Siirry pääsisältöön

Jaakko Yli-Juonikas: Vanhan merimiehen tarina

"Annikan ulvahdus merkitsee, että hän haluaa kirjoittaa. Asetun polvilleni parketille bewlin viereen ja tartun tytön olkavarteen. Kouristunut käsi herää eloon näppäimistön yllä. Ei mitään kiirettä. Kuuntelen kesän tukahtuneita haukotuksia, dvd-laitteen sähköistä äänettömyyttä. (Aarno)"
Jaakko Yli-Juonikas: Vanhan merimiehen tarina
(Otava 2014)
188 sivua
Jaakko Yli-Juonikkaan romaani Vanhan merimiehen tarina tarttui mukaani kirjaston uutuushyllystä. Kiinnostuin kirjan keltaisesta kannesta sekä takakansitekstistä ja päädyin lukemaan kiinnostavan tarinan, joka avaa todentuntuisella tavalla vaikeavammaisen maailmaa. Mielenkiintoista on se, että kirjan nimi on Vanhan merimiehen tarina, vaikka keskiössä on kaikkea muuta. Vanhan merimiehen tarinoita kirjassa on kaksi, mutta ne jäävät hyvin pieneen osaan.

Romaanin keskiössä on teini-ikäinen Annika vanhempineen, ja he kaikki toimivat vuorollaan romaanin kertojina. Annika on vaikeasti vammainen: hänellä on dystonia ja selkärangassa kasvain, joka aiheuttaa tetraplegisen halvauksen. Annika ei pysty selviämään päivittäisistä toimista yksin, joten hänen vanhempansa Aarno ja Niina toimivat hänen omaishoitajinaan. Niina ei käy lainkaan ansiotyössä, mutta Aarno kartoittaa työkseen maaperän kuntoa pohjoissuomalaisilla tiloilla. Kiinnostus työhön on myös muuta kuin ammatillista: hän on aikuisiällä tajunnut, että hänen kotiseudullaan oli tavallista enemmän vammaisia, kun hän oli lapsi.
Järkyttää vieläkin ajatella, millaisessa mykkyydessä ja toivottomuudessa Annika joutui elämään kaksitoista ensimmäistä vuottaan. Koska tytöllä oli diagnosoitu vaikea älyllinen kehitysvamma, häntä kohdeltiin sen mukaisesti. Hoitajat ja sukulaiset saattoivat hänen kuultensa lausua tahdittomuuksia kuvitellen, ettei hän ymmärrä puhetta. Emme mekään Aarnon kanssa ole tässä asiassa viattomat. Fasilitaatiota edeltävältä ajalta muistuu mieleen tapauksia, jotka mieluummin unohtaisin. (Niina)
Annika saa oman äänensä kuuluviin fasilitaation avulla: hänen äitinsä, isänsä tai toimintaterapeuttinsa auttaa häntä kirjoittamaan ajatuksensa tietokoneella muiden luettavaksi. Fasilitaation avulla Annika myös kirjoittaa runoja ja haaveilee niiden julkaisemisesta. Runous on teoksessa vahvasti läsnä, ja välillä kerronnan ja Annikan runouden raja on häilyvä:
Siis: illan valo haalistuu, kun juna suhisee kuusimaan poikki kotiin päin. Mitä pohjoisemmaksi kuljemme, sitä ankarammin valo tulehduttaa maisemaa. Olen väsynyt, onnellinen ja kivuton, en tiedä mikä meitä odottaa. Äiti nukkuu, ja unihorteisissa aivoissani pyörii uuden runon aihio. "Kohtalo, siitä hän koettaa uuttaa hämärän ensimmäisen säikeen / puhki kuin lävistetyn ja uudelleen syntyvän, mikä kulki tästä kauan sitten ohi. / Siihen hän sijasi muotonsa." (Annika)
Fasilitointi ei ole yksiselitteisen hyvä asia, vaan se herättää myös epäilyksiä. Kaikki eivät usko, että tietokoneelle ilmestyvät sanat ovat todella Annikan sanoja. Muutenkin romaanissa on paljolti kyse viestinnästä: fasilitointia epäilevät monet ja vähitellen koko perhe joutuu törmäyskurssille. Loppujen lopuksi käy niin, että lukijakin joutuu miettimään, mikä on totta ja mikä ei. Kuka kertojista on se, johon voi luottaa? Vai onko totuutta ylipäätään olemassa? Kirja hämmentää eikä päästä helpolla mutta on äärimmäisen mielenkiintoinen kokonaisuus.

Tästä romaanista puhutaan Aamun kirjassa ja kirjoitetaan esimerkiksi Plainsongs-blogissa, Habaneran havainnoissa, Runomiimeissä ja Tuijata. Kulttuuripohdinnoissa.

Kommentit

  1. Vaikuttaa varsin mielenkiintoiselta kirjalta, monta sellaista teemaa, jotka itseäni kiinnostavat. Jotenkin tämä kirja on mennyt minulta ihan ohi, joten kiitos, että toit tämän esiin. Taidanpa samantien mennä kirjaston sivuille tekemään (taas yhtä) varausta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä. :)
      Tämä on kyllä mielenkiintoinen, joskin myös hämmentävä kirja.
      Kirjaston varauksista pullistelee minullakin. On liian paljon kiinnostavia kirjoja, jotka on päästävä lukemaan!

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Nguyễn Phan Quế Mai: Vuorten laulu

Kuunnellessani sinä yönä Đat-enon tarinaa tajusin, miten hirvittävä asia sota oli. Sen osalliset joko kuolivat tai menettivät osan sielustaan niin, etteivät enää koskaan tunteneet itseään kokonaisiksi. Nguy ễ n Phan Qu ế  Mai: Vuorten laulu Sitruuna 2022 englanninkielinen alkuteos The Mountains Sing suomentanut Elina Salonen 349 sivua Vuorten laulun mukana tulee matkanneeksi nykyajasta menneisyyteen. Romaani avaa 1900-luvun jälkipuoliskoa vietnamilaisten näkökulmasta, kun isoäiti kertoo H ươ ngille, lapsenlapselleen, elämäntarinaansa. Isoäiti  Diệu Lan  on eräänlainen suvun keskushahmo, joka pitää lankoja käsissään kriisistä toiseen siinä määrin kuin kykenee. Kriisejä nimittäin riittää. Jo kommunistinen vallankumous ajaa perheen ahtaalle, ja kun maanomistajat rinnastetaan riistäjiin, joutuu Diệu Lan pakenemaan lastensa kanssa kauas kotoaan. Pakomatkalla hän joutuu tekemään vaikeita ratkaisuja, mutta silti hän odottaa saavansa koota perheensä luokseen sitten, kun ajat ovat suotuisammat