara puolestaan lomailee siellä etiäisiä saavan Miina-mummonsa luona. Lapsilla on tavallisia ikäistensä iloja ja suruja: kavereita, kiinnostusta vastakkaista sukupuolta kohtaan, ikäviä opettajia, perhesuhteiden muutoksia...

Kirja koostuu viidestätoista tarinasta, joissa nuoret kokevat seikkailuja erilaisissa kokoonpanoissa. Arkea värittävät mystiset vivahteet, kun eräällä ullakolla nähdään kaksi ruumista tai kun akvaariokalat katoavat kummallisesti erikoisen vierailijan jälkeen. Tarinoissa näkyvät myös vuodenkiertoon liittyvät tapahtumat: uudenvuodenyönä nähdään naisia…

Laura Lähteenmäki: Ikkunat yöhön

"Jokin ajoi häntä. Se istui rinnan päällä ja hievahti vain hieman, kun hän liikkui. Lakanat kahisivat, Niityn lakanat ja hänen omansa, Tampereelta tuodut. Niiden päärmeissä kuulsivat hänen nimikirjaimensa ja vaivalla tehdyt pitsit."
Laura Lähteenmäen romaanin Ikkunat yöhön päähenkilöt ovat naisia. Tarinaa kerrotaan pääasiassa Elsin, Hannan, Astan ja Teresan näkökulmista, ja miehet saavat tyytyä sivurooleihin. Miehistä oman näkökulmansa saa kuuluviin vain Jukka, jolla on tärkeä tehtävä tapahtumien kulussa.

Elsi on sodanjälkeisessä ajassa Niityn nuori emäntä. Tiuhaan tahtiin syntyneitä lapsia on kolme, eikä Elsi saa nukuttua öisin. Valo ja värit ovat kadonneet, on vain joku hatara muisto onnellisuudesta, jota joskus tunsi.
Hän olisi halunnut raapia valon esiin mutta ei tiennyt minne olisi iskenyt kyntensä. Nykyajassa Hanna tulee poikansa Niklaksen kanssa Niittyyn, äitinsä kotitaloon, viikonloppuisin ja lomilla. Siellä hän pääsee irti työasioista ja kodin ongelmista. Niittyä ha…

Tanja Kaarlela: Menneen talven lumi

"-Jos sitä olisi järkevä, niin saman tekisi kuin Lampiset. Tällä menolla kylältä saa kohta katkaista sähköt kokonaan. Ei olisi uskonut vielä kymmenen vuotta sitten, kuului joku kyläläisistä sanovan."
Tanja Kaarlelan nuortenromaani sijoittuu kuvitteelliseen Leivonkylään, joka autioutuu hyvää vauhtia. Koulu on suljettu, kauppa-auto ei enää kulje ja palveluiden perässä on mentävä Hakomäen keskustaan. Heti kirjan alussa joukko kyläläisiä kokoontuu seuraamaan muuttoauton lähtöä:
Se vei mukanaan Lampisen perheen ja jätti jälkeensä hiljaisen omakotitalon, jonka ovessa riippui suuri munalukko. Pieneksi kutistuneessa kylässä asuu Mari, tavallinen nuori, jonka ystävä on Henna. Toisaalta oma kotiseutu on tytöille rakas, toisaalta kylän pienuus ahdistaa. Tekemistä ei oikein ole ja Hakomäen keskustaan ei noin vain pääse:
- Täältä ei tosiaankaan lähdetä mihinkään, ellei satu saamaan sydänkohtausta. Silloinkin voi kestää hetken, ennen kuin kyyti saapuu, Henna sanoi. Pian kylällä alkaa liik…

Markus Zusak: Kirjavaras

"Paras kuitenkin ehättää myöntämään, että ensimmäisen kirjan jälkeen tuli melkoinen tauko ennen toisen kirjan varastamista. Lisäksi kannattaa muistaa, että ensimmäinen varastettiin lumesta, toinen tulesta. Unohtamatta sitä, että tyttö sai kirjoja myös lahjaksi. Kaikkiaan hän omisti neljätoista, mutta hänen omasta mielestään hänen tarinansa muodostui pääasiassa kymmenestä."
Kirjavaras on ollut viime aikoina vahvasti esillä blogeissa, sillä tämän kuun alussa tuli ensi-iltaan kirjan pohjalta tehty elokuva. Minun hyllyssäni romaani on lojunut jo jonkun aikaa, ja ajattelin, että siihen on hyvä tarttua nyt, kun elokuvakin on juuri ilmestynyt. Jossain lukemisen vaiheessa ajattelin, että en ehkä halua katsoa elokuvaa, koska koin jo kirjankin niin surulliseksi. Mutta sitten mieli muuttui, ja nyt tuntuu, että kirjan tapahtumien näkeminen valkokankaalla sittenkin kiinnostaa.

Kirjavarkaan päähenkilö on nuori tyttö, Liesel, joka on tarinan alussa junassa äitinsä ja veljensä kanssa. Äidin p…

Terhi Rannela: Punaisten kyynelten talo

"En ajattele mitään, vaikka minun pitäisi ajatella päivän aikana tekemiäni rikkeitä illan itsekritiikki- ja kritiikkikokousta varten. Minun pitäisi tunnustaa, että ajattelin isää ja Käärmekuninkaan vaimoa. Että muistelin televisiota niin haikeasti. Vallankumous ei voi toteutua, ellen puhdista ajatuksiani. Menneiden muisteleminen on ehdottomasti kielletty."
En voi sanoa nauttineeni Punaisten kyynelten talon lukemisesta. Romaani sai minut paikoin suorastaan voimaan pahoin, sillä en ole koskaan ollut raakojen väkivaltakuvausten ystävä. Olisikin ehkä ollut helpompaa kääntää koko kirjalle selkä, niin kuin muutenkin on helppo sulkea silmät epäoikeudenmukaisuuksilta, joita maailma on pullollaan. Olisi helppo ohittaa uutisten tiedot punakhmerien tekemistä hirmuteoista olankohautuksella. Mutta vaikka Kambodžan veriseen historiaan tutustuminen tuntui lukiessa pahalta, on mielestäni hyvä, että kaunokirjallisuus nostaa esiin myös kauheita asioita.

Tarina alkaa "vuonna nolla", …

Tiina Hietikko-Hautala: Aaveiden Pohjanmaa

"Kartanon vaiheista voisi kirjoittaa jännityskertomuksen. Sen värikkääseen menneisyyteen heijastuvat niin historiamme merkkipaalut kuin ihmiselon kirjokin iloineen, suruineen ja traagisine käänteineen. Tuhannet kohtalot nivoutuvat talon tarinaan, eikä siksi olekaan yllätys, että paikka tunnetaan myös lukuisista kummituksistaan. Aaveet ja historia kulkevat käsi kädessä." (Grönvikin kartano, Mustasaari)
Aaveiden Pohjanmaa - kummitustarinoita mailta ja meriltä -teokseen on koottu aavetarinoita ja aavemaisia legendoja Pohjanmaalta. "Aaveisiin ei tarvitse uskoa nauttiakseen kummitustarinoista. Aavetarinat kiehtovatkin ehkä juuri siksi, että ne horjuttavat arkista maailmankuvaamme", todetaan kirjan alkusanoissa. Kummitustarinoista kiinnostuneelle teos tarjoaa kymmenen erilaista tarinaa, jotka sijoittuvat esimerkiksi Seinäjoelle, Pietarsaareen, Vöyriin ja Ilmajoelle.

Mielenkiintoista teoksessa on se, että tarinat sijoittuvat olemassa oleviin paikkoihin. Esimerkiksi Vaasass…

Tove Jansson: Nukkekaappi

"Portaat olivat leveät ja katto oli tavattoman korkealla, miltei kuin kirkossa. Siellä ylhäällä tornirakennelman alla risteili monijäseninen puupalkkikuvio. Ilta oli lämmin ja kuistin koko pituudelta olivat ikkunat auki ja sumu leijaili sisään tyhjien pöytien yli."
(Novellista White Lady.)
Tove Janssonin novellikokoelma Nukkekaappi muodostuu kahdestatoista novellista. Tarinoissa tavataan esimerkiksi apina ja kuvanveistäjä, kadonnut käsitys ajasta ja havaijipaitainen Frans, jolla on lei kaulassa.

Kokoelman niminovelli Nukkekaappi on mielestäni yksi kiinnostavimmista. Siinä Erik ja Alexander jäävät eläkkeelle ja huomaavat, että on hankalaa olla yhdessä päiväkausia tekemättä mitään. Alexander alkaa täyttää tyhjää tilaa ryhtymällä rakentamaan nukkekaappia pienine kalusteineen. Projekti vie kodista yhä enemmän tilaa ja Erik jää sivuun, ellei Alexander välillä anna hänelle jotain pientä puuhaa, jota tehdessään hän voi auttaa nukkekaapin rakentamisessa. Sitten paikalle pitää kutsua…

Andrew Taylor: Kirjat jotka muuttivat maailmaa

"Raamatun vaikutusta on vaikea liioitella. Vanha testamentti muodostaa juutalaisuuden ja juutalaisen identiteetin ytimen; Uusi testamentti on kristinuskon keskeisin teksti sekä yli kahdentuhannen vuoden ajan länsimaiden historian, yhteiskunnan ja kulttuurin pohjana toimineen uskonjärjestelmän perusta."


Andrew Taylor esittelee teoksessaan viisikymmentä kirjaa, jotka ovat hänen mukaansa muuttaneet maailmaa. Kirjan Johdanto-luvussa hän puolustaa tekemiään valintojalla toteamalla, että monen mielestä esimerkiksi Thomas Moren Utopia kuuluisi teokseen, mutta sitä ei kuitenkaan löydy. Miksi?
Vastauksena on, että jokainen luettelo on subjektiivinen. Nämä kirjat ovat omilla tavoillaan muuttaneet minun maailmaani - mutta uskon, että niiden voidaan osoittaa muuttaneen maailmaa tavalla tai toisella myös miljoonien muiden kohdalla. Taylor esitteleekin kirjassaan teoksia, jotka eittämättä kuuluvat maailmaa muuttaneiden kirjojen listalle. Esimerkiksi Raamatun (100-luku eKr. - 100-luku jKr.…

Katariina Vuori ja Jonna Pulkkinen: Kourallinen tabuja

"Koko ajan itsemurha houkutteli ja vikitteli minua, sen avulla pääsisin eroon musertavasta olosta. Kukaan ei minua enää tarvinnut, eikä minulla tuntunut olevan mitään merkitystä muille ihmisille." (Mies, 51.)
"On vain yksi tapa tulla tähän maailmaan, mutta monta tapaa lähteä. Joka vuosi lähes tuhat suomalaista tekee itsemurhan", kertovat Katariina Vuori ja Jonna Pulkkinen kirjansa alkusanoissa. Heidän mukaansa vakavia itsemurha-ajatuksia on jopa joka kymmenennellä suomalaisella. Aihe on siis tärkeä. Vuoren ja Pulkkisen kirjassa ääneen pääsevät itsemurhaa yrittäneet ja itsemurhan tehneiden läheiset.

Itsemurhaa yrittäneiden kertomukset ovat äärettömän surullisia. Itsemurhayrityksiä voi olla useita, ja niiden taustalta löytyy koulukiusaamista, ihmissuhdeongelmia, mielenterveysongelmia, yksinäisyyttä, rahahuolia... On ollut hätähuutoja ja avunpyyntöjä, joita kukaan ei ole kuullut. Itsemurhan yrityskin on saattanut olla hätähuuto, kun millään muulla tavoin ei ole saanut…

Helen Fielding: Mad about The Boy

"Sunnuntaina 6. tammikuuta 2013
Twitter-seuraajia 649 (tekee mieli twiitata niille kadonneille seuraajille: Miksi? Miksi?"
Bridget Jones on todellakin täällä jälleen. Vuonna 1998 julkaistiin Bridget Jonesin päiväkirjat suomeksi nimellä Bridget Jones: Elämäni sinkkuna ja heti seuraavana vuonna jatko-osa Bridget Jones: Elämä jatkuu. Nyt Bridgetin päiväkirjat saavat jatkoa, ja meno jatkuu yhtä hulvattomana kuin ennenkin. Bridgetistä on tullut leski ja hänellä on kaksi lasta. Suru miehen menetyksestä on alkanut väistyä taka-alalle, ja Bridget huomaa kaipaavansa jälleen miestä elämäänsä. Edellisistä päiväkirjoista tuttua on painontarkkailu ja alkoholin kulutuksen seuraaminen, uutta on se, että Bridget on Twitterissä. Siellä hän sirkuttaa ja oppii sosiaalisen median palvelusta jotain tärkeää: "Älä twiittaa humalassa."

Viisikymppisenä ja vuosien yksinolon jälkeen ei ole aivan helppoa palata markkinoille. Bridget alkaa opetella uudelleen deittailusääntöjä ja huomaa, että mi…

Maria Autio: Varjopuutarha

"Mutta aina minä narahdin. Vaikka outoudelleni ei olisi ollut nimeä, erotuin joka tapauksessa. Ympärilläni leijui aura, jonka muut näkivät, mutta minä en. Se sai heidät kavahtamaan, kummeksumaan ja kiertämään kauempaa. Pahimmillaan inhoamaan ja vihaamaan."
Nuortenkirja Varjopuutarha on sydämeen käyvä kertomus lievästi autistisesta Pihlasta. Pihla on lukiota käyvä nuori, joka toisten ikäistensä tavoin haluaisi kuulua joukkoon mutta erilaisuutensa takia on jollain tapaa erillinen, usein myös yksinäinen.

Jo päiväkodissa huomataan, että Pihlassa on jotain kummallista. Peruskoulussa hän päätyy erityisluokalle sermien taakse, omaan "majaansa". Hyvää tarkoittava tukitoimenpide ei Pihlan silmissä näyttäydy vain myönteisenä seikkana:
Minun maineeni levisi erityisoppilaana, jolla oli oma avustaja. Taneli oli kuin kaksimetrinen huutomerkki, joka ei voinut jäädä keneltäkään huomaamatta. Koulu-uran alussa Pihlan ystäväksi ilmaantuu Matja, joka myös kokee erilaisuutta mutta ryht…

Reetta Meriläinen ja Johanna Pentikäinen: Lautasellinen iloa

"Kun isä kantoi illalla tupaan pitkiä koivuhalkoja ja teki männynoksista uuniluudan, alkoi odotus. Äiti nosteli esiin leivontakalut ja pyysi minua hakemaan taikinajuuren vintiltä. Juuren päälle hän kaatoi hieman vettä ja jauhoja." (Hannu-Pekka Björkman: Leipäpäivä.)
Sinisen linnan kirjastosta bongasin vinkin tästä kiinnostavasta kirjallisesta keittokirjasta, joka kantaa nimeä Lautasellinen iloa. Nimivalinta on varsin onnistunut, sillä kirjasta jää jotenkin kovin iloinen mieli: teos on värikäs ja kiva katsella,  eivätkä nuo kuvassa näkyvät, kirjan reseptin mukaan leivotut suklaahullun supermuffinitkaan saaneet suupieliä kääntymään alaspäin, päinvastoin!

Kirjallisen keittokirjasta tekevät kaunokirjalliset tekstit. Monessa tekstissä nousevat esille lapsuuden suloiset makumuistot: Esimerkiksi Hannu-Pekka Björkman muistelee viehättävässä tekstissään Leipäpäivä sitä, miten hänen lapsuudessaan äiti leipoi leipää. Pojan tärkeä tehtävä oli käydä viemässä lämpimiä leipiä naapureihin. L…

Haastevastaus: Kirja ja kohtaaminen

Leena Lumi haastoi minut kertomaan kirjasta, joka on ollut minulle tärkeä tapaaminen. Alun perin haasteen on ideoinut Opuscolo. Kiitos haasteesta, tässä tuo kohtaaminen:

Sain 7-vuotissyntymäpäivänäni lahjaksi Anni Polvan kirjan Tiina, josta muodostui minulle todella tärkeä. Kun itse olin ujohko, hiljainen ja syrjäänvetäytyvä lukutoukka, oli Tiina jotain aivan muuta. Hän oli reipas, menevä, hieman kapinallinenkin. Tiinan paras ystävä oli naapurin Juha, ja minusta oli todella hienoa, että tytön paras kaveri oli poika.

Luulen, että Tiina vaikutti minuun lapsena todella paljon. Hän oli oikeudenmukainen ja hyväsydäminen, ja sellainen halusin minäkin hänen laillaan olla. Kovaa kolkuttava omatunto oli tuttu niin Tiinalle kuin minullekin.

Tunnistin Tiinassa myös halua rikkoa rajoja ja olla jotain muuta kuin perinteisen kiltti tyttö: rohkea ja puolensapitävä. Tiina esikuvanani opettelin minäkin rohkeutta ja puolieni pitämistä. Aivan ylilyönneittä en tästä selvinnyt, sillä joskus käyttelin sana…

Zadie Smith: Risteymiä

"Kas vain: oikeanpuoleinen aita vetelee viimeisiään. Kerrostalon muratti tunkeutuu raoista ja tukahduttaa kaiken mitä Michel yrittää kasvattaa, lukuun ottamatta omenapuuta, joka kasvaa omin avuin heistä kenestäkään piittaamatta."
Kun otin esiin Zadie Smithin teoksen, huomasin etukansiliepeestä, että Smith on kirjoittanut myös kirjan Valkoiset hampaat. Siinä on taas yksi kirja, joka kuulostaa etäisesti tutulta mutta jota en muista. Onneksi nykyään voin blogini ansiosta tarkastaa, onko joku kirja luettu vai ei! Valkoisista hampaista en sen sijaan ole edelleenkään varma, mutta jatkossa tiedän, että Risteymiä-romaanin olen lukenut.

Risteymiä on erikoinen romaani, joka sijoittuu Lontooseen. Erikoisen romaanista tekee se, että se on jotenkin tajunnanvirtamainen ja iloittelevan hyppelevä. Välillä en ole varma, olenko pysynyt aivan täysin perillä tapahtumien kulussa, mutta sitten totean, että ei sillä ole niin suurta väliäkään. Tärkeintä on tunnelma.

Kirja muodostuu luvuista Vierailu…

Haastevastauksia

Omppu haastoi minut kertomaan itsestäni ja vastaamaan kysymyksiinsä - kiitos haasteesta! Tästä lähtee:

Ensin 11 asiaa minusta:
Sairastan kroonista matkakuumetta. Nyt odotan innolla kesän Ranskan-matkaa ja haaveilen koko ajan uusista reissuista.Viihdyn yksin.Olen leijonaemo.Joskus olen tavattoman kärsimätön.Kun kiinnostun jostain asiasta, yritän hankkia siitä tietoa mahdollisimman paljon. Toisaalta kuitenkin olen oppinut, että toisinaan tieto tosiaan lisää tuskaa.Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän huomaan kaipaavani ja tarvitsevani luontoa.Olen huomannut, että omalla asenteella voi vaikuttaa paljon siihen, miltä asiat tuntuvat.Osaan olla raivostuttavan ihastuttavan itsepäinen.Pidän autourheilusta.Katson televisiota todella vähän ja valikoin tarkoin, mitä katson. Kesän 2012 vietin käytännössä kokonaan ilman televisiota, ja se oli minusta virkistävää.Haluaisin Savonlinnan oopperajuhlille.
Sitten vastaukseni Ompun kysymyksiin:
Jos sinulla olisi taikasauva, minkä asian muuttaisit maailmassa?…

Suvi Valli: Ohijuoksija

Suvi Vallin runokokoelma Ohijuoksija ei kuulu helposti lähestyttävien runokokoelmien joukkoon. Ainakin minä koin monen runon jälkeen hämmennystä, koska en oikein tiennyt, ymmärsinkö. Mutta kohtasin myös runoja, joista syntyi selkeitä oivalluksia ja mielikuvia. Niiden myötä koin, ettei kaikkea tarvitsekaan ymmärtää - riittää, kun jotkut runot herättävät ajatuksia. Yksi kuvaksi mielessäni herännyt runo on Christkindlesmarkt:
Puunuket kiertyvät ympärille, korkkiruuvit kristallikupit porot kynttiläsarvet,
herneillä täytetyt
                            eläimet viinituvassa hehkuvat
suut rouhivat mantelit                  bratwurstit poskilihat, savu kiemurtaa nuken-- Näen mielessäni saksalaiset joulumarkkinat, ja ajatus saa mielen hehkuviinin lämpimäksi. Muutenkin Saksa näkyy runoissa voimakkaasti. Monessa runossa käytetään saksan kieltä, ja lopussa on selityksiä, mitä vieraskieliset tai muut sanat tarkoittavat.

Saksaan on viittauksia myös kokoelman osassa nimeltä Kleine Anni. Runon puhuj…

Slavenka Drakulić: Aivan kuin minua ei olisi

"Sitten S.:n elämä muuttui toiseksi. Oudoksi. Tai ehkä käsittämättömäksi. S. makaa sairaalavuoteessa Tukholmassa, eikä vieläkään tiedä, miksi asiaa nimittäisi, vaikka tietää, että sille on olemassa sana. Se sana on sota. Mutta sota on hänelle vain yleinen nimittäjä, kollektiivinen sana monille yksittäisille kohtaloille."
Slavenka Drakulić on kirjoittanut romaanin eurooppalaisen lähihistorian suuresta kauheudesta, Balkanin sodasta. Romaani alkaa maaliskuusta (tai ilmeisesti kyseessä on suomennosvirhe ja ollaan helmikuussa) 1993, kun päähenkilö S. maksaa tukholmalaisessa sairaalassa synnytettyään juuri lapsen. Lapsi on S.:n mielessä tunkeilija, sairaus, taakka, kasvain. Lapsi on kuin kaikkien koettujen kauheuksien symboli, josta S. haluaa vain päästä eroon.

Tukholmasta siirrytään ajassa lähes vuosi taaksepäin Bosniaan, B:n kylään. Sieltä opettajana toimiva S. viedään monen muun tavoin linja-autolla voimistelusaliin odottamaan jotain, josta ei ole tietoa. Selvää on vain se, että …