Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2019.

Olli Jalonen: Merenpeitto

Niin mitä me tiedämme maasta, merestä ja taivaasta lienee yhä vain hitunen. Sen tietäminen että tietää vähän on tietämään oppimisen alkua. Näin tahtoisin sinunkin ymmärtävän. Olli Jalosen Merenpeitto jatkaa Finlandia-palkitussa Taivaanpallossa alkanutta tarinaa. Päähenkilö on edelleen nuori Angus, joka on asettunut – tai unohtunut – uuteen kotimaahansa. Viestin vieminen Saint Helenalta Iso-Britanniaan on venähtänyt vuosien mittaiseksi matkaksi ja seikkailuksi. Sinä aikana poika on kasvanut, muuttunut ja ennen kaikkea oppinut paljon uutta. Herra Halley on edelleen hänen oppi-isänsä ja mentorinsa, jonka kanssa edessä on uusia eksperimenttejä ja ennen pitkää myös pitkä matka meriteitse melkein toiselle puolelle maailmaa.

Kun Taivaanpallo jäi mieleen tietoa ja tiedettä arvostavana puheenvuorona, jatkaa Merenpeitto samalla linjalla. Maailmaa mittaamalla voi ymmärtää ja nähdä enemmän, ja uskon sijaan usein on kysymys enemmänkin tiedosta ja sitä kautta ymmärtämisestä. Kaiken keskellä on kuit…

Karoliina Timonen: Kirjeitä Iijoelle

Hyvä Reeta, mietin tässä millä nimellä minun olisi hyvä ja luonteva sinua kutsua. En osaa sanoa "Ahoniemen muori", vaikka sitä nimeä Kalle kirjoissaan pääosin käyttää, ja olen näköjään ottanut tuttavallisen sinuttelulinjan kaikenikäisten naisten kanssa. Sano vain, jos siitä närkästyt. Ja niin sinä varmasti sanoisit kehottamattakin – voin jo melkein kuulla "tirahtelut ja tirskahtelut" tänne asti. Karoliina Timonen kirjoittaa teoksessaan Kirjeitä Iijoelle kirjeitä, kuten nimestäkin voi päätellä. Alaotsikon mukaisesti kirjeiden saajia ovat kirjailija Kalle Päätalon elämän naiset, ja teos kytkeytyykin tiiviisti Päätalon Iijoki-kirjasarjaan ja sarjassa esiintyneisiin naisiin.

Kirjeen nykyajasta saavat jo manan majoille siirtyneet naiset. Joukkoon kuuluvat esimerkiksi Kalle Päätalon äiti, Riitu, ja pikkuserkku Ahoniemen Anni. Kollektiivisempia kirjeitä saavat Riitun henkiystävät ja eri talojen palkolliset eli piiat, jotka monet olivat nuoren Kallen kuumien tunteiden koht…

Kari Lumikero: Uutismies

Toisaalta minua viehätti ajatus kertoa jotakin pitkästä, yli puoli vuosisataa kestäneestä urastani toimittajana. Jos jaksan vielä muutaman kuukauden, olen yksi harvoista suomalaisista, jotka ovat toimineet tässä kiehtovassa ammatissa seitsemällä vuosikymmenellä. En tiedä, onko se ylpeilyn aihe, mutta monien mielestä se on ainakin mielentilatutkimuksen peruste.
Kari Lumikero on toimittaja, joka jäi mieleen erityisesti silloin, kun Thaimaahan iski tuhoisa tsunami joulun 2004 aikaan. Lumikero raportoi tapahtumista suomalaisille ensimmäisten toimittajien joukossa, kun tapahtumien kauheus ja laajuus alkoi vasta selvitä. Kirjassaan Uutismies Lumikero myöntää, että aivan täysin eettisten ohjeiden mukaan ei menty, mutta toisaalta tapahtuma oli poikkeuksellinen.

Kertoo Lumikero teoksessaan paljosta muustakin. Vuosikymmenten työ toimittajana on vienyt miestä moneen suuntaan. Varsinaisesti työ käynnistyi Ruotsin radiosta, ja länsinaapurissa Lumikero on myös asunut pitkään. Eri asemapaikoista on …

Antti Rönkä: Jalat ilmassa

– Hei, kuiskasin.
Peura ei hievahtanut. En uskaltanut irrottaa katsetta eläimen silmistä. Oli hiljaista kuin sadussa.
– Mulla ei ole ketään, kuiskasin. – Ja mua kiusataan.
Peura tuijotti.
– Mua vihataan, kuiskasin.
Olin varma, että peura ymmärtää. Se kääntyi hitaasti, ikään kuin sanojani miettien, ja juoksi pois. Metsä vain rasahteli, pitkään.


Antti Rönkän esikoisromaani Jalat ilmassa kertoo Aarosta, joka aloittaa yliopisto-opinnot Jyväskylässä ja yrittää samalla aloittaa kokonaan uuden elämän. Menneisyys ei kuitenkaan jätä nuorta miestä rauhaan, vaan rankan ja vuosia jatkuneen koulukiusaamisen kaiut kantautuvat aikuisuuteen saakka.

Uudessa kotikaupungissa ja alkaneiden opintojen parissa olisi hyvinkin mahdollisuus uuteen alkuun. Mieli ei kuitenkaan jätä rauhaan vaan sisäinen ääni muistuttaa jatkuvasti siitä, miten ja minkälaisena kiusaajat Aaron näkivät. Uusia ihmissuhteita on vaikea solmia, kun sisällä joku muistuttaa koko ajan, miten huono ihminen Aaro on.

Älä usko, tekisi mieli sanoa. …

Astrid Swan: Viimeinen kirjani – kirjoituksia elämästä

Mutta arki ei enää koskaan palaa taaksepäin, siihen huolettomaan aikaan, jolloin minulla oli pitkät hiukset tai masennusdiagnoosi tai siihen aikaan, kun meillä ei ollut kotona lasta kuin viikonloppuisin tai kun meillä oli vastasyntynyt vauva. Emme enää koskaan palaa asetelmaan, jossa kuolema oli abstrakti asia kaukaisuudessa. Elämä on lopullisesti toista.
Astrid Swan määrittelee teoksessaan Viimeinen kirjani – kirjoituksia elämästä itseään monin tavoin. Hän on alkoholistin tytär, äiti, puoliso, yksirintainen nainen ja syöpään sairastunut muusikko. Kirjassaan hän voisi olla pelkästään viimeksi mainittua mutta kuitenkin hän on kaikkea edellä mainittua ja paljon enemmänkin. Viimeinen kirjani on elämäntarina, jonka ylle asettuu syövän varjo. Ennen kaikkea Swanin teos kertoo kuitenkin elämästä, ei niinkään sairastamisesta tai lähestyvästä kuolemasta.

Ehkäpä se, että teoksessa ei alati puhutakaan sairaudesta ja kuolemasta, alkuun pääsee jopa yllättämään. Astrid Swan avaa arkailematta elämää…

Ian McEwan: Rannalla

He olivat nuoria, korkeasti koulutettuja ja hääyönään molemmat ensikertalaisia ja he elivät aikana, jolloin keskusteleminen seksuaalisista vaikeuksista oli peräti mahdotonta. Vaikka eihän se koskaan helppoa ole. He istuutuivat illallispöytään 1700-luvun tyylisen majatalon pikkuruisessa olohuoneessa. Viereisessä huoneessa, jonka ovi oli auki, näkyi kapeahko kahdenmaattava pylvässänky ja sen puhtaan valkoinen päiväpeite oli pingoitettu niin hämmästyttävän sileäksi, ettei olisi uskonut ihmiskäden moiseen kykenevän.Rannalla-romaanin päähenkilöt ovat Edward ja Florence, jotka ovat menevät naimisiin. On vuosi 1962, sodanjälkeinen aika ja uudenlaisen vapautumisen aika. Edwardille ja Florencelle vuosi 1962 merkitsee paitsi avioliittoon astumista, myös kokonaan uutta elämänvaihetta, lupausta parisuhteesta, yhteisestä kodista ja uudenlaisesta elämästä. Taakse ovat jäämässä lapsuudenperheet ja -kodit, tilalle astuvat aikuiselämän ilot ja surut.

Naimisiin meneminen sisältää valtavasti latausta. S…

Michelle McNamara: Katoan yön pimeyteen

Keskiyön tienoilla 3. heinäkuuta 2012 avasin tiedoston, johon olin koonnut luettelon kaikista tappajan vuosien varrella varastamista esineistä. Olin lihavoinut hieman yli puolet luettelosta, umpikujat. Seuraava jäljitettävä esine olisi kalvosinnappipari, joka oli viety Stocktonista syyskuussa 1977. Niihin aikoihin Golden State Killer, joksi olin alkanut häntä kutsua, ei ollut cielä edennyt murhiin asti. Hän oli 'Itäisenä raiskaajana' tunnettu sarjarikollinen, joka kävi naisten ja tyttöjen kimppuun näiden omissa makuuhuoneissa ensin Sacramenton piirikunnassa, mistä hän luikersi Central Valleyyn ja San Fransiscoon, East Bayn liepeille. Michelle McNamaran Katoan yön pimeyteen on true crime -kirjallisuutta edustava teos, joka keskittyy Golden State Killer -nimellä tunnetun sarjarikollisen jahtaamiseen. Mies aloittaa kammottavat puuhansa 1970-luvulla, ehtii raiskata kymmeniä naisia ja riistää hengen useilta uhreiltaan. Raaka rikollinen kylvää kauhua ja jättää jälkeensä traumoja – e…

Koko Hubara: Ruskeat Tytöt

Ruskea tarkoittaa minulle samaa kuin rodullistettu, ei siis välttämättä mitään tiettyä ihonsävyä tai etnisyyttä. Kun käytän sanaa Ruskeat Suomen kontekstissa, tarkoitan myös esimerkiksi Mustia ihmisiä, venäläisiä, virolaisia, itäeurooppalaisia, romaneja ja saamelaisia – kaikkia sellaisia ryhmiä, joille ei ymmärtääkseni suoda tilaa olla valkoisia tai suomalaisia tai normi. Minä en ole kuitenkaan kukaan määräämään sitä, miten sinä identifioit itsesi tai millä sanalla sinä haluat itseäsi kutsuttavan. Koko Hubaran Ruskeat Tytöt esseekokoelma pysyi minusta loitolla pitkään, koska ajattelin, etten ole kirjan kohderyhmää. Toisaalta kirja jäi mieleni lukulistalle muistuttelemaan itsestään.

Hyvä, että jäi. Kirjan myötä minulle valaistui aivan uudella tavalla se, millaista on elää maailmassa, joka on ensisijaisesti valkoisten vallassa. Millaista on, kun ihmisestä nähdään ensimmäisenä ihonväri ja hänet määritellään yhä uudelleen suhteessa normiin eli valkoisuuteen? Millaista on tulla eksotisoidu…

Riikka Ala-Harja: En Saab

Ratissa täytyy osata tehdä sekunnissa päätös, siinä vaiheessa ei oo mitään väliä onks pitkä vai lyhyt vai keskimittanen. Formulakuskit on aina kääpiöitä, mut niiden autotkin on kääpiöitä. Saab on isompi ja vahvempi kun muut. Tää muikkeli on isompi ja vahvempi kun moni muu, tai en mä sen vahvuudesta osaa sanoo, mut pituushomma on selkee.


Riikka Ala-Harjan romaanin En Saab mainostetaan olevan törkeänhauska maantieromaani. Minulle se on maantieromaani, kyllä. Se on myös törkeä mutta ei minusta niinkään hauska. Huumorintajuni ei riitä, ehkä se on rikki samaan tapaan kuin Olgan Saabin turvavyö. Varaosia vain on vielä huonommin saatavilla kuin Olgan vanhaan autoon.

Rikkinäinen on myös romaanin päähenkilö Olga, jonka kerronnan kautta koko tarina rakentuu. Roisin puheen ja tissipuheen takana on petetty ja jätetty nainen, joka tajuaa olevansa maailmassa aika yksin. Olga iskee silmänsä autokorjaamon lähes kaksimetriseen naiseen.
Muikkelin pitkät jalat ja sirot kädet ja jossain haalarin alla kok…

Ulla Lehtonen ja Sari Airola: Metsän outo vieras

Metsään oli tullut eläin kumma, / piikkiselkä, tappisilmä, kuono sillä kovin tumma. / Hiiri kertoi: – Puhkuu niin kuin villisika, / keinuu kulkiessaan – tassussako vika?
Vaikka lastenkirjoja tulee luettua paljon – perheen rutiineihin kuuluu lukea vähintään iltasatu päivittäin kuopukselle – mutta harvemmin kirjoitan lukemistamme kirjoista blogiin. Nyt Helmet-lukuhaaste innoitti ottamaan yhden viime aikojen suosikkikirjoista esille. Samalla kuittaantuu haasteesta kohta 13: Kotimainen lasten- tai nuortenkirja.


Metsän outo vieras valikoitui kirjastosta sattumalta mukaamme. Kotona huomasimme, että kyseessä onkin riimitelty tarina, jota elävöittävät Sari Airolan kauniit kuvat.

Viehättävässä tarinassa on kysymys siitä, että tuttuun ja turvalliseen metsään saapuu outo vieras. Vieraan tulo aiheuttaa huhupuheita ja – ennen kaikkea – pelkoa. Tarinat vieraasta kasvavat matkan varrella niin, että yhtäkkiä tulokkaalla on viisi silmää ja torahampaat. Todellisuus kuitenkin on toinen.

Kun metsän asukka…

Liisa Talvitie: Valoa ja varjoja – Jukka Jokiniemi, sokean elämäntarina

Tieto sokeuteen johtavasta silmänpohjan rappeumasta oli sellainen, että se olisi saattanut luhistaa kenet tahansa. Alkusokin jälkeen Jukka kuitenkin käänsi riskin voitokseen ja alkoi suunnitella tulevaisuuttaan sen mukaan. Hän nopeutti opiskelutahtiaan, vaikka hitaasti hiipuvaa näkökykyä oli vielä tallella moneksi vuodeksi eteenpäin.
Jukka Jokiniemi ei ollut minulle nimenä tuttu ennen Liisa Talvitien kirjaan tarttumista. Hänen yrityksensä sen sijaan on tuttu: Jokiniemi on Innojok-yrityksen toimitusjohtaja. Innojok valmistaa erilaisia valaisimia, ja tuotevalikoimiin kuuluu myös monen suomalaisen kotoa löytyvä Lokki-designvalaisin.
Innojokin ensimmäinen tuote oli suurennuslasivalaisin, joiden tarpeen Jukka oli oivaltanut jo työskennellessään HYKSissä näkövammaisten kanssa. Liisa Talvitien teoksessa avataan Jukka Jokiniemen elämäntarinaa ja kuvataan sitä, kuinka roihuvuorelaisesta vilkkaasta lapsesta tulee tekniikan tohtori ja toimitusjohtaja. Keskeinen elämänkäänne on se, että opiskelua…

Elly Griffiths: Kadonneet ja kuolleet

Hän tiesi heti sen nähdessään, kenestä oli kysymys. Luurangon yllä näkyi vielä vaateriekaleita, ja se makasi kasvot maata vasten, kädet sidottuna selän taakse. Tämä ei vielä Ruthia hätkäyttänyt vaan se, mitä luurangolla on toisen käsivarren paikalla: kärjestä miltei olemattomiin ruostunut rautakoukku. Kun luuranko oli kaivettu esiin ja se lantion muodonkin perusteella oli naisen, Ruth oli entistä vakuuttuneempi, että kyseessä oli Jemima Green, joka tunnettiin myös nimellä Koukkumuori.
Ruth Galloway -sarjassa on ehditty jo kuudenteen osaan, joka vie niin henkilönsä kuin lukijansakin viktoriaaniselle ajalle. Sarjan päähenkilö, arkeologi Ruth Galloway, löytää haudan. Onko hauta viktoriaanisen ajan lapsenmurhaajan viimeinen leposija? Millaisia kauhuja Koukkumuorina tunnetun taruhahmon tarinan taakse piiloutuu? Kuka todellisuudessa oli Jemima Green, joka otti hoitaakseen kasvattilapsia ja jonka toisen käden korvasi rautakoukku.

Samaan aikaan, kun Ruth selvittelee menneisyyden kaikuja, saap…

C. J. Tudor: Paluu pimeästä

Mietin edelleen, miksi oikein tulin takaisin. Kyllä, Arnhill on yksinäinen, puoliksi unohdettu piste kartalla. Mutta ulkomailla olisi ollut turvallisempaa. Tuhansien mailien päässä veloistani ja ihmisistä, jotka eivät suhtaudu myönteisesti, kun toinen joutuu tappion kierteeseen. Ainakaan siinä tapauksessa, jos hän ei pysty maksamaan.
C. J. Tudorin Liitu-ukko oli viime vuonna varsin täräyttävä uutuus, ja kun huomasin kirjailijalta ilmestyneen uuden teoksen, klikkasin sen heti Storytel-hyllyyni. Pisteet muuten siitä, että kirjailijan suomennettujen teosten kannet ovat sopivasti samanlaisia mutta kuitenkin erilaisia. Tässä kohtaa ratkaisu tuntui toimivalta.

Vähän samankaltainen asetelma on nyt kuin oli Liitu-ukossakin. Paluu pimeästä -tarinan päähenkilö Joe tekee paluumatkan menneisyytensä, aivan niin kuin teki Liitu-ukon Eddiekin. Vuosien taakse on jäänyt jotain hämärää, ja on aika tehdä tilit selviksi menneisyyden kanssa. Joe on kuitenkin varsin yksin ilman lapsuuden kaveripiiriä, joka…

Tatu Kokko: Kävelevien patsaiden kaupunki

Päivä kirkastuu aamuksi. En ole enää puistossa. En ole enää Kuopiossa. Taputan puun runkoa jossakin aivan muualla. Katson ja ymmärrän. Olen Jyväskylässä. On alkava syksy, sen näkee haalistuneista sävyistä ja muutamista varisseista lehdistä, joiden vihreys on siirtynyt puun sisään. Driu, driu, driu, virittelee leivo lähtövirttä.
Tatu Kokon uutuusromaanin Kävelevien patsaiden kaupunki lähtöasetelma on kiinnostava. Päähenkilö ja minäkertoja Vilja elää tiukasti nykyajassa, kohtaa 2000-luvun nuoren aikuisen haasteita ja ympäröivän yhteiskunnan ahdasmielisyyttä.

Samaan aikaan Vilja kuitenkin lipuu ajassa taaksepäin. Hän vierailee 1800-luvulla Minna Canthin maailmassa ja maisemissa, kun patsaat omassa lähiympäristössä alkavat liikkua. Osasyynä aikamatkoihin on se, että Vilja päättää lopettaa mielialalääkityksensä, joka tekee turraksi ja tunnottomaksi.

Yksi innoittaja henkiseen ja myös fyysiseen aikamatkaan on se, että Vilja on intohimoisen kiinnostunut Minna Canthista. Kirjastonhoitajan työn…

Sofie Sarenbrant: Kerjäläinen

Lehdissä ei ole vielä ehditty kirjoittaa kovin paljon vainajasta, joka on löydetty Romanian suurlähetystön edestä, Gunnar silmäilee netin uutisvirtaa saadakseen uutta ajateltavaa. Hänen pulssinsa nousee kun hän lukee iskusta, jonka kohteena oli kerjäläinen Berzeliin puistossa tänään ruokatunnin aikaan; tuntematon tekijä oli heittänyt happoa miehen päälle ja paennut paikalta.
Sofie Sarenbrantin Osasto 73 jätti vähän ärsyyntyneeseen mielentilaan avoimella lopullaan. Toisaalta lopetus oli senlaatuinen, että tuntui, etten voi jättää rikospoliisi Emma Sköldistä kertovaa sarjaa kesken. Niinpä Storytelin kirjahyllyyn klikkautui myös sarjan kolmas suomennettu osa, Kerjäläinen.

Dekkarin lähtötilanne on se, että Tukholman kaduilla asuvia kerjäläisiä vaanii sarjamurhaaja. Avainhenkilöksi nousee nuori kerjäläisnainen Soraya, joka näkee liikaa ja joka toisaalta voi olla merkityksellinen tappajan tavoittamisessa.

Samaan aikaan Sköldin perhe viettää muistotilaisuutta kirkossa, eli lukija saa vastauk…

Emma Vepsä: Tie Teheraniin – peukalokyydillä Iraniin

Tuo harmaa tiistaiaamu oli tuhansien kilometrien liftausmatkan ensimmäinen päivä. Seuraava etappini olisi Latvian pääkaupunki Riika, mutta lopullinen päämäärä oli huomattavasti kauempana. Olin päättänyt liftata Tallinnasta Iranin pääkaupunkiin Teheraniin, koska molempien kaupunkien nimi alkoi T:llä. Se oli minulle riittävän hyvä syy lähteä matkaan.
Emma Vepsän teos Tie Teheraniin kuvaa sellaista matkustamisen tapaa, johon itse en kykenisi. Tiedän, että minulla ei riittäisi rohkeus matkata tuhansia kilometrejä liftaamalla: eihän sitä koskaan tiedä, millaisen sekopään kyytiin osuu!

Vepsä kuitenkin matkustaa rohkeasti mutta ei hullunrohkeasti. Hän tiedostaa riskejä ja luottaa vaistoihinsa. Lisäksi hän onnistuu matkustamaan määränpäähänsä, Tallinnasta Teheraniin, ja vielä vähän pidemmällekin. Tuhansien kilometrien matkalle mahtuu monenlaisia autoilijoita ja vain muuan ikävä kokemus. Liftatessaan Emma Vepsä kohtaa uusia ihmisiä ja uusia paikkoja. Edes yhteisen kielen puuttuminen ei useinka…

Katri Alatalo: Ikuisesti, siskoni

Tuuli yltyi, se kantoi yhä kylmempää jäätä ja kovempia sanoja, näkymättömiä kivensiruja, joista huokui raivo ja ikuisuus.Luulit olevasi meitä viisaampi, kuolevainen, koe siis voimamme nyt. Sinusta tulee kuolematon kuten meistä. Pystytkö kantamaan sellaisen voiman?Ei, ei. En minä mitään sellaista pyytänyt. Doilidh –
Katri Alatalon fantasiaromaanin Ikuisesti, siskoni päähenkilö on Caitriona, Cat, joka on kuolematon. Ikuinen nuoruus kuulostaa ensi alkuun tavoittelemisen arvoiselta, mutta Cat on tuomittu kuolemattomuuteen nuoruutensa valtavan virheen vuoksi. Nainen kantaa tuomiotaan mukanaan vuosikymmenestä toiseen, katsoo harvojen läheistensä vanhenemista ja maailman muuttumista.

Cat on druidi, jolla on mystisiä voimia ja kyky keskustella jumalten kanssa. Jumalat vain ovat jäämässä unohduksiin, kun ihmiset eivät enää usko entisaikojen jumaliin vaan suuntaavat henkisyytensä muualle. Uutta toivoa ikiaikaisille jumalille tuo Gilly, jolla on mittavia voimia ja josta tulee Catin oppilas.

Cati…

Minna Eväsoja: Melkein geisha

Japanissa heittäydyin elämänvirtaan kuin juureton vesiheinä tunnetussa vanhassa runossa ja otin avoimin mielin vastaan sen, mitä elämä eteeni toi. Tarinani Japanista kertovat arjen sattumuksista ja ohikiitävistä hetkistä, jotka saivat minut pysähtymään ja pohtimaan elämän eriskummallisuutta ja kulttuurisen rikkauden tuomia elämyksiä.
Mikä onni onkaan saada lukea Minna Eväsojan kirjaa Melkein geisha – hurmaava ja hullu Japani juuri Japanissa. Osakalaisessa hotellissa ja junamatkalla Osakasta Shirokoon uppoudun Eväsojan kuvauksiin Japanista, japanilaisista ja japanilaisuudesta. Samalla koen olevani onnellisesti keskellä sitä, mistä Eväsoja kirjoittaa.

Melkein geishan äärellä koen monenlaisia tunteita. Oivallan, huvitun, ilahdun, ärsyynnyn ja innostun. Usein nauran, mutta huomaan myös kyynelehtiväni. Uppoudun Eväsojan avustuksella Japaniin, jota on tietenkin vaikea pienen loman aikana todella tavoittaa. Tuntuu, että saan kuitenkin hieman paremmin kiinni kaikesta, kun matkaoppaanani on Min…

Hassan Blasim: Allah99

Edessä on vielä pitkä tie ennen kuin saan haastateltua 99 jumalaa, ja rahoitus on loppumassa, Tilillä on jäljellä juuri ja juuri tarpeeksi yhteen haastattelumatkaan Suomen ulkopuolelle. Olen nyt päättänyt, että matkustan apurahan viime rippeillä Kairoon ja yritän löytää sieltä setäni.Marraskuun pimeys laskeutui yllemme kaksi päivää sitten. Sinä valmistaudut kirjoittamaan huonosta seksistä.
Irakilaistaustainen kirjailija Hassan pakenee kotimaastaan, päätyy Suomeen ja perustaa blogin nimeltä Allah99. Innoittimena toimii havainto siitä, että arabikustantamot eivät suostu julkaisemaan kirjailijan novelleja tai runoja.
Ajattelin, että sopivan simppeli ja rajattu lähtökohta blogille olisi kerätä aineistoa haastattelemalla ihmisiä tästä todellisuudesta (sic). Kehyskertomuksen kaikelle aineistolle ehtisi miettiä myöhemminkin. Tuo lähtötilanne kuvaa varsin hyvin sitä, mistä romaanissa on kysymys. Tarina on täynnä ääniä, jotka lähtevät blogiin haastatelluilta. Lisäksi seassa on kirjailijan omaa…

Joel Haahtela: Adèlen kysymys

Seison kallionjyrkänteen reunalla ja näen edessäni vuoret, jotka katoavat kohti merta. Laaksossa leijuu joulukuista sumua ja vihreä niitty jyrkänteen alapuolella peittyy ohueen lumeen.Nainen putosi kalliolta yhdeksänsataa vuotta sitten, juuri tästä kohdasta. Mutta hän ei kuollut niin kuin ihmiset kuolevat, vaan jatkoi putoamisen jälkeen elämäänsä, vaikka lopulta hänenkin aikansa tuli kuten jokaisen. Myöhemmin nainen julistettiin pyhäksi. Joel Haahtelan pienoisromaani Adèlen kysymys sijoittuu Pyreneitten vuoriston katveeseen. Klassillisten kielten opettaja Helsingistä on matkustanut luostariin tutkimaan satoja vuosia vanhaa luostarin pyhimyksen Adèlen tarinaa. Mies haluaa selvittää, mitä tapahtui naiselle, joka ei kuollutkaan pudottuaan jyrkänteeltä vaan löytyi putoamisensa jälkeen läheiseltä niityltä rukoilemasta. Eikä naisessa ollut merkkiäkään loukkaantumisesta vaan hän jatkoi elämäänsä useita vuosia kuollakseen luonnollisella tavalla vasta myöhemmin.

Kuolemansa jälkeen Adèle julist…

Heidi Köngäs: Mirjami

Jatkamme töitämme ihan hiljaisina, vain radio on auki, uutisten välillä soitetaan surumusiikkia. Helsinkiä pommitettu, paljon kuolonuhreja, sanotaan uutisissa.Ajatukset sakkaavat. Loukkaantuneita. Kuolonuhreja. Tavallisia ihmisiä.
Mirjami on Sandran tyttäristä keskimmäinen – äidin tarinaan päästiin tutustumaan romaanissa Sandra(2017), mutta Sandran tarinaa ei tarvitse tuntea pystyäkseen uppoutumaan Mirjamin ja hänen läheistensä elämään Mäntässä. Sotavuosien varjo on pitkä ja se vaikuttaa niin Mirjamin kuin hänen sisartensa Soilin ja Annikin elämään. Tarinan kertojia ovat sisaret ja heidän äitinsä.

Lähtöpiste on 1920-luvun lopulla, kun kaikki kotitalosta myydään. Perhe pakkaa vähät tavaransa ja muuttaa uudelle kotiseudulle, sinne mihin oli valtavan pitkä matka. Matkalla saavuttiin ensin Vilppulaan, mistä jatkettiin lopulliseen määränpäähän Mänttään.
Ympärillä oli vain suota ja lepikkoa, mutta meidän tontille oli nopeasti kyhätty koppeli, jossa oli vain yksi huone. Me juostiin katsomaan …

Margaret Atwood: Testamentit

Nicole-vauvasta oli tullut Gileadin mainoskasvo. Kaikissa helmityttöjen esitteissä oli hänestä sama kuva. Hän näytti tavalliselta vauvalta, mutta oli silti Gileadissa pyhimyksen asemassa, sanoi meidän opettajamme. Nicole oli meidänkin ikonimme: kaikissa gileadinvastaisissa mielenosoituksissa oli mukana Nicole-vauvan kuva ja sellaisia iskulauseita kuin NICOLE-VAUVA – VAPAUDEN SYMBOLI! Tai: NICOLE-VAUVA NÄYTTÄÄ TIEN! Niin kuin vauva muka voisi näyttää tietä minnekään, ajattelin itsekseni.


Margaret Atwoodin Testamentit on odotettu jatko Orjattaresi-romaanille, joka on kolmekymmentä vuotta ilmestymisensä jälkeen ällistyttävän ajankohtainen – jopa ahdistavan ajankohtainen. The Handmaid's Tale -televisiosarjan myötä Atwoodin romaani on ollut esillä viime vuosina varmaan enemmän kuin ikinä aiemmin, ja uutuusromaanillaan Testamentit Atwood vastaa lukuisiin pyyntöihin kertoa, mitä Gileadiin kuuluu myöhemmin.

Kun kuuntelen Testamentteja, näen mielessäni maailman sellaisena, kuin se katsojie…

Elina Kilkku: Täydellinen näytelmä

Alina kaipasi töihin kuitenkin muista syistä kuin rahan takia. Hän rakasti teatteria. Yksinhuoltaja-freelancerin oli vain hankala yhdistää työntekoa lastenhoitoon tai edes saada töitä kilpaillulta alalta, joten Alina ei ollut päässyt ohjaamaan mitään esikoisensa Leevin syntymän jälkeen eli neljään vuoteen. Vanhan freelancer-kentän sanonnan mukaisesti sillä, mitä osasit, ei ollut väliä. Väliä oli sillä, kenet tunsit. Elina Kilkku on teatterialan ammattilainen: hän on teatteriohjaaja, näytelmäkirjailija ja teatteriopettaja. Ei siis ole mikään ihme, että Kilkun romaani Täydellinen näytelmä kuvaa purevasti nimenomaan teatterimaailmaa kaikkine kommervenkkeineen.

Romaanin päähenkilö on Alina, joka on vangittu omaan yksinhuoltaja-arkeensa. Kahden pojan äiti tasapainoilee perhe-elämän ja työelämäkaipuunsa välillä, yrittää epätoivoisesti löytää töitä samalla, kun rahat ovat jatkuvasti loppu ja poikien isä pakenee sujuvasti velvollisuuksiaan poistumalla maasta. Esiripun avautuessa lähtötilanne …

Kyung-sook Shin: Hovitanssija

Geunjeongmunin portille johtavan sillan alla virtasi kirkasvetinen puro. Victor oli pysähtynyt katselemaan vettä, kun hän huomasi vanhemman ja nuoremman hovineidin kävelevän kaarevan sillan yli heitä kohti. Vanhemmalla hovineidillä oli jalassaan siniset, kärjestä ylös kaareutuvat kengät. Hän käveli pontevasti ja itsevarmasti. Hänen askeleensa huokuivat ylpeyttä siitä, että hän oli hovineiti. Victor suuntasi kameransa kohti tämän takana kävelevää, punakenkäistä hovineitiä.Joissakin silmissä on kohtalo.
Kyung-sook Shin nousi Suomessakin julkisuuteen romaanillaan Pidä huolta äidistä (linkki kustantajan sivuille tässä), joka on julkaistu 36 maassa. Hovitanssija vie lukijan 1800-luvun lopun Koreaan ja sieltä Ranskaan, erilaiseen aikaan ja erilaisiin maailmoihin kuin mihin nykyajan ihminen on tottunut. Ja kuinka taidokkaasti hän sen tekeekään!

Romaanin päähenkilö on Yi Jin, kaunis ja viehättävä hovitanssija. Hovineidit ovat kuninkaan omaisuutta, mutta kun ranskalainen diplomaatti Victor rak…

Milla Ollikainen: Pirunkuru

Miksi juuri hän eikä toinen mies? Miksi juuri silloin? Miksi ajoneuvo oli juuri siinä, juuri niin päin? Miksi sade tiheni juuri silloin? Toinen mies ei lakkaa koskaan kysymästä.Kivikeot ovat niin valtavia, että mittasuhteet vääristyvät. Kun onnettomuus tapahtuu, se näyttää leikiltä. Niin kuin taivaasta voisi pian ilmaantua pullean lapsen sormi, joka painaisi auton oikein päin, nostaisi miehen takaisin ohjaamoon ja työntäisi uudelleen vauhtiin.
Milla Ollikaisen Lappiin sijoittuvia dekkareita olen kuullut monen kehuneen, ja niinpä Storytelin kirjahyllyyn klikkautui kuin itsestään Pirunkuru. Vasta myöhemmin tajusin, että teos on trilogian viimeinen osa, eli aika hassusta kohdasta aloitin Ollikaisen tuotantoon tutustumisen. Pahemmin en sen kuitenkaan huomannut lukukokemusta haittavaan, vaan Pirunkuru tuntui toimivan vallan mainiosti myös itsenäisenä osana.

Tarinan päähenkilöitä ovat lappilainen poliisi Juhani Vuontisjärvi ja muualta muuttanut toimittajaharjoittelija Krisse, jotka päätyvät…

Pia Strømstad & Trond Bredesen: 10 suurta seikkailijaa

– Olen tarinankertoja: siinä on kaikkien tutkimusmatkojeni pointti. Siinä että lähtee paikkoihin, joissa kukaan muu ei ole käynyt, ja palaa kertomaan tarinan, jota kukaan ei ole aikaisemmin kuullut.
Lapsille ja nuorille suunnattu tietokirja 10 suurta seikkailijaa marssittaa lukijan eteen esimerkiksi sellaisia hahmoja kuin Neil Armstrongin ja Thor Heyerdahlin – ensimmäisen kuussa käyneen ihmisen ja norjalaisen tutkimusmatkailijan, joka purjehti Tyynenmeren ylitse. Seikkailijoiden galleriassa esitellään myös henkilöitä, jotka eivät ole suurelle yleisölle niin tuttuja. Ainakaan minä en esimerkiksi tiennyt, että amerikkalainen Alan Eustace teki viisi vuotta sitten maailmanennätyksen hyppäämällä heliumkuumailmapallon kyydistä yli 41 000 metrin korkeudesta.

10 suurta seikkailijaa on kokoelma huimia seikkailuja mutta ennen kaikkea se kuvaa joukkoa ihmisiä, joita ajaa eteenpäin palo tehdä jotain, mitä kukaan muu maailmassa ei ole aiemmin tehnyt. Päämäärien saavuttaminen ei ole itsestään selvää…

Tuomas Kokko: Tosi kivat juhlat

Kerran minut oli kutsuttu kesämökille viikonlopuksi. Jätin menemättä, koska en halunnut muiden ihmisten pitävän minua yksinäisenä. En halunnut olla mökkireissun ainoa sinkku.Sen sijaan olin viikonlopun kotona ja katsoin YouTube-videoita, koska en halunnut istua itsekseni paljussa lonkerotölkki kädessäni.
Tuomas Kokon esikoisromaanin Tosi kivat juhlat päähenkilö lienee monen mittarin mukaan jollain tapaa epäonnistunut. Mies on työtön, yksinäinen ja rahaton. Yliopistotutkinto ei takaa työpaikkaa eikä yrityksistäkään oikein ole apua. Muuttohommiin ei huolita, puhelinmyynnistä tulee potkut.

Sosiaalitoimiston byrokratia iskee päin kasvoja ja rahat loppuvat. Siinä vaiheessa houkuttavat pikavippitarjoukset, jotka vaikuttavat liian hyviltä ollakseen totta. Eivätkä ne koko totuutta paljastakaan, ennen kuin on jo myöhäistä. Mutta se tunne, kun yhtäkkiä tilillä onkin rahaa!

Tuomas Kokko luo uskottavan kuvan nykyajan ihmisestä, joka näkee ympärillään onnistumisia niin työelämässä kuin parisuhteis…

Leïla Slimani: Adèle

Adèle painoi silmät visusti kiinni, ikään kuin miehen näkeminen olisi ällöttänyt häntä, ikään kuin hän olisi ajatellut jo tulevia miehiä, kunnon tosi miehiä, muukalaisia, niitä jotka osaisivat ottaa hänen ruumiinsa. Adéle sulkee varovasti asunnon oven. Rakennuksen pihalla hän sytyttää tupakan. Vielä kolme henkosta ja sitten hän soittaa aviomiehelleen.
Ranskalais-marokkolainen Leïla Slimani nousi monien suomalaislukijoiden tietoisuuteen romaanillaan Kehtolaulu, joka on kertomus valtavasta tragediasta. Adèle osoittaa, että Slimani on osannut jo esikoisromaanissaan hätkähdyttää.

Romaanin päähenkilö on nimen mukaisesti Adèle, joka elää monen mittapuun mukaan hyvää elämää. Nainen työskentelee toimittajana ja on naimisissa lääkärimiehen kanssa. Pariskunnan pieni poika on Adèlelle rakas, vaikkei hän haluakaan enempää lapsia.

Adèlella on kuitenkin salaisuus: hän janoaa ja haluaa lähes alinomaa seksiä, on kyltymätön halussaan päästä miesten katseiden ja tekojen kohteeksi. Arkielämä perheen kan…