Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on tammikuu, 2014.

Tammikuun luetut

Tammikuussa tuli luettua yhteensä 17 kirjaa: 14 romaania, yksi novellikokoelma ja kaksi sarjakuvaa. Täydellisiä pettymyksiä ei tähänkään kuukauteen osunut, lukukokemushelmiä kylläkin. Erityisesti mieleeni jäivät Lukuiloa Perhoslaaksossa -haasteeseen lukemani kaksi kirjaa:
Lisa O'Donnell: Mehiläisten kuolema (2013)Daphne Kalotay: Bolšoin perhonen (2011) Myös kolmas kirja, jonka haluan nostaa esille, liittyy lukuhaasteeseen. Ihminen sodassa -haasteeseen luin Heidi Köngäksen romaanin Dora, Dora (2012). Haasteet ovat olleet antoisia jo nyt, blogitaipaleeni ensi askeleilla, sillä niiden myötä olen tutustunut kirjoihin, joihin tuskin muuten olisin tullut tarttuneeksi.

Tammikuussa aloitin myös Vuosi kuvina -haasteen. Idea on mielestäni ihastuttava: myöhemmin on mukava katsella, miltä vuodenkierto kuvien kera näyttää.

Kirjailijoista uusi, kiinnostava tuttavuus oli tammikuussa Taiye Selasi, jonka Ghana ikuisesti sai odottamaan ghanalais-nigerialaistaustaisen brittikirjailijan seuraavaa rom…

Aki Ollikainen: Nälkävuosi

"Jos tämä kärsimys on tarkoitettu koettelemukseksi, niin kenelle? Kenen usko näiden ihmisten kärsimyksellä pyhitetään? Kuka on Job? Ne kerjäläisetkö?"
Aki Ollikaisen esikoisteos Nälkävuosi sijoittuu vuosille 1867-68, kun Suomessa elettiin pahojen katovuosien kurimuksessa ja ruoka oli kerta kaikkiaan lopussa. On kylmä ja paljon lunta, kun Marja taivaltaa lapsineen kerjuulla. Puoliso Juhani on jo jäänyt taakse, ja sama kohtalo uhkaa monia muitakin. Marjan ja lasten matka on epätoivoinen, sillä he eivät ole ainoita liikkeelle lähteneitä. Monella riittää vielä uskoa siihen, että jostain löytyy ruokaa, kun elinolot omalla kotiseudulla ovat käyneet mahdottomiksi. Kriisi ulottuu kuitenkin laajalle, ja useassa talossa suhtaudutaan kulkijoihin tylysti, sillä ruoka ei meinaa riittää omallekaan väelle. Silloin tällöin kuitenkin löytyy joku helläsydäminen valmiina antamaan vähästäänkin. Ja sellaisia valopilkkuja lukijakin Marjan ja lasten taipaleelle kaipaa.

Katovuosien tapahtumia kuvat…

Ville Ranta: Ohjeita rakastaville

"- Kulta. Mua pelottaa tuo 'parisuhde', jota sä niin multa vaadit.
- Etkö rakasta mua?!
- Rakastan varmana."
Ville Rannan sarjakuvassa Ohjeita rakastaville seikkailevat rakastuneet nallet. Piirrostyyli on melko
luonnosmaista, värejä ei ole käytetty lainkaan. 44-sivuinen vihkonen on olemukseltaan viimeistelemättömämpi kuin Rannan muut sarjakuvat, joihin olen tutustunut.

Kirjainten virrassa -blogin Hannan tavoin minäkin mietin kirjan nimeä. Jos lukija jää odottamaan sarjakuvalta parisuhdeohjeita, hän pettyy. Ennemminkin kyseessä on hieman kyyninen kuvaus parisuhteen ensimmäisistä ajoista, kun rakastuminen vie ja rakastunut vikisee. Kyyneliltä ja mustasukkaisuudelta ei vältytä, kun tunteet kuohuvat.

Luen ja kirjoitan -blogin Paula ei tästä sarjakuvasta pitänyt. En voi minäkään sanoa ihastuneeni.

Ulla-Lena Lundberg: Kuninkaan Anna

"Isä oli luonut Annan maailman. Aurinko nousi ja laski, vesi yleni ja aleni, vene tervattiin, jää ryskyi, tuli paloi liedessä ja silakat hautuivat perunoiden päällä. Anna oli Kuninkaan tyttö."
Mehiläisten kuoleman jälkeen kaipasin jotain kevyempää luettavaa. Sellaista tarjosi Kuninkaan Anna, joka sijoittuu saaristoon ja tarjoaa paitsi leppoisaa tunnelmaa ja rakkautta, myös upeita saaristo- ja luontokuvauksia:
Hitaasti kesä kääntyi lähtemään, se muokkasi erolle maaperää viileillä aamuilla, utuisella säällä ja varhaisella hämärällä. Puuttomalla saarella oli kuitenkin niin niukasti varjoa että valo viipyi siellä kauemmin kuin muualla: vielä elokuun lopussa voi kuvitella että vallitsi ikuinen keskikesä.Kuninkaan Annan pääosassa on Anna, joka asuu saaren pienimmässä talossa, jota kutsutaan nurinkurisesti Kuninkaaksi. Isän menehdyttyä Anna joutuu sisarustensa ja äitinsä kanssa puurtamaan ankarasti, jotta elanto saadaan hankittua. Sitten saarelle ilmestyy taiteilija-Staffan, jonka m…

Lisa O'Donnell: Mehiläisten kuolema

"Tänään on jouluaatto. Tänään on minun syntymäpäiväni. Tänään minä täytän viisitoista. Tänään minä hautasin vanhempani takapihalle.
Eivät olleet rakkaita vanhempia."
Katkelma Lisa O'Donnellin Mehiläisten kuolema -romaanin prologista on nostettu tuohon kuvan yläpuolelle. Sama sitaatti on myös kirjan kannessa, eikä ihme, sen verran pysäyttävä se on. Samalla se kertoo, millaisista lähtökohdista romaani ponnistaa: Marnien ja Nellyn vanhemmat ovat kuolleet. Sisarukset haluavat salata päihdeongelmaisten vanhempiensa kuoleman, koska he tietävät, mitä seuraa, jos sosiaaliviranomaiset saavat tietää. Tytöillä on kokemusta lastenkodista, eivätkä he halua sinne takaisin.

Naapurissa asuu koiransa kanssa Lennie, joka on menettänyt puolisonsa. Hän huomaa, että Marnien ja Nellyn vanhemmat ovat kadonneet ja yrittää huolehtia tytöistä. Hän ymmärtää, että pohjimmiltaan tytöt kaipaavat sitä, että joku pitää heistä huolta, on vanhempana. Tytöt ovat tottuneet hyvin rikkinäiseen elämään, kuten …

Blogistanian Tieto -pisteet

Osallistun Blogistanian Tieto -palkinnon äänestykseen seuraavalla listalla:

Hanna Jensenin 940 päivää isäni muistina saa kolme pistettä.Ville Kivimäen Murtuneet mielet. Taistelu suomalaissotilaiden hermoista 1939-1945saa kaksi pistettä.Katja Jalkasen ja Hanna Pudaksen Rivien välissä saa yhden pisteen.

Blogistanian Finlandia-pisteet

Osallistun Blogistanian Finlandia -äänestykseen seuraavasti:

Kjell Westön Kangastus 38 saa minulta 3 pistettä.Inka Nousiaisen Kirkkaat päivä ja ilta saa 2 pistettä.Antti Heikkisen Pihkatappi saa yhden pisteen. Valinta oli vaikea, vaikka en blogini nuoruuden takia ehtinyt niin montaa ehdokkaaksi sopivaa kirjaa edes lukea kuin moni muu. Nyt vain jännittämään voittajaa!

Jukka Behm: Lahjoja norsujumalalle

"Oli kulunut pitkä aika siitä, kun Adhikara oli tuonut viimeksi töitä kotiinsa ja vuoteeseensa. Niillä oli taipumus häiritä yöunia. Kaikki työhön liittyvä olisi pitänyt osata jättää toimistoon, mutta aina työasiat eivät pysyneet siellä. Joskus ne onnistuivat seuraamaan työntekijää koko kotimatkan ajan, vaikka työpaikalta olisi poistunut eri reittiä kuin tavallisesti ja tehnyt ovelan harhautuksen, poikennut kahvilan kautta ja yrittäyt eksyttää epämieluisat tuomiset."
Jukka Behm on minulle aivan uusi tuttavuus. Alun perin kiinnostuin kirjasta luettuani Marin hyväntuulisen arvion teoksesta, ja kun huomasin kirjan kirjaston viikkolainahyllyssä, nappasin sen mukaani. Ja olipa mukavaa, että nappasin - tuntui hyvältä siirtyä Suomen pakkasista hetkeksi Intian lämpöön.

Lahjoja norsujumalalle on hyvän mielen salapoliisiromaani, jonka päähenkilö on insinööri Adhikara Patil. Hän palaa Lontoosta vaimonsa Mahajadeemin kanssa kotimaahansa Intiaan ja perustaa polkupyöräkorjaamon. Hänen peria…

Riikka Pulkkinen: Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän

"Olen Iiris Lempivaara. Aina minä kaipaan jonnekin, usein olen levoton. Minun sydämeni painaa 300 grammaa. Minulla on reikä sukassa ja aina uusia suunnitelmia, työ neuvojen jakajana ja uusia kenkiä joka viikko. Minä syön suklaata aamupalaksi ja joskus päivälliseksikin."
Kuten jo romaanin nimestä voi päätellä, Riikka Pulkkisen Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän tuo kirjailijasta esiin kokonaan uuden puolen, kun aiemmin on totuttu varsin vakavaan otteeseen. Romaanissa tarkastellaan kepeästi, humoristisesti ja ironisesti ihmissuhteita. Kieli on Pulkkiselle tuttuun tapaan elävää ja hyvää, ja teos sopii mainiosti kevyeksi välipalakirjaksi painavamman lukemisen lomassa.

Romaanin päähenkilö on 28-vuotias Iiris Lempivaara, koulupsykologi, joka odottaa Aleksin kosivan. Kosinnan sijaan Aleksi haluaakin erota ja oksentaa, saa vatsataudin. Toivuttuaan Aleksi muuttaa pois ja Iiris opettelee elämään ilman miestä, jonka kanssa ehti unelmoida yhteisen tulevaisuuden moneen kertaan. O…

Vastauksia kysymyksiin ja haastetta

Annami haastoi minut vastaamaan hänen kysymyksiinsä, ja nyt tartun toimeen:

1. Millainen on suhteesi kauhukirjallisuuteen? Rakastatko pelotella itseäsi kirjojen avulla vai sivuutatko kauhukirjat liian pelottavina?
Kauhukirjallisuus ei kuulu suosikkeihini, mutta eivät ne myöskään pelota. En siis kieltäydy, jos joku kauhukirjaa tarjoaa ja suosittelee, mutta enpä ole aikoihin kauhua lukenut.


2. Mikä kirja on sinulle elämäsi merkittävin?
Tämä on vaikea kysymys: ylipäätään koen vaikeaksi määritellä superlatiivein kirjallisuutta. :) Anni Polvan Tiina voisi olla yksi elämäni merkittävistä kirjoista. Luulen, että lapsena määrittelin paljon itseäni suhteessa Tiinaan.

3. Menetkö kirjastoon aina tarkan kirjalistan kanssa vai harrastatko herätelainaamista?
Kerään iPadille kirjalistaa, joka paisuu huolestuttavasti. Teen myös paljon varauksia, koska muuten en saisi monia haluamiani kirjoja ikinä käsiini. Juuri palautettujen kirjojen hylly sekä viikkolainahylly aiheuttavat herätelainaamisia. Eli vastau…

Yann Martel: Piin elämä

"Laiva upposi. Uppoamisen ääni oli kuin hirviömäinen metallinen röyhtäys. Esineet ponnahtivat  pintaan ja katosivat. Kaikki valitti: meri, tuuli, minun sydämeni. Olin pelastusveneessä ja näin vedessä jotakin."
Yann Martelin Piin elämä sattui käsiini kirjaston palautushyllystä. Olin kuullut kirjan pohjalta tehdystä elokuvasta, ja sillä perusteella kirja vaikutti kiinnostavalta. Yritän muutenkin lukea enemmän ulkomaista kaunokirjallisuutta, sillä poden vähän väliä tunnontuskia siitä, että keskityn kovin paljon kotimaiseen kirjallisuuteen.

Piin elämän alkupuolella mietin moneen kertaan, jaksanko sittenkään lukea kirjaa loppuun. Lukuisan ja  Katrin tavoin koin, että kirjan ensimmäiset 130 sivua olivat varsin puuduttavat. Eläinten käyttäytymisen ja uskontojen pohdinta tuntui enemmän paasaamiselta kuin tarkoituksenmukaiselta kerronnalta, ja ehdin jo ärtyneenä miettiä, eikö tässä tarinassa päästä lainkaan itse asiaan.

Kirjan toisessa osassa kyllä päästiin sitten itse asiaan eli siih…

Vuosi kuvina

Viimeisimpänä törmäsin Vuosi kuvina -haasteeseen Sinisen linnan kirjastossa, ja Marian tapaan minäkin olen ihastunut ajatukseen tällaisesta kuvapäiväkirjasta. Vielä kun tämä päivä sattui olemaan erityisen kuvauksellinen, päätin minäkin aloittaa haasteen.
Tänään totesin jälleen kerran, miten suuri merkitys luonnolla on minulle. Kun ajelin vauvani kanssa kohti keskustaa ja nouseva aurinko loi taivaalle upean valopylvään, jota kai voi haloilmiöksi kutsua, tunsin oloni erityisen onnelliseksi. Tajusin, että ei päivään tarvitse mitään muuta kuin luonnon järjestämän hienon maiseman, ja onni on siinä.
Olen sikäli onnellisessa asemassa, että Suomessa asuvana pidän jollain tapaa kaikista vuodenajoista. Tällä hetkellä nautin talvesta ja näistä maisemista.

Vastauksia haasteeseen

Leena Lumi haastoi minut vastaamaan kirjallisiin kysymyksiin, jotka olivat sen verran vaativia, että jonkun aikaa piti vastauksia miettiä. Tässä nyt kuitenkin kysymykset ja vastaukseni niihin:



1. Mikä kirjan nimi voisi olla sinun elämäsi tunnuslause? 
Neruda: Tunnustan eläneeni. Tämä kuulostaa ehkä elämän ehtoopuolen lausahdukselta, mutta mielestäni ajatus on hyvä pitää mielessä muutenkin.



2. Kuka on kirjallinen alter egosi?
Charlotte BrontënKotiopettajattaren romaanin Jane Eyre on jostain syystä tuntunut pitkään tutulta.



3. Jos olisit kirjan kansi, minkä kirjan kansi olisit?
Heidi Köngäksen Dora, Dora. Olen Lapin-hullu ja mielestäni kirjan kansi on kerta kaikkiaan upea.



4. Mikä on ollut elämäsi rankin kirja? Ja miksi se oli sitä?
Kaunokirjallisuudesta ensimmäisenä tulee mieleen Lionel Shriverin Poikani Kevin. Se oli niin vaikuttava, että tuli yöllä uniin.



5. Minkä kirjan haluaisit nähdä elokuvana?
John Irvingin Kaikki isäni hotellit

.

6. Suosikkivuodenaikasi kirjan nimellä?
Tove Jansso…

Daphne Kalotay: Bolšoin perhonen

"Nina on keskellä, pysyy tyynenä, rauhoittavana keskushahmona silloinkin kun hän esittelee muut haltijat, elehtii sirosti, heilauttaa lempeästi sireeninoksaa; pieniä bourrée-askelia sinne tänne, vain muutama iso jeté näyttämön poikki, ei nopeita hyppyjä ja pyörähdyksiä, joista hän eniten pitää; avausosuus on hidas adagio, ei nyt hirveän haastava, vain yksi arabeskiin päättyvä piruetti."
Daphne Kalotayn romaanin Bolšoin perhonen päähenkilö on kahdeksankymppinen Nina Revskaja, entinen Bolšoin baletin prima ballerina, joka asuu Bostonissa ja on sidottuna pyörätuoliin ja päivittäisiin kipuihin. Hän kokee elämänsä olevan lopussa ja päättää antaa huutokauppaan myytäväksi korunsa, jotka hän aikanaan otti mukaansa, kun hän loikkasi Neuvostoliitosta länteen. Korujen myötä hän toivoo pääsevänsä eroon kipeistä muistoistaan.

Muistot eivät kuitenkaan jätä rauhaan, kun tieto upeiden meripihkakorujen myynnistä leviää. Professori Grigori Solodinilla on hallussaan Ninan omistamiin meripihkak…

Taiye Selasi: Afrikkalaistyttöjen seksielämä

"Heidän kirkkaat bubansa koristavat suurta puutarhaa kuin oudot säkenöivät kukinnot, jotka tulevat esiin vain öisin. Katsot heitä työhuoneen pimeydestä samalla mielenkiinnolla kuin tiedemies tarkkailee lajia. Harvinaista lajia."
Kun olin saanut luettua Taiye Selasin esikoisromaanin Ghana ikuisesti, tuntui välttämättömältä lukea uudelleen Selasin novelli Afrikkalaistyttöjen seksielämä, joka julkaistiin suomeksi maamme ensimmäisessä Grantassa viime vuonna. Novellista piti kuulemma alun perin tulla Selasin esikoisromaani, mutta lopulta novelli olikin kirjailijan mielestä sopivan pituinen juuri sellaisenaan.

Novellista ja romaanista löytyy paljon yhtäläisyyksiä. On äiti, joka jättää lapsensa; on eno, joka ottaa lapsen hoiviinsa. On Accra, Lagos, lentokenttä. Puutarhassa ääntelevät bulbulit, stipendi antaa mahdollisuuden opiskella Yhdysvalloissa. Toisin kuin romaani, novelli sijoittuu kuitenkin vahvasti Ghanaan: Nigeria ja Yhdysvallat jäävät vain maininnoiksi.

Novellin nimi ohjaa…

Taiye Selasi: Ghana ikuisesti

"Pistos rinnassaan hän ajattelee itsekseen, että maailma on joskus liian kaunis. Ettei sillä kerta kaikkiaan ole lainkaan painoa, eikä sitä ole mitään mahdollisuutta hyväksyä; kastetta ruohikolla ja valoa kasteella ja tuon valon vivahdetta--."
Taiye Selasin esikoisromaani Ghana ikuisesti on vahva, omaääninen, erityinen. Varsinainen runsaudensarvi, jota ei esikoisteokseksi uskoisi, niin jäntevä ja voimakas se on.

Romaanin keskushenkilö on Kweku Sai, joka ponnistaa köyhistä oloista Ghanasta ja päätyy arvostetuksi huippukirurgiksi. Ensimmäinen pettymys on, kun äiti ei ehdi nähdä poikansa saavutuksia. Suurin käänne ja romahdus seuraa, kun potilas kuolee leikkauksessa. Vaikka kuolema oli ennalta arvattavissa, saa potilaan asema aikaan sen, että huippukirurgi menettää työnsä. Dramaattisesta käänteestä seuraa lähtö, jonka seurauksia romaanissa kartoitetaan vuosien kuluttua, kun entinen vaimo ja lapset saavat kukin vuorollaan tiedon Kwekun kuolemasta.

Yhtenä kantavana teemana romaan…

Ville Ranta: Kajaani

"Mikä on arvokkainta elämässä? Ei runous. Olisi sikamaista ihmiskunnan arvon alentamista sanoa niin.
Velvollisuudet lähimmäisiä, sukulaisia ja isänmaata kohtaan."
Ville Rannan sarjakuvaromaanissa seikkailee mies, jolla on tuttu nimi. Hän on Elias Lönnrot, joka on asettunut Kajaaniin hoitamaan lääkärin toimea.

Teoksessa tuodaan esille haasteita, joiden parissa Lönnrot painii. Välimatkat ovat pitkiä, lähellä asuvat vanhemmat tarvitsevat maatilan töissä apua, eikä huikentelevaisuuteen taipuvaisesta veljestä oikein ole iloa. Rahatilanne on huono, käräjillä kinastellaan maanomistuksesta eikä rakkauselämäkään ole oikealla tolalla. Vanhemmat eivät viihdy Kajaanissa, eikä viihdy päähenkilökään:
Haluaisin takaisin rannikolle, sivistyksen pariin. En kuulu tänne. Löytyykö onni sitten kuitenkaan mistään muualtakaan? Vai onko se löydettävä itsestä? Runonkeruumatkoilta Lönnrot päätyy Helsinkiin, missä hän oivaltaa jotain olennaista.

Ville Ranta luo Lönnrotista mielenkiintoisen kuvan, joka …

Laura Lähteenmäki: Iskelmiä

"Ei ole totta, miten mustasukkainen hän on ja miten hassun kivalta se minusta tuntuu."
Laura Lähteenmäen nuortenromaanissa Iskelmiä tartutaan tärkeään ja vakavaan asiaan: parisuhdeväkivaltaan.

Romaanin päähenkilö on 16-vuotias Aino, joka on seurusteluasioissa täysin kokematon. Monella muulla luokkakaverilla tuntuu olevan vientiä, mutta Aino on yksinäinen ja katselee menoa sivusta. Luokkaretkellä kaikki kuitenkin muuttuu, kun viereen tupsahtaa Samuli. Yhtäkkiä Aino onkin tapahtumien keskiössä, ja muut katselevat häntä ihaillen, kenties hieman kadehtienkin.

Vaaleanpunaista onnea ei kuitenkaan kestä kauan. Samuli osoittautuu paitsi mustasukkaiseksi, myös väkivaltaiseksi. Hän rajoittaa Ainon tekemisiä ja jopa pukeutumista ja menettää malttinsa täysin niin, että lopulta satuttaa tyttöystäväänsä. Aino joutuu miettimään, mikä on oikein ja mikä väärin, riittääkö rakkaus korjaamaan sen, mikä on mennyt rikki. Samuli pyytää anteeksi ja tuo lahjoja, haluaa Ainon takaisin ja vähättelee t…

Tove Jansson: Seuraleikki

"Kolmella puolella mökkiä seisoivat kuuset tiiviinä tummanvihreänä muurina joka sulki maailman ulkopuolelle, kukaan ei voinut uskoa että bussitie kulki ohi vain kivenheiton päässä."
Olen pitänyt Tove Janssonin novelleissa ihastuttavan viipyilevästä, hieman ihmettelevästä tunnelmasta, ja samaa tunnelmaa tavoitin myös kokoelman Seuraleikki novelleista. Tarinoissa tavataan muun muassa salaperäinen Emmelina, joka saa Vanhaneidin huoneiston, ja luokkakokoukseen osallistuvat naiset, jotka päätyvät puhumaan kuolemasta. Novelleissa kohtaavat ihmiset, joiden kohtaamiset saattavat kuitenkin jäädä puolitiehen, ikään kuin leikiksi. Tarinoiden ihmisissä Jansson tavoittaa jotain niin tuttua, että moneen kertaan tulee mieleen: tuon tyypin minä tunnen.

Lempinovellini kokoelmassa on novelli Kesällä. Siinä on ihastuttava tunnelma: minäkertoja puuhailee hieman, ja puuhaillessaan hän ajattelee monenlaisia ajatuksia, joista syntyy erilaisia oivalluksia. Esimerkiksi tehtyään tien, joka palaa milt…

Heidi Köngäs: Dora, Dora

"Makaan sängyllä silmät auki ja tunnen kuinka sisäinen spiraali kiertyy aina vain syvemmälle ja syvemmälle, miten se kapenee ja kapenee, miten vajoan maan sisään, vuoren sisään, halkeamaan, josta kuuluu vain yksi nimi: Dora, Dora."
Heidi Köngäksen romaani Dora, Dora sijoittuu vuoden 1943 joulun tienoille. Tarinaa kerrotaan neljän henkilön kautta: minämuotoisesti puhuvat saksalaiset Albert Speer, hänen sihteerinsä Annemarie Kempf ja taikuri Ewald Himmelblau sekä suomalainen tulkki Eero Kallankari. He kuuluvat matkaseurueeseen, joka suuntaa Speerin johdolla Petsamoon.
Romaanin päähenkilö on Saksan varusteluministeri Speer, joka on omasta tahdostaan matkannut Suomen Lappiin tarkastamaan Petsamon nikkelikaivosta: "Minä halusin tänne, missä ihminen hengittää kylmää hämärää ja täyttyy siitä." Kirjan alkuosa rakentuu ajamisesta halki hyisen Lapin. Speerin kyydissä Annemarie palelee, Speer on jäässä henkisesti: hänen suhteensa arvostamaansa Führeriin on muuttunut dramaattises…