Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on tammikuu, 2019.

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine.
Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?"


Kristin Hannahin romaani Satakieli tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti.

Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaakseen vallitsevaa yhteiskunnallista tilaa.

Tarina sijoittuu kahdelle aikatasolle. Liikkeelle lähdetään vuodesta 1995, kun Vi…

Josie Silver: Ole minun

" – Minä olen miettinyt, Sarah sanoo rötköttäessään sohvan toisessa päässä. – Töissä on yksi uusi tyyppi, ja minusta tuntuu, että sinä voisit pitää hänestä.
– Minä en halua muita kuin bussipojan, sanon ja huokaisen teatraalisen pateettisesti.
– Mutta mitä jos löydät hänet ja hän onkin idiootti? Sarah kysyy."


Romantiikan nälkäiselle tässä on nyt jotain! Kansikuvasta lähtien Josie Silverin romaani Ole minun tarjoaa suuria tunteita siirapilla makeutettuna – jonkun makuun makeutta on varmasti liikaakin, toisen makuun juuri sopivasti.

Romaanin keskiössä on parikymppinen Laurie, joka näkee bussipysäkillä miehen ja rakastuu sydänjuuriaan myöten. (Tässä on pieni kompastuskivi, jos lukija ei usko pikarakastumiseen, jota voi vaalia mielessään kevyesti vuodenkin verran.) Sitten tietenkin käy niin, että lopulta Laurie tapaa kaihoamansa mystisen miehen, Jackin, mutta pariskunnan välillä on aika iso este. (Mitäpä kerrottavaa olisikaan, jos rakastuneet voisivat vajota toistensa syliin tuosta…

Katja Kärki: Jumalan huone

"Kipinä karkasi mummolan saunankiukaasta, jolle Mauri-ukki heitti löylyä. Tai ehkä se lähti saarnaajasedän syyttävistä silmistä, kun se näki minussa helvetin. Tai ei, minun silmistäni se kipinä sinkosi. Minä poltan tämän kaiken, tuikkaan tuleen koko kaupungin ja sen maalaiskylät."

Katja Kärjen esikoisteos Jumalan huone ulottuu 1930-luvulta uudelle vuosituhannelle saakka. Romaani tarkastelee Martikaisen sukua ja erityisesti suvun naisia: Ailia, joka päätyy huolehtimaan sisarensa perheestä tragedian jälkeen; Mariaa, joka on lapseton ja vähän vääränlainen suvun tiukkoihin raameihin; Elsaa, joka vasta onkin vääränlainen.

Elämää määrittelee vahvasti lestadiolaisuus. Sunnuntaisin käydään seuroissa, joita luotsaa karismaattinen Hannu. Televisiota ei katsota eikä musiikkia kuunnella, muutenkin synnin tekemiseen suhtaudutaan hyvin vakavasti. Kuka on uskossa ja kuka uskoo oikealla tavalla, siinä tärkeitä kysymyksiä mietittäväksi.

Aili edustaa naisista vanhinta sukupolvea, Maria on sii…

Michelle Obama: Minun tarinani

"Minä asuin lapsena liikuntarajoitteisen isän kanssa liian pienessä asunnossa kaupunginosassa, joka alkoi taantua, eikä meillä ollut paljon rahaa, mutta minun ympärilläni oli rakkautta ja musiikkia monikulttuurisessa kaupungissa, maassa jossa opiskelemalla voi päästä pitkälle. Minulla ei ollut mitään tai minulla oli kaikki. Sen tarinan voi kertoa kahdella tavalla."



Olen ihaillut Michelle Obamaa siitä saakka, kun hänestä tuli Yhdysvaltain ensimmäinen nainen, ja oli itsestään selvää, että Obaman kirjan luen ennemmin tai myöhemmin. Kirja tuli pikaisesti julkaisun jälkeen Storytelin valikoimiin sekä e- että äänikirjana, ja ennen joulua 2018 vietinkin paljon aikaa kuunnellen Minun tarinaani lenkkeillessä, autoillessa ja kotitöiden lomassa.

Michelle Obaman tarinan kanssa kelpaakin viettää aikaa. Vaikkei kyseessä ole varsinainen ryysyistä rikkauksiin -tarina, on se kuvaus siitä, miten Chicagon South Sidesta voi varsin vaatimattomista oloista ponnistaa kohti maailmanlaajuista kuului…

Ebba Witt-Brattström: Vuosisadan rakkaussota

"Aluksi et ollut tuollainen minua kohtaan.
Olit sitä mieltä että voisin kehittyä
mutta et ajatellut 
että olin vääränlainen.
Halusit innostaa
minua kehittymään.
Et pakottanut minua.
Se oli hienoa."


Vuosisadan rakkaussota sai kunnian olla vuonna 2018 viimeinen kokonaan lukemani kirja. Aivan hempeän leppoisasta joululomalukemisesta ei ole kyse, sillä kysymyksessä on eronneen avioparin dialogi, joka avaa jopa raadollisesti esille sen, miten rakkaus muuttuu riidaksi, pettymykseksi ja vihaksi.

Aamulehden mukaan kirja on avainromaani, eli se kertoo todellisista ihmisistä. Romaanin naisääni on siis itse kirjailija, Ebba Witt-Brattström. Miesääni puolestaan on kirjailijan entinen puoliso, Horace Engdahl.

Nämä kaksi ääntä vuorottelevat tekstissä, joka on proosaa mutta aseteltu runon tavoin. Äänet sivaltavat toisiaan, nostavat esille toisissaan havaitsemiaan epäkohtia, ilkeilevät ja kiistelevät.
Nainen sanoi:
Ketä yrität vakuuttaa?
Juuri tuota olen koettanut
takoa päähäsi kymmenen vuoden ajan.
Mi…