Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2019.

Anna Ekberg: Salattu nainen

"Keskellä lattiaa on maalausteline selkäpuoli heihin päin. He kävelevät lähemmäksi, Ellen tarttuu hänen käteensä, ja hän huomaa sen vapisevan. Maalaus on pieni, ei m ikään jättiläismäinen teos. Ellen ottaa kiinni maalauksesta ja kääntää sen varovasti ympäri. – Salattu nainen, hän kuiskaa."


Anna Ekbergin dekkari Salattu nainen valikoitui kuunneltavakseni Storytelin kirjavalikoimasta ihan sattumalta. Kiinnitin huomiota mielenkiintoiseen nimeen ja kiehtovaan kansikuvaan, jonka merkitys avautui tarinan loppupuolella vähän pelottavallakin tavalla.

Tarinan päähenkilö on Louise, joka osoittautuukin olevan kolme vuotta aiemmin kadonnut Helene, suuren yritysimperiumin perijätär. Nainen jättää rakastamansa miehen, Joachimin, sekä pienen kahvilansa Christiansön saarella ja palaa entiseen elämäänsä Edmundin vaimoksi ja kahden lapsen äidiksi. Paluu on hankala, sillä muistot menneisyydestä ovat pyyhkiytyneet Helenen muistista kokonaan. Uuteen elämään sopeutumista mutkistaa myös se, että p…

Elly Griffiths: Korppikuningas

"– Vastaapa nyt: liittyykö siihen arkeologiseen löytöön jotain ristiriitoja? 
Henry hieroo naamaansa. Lopulta hän sanoo miltei kuiskaten: – Kampuksen oikeistoryhmä on rasistisia ääliöitä, joilla ei riitä keskenään jaettavaksi edes yhtä aivosolua. Mutta heidän lisäkseen on alaryhmä, jonkinlainen salaseura. He kutsuvat itseään Valkoiseksi kädeksi. Heillä on pakkomielteinen suhde historiaan, varsinkin kuningas Arthuriin."
Ruth Galloway on taas täällä. Nyt hän on taapero-Katen äiti ja yksinhuoltaja, joka saa murheellisen uutisen: entinen opiskelukaveri Dan on kuollut tulipalossa. Hieman ennen kuolemaansa Dan on lähettänyt Ruthille kirjeen, joka antaa otaksua, ettei kuolintapauksessa olekaan kysymys pelkästä onnettomuudesta. Minkä merkittävän löydän Dan teki ennen kuolemaansa?

Ruth matkustaa Blackpoolin kaupunkiin tutkiakseen asiaa tarkemmin. Sattumalta sinne päätyy perhelomalle tietenkin myös komisario Harry Nelson, jonka kanssa Ruth leikkii kissa-hiirileikkiä ja joka on kotoisin…

Ruth Ware: Rouva Westaway on kuollut

"Ei. Ei toivoa. Toivossa ei ollut järkeä. Äidin laatikossa olevat paperit olivat varmistaneet sen. Tämä ei voinut mitenkään olla totta. Jos hän ottaisi rahat, se olisi... no, oli turha kierrellä sitä, mitä hän tosiasiassa oli harkitsemassa. Se olisi petos. Rikos. Niin yksinkertaista se oli."


Harriet Westaway on menettänyt äitinsä hiljattain ja ajautunut taloudelliseen umpikujaan. Hieman kyseenalainen ammatti ei auta taistelussa koronkiskontaa vastaan, ja kun Harriet saa tiedon hänelle luvatusta perinnöstä, on tieto enemmän kuin tervetullut ja tarpeellinen. Asiassa on vain yksi ongelma: Harriet on varma, että perintöä ei ole todellisuudessa tarkoitettu hänelle. Perinnönjättäjä Hester Westaway ei ole Harrietin isoäiti, vaikka kirjeessä niin väitetään.

Ahdingossaan Harriet kuitenkin päätyy hyppäämään mukaan riskipeliin. Hän lähtee viimeisillä rahoillaan kohti cornwallilaista kartanoa, jossa perintö ja muut perilliset odottavat. 
Kuten odottaa sopii, kartanomaisemissa seuraa mon…

Ruth Ware: Nainen hytissä 10

"Hän katsoi poispäin kamerasta, hiussoljesta karanneet tummat hiukset valuivat poskelle.
Silti olin melkein varma, melkein täysin varma, että siinä oli nainen hytistä numero kymmenen."



Nainen hytissä 10 on dekkari, joka sijoittuu pienelle risteilyalukselle. Päähenkilö on matkailutoimittaja Lo, joka haluaa päästä urallaan eteenpäin. Hän saa tilaisuuden osoittaa kykyjään, kun hän pääsee luksusristeilijän neitsytmatkalla tekemään juttua. Ennen matkaa Lo joutuu kammottavaan tilanteeseen, kun hän yllättää murtovarkaan kotoaan. Henkisesti raastava kokemus ei kuitenkaan ole naiselle syy jättää työmatkaa väliin, ja niinpä hän pakkaa laukkunsa ja astuu laivaan.

Lo tapaa sattumalta naisen, joka majailee hytissä numero 10. Risteilyn ylellinen tunnelma muuttuu kertaheitolla, kun Lo näkee, miten hytistä heitetään ruumis mereen ja hytin parvekkeeseen jäävät veriset jäljet. Vai näkikö Lo todellisuudessa mitään? Onko kaikki kuitenkin hänen mielikuvituksensa tuotetta? Kukaan muu ei ole nähnyt …

Celeste Ng: Tulenarkoja asioita

"Myöhemmin Pearl epäili, että Richardsonit olivat asettuneet kuvaelmaksi hänen ilokseen, koska ei varmaankaan ollut mahdollista, että heidän yhteiselämänsä oli aina täydellistä. Hämmästyttävää kyllä rouva Richardson sekoitti keittiössä pikkuleipätaikinaa, mitä Mia ei tehnyt koskaan, vaikka Mia saattoi kyllä ostaa kelmuun käärityn valmistaikinatangon, josta voi leikata pyörylöitä, jos Pearl kärtti sitä sinnikkäästi."



Ilahduin suuresti, kun huomasin, että Gummerus on ryhtynyt suomentamaan Celeste Ngn teoksia. Avaus on tämä Tulenarkoja asioita, ja Everything I never told youilmestyy suomeksi ensi vuonna. Jälkimmäisen teoksen, joka on kirjailijan esikoinen, luin nelisen vuotta sitten. Pidin romaanista valtavasti ja se jäi mieleen vakuuttavan vahvasti. Niinpä odotukset olivat korkealla, kun pääsin avaamaan Tulenarkoja asioita -romaanin kannet. Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta!
Romaani sijoittuu Shaker Heights -asuinalueelle, jossa kaikki on kovin säntillistä. Asemakaava …

Jojo Moyes: Ne, jotka ymmärtävät kauneutta

"Hän istuutuu, taittelee ne siististi takaisin kirjekuoriinsa ja tuijottaa suoraan edessään olevaa Tyttö, jonka jätit taaksesi -taulua. Se hehkuu eloisana kultakehyksissään vasten huoneen hillittyä niininvihreää ja harmaata, ja hän sallii ajatustensa ajelehtia."



Pitkään vastustin ajatusta tarttua Jojo Moyesin kirjoihin, sillä minulla oli käsitys, että ne ovat turhan romanttisia ja höttöisiä makuuni. Sittemmin olen kuitenkin lukenut useampia kirjailijan teoksia ja pitänyt niistä. Ne, jotka ymmärtävät kauneutta on Moyesin romaaneista ensimmäinen, jonka kohdalla aloin ärsyyntyä.

Tarinan perusasetelmassa on tällä kertaa liian tuttuja elementtejä. On yksinäinen nainen ja komea mies. He kohtaavat. Naisella on taloudellisia vaikeuksia, tietenkin, ja mies puolestaan on varsin menestynyt. Pari hurmaantuu toisistaan hetkessä, mutta sitten tulee esille jotain, mikä muuttaa asetelman kokonaan – jotain tuttua on tässäkin. Ja sitten seuraa mutkia toisensa jälkeen, kunnes päästään onnellis…

Jojo Moyes: Parillisia ja parittomia

"Nicky nukkui tunnin sinisenmustat hiukset roikkuen turvonneella poskipäällään ja unessa hänen kasvonsa näyttivät hetken levollisilta. Tanzie lauleskeli hiljaa ja silitti koiraa. Norman nukkui, pieraisi kuuluvasti useita kertoja ja täytti auton hitaasti hajullaan. Kukaan ei valittanut. Pierun haju itse asiassa peitti oksennuksen lemun, joka ei ottanut laantuakseen."


Jojo Moyesin Parillisia ja parittomia kertoo yksinhuoltajaäiti Jess Thomasista, jonka perhekuvio on varsin omintakeinen ja taloudellinen tilanne lähinnä katastrofaalinen. Jess tapaa sattumalta menestyvän it-firman omistajan Edin, joka on joutunut hankaluuksiin ja on vaikka ajanvietettä. Parin yhteensattuman seurauksena Jess ja Ed päätyvät samaan autoon Jessin perheen kanssa. Perheeseen lukeutuvat matemaattisesti lahjakas tytär Tanzie, Nicky-poikapuoli ja iso Norman-koira.

Auto suuntaa hitaasti mutta varmasti kohti Skotlantia, missä Tanzien on määrä osallistua koululaisten matematiikkakilpailuun. Matkan varrella s…

Emma Hooper: Koti-ikävän laulut

"Ja Finn laski iltaisin veneiden valoja. Niitä oli ilta illalta vähemmän, kaksitoista, kymmenen, seitsemän, kolme. Toisinaan Cora tuli laskemaan hänen kanssaan, toisinaan ei."


Connorien perhe asuu Newfoundlandissa Kanadassa. Koko pienen kylän yhteisö joutuu kohtaamaan suuren muutoksen, kun kaloja ei yhtäkkiä enää olekaan. Kun ei ole kaloja, ei monella myöskään ole elinkeinoa eikä elantoa, joten perhe toisensa jälkeen lähtee muualle.

Connorit kuitenkin haluavat jäädä autioituvaan kalastajakylään. Vanhemmat päätyvät toisenlaiseen ratkaisuun kuin monet muut: Aidan ja Martha matkustavat vuorotellen töihin pohjoiseen. Kun toinen on poissa, toinen vanhemmista huolehtii perheen lapsista kotona.

Lapset keksivät omaa puuhaansa. Teini-ikäinen Cora ottaa omalla tavallaan haltuunsa hylätyt talot, ja 11-vuotias Finn puolestaan elättelee toivoa kalojen paluusta. Kalojen ilmaantuminen takaisin toisi takaisin myös vanhan kyläyhteisön ja elvyttäisi henkiin paikan, joka on autioitumassa tyyst…

Elly Griffiths: Käärmeen kirous

"Neil Tophamin kuolema voi tietysti olla luonnollinen, mutta ajatus ruumiista, joka makaa kauan sitten kuolleen vainajan vieressä, on jotenkin häiritsevä. Ja ne kirjeet. Nelson on erään aiemman tapauksen yhteydessä joutunut tekemisiin nimettömien kirjeiden kanssa. Tophamin pöytälaatikosta löytyneiden kirjeiden sävyssä on tarpeeksi menneisyyden kaikuja nostattamaan niskakarvat pystyyn."

Ruth Galloway alkaa olla niitä kirjallisia hahmoja, joiden edesottamuksiin on päästävä perehtymään aika ajoin. Käärmeen kirous on Ruth Galloway -mysteerien neljäs osa, suomennettuna on jo viideskin, Korppikuningas, ja ensi syksynä on tulossa Kadonneet ja kuolleet. Gallowayn ystäville siis riittää luettavaa ja odotettavaa.

Käärmeen kirouksessa liikkeellepaneva voima on kuolemantapaus museossa. Suunnitellut juhlallisuudet museossa joudutaan siirtämään sivuun ja tapausta selvittämään kutsutaan komisario Harry Nelson. Arkeologi Ruth Galloway ajautuu toki hänkin mukaan tapauksen tutkintaan.

Kuoleman…

You-jeong Jeong: Piruparka

"Tajusin hyvin pian, mistä oli kysymys. Kuvat eivät olleet totta, eivät edes rippeitä näkemästäni unesta. Ne olivat mieleni viesti ruumiilleni. Pysy makuulla. Älä liiku. Näin käy, kun et ota lääkkeitäsi."


Jostain huomasin, että korealainen trilleri Piruparka keräsi kehuja, ja kun etsin Storytelin valikoimista kuunneltavaa, klikkasin teoksen hyllyyni. Ilman sen isompia odotuksia otin tarinan kuunteluun alkuviikosta.

Aika pian aloin epäillä, onko Piruparka sittenkään minun kirjani. Jotain omituista tarinassa on alusta lähtien, eikä juoni tunnu oikein etenevän – kunnes ymmärrän, että juju onkin enemmän minäkertojan sisäisessä puheessa kuin siinä, mitä tapahtuu.

Ja kyllähän tarinassa myös tapahtuu paljon. Alkutilanne on se, että 25-vuotias Yu-jin herää kotonaan yltäpäältä veressä. Hänellä ei ole mitään käsitystä, mitä on tapahtunut. Vielä oudommaksi tilanne muuttuu, kun nuori mies löytää äitinsä murhattuna. Mitä ihmettä uudehkolla asuinalueella on yön aikana tapahtunut? Mitkä Yu…

Katriina Huttunen: Surun istukka

"Ennen minulla oli kaksi lasta.
Nyt minulla on kaksi lasta, yksi kuollut ja yksi elävä.
Olen kahden lapsen äiti. Toinen lapsistani on aikuinen mies, toista ei enää ole. Tyttäreni tappoi itsensä kaksikymmentäkuusivuotiaana."


Katriina Huttusen Surun istukka on murheellinen kirja. Mitään muuta se ei voi ollakaan, sillä aiheena on todellinen, traaginen tapahtuma: tyttären itsemurha.
Hauras mieli, haavanlehti.  Lapseni tappoi itsensä. Hän kuoli kaksikymmentäkuusivuotiaana.Surun istukka ei ole selviytymistarina vaan ennemminkin kuvaus siitä, kuinka musertavan surun kanssa eletään. Katriina Huttusen elämään asettuvat vierailut Hietaniemen hautausmaalla. Kolumbaariossa tyttären hautalyhdyssä palaa aina kynttilä, jotta lapsi ei joutuisi olemaan yksin pimeässä. Samaan aikaan sureva äiti vaeltaa yksin pimeydessä, häpeää ja yrittää ymmärtää tyttärensä ratkaisua.

Katriina Huttunen kuvaa suruaan raadollisesti, kaunistelematta ja ajatuksia herättäen. Vavahduttavaa on surevan yksinäisyys, jok…

Anna-Maria Eilittä: Kun olen poissa

"Pian turvallinen peitto kietoutuu ympärilleni ja miellyttävä turtumus levittyy kehooni. En halua horjuttaa saamaani tunnetta katselemalla, kun isä raahustaa taas arkkuani kantaen ulos vaan laskeudun parven portaat ja häivyn vähin äänin. Korvissani soi kellojen kakofonia, vaikka niitä ei edes vielä soiteta."


Romaani, jonka päähenkilö on kuollut, kuulostaa ajatuksena hieman pelottavalta. Pohdin, rohkenenko tarttua kirjaan; pelkään tunteiden vyöryä ja ahdistusta. Idea kuitenkin kiehtoo niin paljon, että hankin Anna-Maria Eilitän esikoisromaanin luettavakseni.

Heti alussa tapahtuu se, mihin kaikki kietoutuu. Tarinan päähenkilö, 45-vuotias Ilona, kuolee tapaturmaisesti. Hänen mielensä havahtuu hereille ruumiinavauspöydällä, missä hän makaa kumilenkki varpaassaan. Sieltä kuolleen matka alkaa viedäkseen taakse jääneiden luokse seuraamaan näiden elämää. Mitä tapahtuu kotona, kun perheenäiti on poissa? Millainen salaisuus Ilonan lapsuuteen liittyy?

Lukiessani olen helpottunut siitä,…

Lisa Jewell: Sitten hän oli poissa

"Ellie katosi toukokuussa 2005, eikä sen jälkeen ollut löytynyt yhtään merkittävää johtolankaa jutun ratkaisemiseksi. Ei yhtään. Ei ennen kuin tasan kaksi minuuttia sitten."


Sitten hän oli poissa on raastavimpia trillereitä, mitä olen aikoihin lukenut. Tarinassa kuvataan koskettavasti ja todentuntuisesti tyttärensä menettäneen äidin tuskaa, kadoksiin joutuneen tyttären äidinkaipuuta ja ennen kaikkea sitä, millaiseen tilanteeseen kadonnut saattaa joutua ilman, että kukaan pystyy häntä auttamaan. Raastavan tarinasta tekee erityisesti se, että se voisi hyvinkin olla totta – valitettavasti.

Ellie Mack on 15-vuotias, kolmilapsisen perheen kuopus, jonka elämä hymyilee. Tulevaisuus näyttää olevan edessä mahdollisuuksia täynnä. Mutta sitten tapahtuu jotain järkyttävää: Ellie katoaa jäljettömiin. Poliisi uskoo tytön karanneen kotoa ja lopettaa etsinnät pian tuloksettomina. Ellien Laurel-äitiä tyttären kohtalo ei kuitenkaan jätä rauhaan. Samalla katoaminen hajottaa perheen palasiksi.

O…

Ruth Ware: Valhepeli

"Palatessani kaartuvia portaita sinne, missä vanhat ystäväni istuvat, koen voimakkaan déjà vun. Fatima, Thea ja Kate istuvat vanhoilla, tutuilla paikoillaan, ja päät kumarassa kynttilän lepattavan liekin valossa he voisivat olla jälleen viidentoista. Mieleeni tulee outo kuva gramofonissa pyörivästä levystä ja neulan hypähtämisestä taaksepäin soittamaan kaikuja entisistä meistä. Menneisyyden aaveet pääsevät valloilleen: Ambrose... Luc... Sydäntä kouristaa, mikä tuntuu melkein fyysisenä kipuna, ja hetken – lyhyen, kipeän hetken – silmissäni välähtää kuva, kohtaus, jonka olen niin kovasti yrittänyt unohtaa."


"Tarvitsen teitä", on viesti, jonka Isa Wilde saa ja jota hän on pelonsekaisin tuntein odottanut oikeastaan jo vuosia. Saman viestin saavat myös Fatima ja Thea, ja jokainen heistä suuntaa Salteniin, Katen merenrantakotiin, johon kaikilla liittyy paljon muistoja.

Isa, Fatima, Thea ja Kate ystävystyivät aikanaan Salten House -sisäoppilaitoksessa, jonne jokainen päät…

Johanna Laitila: Lilium Regale

"Else tunsi, miten vuosisatojen mittainen naisten ketju roikkui heidän välillään pimeässä kamarissa hiljaa kuin rivi villasta kudottuja silmukoita mummon virkkaamassa valkoisessa päiväpeitossa, jonka tämä oli nyt laskostanut kapiokirstun päälle. Else tunsi vankan ketjun painon lanteillaan ja lantionpohjassa, napansa tiiviissä poimuissa, ja se nivoi hänen jalkapohjansa kiinni Kuuvanmäen maahan, kiinni mummon sanoihin ja suopursun tuoksuun.
– Ei ole mikhään niinkö ennen, mummo sanoi."


Johanna Laitilan esikoisteos Lilium regale on omaääninen ja vahvasti joukosta erottuva romaani, jossa kaikuvat niin historian kahleet kuin pohjoisen kesyttömyys. Tarinan keskiössä on Else, jonka elämänkaari ulottuu Lapin sodan ajalta nykypäivään saakka. Matkan varrelle mahtuu monenlaisia elämänvaiheita evakkoajasta sodan traumojen kohtaamiseen. Kaunista ei kaikki totisesti ole, mutta elävää, raastavaa ja kovin todelta tuntuvaa kyllä.

Evakkomatka vie Elsen Tornionjokilaaksosta Ruotsiin, missä hänel…

Soili Pohjalainen: Valuvika

"– Päivää tupaan, sanon reippaalla ja kuuluvalla äänellä, ja koputan saman tien uuden sarjan.
Menen heti tähän asentoon, missä ei puhuta suomea vaan Arttua. Avaan oven ja toivon, ettei Arttu odota minua sen takana haulikon tai hirvikiväärin tai leipäveitsen kanssa. Mitä jos sillä onkin Alzheimer eikä se tunnista minua?"


Sivusilmällä kiinnitin huomiota siihen, että Soili Pohjalaisen Valuvika keräsi kiitosta. Sivusilmällä huomasin, että kirja löytyi Storytelin äänikirjavalikoimasta, ja merkitsin sen omaan hyllyyni kuuntelemista odottamaan.

Puolihuolimattomasta kirjavalinnasta seurasi vallan mainio kirjaelämys! Valuvian huumori vetoaa ja 1970-luvulta kantautuva nostalgia tehoaa. Kirjan ainoa huono puoli on se, että se loppuu liian nopeasti. Tarinan parissa olisi viihtynyt hyvinkin toisenkin rupeaman verran.

Tarinan lähtöasetelma on se, että Maria saa kuulla, että Pohjois-Karjalassa asuva Arttu-vaari tarvitsee apua. Arttu on Marian äidinisä, ja vaikka suhde omaan äitiin ei ole ai…

Maria Veitola: Veitola

"Radiovuosinani sain kuulla, että olin luonut uuden ilmaisutyylin: puhuin niin kuin muutenkin puhuin. Ja mitä suoremmin ja avoimemmin puhuin, sitä enemmän minua kehuttiin.
Sain kuulla olevani rohkea. Se tuntui hyvältä, ja siksi opettelin sanomaan asiat liikaa pelkäämättä myös radiotyön ulkopuolella: en loukatakseni, vaan siksi, että saattaisin suorilla sanoilla saada itseni ja muut liikkeelle ikävistä tilanteista."


Radio- ja televisiotoimittaja Maria Veitola avaa elämäänsä, ajatuksiaan, taustaansa ja mielipiteitään kirjassaan Veitola, joka on kokoelma eri lehdissä vuosien aikana julkaistuja kolumneja sekä kirjaa varten kirjoitettuja tekstejä. Kirjassa lähdetään liikkeelle lapsuusvuosista Pohjois-Karjalassa, ja matkan varrella pohditaan äitiyttä, työtä, opiskelua ja terveyttä kuten myös parisuhdetta ja ystävyyttä, tyyliä ja ulkonäköä. Osansa kirjassa saa myös tasa-arvo.

Veitola on kiinnostava teos. Se houkuttaa kanssaan dialogiin, sillä ajatukset liittyvät kiinteästi tavallisee…

Jari Järvelä: Kosken kahta puolta

"Mummit käy meillä kylässä vuorotellen, samaan aikaan ne ei tule. Voiton-mummi on äidin äiti. Sofia asuu kosken toisella puolella keskustassa."


Omien lapsuusmuistojensa äärelle vie Jari Järvelä lukijansa romaanissaan Kosken kahta puolta. Todellisiin tapahtumiin perustuvassa mutta kuitenkin fiktiivisessä tarinassa eletään 1970-luvun kesää Vammalassa. Pienen Jarin mummit asuvat kosken kahdella puolen: Aino-mummi Nälkälänmäessä ja Sofia-mummi keskustassa.

Etäisyys Jarin mummien välillä on henkisesti paljon suurempi kuin kilometreissä mitattuna. Ainon perhe on kuulunut punaisiin ja edustaa työläisiä. Elämä on melko vaatimatonta: sisältä käydään asioilla ulkohuussissa eivätkä olot ole mitenkään prameat. Toista on Sofian luona, valkoisten puolelle kuuluneen perheen kodissa on sisävessa ja muutenkin hienoa.

Asiat eivät kuitenkaan ole yksiselitteisiä, ja sen lapsikin ymmärtää. Mummiloissa on erilaista mutta kummankaan luona ei ole pelkästään hyvää tai huonoa. Sisällissodan kaiut mui…

Emma Puikkonen: Lupaus

"Me olemme vanhempia, meillä on ryppyjä ja harmaita hiuksia, olemme lähempänä kuolemaa ja tiedämme enemmän kuin he: tiedämme millaisia yhteyksiä asioiden välillä on, tiedämme mitä on päättää itse mistä ostaa ja syö, millaista on opetella joku työ ja yrittää tehdä sitä, millaista on olla niin väsynyt ettei jaksa ajatella loppuun asti. Tiedämme mitä on hävetä sen takia, kuka on. Tiedämme, mitä on tuntea voimattomuutta heidän tähtensä, katsoa eteenpäin, tulevaisuuteen, joka katoaa sumuun."

Emma Puikkosen tuotantoon tutustuin, kun luin Eurooppalaiset unet. Pidin kirjasta todella paljon ja innostuin, kun huomasin, että Puikkoselta ilmestyi uusi romaani. Lupaus on edellistä kirjaa ehyempi kokonaisuus ja vähintään yhtä ajankohtainen. Ilmastonmuutos tuntuu puhuttavan nyt enemmän kuin koskaan, ja ilmastonmuutos on keskeinen teema myös Lupauksessa.

Tarinan päähenkilö on Rinna, nelikymppinen Seelan äiti. Rinnaa ahdistaa se, että hän ei voi luvata lapselleen turvallista tulevaisuutta ja…

J. Pekka Mäkelä: Hunan

"Voi kun joku opettaisi lukemaan. Silloin minun olisi paljon helpompaa ja halvempaa lähettää kirjeitä Chin-chinille Nankingiin eikä tarvitsisi käyttää Chan-kirjuria. Ehkä täältä löytyisi apua siihenkin asiaan."


J. Pekka Mäkelän Hunan perustuu kirjailijan kummitädin Helvi Södermanin autenttisiin päiväkirjamerkintöihin. Kirjailijan vapauttaan Mäkelä on käyttänyt luodessaan melkoisen toteavien ja pidättyväisten päiväkirjamerkintöjen ympärille maailman, joka kuohuu ja kohisee.

Helvi Söderman matkustaa Kiinaan lähetystyöntekijäksi vuonna 1935. Samalla laivalla pitkän matkan tekee myös Johann Caspar Wolf, joka haluaa perehtyä vieraaseen maahan perinpohjaisesti ja kirjoittaa joskus havainnoistaan ja kokemuksistaan kirjan. Perillä Kiinassa Helviä odottaa suomalainen lähetystyöyhteisö ja yhdentoista vuoden työskentelyrupeama, jonka hän kokee olevan kutsumus.
Sieluni janoaa Kristuksen Hengessä palvella tätä kansaa niin, että ne joitten kanssa joudun kosketuksiin tuntisivat elämän voim…

Emma Rous: Au pair

"Käännän kuvan ympäri: isälle luonteenomaiset harakanvarpaat vakuuttavat, että se on otettu meidän syntymämme päivänä, juuri kaksikymmentäviisi vuotta sitten. Tiedän, että myöhempi ajankohta ei tule kysymykseen, koska sinä päivänä, kun Danny ja minä synnyimme, äiti hyppäsi talon takana olevilta kallioilta ja surmasi itsensä."


En oikein tiedä, miksi Emma Rousin romaani Au pair kiinnittyi kirjahyllyyni Storytel-lukuaikapalvelussa. Kirjan kuunneltuani en oikein tiedä, mitä tarinasta pitäisi ajatella.

Tarina lähtee liikkeelle elokuusta 2017, kun Seraphine toteaa, että hänen ja hänen kaksosveljensä Dannyn vauva-ajasta ei ole valokuvia. Siivoustyö isän kuoleman jälkeen vie nuoren naisen vanhojen kuvien äärelle ja lopulta selvittämään, mitä tapahtui vuonna 1992, kun Seraphine ja Danny syntyivät. Miksi äiti hyppäsi talon takana olevilta kallioilta kuolemaansa vain muutamia tunteja lastensa syntymän jälkeen?
Kumarrun lähemmäksi kuvaa: siinä on äiti ennen kuin hän jätti meidät. Pian S…

Fiona Barton: Lapsi

"– – ja silloin huomaan kappaleen mittaisen uutisen vauvasta. 
'TYÖMAALLA LAPSEN RUUMIS', siinä lukee. Vain muutama rivi siitä, että rakennustyömaalta Woolwichista on löydetty sylilapsen luuranko ja että poliisi tutkii asiaa. Luen tekstin kerran toisensa jälkeen. En käsitä sitä kunnolla, aivan kuin se olisi vierasta kieltä."


Luin vuosi sitten Fiona Bartonin esikoisteoksen Leski, josta muistan edelleenkin piinaavan tunnelman hyvin. Niinpä oli selvää, että tartuin alkuvuodesta 2019 julkaistuun Bartonin Lapsi-dekkariin, jonka löysin Storytelin valikoimista sekä ääni- että e-kirjana.

Heti alussa selviää tarinan perusasetelma. Rakennustyömaalta on löytynyt lapsen ruumis, ja uutinen löydöstä herättää tunteita monella suunnalla. Toimittaja Kate Waters haistaa mahdollisuuden saada käsiin suuri lehtijuttu. Emma puolestaan pelkää, että hänen varjelemansa salaisuus paljastuu viimein, vuosien hiljaisuuden jälkeen. Angela puolestaan palaa muistoissaan siihen, miten hän aikoinaan m…

Eeva Turunen: Neiti U muistelee niin sanottua ihmissuhdehistoriaansa

"suljen silmät
kuuntelen vesiputkia
kuuntelen naapureiden puhetta
kuuntelen heidän lapsivieraitaan
kaikkialla jollain tapaa tapahtuu"

En oikein tiennyt, mihin ryhdyin, kun avasin Eeva Turusen esikoisteoksen Neiti U muistelee niin sanottua ihmissuhdehistoriaansa. Tiesin, että ote on tavanomaisesta poikkeava, mutta luulin, että kyseessä on kuitenkin romaani. Eipä olekaan, vaan käsillä on kokoelma lyhytproosaa: kokeilevaa, tyylittelevää, luotaan karkottavaa ja lähelleen vetävää.

Teoksessa on seitsemän tarinaa. Ihan en ole varma siitä, onko tarinoilla yhteys toisiinsa. Tätä muuten pohtii myös ainakin Omppu postauksessaan.

Ihan varma en loppujen lopuksi ole mistään muustakaan. En ole varma edes siitä, pidinkö teoksesta vai en. Välillä ihastelin kieltä, välillä tunsin joutuvani turhan etäälle. Tarinat eivät varsinaisesti imaisseet mukaansa mutta herättivät kuitenkin paikoin runsaastikin ajatuksia, saivat väittelemään kanssaan. Jos jossain kohtaa huomasin huokaavani hieman kyllästyneen…

Niina Mero: Englantilainen romanssi

"En tiedä, millaiseksi olin Markin vanhemmat kuvitellut, mutta jostain syystä mielikuvani aatelisrouvasta oli ollut lähempänä Hyacinth Bucketia kuin Granthamin leskikreivitärtä. Kävi ilmi, että jälkimmäinen olisi ollut huomattavasti todenmukaisempi esikuva, sillä lady Chattenham näytti yhtä happamalta kuin puolukkaa mansikaksi luullut pikkuvauva."


Mukavaa ja leppoisaa lomalukemista tarjosi talvilomalla Niina Meron esikoisteos Englantilainen romanssi. Vaikka romantiikka alkuun minua hieman vieroksutti, halusin antaa mahdollisuuden tarinalle, johon nivoutuvat englantilainen kartanomiljöö ja kirjallisuus. Onneksi annoin tarinalle mahdollisuuden!

Tarinan päähenkilö on Nora, joka on omanlaisensa sankaritar. Tatuoitu ja maihareissa saapasteleva romantiikkakielteinen nainen tutkii englantilaista romantiikkaa eikä oikein aina saa läheisiään ymmärtämään, mikä järki on vastustaa romantiikkaa mutta samalla tutkia sitä. Pointti onkin siinä, että romantiikan arkikäsitys ei vastaa kirjall…

Kaisa Wallinheimo: Olenko riittävän hyvä tällaisena?

"Tutkimukset osoittavat, että tietoisuus, hyväksyntä ja omien arvojen mukainen elämä parantavat hyvinvointia. Hyväksynnän kautta on helpompi löytää intohimo elämään, joka on riittävän sallivaa, joustavaa ja myötätuntoista itseään kohtaa. Myötätunto puolestaan rakentaa elämän miellyttävyyttä, jossa ei uhriudu, vaan itsensä näkee oman hyvinvoinnin tärkeimpänä toimijana."


Kaisa Wallinheimon esikoisteos Olenko riittävän hyvä tällaisena? Painonhallinnan polut johdattaa pohtimaan paitsi painonhallintaa, myös sitä, mikä on riittävän hyvää. Kantavana ajatuksena kirjassa on tasapainoisen kehon ja mielen rakentaminen itsen hyväksymisen kautta:
Ajatus siitä, että ihmisen arvo määräytyisi sen mukaan, miltä ulospäin näyttää tai ulkonäkö määrittelisi, kuuluuko joukkoon, ei mahdu omaan arvomaailmaani.Olenko riittävän hyvä tällaisena? -kirjassa nivotaan yhteen kirjailijan omia näkemyksiä, tieteellistä tietoa, opittua ja koettua. Mukana on runsaasti ajatuksia painonhallinnasta, joihin kytkey…