Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on kesäkuu, 2018.

Hannele Mikaela Taivassalo & Catherine Anyango Grünewald: Scandorama

Hannele Mikaela Taivassalon kirjoittama ja Catherine Anyango Grünewaldin kuvittama sarjakuvaromaani Scandorama herätti kiinnostukseni heti, kun teoksesta kuulin. En ole aiemmin törmännyt dystopiaan sarjakuvissa.

Sarjakuvaromaani kertoo voimakkaasti kahteen kastiin jakautuneista ihmisistä. Stohome on paikka, mihin halutaan, mutta eliitin asuinsijoille ei kuka tahansa pääse. Lahden toisella puolella sijaitsee Helsingy City, joka on rapistunut ja parhaat päivänsä nähnyt – siis Stohomen vastakohta. Siellä asuu Miskatt, joka on naisen ja kissan hybridi. Hän saa tehtäväkseen hakea paenneet kaksoset Arktikselta ja saa seurakseen Gustafin, joka on Miskattin tavoin joutunut geenikokeiluihin.


Scandoramassa on vaikuttava tunnelma, joka jää päällimmäiseksi mieleen ja johon olisin mielelläni uppoutunut enemmänkin. Muutoinkin olisin toivonut enemmän tilaa uppoutumiselle: nyt jäi tunne, että asioiden äärelle ei maltettu riittävästi pysähtyä, kun oli jo kiire eteenpäin. Ehkä en ole riittävän nokkela …

Kazuo Ishiguro: Pitkän päivän ilta

"Joskus sanotaan, että todellisia hovimestareita on vain Englannissa. Muissa maissa on vain miespalvelijoita, käytettiinpä heistä mitä nimitystä hyvänsä. Minä olen taipuvainen uskomaan, että asia on juuri niin. Mannermaalaisista ei ole kovimestareiksi, koska heiltä ihmislajina puuttuu kyky tukahduttaa tunteensa – kyky joka on ominainen vain englantilaiselle rodulle."

Kesällä 1956 hovimestari Stevens lähtee matkalle Länsi-Englantiin – ja samalla menneisyyteensä. Matkan tarkoituksena on käydä tapaamassa entistä työtoveria, taloudenhoitajana työskennellyttä neiti Kentonia. Samalla Stevens palaa vuosiinsa lordi Darlingtonin palveluksessa ja tarkastelee vääjäämättömästi muuttuvaa maailmaa.

Pitkän päivän ilta on yhdellä sanalla sanottuna ihastuttava. Se on vaikuttava englantilaisuuden kuvaus, täynnä menneen maailman brittitunnelmaa. Samalla se on kuvaus miehestä, joka on säntillinen ja luotettava mutta ei kovin nokkela sosiaalisissa suhteissaan. Stevensin hahmo on uskottava ja häne…

Hyvää juhannusta!

Sää ei näytä lupaavalta mutta onneksi on hyvää lukemista – Nimeni on Lucy Barton ja Tämän maailman reunalla – suurin vaikeus on valita, kumpaan kirjaan milloinkin tarttuu. Ja olipa sää mikä tahansa, juhannus on juhannus: ihanan kesän juhla.

V. A. Koskenniemen sanojen myötä toivotan kaikille hyvää juhannusta!
Taivahalla illan kajastus
se aamun koittoon suli.
Hopeisilla se säteillänsä leikki ikkunoissa
ja talon seinillä ja puistikoissa.
Ei ollut ilta, yö, ei aamukaan.
Niin oli ihmeen valkeata vaan.
V. A. Koskenniemi 

Rosie Walsh: Hän lupasi soittaa

"– Hänelle on tapahtunut jotakin kauheaa.
– Niin kuin mitä muka?
– Niin kuin että hän on kuollut. Tai ehkä ei kuollut, vaikka miksi ei. Minun mummini otti ja kuoli 44-vuotiaana."


Storytelin valikoimista silmiin osui Rosie Walshin kirja Hän lupasi soittaa, joka ensi alkuun kuulosti jännityskertomuksen ja jonkinlaisen romanttisen tarinan risteymältä. Ajan mittaan kävi ilmi, että enemmän on kyse jälkimmäisestä. Onneksi romaani ei kuitenkaan ole hattaranhöttöinen vaan ainakin minua tarina onnistui johdattamaan harhaan hyvän matkaa, ennen kuin asioiden laita alkoi selvitä. Siinä mielessä romaanissa siis on hyvää jännitettä.

Päähenkilö on Sarah, joka tapaa englantilaisella maaseudulla Eddien. Pariskunta viettää yhdessä unohtumattoman viikon, jonka jälkeen tiet erkanevat. Eddie lupaa soittaa Sarahille mutta yllättäen hänestä ei kuulukaan mitään. Sarah huolestuu ja yrittää löytää miehen mutta saakin neuvoja jättää uusi rakkaus rauhaan. Mistä oikein on kysymys?

Vähitellen selviää, että…

Eeva Rohas: Raivo

"Koti oli muuttunut tyhjäksi terraarioksi, kun he sinä iltana tulivat takaisin. Hämärsi jo mutta ilma oli edelleen hautovan kuuma. Piti avata parvekkeen ovi ja makuuhuoneen ikkuna. Päästätkö äiti kärpäset sisään, tyttö kysyi. Mutta silloin Tuuli ei ajatellut kärpäsiä."

Raivo on lisko, joka pelästyessään pudottaa häntänsä. Se on rakas Lunalle, tytölle, jonka vanhemmat ovat asettuneet erilleen. Tuuli-äiti tuskailee uuden elämäntilanteen ja käännöstöiden kanssa, Ilja-isä haluaa perheensä takaisin ja yrittää pyristellä irti alkoholismistaan. Elena taas haluaa pelastaa Iljan ja samalla itsensäkin.
Minä olen Elena ja alkoholisti.Raivo on melankolinen kertomus risteävistä ihmiskohtaloista ja toteutumattomista unelmista; siitä, miten asiat eivät menekään suunnitellulla tavalla vaan elämä yllättää.
Tehdään kaikki niin kuin puhuttiin jo silloin monta vuotta sitten. Siitä tulee ihana matka.  Romaanin nykyhetkessä Tuuli ja Ilja ovat jo eronneet ja kumpikin kipuilee. Takaumissa palataan …

Eva Frantz: Sininen huvila

"Hän oli kuuluisassa Sinisessä huvilassa, ja nainen happinaamarin takana oli tietenkin bloggaaja Becca Stenlund. Anna seurasi satunnaisesti muutamia blogeja, mutta Sininen huvila ei kuulunut hänen suosikkeihinsa. Se oli aavistuksen liian söpöstelevä. Beccan maailmassa hillottiin, mehustettiin ja leivottiin 1890-luvun ruokaohjeilla ruutuessu uumalla."



Sininen huvila on idyllinen talo, piilossa korkean syreeniaidan takana. Huvilan emäntä Becca Stenlund jakaa Instagramiin "hyvältä näyttäviä sommitelmia" ja jakaa blogissaan kuvia "kauniista ikkunankehyksistä, ulkorakennuksen patinoituneesta ovesta, hennonroosista tulppaaneista sinistä seinää vasten". Lisäksi Becca kirjoittaa "kivoista jutuista, joita hän keksi poikansa kanssa".

Idylli kuitenkin rikkoutuu, kun Siniseen huvilaan murtaudutaan ja Beccan kimppuun hyökätään. Bloggaaja joutuu tajuttomana sairaalaan ja hänen pieni poikansa Bruno löydetään harhailemasta yksinään tiellä keskellä yötä. Beccan …

A. J. Finn: Nainen ikkunassa

"–Mitä sinä oikein teet päivät pitkät?
– Annan terapiaa, vastaan ylpeänä.
– Kenelle?
– Ihmisille. Netissä.
– Ai.
– Ja opiskelen ranskaa netissä. Ja pelaan shakkia, lisään.
– Netissä?
– Netissä.
Hän pyörittää sormeaan viinin vuorovesirajaa pitkin.
– Eli internet, hän sanoo, on tavallaan niin kuin sinun ikkunasi ulkomaailmaan.
– No, niin on myös tuo oikea ikkuna, viittaan kohti hänen takanaan olevan lasin avaruutta."


Anna Fox on lukittautunut neljän seinän sisälle. Ei omasta vapaasta tahdostaan vaan siksi, koska hän kärsii agorafobiasta eikä pysty menemään ulos, vaikka haluaisi. Arki on pitänyt järjestää eräiden reunaehtojen mukaisesti siten, että lastenpsykologina toimiva nainen voi pysyä sisätiloissa.

On selvää, että päiviin pitää löytää monenlaista täytettä, kun elämä rajoittuu asunnon seinien rajaamaan tilaan. Anna täyttää päivänsä katsomalla musta-valkoelokuvia, nappailemalla lääkkeitä ja juomalla hyvää merlot-punaviiniä. Lisäksi hän pitää silmällä naapureitaan ja näkee eräänä päiv…

J. S. Monroe: Löydä minut

"Nainen kääntyy katsomaan, silmät pyöreinä säikähdyksestä. Onko se Rosa? Jar ei ole enää varma. Ilmeessä ei näy tunnistamisen häivääkään, ei pienintäkään tietoisuutta siitä, kuka Jar on, siitä että he kerran rakastivat toisiaan yli kaiken."


Rosa on kuollut. Hän teki itsemurhan, koska elämä oli liian kovaa. Isän menehtyminen ja kovat opiskelupaineet ajoivat nuoren naisen epätoivoiseen tekoon, ja kaikki ymmärtävät. Kaikki paitsi Jar, Rosan poikaystävä. Vielä viiden vuoden kuluttua Jar näkee Rosan kaikkialla eikä voi hyväksyä totuutta. Hän ei suostu uskomaan, että Rosa olisi todella kuollut.

Jar saa lisää perusteita jääräpäiselle uskolleen, kun hän saa eräänä päivänä Rosalta viestin. Siinä lukee yksinkertaisesti: Löydä minut. Missä Rosa on? Miksi hän ei tule esiin? Mitä hänelle on tapahtunut? Yksi avain on Rosan päiväkirja, jonka Jar saa käsiinsä ja joka tuntuu kiinnostavan muitakin.

Rosan etsinnästä muodostuu kieputtava juonivyyhti, joka koettelee kyllä paikoin uskottavuuden r…

Satu Rämö: Islantilainen kodinonni

"Islannissa saadaan paljon lapsia, mutta äitiys tai isyys ei ole täällä mitenkään merkittävä juttu. Kun miehestä tulee isä tai naisesta äiti, heidän päälleen ei laskeudu mystistä vanhemmuuden verhoa, joka tekisi heistä jotenkin ainutlaatuisella tavalla erityisiä. Herkempiä, viisaampia, vajaampia tai palvottavampia. – – Lapsiperhe-elämään suhtaudutaan kuten Islannissa elämään ylipäätään: käytännönläheisesti, ratkaisukeskeisesti ja maailman parhauden mentaliteettia ympärilleen suihkuttaen."


Satu Rämö ammentaa jälleen nykyisestä kotimaastaan Islannista, mikä oli minulle ilahduttava uutinen – sen verran paljon pidin Rämön teoksesta Islantilainen voittaa aina (WSOY 2015). Ihastuttava sukellus Islantiin on tarjolla tässäkin teoksessa, joka keskittyy islantilaiseen perhe-elämään ja arkeen avaten samalla sitä, mistä syntyy islantilainen onnellisuus.

Myönteinen vaikutelma Islannista ja islantilaisista tosiaan syntyy. Maan nuoret eivät juuri aiheuta harmia, saarivaltio on tasa-arvoine…

Olli Jalonen: Taivaanpallo

"En ole kotona tietänyt mitä nyt tiedän. Kun katselee satamalaiturilta kun laiva keinahtelee matkan päässä, näkee minkälainen se ulkoa on mutta sisältä ja vesirajan alta ei tiedä. Vasta kun tietää niin voi tietää ettei ole mitään tietänytkään. Vaikka olisin tietänyt edeltä olisin kuitenkin lähtenyt."

Olli Jalosen Taivaanpallo kuljettaa lukijaa maalla, merellä ja ilmassa. Eksoottiselta Saint Helenan saarelta matkataan Lontooseen, ja se, mitä taivaalla tapahtuu, on merkittävää siinä missä maallisemmatkin asiat.

Tarinan päähenkilö ja pääasiallinen kertoja on nuori poika, Angus, jonka isä on kuollut. Pojan perhe ei kuulu kotisaaren parempiosaisiin eikä olemista juuri helpota äidin vierelle asettuva pastori eikä isosisko, joka saa aviottoman lapsen. Kun tunnelma Saint Helenalla kiristyy, on pojan määrä lähteä viemään viestiä vanhempiensa kotimaahan. Voisiko saarella vieraillut Edmond Halley Lontoossa olla perheelle avuksi? Olisiko oppineesta miehestä tukea ja turvaa nuorelle pojal…

Fredrik Backman: Kiekkokaupunki

"Kun punainen valo syttyy maalin takana, aikuiset ihmiset kaatuilevat toistensa päälle. Sponsorit kilauttavat kahvikuppinsa yhteen penkkirivien yli yrittäessään tehdä ylävitosia. Kaksi viisitoistavuotiasta tyttöä kaataa kahvilan silkasta riemusta, ja vanha edustusjoukkueen valmentaja, joka ei milloinkaan naura, istuu katsomon korkeimmalla penkkirivillä ja nauraa."



Fredrik Backmanin romaani Kiekkokaupunki kertoo kuvitteellisesta Björnstadin pikkukaupungista, joka elää jääkiekosta ja jääkiekolle. Jääkiekko on koko kaupungin suuri puheenaihe ja kerronnan alkupiste onkin siinä, kun kaikki odottavat Björnstad Hockeyn juniorijoukkueen pelaamista Ruotsin korkeimman nuorisosarjan semifinaalissa. Peli ei olisi kovin tärkeä, ellei kyseessä olisi Björnstad, kaupunki, jossa oikeastaan jokainen on jotenkin yhteydessä jääkiekkoon, pitipä siitä tai ei.

Romaanissa on useita henkilöitä, jotka linkittyvät kiekkoiluun tavalla tai toisella. 15-vuotiaan Mayan isä on Björnstadin urheilukohtaja ja…

Ayọ̀bámi Adébáyọ̀: Älä mene pois

"Toviin en hyväksynyt sitä, että minusta oli tullut ensimmäinen vaimo, iyale. Iya Martha oli isäni ensimmäinen vaimo. Lapsena uskoin hänen olevan perheen onnettomin vaimo. Käsitykseni ei muuttunut, kun vartuin."



Yejide on varsin itsenäinen nuori nainen, joka opiskeluaikoinaan tapaa Akinin. Yejide ei kiirehdi naimisiin mutta Akin piirittää valitsemaansa naista niin kauan, että Yejide taipuu ja pari avioituu.

Kaikki voisi olla hyvin. Puolisot rakastavat toisiaan, tekevät töitä ja elävät hyvää elämää. Vain lapsi puuttuu. Sekä Akin että Yejide toivovat lasta, mutta ihmettä ei tapahdu. Ja kun avioliittoa on kestänyt riittävän pitkään ilman lapsiuutisia, alkaa suku puuttua asiaan. Viimein Akinin äiti järjestää pojalleen toisen vaimon siinä toivossa, että syy lapsettomuuteen on Yejiden.

Alkaa vuosia ja vuosia kattava ajanjakso, johon mahtuu monenlaista. On rakkautta, mustasukkaisuutta, uskoa, toivoa, petoksia ja menetyksiä. Yejiden ja Akinin tarinaan mahtuu monenlaisia vivahteita el…