Kirjakaapin kummitus

"Kadehdin islantilaisilta heidän taitoaan olla kaikessa maailman parhaita ja ottaa kehut vastaan välittömästi hymyillen. Olen kateellinen, koska en itse pysty siihen. Maailman parhaaksi pyrkiminen ei ole helppoa, kun on henkisesti kotoisin Kanta-Hämeestä ja fyysisiltä ominaisuuksiltaan Karjalasta."
Yksi lukemisen sivuvaikutuksia on se, että ennakkoluulot ja kummalliset käsitykset karisevat. Minulla on ollut käsitys Islannista maana, jossa on pahaa ruokaa ja kamalan kallista (nämä tiedot omaksuin ystävältäni, joka kävi Islannissa joskus vuonna kolme). Mielikuva puuttomasta saaresta jäätiköineen ja vinhasti puhaltavine tuulineen ei ole myöskään houkutellut. En ole ymmärtänyt, miksi suomalainen lähtisi palelemaan keskelle hyistä merta, kun kotonakin on aivan riittävän kylmä. Olen ajatellut pientä maata yhtenä kotimaamme sisarena, joka ei ole liiemmin kiinnostanut tai herättänyt tunteita.

Vaan jopas alkoi kiinnostaa, kun Satu Rämön kirjan luin. Islantilainen voittaa aina - Elämä…

"Ensin hän kuitenkin ottaisi filmin viimeisen kuvan. Jumalauta, hän ottaisi kuvan, joka todistaisi kuinka törkeästi, suorastaan häpeällisesti, Leif oli käyttäytynyt. Hiljaa hän onki kameran laukusta, jätti säädöt ennalleen, vaihtoi salamaa ja painoi. Välähdyksen johdosta Leif ponnahti istumaan ja tuijotti raivoissaan Leoa, joka kaikessa rauhassa kelasi filmiä alkuun Ninnin nauraa kujertaessa ja avatessa vyötään."
Hanne-Vibeke Holstin romaani Mitä he toisilleen tekivät liikuu useissa aikatasoissa ja kertoo kaikkiaan neljän sukupolven tarinaa. Tärkeä ajankohta on syyskuu 2011, kun Berliinin oopperan taiteellinen johtaja Helena valmistautuu vastaanottamaan palkinnon oopperaesityksestä, joka on rikkonut uskonnollisia tabuja:
Niin ennalta-arvaamaton kuin ammattini onkin, odotettavissa on kaiken järjen mukaan hyvä joskin ehkä hiukan raskas päivä. Sillä tämä on se päivä, kun vastaanotan liittotasavallan kanslerin kädestä saksalaisten tiedotusvälineiden Demokratiapalkinnon siksi, et…

"Mietin, voiko elämän arvoa mitata hautajaisvieraiden lukumäärällä. Että mitä enemmän saattajia, sen täydemmän elämän on elänyt. Millaisen elämän itse saisin eletyksi? Pitäisikö minun hautajaisiini hakea puisto-osastolta kaikki kantajat? Voisiko synkät virret estää? Onko mahdollista lukea jotain muuta kuin Raamattua? Ja jos ei ole, voisiko sieltä plokata jonkin valoisan kohdan?"
Kari Hotakaisen pienoisromaanin Kantaja minäkertoja ja päähenkilö on Timo Kallio, "tosikko nyhverö", joka on jämähtänyt aikanaan paikalleen ja on tavallaan sinne vuosien taakse myös jäänyt, itseltäänkin kadoksiin. Elämä on kuitenkin kulkenut kulkuaan, vaikka yksi kulkija on jäänyt ikään kuin sivuun katselemaan, miten muut opiskelevat, perustavat perheen, etenevät urallaan. Timo, filosofian maisteri, päätyy pätkätöiden jälkeen seurakuntayhtymän määräaikaiseksi puistotyöntekijäksi.

Työpaikallaan Timo kohtaa elämän päätepisteen usein ja monella tavalla. On niitä vainajia, joiden saattoväki ei …

"Nao ei ole kehdossa yksin. Joku hengittää sen sisällä, aivan hänen lähellään ja samassa rytmissä hänen kanssaan. Sellaisen ei pitäisi olla mahdollista. Kehdot ovat henkilökohtaisia ja tarkkaan vain yhdelle mitoitettuja leposijoja, joihin asettaudutaan pimeyden ajaksi. Obaa on sanonut, että painajaisissa kaikki on mahdollista. Nao ei tiedä, mitä sana painajainen tarkoittaa, mutta tapa, jolla Obaa sen sanoo, saa Naon ihon pienille paukamille."
Sami Hilvon novellista Kehdosta hautaan
Valkoiset varpaat -kauhutarinakokoelman avaa järisyttävästi Virpi Hämeen-Anttilan novelli Suljettu osasto, joka sijoittuu tavalliseen kirjastoon. Tai ainakin kirjasto vaikuttaa hyvin tavalliselta: muuttotappioisessa kunnassa kirjasto huolehtii tärkeästä kulttuuritehtävästä. Uusi johtaja aiheuttaa jännitteitä syystä, joka selviää myöhemmin - ja silloin astuu kauhun elementti mukaan kuvaan. Kirjastoon on piilotettu osasto, jonka sulkemiselle on syynsä, mutta uusi johtaja haluaa osaston esiin ja lähin…

Taapero nukkui huonosti yön, eikä itku ollut kaukana, kun tuo elämäni valo avasi silmänsä ammolleen kello 5.40. Väsytti armottomasti eikä mielikään ollut virkein mahdollinen. Haukotellen vein lapsen päivähoitoon ja päätin ennen työpäivän alkua käväistä kirjakaupassa, kun en eilen, virallisena Kirjan ja ruusun päivänä, ostoksille ehtinyt. 
Lähtökohdat päivälle eivät siis olleet parhaat mahdolliset. Kaupungille päästyäni huomasin, että kirjakauppa ei vielä ollutkaan auki. Kipakassa tuulessa värjötteleminen ei houkutellut, joten menin läheiseen kahvilaan odottelemaan. Päivän lehteä rauhassa lueskellessa ja kahvia siemaillessa alkoi mieliala yllättäen kääntyä nousuun, ja lopulta ihmettelin, miksei rauhallinen kahvituokio kaupungilla ole aiemmin kuulunut päiväohjelmaani edes vaikka kerran vuodessa. Ennemminkin olen kulkenut samaa rataa kotoa lapsen hoitopaikan kautta töihin ja iltapäivällä sama rata toisinpäin, joskus välissä kiireinen kauppareissu.

Kahviteltuani pääsin kirjakauppaan ja hämm…

Ylihuomenna torstaina vietetään Kirjan ja ruusun päivää. Kirjaostoksille kuluttajia kannustetaan nimikkoteoksen avulla: vähintään viidentoista euron kirjaostoksen tekevä saa kaupanpäälliseksi Kari Hotakaisen teoksen Kantaja, jota on saatavilla vain torstaista lauantaihin saakka.

Mitäs kirjakaupasta kannattaisi sitten ostaa? Tässä muutama vinkki hyväksi havaituista melko uusista teoksista:

Joni Skiftesvikin Valkoinen Toyota vei vaimoni on omaelämäkerrallinen romaani, jolle ehdottomasti toivoisin paljon lukijoita. Tarina on kaunis ja koskettava, täynnä elettyä elämää.Sadie Jonesin Ehkä rakkaus oli totta tarjoaa viihdyttäviä lukuhetkiä lontoolaisessa teatterimaailmassa. Teemoina on esimerkiksi rakkautta ja ystävyyttä - siinä lienee riittävästi perusteluja.Louise Doughtyn Kielletyn hedelmän kuja on niin ikään teos, jolle toivoisin enemmän huomiota. Vaikuttava jännitysnäytelmä vie pohtimaan ainakin totuutta ja oikeusjärjestelmää.Nuorille lukijoille suosittelen esikoiskirjailija Iida Sammal…

"Sonny istui pimeässä nurkassa seinää vasten. Johannes ei erottanut hänen kasvojaan. Aikaa oli enää vähän, hetken päästä sellit lukittaisiin yöksi. Johannes veti henkeä, sillä nyt hänen oli sanottava se: lause, jota hän oli vuoroin pelännyt, vuoroin odottanut. Sanat, joita hän oli kantanut sydämessään niin pitkään, että hän pelkäsi niiden juurtuneen sinne ikiajoiksi.
- Väite siitä, että hän olisi ampunut itsensä, ei pidä paikkaansa."

Jo Nesbøn dekkarin Isänsä poika lähtöpiste on oslolainen vankila, Valtio, jonka muurien suojissa majailee joukko vakaviin rikoksiin syyllistyneitä miehiä. Yksi heistä on Sonny Lofthus, edesmenneen poliisin poika, joka on pahassa huumekoukussa ja valmis ottamaan niskoilleen muiden tekemiä pahuuden töitä vain saadakseen huumeannoksensa. Kaikki kuitenkin muuttuu, kun Sonny saa tietää isästään jotain ratkaisevaa: isä ei tehnytkään itsemurhaa vaan tuli rikollisten murhaamaksi. Mies karkaa vankilasta ja päätyy kostoretkelle. Pian hän on paitsi poliisin…

"Judith Butlerin mukaan heteroseksuaalisuus on väistämättä komediaa, koska kukaan ei kykene todella täyttämään "miehiksi" ja "naisiksi" luokiteltuihin ryhmiin kohdistuvia järjettömiä odotuksia. Ehkä on täsmällisempää sanoa, että seksuaalisuus on aina komediaa: meitä rajoittavat luonnehdinnat eivät kuvaile meitä täysin osuvasti milloinkaan eivätkä missään olosuhteissa, ja vaikka nämä muiden määritelmät muodostavat osan subjektiivisista käsityksistämme (miksen voi olla juuri se homo, jona muut minua pitävät?) ne eivät luojan kiitos ole koskaan kattavia, eivät koskaan päde joka suhteessa."
(Mark Doty: Mistä ei voi kirjoittaa) Suomen Grantan neljännen numeron teemana on seksi - aihe, joka varmasti herättää ajatuksia ja tunteita jo ennen kirjaan tarttumista. Myönnän, että hieman epäillen teosta lähestyin, sillä pelkäsin päätyväni lukemaan kovin roiseja kuvauksia seksistä. Onneksi odotukseni eivät juuri toteutuneet vaan sain huomata, että seksiä ja seksuaalisuu…

"Olipa kerran Hemuli, joka oli töissä huvipuistossa, mutta sehän ei aina merkitse, että elämä olisi hirveän hauskaa. Hän nipsasi reikiä pääsylippuihin, ettei kukaan saisi pitää hauskaa enemmän kuin kerran, ja tuollainen puuha saattaa tehdä mielen alakuloiseksi, jos sitä joutuu tekemään koko elämänsä ajan."
Kertomuksesta Hemuli joka rakasti hiljaisuutta. Tove Janssonin Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia tarttui mukaani kirjakaupan tarjouksesta. Hyllyssä se on lukemistaan odotellut, mutta nyt tuli kirja viimein avattua, kun huomasin saavani teoksesta vihreän raidan Ompun Reading the Rainbow -haasteeseen.

Näkymätön lapsi sisältää ihastuttavia tarinoita Muumilaaksosta. Kertomuksia on kaikkiaan yhdeksän, ja heti ensimmäinen tarina Kevätlaulu vie suloisiin ja tuttuihin tunnelmiin, kun Nuuskamuikkunen totuttuun tapaansa vaeltaa kevään tullen pohjoiseen, kohti muumeja. Tarina on jäänyt television muumisarjasta elävästi mieleen: siinä pieni, innokas otus saa ihailemaltaan Nuuskamuik…

"Kohti kuolemaa pimenevän hämärän takaa hän näki viimeisen näyn. Se kulki musta huppu päässä ja näytti vitivalkoisin kasvoin aavemaiselta ja pelottavalta.
Miehestä tuntui kuin hän olisi nähnyt itse Kuoleman kasvot."
Markku Isaksson -dekkarisarjassa on tultu kolmanteen osaan, jossa edellisten osien tapaan päädytään suoraan keskelle toimintaa: helsinkiläisestä elokuvateatterista löytyy raa'asti surmattu mies, televisiosta tuttu meteorologi. Surmaaja ei jätä jälkeensä mitään muuta kuin erikoisen jalanjäljen - lähistön valvontakameroiden nauhat ovat kummallisesti tyhjää täynnä. Keskellä rikostutkimuksia Markku Isakssonilla riittää pohdittavaa myös omassa elämässä, kun kollega Markkasesta on tullut avopuoliso ja tämän vanhempien kuoleman aikanaan aiheuttanut henkilö sattuu vastaan tutkinnan aikana.

Tuttuun tapaan jännitystä riittää tässäkin tarinassa. Murhaaja riehuu vapaana ja jatkaa kuolontyötään samalla, kun poliisi on ymmällään ja yrittää edetä tutkimuksissaan vain muutama…

"Kuninkaan kuoltua pohjoista valtakuntaa olivat hallinneet hänen ritarinsa. Yhdessä tuumin. He olivat päättäneet, että ritari, joka onnistuisi surmaamaan vuorilla asuvan lohikäärmeen, valittaisiin uudeksi kuninkaaksi."
Ritari on satu eräästä pohjoisen valtakunnasta, jossa ei ole ollut melkein sataan vuoteen kuningasta. Kuninkaan oli surmannut vuorilla asuva lohikäärme, joka pitää valtakuntaa pelon vallassa. Moni uskalikko on yrittänyt lohikäärmeen surmata, mutta aina se on ollut vainoajiaan voimakkaampi, ja niinpä vuorille on jäänyt useita ritareita, prinssejä ja sotureita kohtaamaan maallisen taipaleensa pään.

Kuninkaan sukulaisiin kuuluu poika, joka päättäväisesti harjoittaa taitojaan ja kouluttautuu ritariksi lapsesta saakka. Hän tarinan päähenkilö, Ritari, jonka tavoitteena on kostaa kuninkaallisen esi-isänsä surma. Viimein Ritarin onkin aika suunnata kohti vuorilla majailevaa petoa, mutta tielle kertyy esteitä ja mutkia.

Iiro Küttnerin kirjoittama ja Ville Tietäväisen ku…

"Luke oli huoneessaan, ja hän oli noussut sängyllään istumaan varmistuakseen siitä, ettei joutuisi enää palaamaan unensa kauhuihin. Hän hikoili. Kylmänä. Vangittuna. Hän ajatteli Nina Jacobsia polvistumassa sokkona ja sidottuna. Näytelmä oli repinyt Luken auki, ja siinä tyttö oli ollut: tarjonnut itseään pelastettavaksi."
Sadie Jonesin romaani Ehkä rakkaus oli totta kuvaa lontoolaista 1970-luvun teatterimaailmaa. Tarinan päähenkilö on Luke Kanowski, joka haluaa jättää elämänsä pikkukaupungissa taakseen ja muuttaa Lontooseen tavoitellakseen aiemmin sattumalta tapaamiaan teatterilaisia, Paulia ja Leighiä, ja elämänmuutosta. Konttorityö kotikaupungissa ja säännölliset vierailut sairaalassa asuvan äidin luona vaihtuvat roskakuskin osa-aikatyöhön ja näytelmiin.

Teatteri yhdistää Luken Nina Jacobsiin, joka saapuu näyttämölle silmät sidottuna, hauraana ja kauniina. Luke rakastuu, vaikka Nina on pian naimisissa miehen kanssa, joka on jonkinlainen julkimo ainakin teatteripiireissä. Y…

"Anni, minä ajattelen sinua nyt.
Rekka jyrähti käyntiin ja nitkahti liikkeelle. Pihla oli laittanut aamulla uuden uutislinkin. Olin lukenut sen, ja kai siksi pyörit taas ajatuksissani. Leikkeessä luki, että poliisi oli tunnistanut Paatselän ruumiin."

Pasi Luhtaniemen romaani Viattomat alkaa prologilla, joka jättää jälkeensä hämmennystä ja paljon kysymyksiä. Kun kirjan päätyttyä palaa alkuun, loksahtavat monet palaset kohdalleen mysteerin ratkettua.

Ja mikä tuo mysteeri sitten on? Se on kysymys, mitä tapahtui nuorelle Annille, joka tuli kesäisin isovanhempiensa luokse ja ystävystyi naapurin Pyryn ja tämän sisarusten kanssa. Kun Annin ruumis löytyy, ei kysymys Annin kohtalosta jätä Pyryn pikkusiskoa Pihlaa rauhaan, ja hän alkaa tehdä omaa salapoliisityötään. Kiinteästi mysteeriin nivoutuu toinenkin kysymys: miksi Pyry kaikkosi maailmalle samaan aikaan, kun hänen tyttöystävänsä Anni katosi? Vastauksia etsiessä liikutaan niin nykyajassa kuin vuosien takana, kesän lomatunnelmissa…

"Juttu on niin, Em, juoksen juuri nyt sateessa takaisin retkeilymajaan - sade on täällä lämmintä, joskus jopa kuumaa, toisin kuin Lontoon sade - olin, kuten sanoin, aika kännissä ja huomasin ajattelevani sinua ja sitä että mikä sääli on ettei Em ole täällä näkemässä tätä, kokemassa tätä, ja sain kokea tämän valaistumisen hetken ja tässä se tulee.
Sinun pitäisi olla täällä minun kanssani. Intiassa."
David Nichollsin romaanin Sinä päivänä keskipisteessä ovat Emma ja Dexter, jotka tapaavat Edinburghissa 15.7.1988. Ensimmäinen tapaaminen on kovin tavallinen nuorten ihmisten kohtaaminen, joka voisi jäädä sikseen. Niin ei kuitenkaan käy, vaan Emma ja Dexter ystävystyvät, vaikka heidän tiensä vievätkin eri suuntiin. Emma on älykkö, joka ajautuu hanttihommiin mutta haaveilee paremmasta. Dexter puolestaan on hulttio, josta tulee huomaamattaan tv-julkkis ja joka liitää muun julkkisjoukon kanssa yöelämässä viettäen makeaa elämää.

Romaani rakentuu siten, että Emman ja Dexterin elämänkulk…

"A decade after that terrible year, everything had turned upside down. For the rest of the world, 1976 was a topsy-turvy time, too, culminating in an unusually cold winter and strange headlines: Snow Falls on Miami. Lydia was fifteen and a half, and winter break had just begun. In five months she would be dead."
Lydia is dead. But they don't know this yet. 1977, May 3, six thirty in the morning, no one knows anything but this innocuous fact: Lydia is late for breakfast. Jo Everything I never told you -romaanin ensimmäiset virkkeet pysäyttävät ja vetävät mukaansa. Lukija tietää ensi hetkillä enemmän kuin Leen perhe, joka aloittaa tavallista päiväänsä: isä on jo matkalla töihin, kun äiti ja sisarukset Nathan ja Hannah ovat heräilleet ja odottavat Lydiaa liittymään heidän seuraansa aamiaiselle. Vähitellen selviää, että Lydian aamiainen odottaa turhaan, ja myöhemmin selviää, että tyttö on hukkunut läheiseen järveen.

Lydian kuolemasta seuraa monenlaisia asioita. Kuin järven r…

"Kuljemme yhdessä katua tulosuuntaan kohti kirkkaita valoja ja työmatkalaisten vilskettä, ja minä hoipun hieman korkeakorkoisissa saappaissani. Kun tulemme kujan päähän, vilkaisen ylös ja näen nimen korkealla kyltissä: Apple Tree Yard."
Louise Doughtyn romaani Kielletyn hedelmän kuja vie äkkiarvaamatta lukijan mukanaan. Niin taitavasti kirjassa annetaan vihjeitä tulevasta, että kirjaa on pakko ahmia eteenpäin, kunnes on kiitosten aika.

Päähenkilö romaanissa on lontoolainen geenitutkija Yvonne Carmichael, joka on myös tarinan minäkertoja. Työasioissa hän päätyy Lontoon parlamenttitaloon, missä hän tapaa miehen, jonka kanssa päätyy yllättävään tilanteeseen ja intohimoiseen suhteeseen. Työasioihin liittyy myös juhla, jonka päätteeksi tapahtuu jotain inhottavaa. Tapahtuma ajaa Yvonnen pois tolaltaan ja vie ratkaisuun, joka puolestaan johtaa kaiken auki repivään oikeudenkäyntiin.

Palanen kerrallaan lukijalle paljastuu, mitä on tapahtunut ja miksi Yvonne istuu oikeussalissa, jossa…

"Päivät yksin talossa liukuivat raukeina toistensa ylitse, eikä Alma pukenut kertaakaan päälleen eikä hakenut postia laatikosta eikä sammuttanut televisiota kuin yöksi. Se välkehti äänettömästi taustalla silloinkin, kun hän ei jaksanut pelata eikä kuunnella mainoksia tai televisiopsykiatrin älytöntä puppupuhetta, makasi vain sohvalla milloin missäkin oudossa asennossa ja söi jotakin, mitä kaapeista oli sattunut löytymään. Ennen lähtöään Simon oli ostanut pakastimeen täyteen pizzoja ja valmiskeittoja."
Minna Roinisen romaani Unohdetut ovet on luettavissa sekä perinteisenä romaanina että niin sanottuna syväkirjana, joka on mielenkiintoinen, uusi muoto. Syväkirjassa lukija itse vaikuttaa valinnoillaan siihen, miten tarina etenee, ja mahdollisia tarinan loppuja on Kirjalabyrintti-kustantajan mukaan kymmenen. Se, mihin loppuratkaisuun lukeminen päättyy, riippuu lukijan matkan varrella tekemistä valinnoista.

Minä päädyin valitsemaan kustantajan tarjoamista vaihtoehdoista juuri tuo…