Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on elokuu, 2015.

Tatu Kokko: Rob McCool ja Krimin jalokivi

"Jätti huomasi Robin ja hyppäsi neidon eteen. Rob ennätti ajatella, että hirviön kengissä täytyi olla jonkinlaiset pienet leijuntasäiliöt, teknologiaa, jota ei pitänyt olla olemassakaan, mutta niin ketterä liike ei tuntunut lainkaan mahdolliselta. Jätin ylemmät kädet tavoittelivat pistooleita ja suuri käsi ojentui kohti sapelin kahvaa."


Tatu Kokko on työstänyt nuortenkirjansa Rob McCool ja Krimin jalokivi käsikirjoitusta verkossa yhdessä nuorten kanssa. (Prosessissa mukana olleiden nuorten nimet löytyvät kirjan lopusta, ja heitä on varsin paljon.) Tästä kiinnostavasta prosessista kuultuani tartuin mielelläni lopulliseen tuotokseen, kovakantiseen ja lähes 300-sivuiseen kirjaan, kun kirjailija sitä minulle tarjosi.

Alussa kirjan päähenkilö Rob McCool on seitsemänvuotiaana retkellä kaksosveljensä Filburin ja isoveljiensä Markin ja Apollon kanssa. Pojat ovat kaukana kotoa - luvatta tietenkin - ja päätyvät seikkailuun, joka on vähällä lopettaa Robin tarinan alkuunsa. Niin ei kuit…

Blake Crouch: Wayward Pines - salaisuus

"Ethan ajatteli Peteriä, jonka sähköisku oli saanut savuamaan. Ajatteli alastonta kuollutta naista keskellä tietä. Ajatteli sitä, että oli melkein saanut surmansa, ja sitä, ettei hänellä ollut aavistustakaan siitä, mitä tämä kaikki merkitsi."

Wayward Pines -trilogian toinen osa Salaisuus on selkeää jatkoa ensimmäiselle osalle, Ei pakotietä.
Ollaan siis edelleen Waywards Pines -nimisessä pikkukaupungissa, joka osoittautui kovin omituiseksi mutta kauniiksi pikkukaupungiksi jo sarjan aloitusosassa. Silloinhan salaisen palvelun agentti Ethan Burke päätyi työtehtävissä kaupunkiin, jossa pian selvisi olevan paljon mätää korean pinnan alla. Salaisuudessa tiedetään jo paljon enemmän, mutta paljon on myös epäselvyyksiä, joita Burke haluaa kaivaa esiin, vaikka turvallisempaa olisi tyytyä elämään keskellä kulissia.
Ethanille alkoi yhä selvemmin valjeta, että elämä Pinesissa oli kuin monimutkainen näytelmä, jossa esirippua ei lasketa koskaan.
Kaikilla oli roolinsa. Blake Crouch luo tari…

Kesähaaste

Kaisa Reetta heitti minulle kesähaasteen, jota olen innolla blogeissa jo aiemminkin seuraillut. On ollut kiintoisaa lueskella muiden postauksia, mutta omien vastausten miettiminen olikin sitten hieman kinkkisempää. Tässä silti aatoksiani:

1.  Kerro jotain mitä emme tiedä sinusta.
Koska olen blogissani keskittynyt lähinnä kirjoihin, on paljonkin asioita, joita blogini lukijat eivät minusta tiedä. Kaiken kaikkiaan olen aika varovainen sen suhteen, mitä itsestäni paljastan verkossa - edes omassa Facebook-profiilissani. Perhettäni en nettiin tuo, joskin se lienee useimmilla tiedossa, että minulla on perhettä. Moni on varmasti huomannut myös sen, että pidän kirjojen ohella luonnosta ja matkustelemisesta.

Tässä kohtaa voin paljastaa, että vaikka olen rauhallinen,  rakastan vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Olen istunut ralliauton kyydissä ja nauttinut vauhdin hurmasta, ja minä olen perheestäni viimeinen, joka kieltäytyy huvipuistolaitteiden pyörityksestä. Tosin esikoiseni alkaa olla vielä mi…

Caitlin Moran: Näin minusta tuli tyttö

"Minulta on tässä vaiheessa mennyt kaksi vuotta siihen, että olen hellittämättä koostanut "musiikkitoimittaja Dolly Wildea" ihan alkutekijöistä. Olen lainannut keskuskirjastosta yhteensä 148 albumia, kuunnellut käytännössä jok'ikisen John Peelin radio-ohjelman, ja olen nyt vuosien 1988-92 indiemusiikin asiantuntija. Olen viettänyt huoneessani paljon aikaa ajatellen: osaan kertoa, miltä 90-luvun musiikki kuulostaa kuusitoistavuotiaan tytön korvissa."
Caitlin Moranin Näin minusta tuli tyttö -romaanin päähenkilö on kuusitoistavuotias Johanna Morrigan, joka ajautuu esiintymään televisiossa. Näyttäytyminen kaikelle kansalle ei mene aivan kuvitelmien mukaisesti, ja Johanna tajuaa, että jotain on tehtävä. Hän päättää luoda itsensä uudelleen, ja niin hänestä tulee nuori, ilkeä ja pelätty musiikkitoimittaja Dolly Wilde, joka seksihurjastelee minkä ehtii ja keksii ehtineensä vielä vähän enemmänkin. Tästä asetelmasta syntyy tarina, joka naurattaa, kauhistuttaa, puistelutt…

Bingoilu on päättynyt!

Kirjankansibingo on tullut ainakin tältä erää päätökseensä. Kuten haastepostauksessani määrittelin, bingoon otetaan mukaan ajalla 15.5.-15.8. luetut kirjat, eli eilen päättyi haasteaika. Haastekoonteja on tosin aikaa tehdä tämän kuun loppuun saakka. Koontipostausten osoitteet toivon ilmoitettavan haasteilmoituksen kommentteihin eli tänne. Oletan kaikkien koostajien osallistuvan kirjalliseen arvontaan, ellei toisin kukaan ilmoita.

Jotkut ruudut osoittautuivat yllättävän haastaviksi. Siksi odotankin innolla, millaisia kirjoja ruutuihin on löytynyt.

Jo tässä vaiheessa kiitän kaikkia osallistujia. Kivaa on ollut ainakin minulla, toivottavasti myös teillä!

Roope Sarvilinna: Kateissa

"Juntunen meni edeltä ja minä peesasin. Juntunen oikikseen, Höntynen kauppikseen. Opiskelijabileitä, uusia kavereita, pari uutta tyttöä, opintotukea, taas hampurilaisten paistoa, innokkaita keskusteluja Uudella, Manalassa, halpaa kaljaa, kulttuurinnälkää, vähän pinnistelyä tentteihin, kahvia Dommalla, yrjökännit osakuntabileissä, rakastumisia ja eroamisia, saunailtoja, pitkiä juoksuja munasillaan pensaan, talon, korttelin ja kaupunginosan ympäri, ansiomerkki siitä."

Roope Sarvilinnan esikoisromaanin keskiössä ovat Juntunen ja Höntynen, veljekset, joihin joskus tarttuivat leikkisät lempinimet. Ikää tuli, asiat muuttuivat, mutta nimet jäivät käyttöön. Lähes kaikki tehdään yhdessä, kunnes Juntunen äkkiä lähtee Thaimaahan ajattelemaan. Sieltä hän palaa vielä Suomeen mutta päätyy sitten ajattelemaan enemmänkin, kiertää vuosien ajan ympäri Aasiaa, lähinnä Intiaa.
Satunnaiset kortit ja sähköpostit pitävät perheenjäsenet jotenkin kartalla siitä, missä Juntunen kulkee ja mitä hänelle …

Pasi Pekkola: Lohikäärmeen värit

"Katoamisen pelko alkoi vainota minua kaikkialla. Pelkäsin taikuriohjelmien katoamistemppuja. Enkä uskaltanut leikkiä piilosta muiden lasten kanssa, koska pelkäsin itse katoavani. Saattaisin jäädä ikuisuuksiksi kadoksiin, odottamaan löytäjääni. Maailman orvoin tunne on odottaa löydetyksi tulemista. Kuinka yksinäiseltä äidistä täytyi tuntua, hän oli vankina tyhjyydessä jolle ei ollut loppua."
Pasi Pekkolan romaani Lohikäärmeen värit tuli luettavakseni erään tilaisuuden oheislahjana. Kirjailijaa en entuudestaan tuntenut mutta lahjan myötä päädyin lukemaan kirjan, joka vei hurjalle matkalle Suomesta Kiinaan, hiljaisuuden maasta maailman väkirikkaimpaan valtioon.

Tarinan keskiössä on kolmekymppinen Kimi, suomalaismies, joka viimein, eräiden sattumusten myötä, matkustaa Kiinaan. Kiina on Kimin äidin kotimaa, mihin äiti on kadonnut jo silloin, kun Kimi oli aivan pieni poika. Äiti jätti poikansa Suomeen, missä Kimi varttui vaitonaisen isänsä ja tämän vanhempien huomassa.

Kimin ohel…

Johanna Holmström: Itämaa

"Ja kun kerran on ruvennut käyttämään hijabia, sitä ei saa enää riisua, sitä äiti muistaa aina painottaa. Oikeastaan hän kääntyi vasta vuosia myöhmmin, mutta huivista hän piti kiinni Suomeen palattuaankin."
Johanna Holmström on ollut minulle tuntematon kirjailija, mutta kun törmäsin postauksiin hänen teoksistaan kirjablogeissa - kuinkas muuten - kiinnostukseni heräsi. Keskikirjastojen e-kirjavalikoimasta löytyi Holmströmin romaani Itämaa, jonka latasin luettavakseni muistamatta kuitenkaan juuri, mitä tuleman pitää.

Romaani sijoittuu Helsinkiin ja tarinan minäkertoja on Leila, yläkouluikäinen tyttö, jonka äiti haluaa tyttäristään kunnon muslimeita. Maahanmuuttajaisä puolestaan on huolissaan tyttäriensä maineesta, vaikka onkin melko vapaamielinen muslimi. Enemmän islamia tuntuukin korostavan äiti, käännynnäinen. Isosisko Samira haluaa rikkoa rajoja, mutta sitten hänelle tapahtuu jotain, mikä muuttaa koko perheen elämän.
Ja me odotimme. Joka päivä viisi viikkoa, monta tuntia pä…

Stephen King: Tervetuloa Joylandiin

"Sen oletetun kummituksen nimi on Linda Gray, ja hän oli Florencesta. Se on Etelä-Carolinassa. Hän ja hänen miesystävänsä - jos hän nyt mikään miesystävä oli, poliisit tarkistivat Lindan taustat aika tarkkaan eikä miehestä löytynyt jälkeäkään - viettivät Lindan viimeiseksi jääneen yön Luna Inn -motellissa, alle kilometrin päässä täältä etelään rantaa pitkin."
Stephen Kingiä tuli luettua nuorena, vuosia sitten. Tuli luettua niin innolla, että jossain välissä kirjastosta kannettiin kotiin kaikki Kingit, mitä käsiin sattui saamaan. Tuli luettua Carrie ja moni muu. Mutta sitten King jäi. Ei mitenkään tietoisesta päätöksestä vaan vain sattumalta.

Niinpä olikin kiintoisaa palata vuosien takaisen tuttavuuden luokse, kun kustantaja Tammi lähetti yllättäen luettavakseni tunnetun ja tuotteliaan amerikkalaiskirjailijan tuoreimman teoksen, Tervetuloa Joylandiin. Takakansi lupaa menneiltä vuosilta tuttua kauhutunnelmaa:
Huimia laitteita, värivalojen välkettä ja lasten naurua ja kummitusj…

Sadie Jones: Small Wars

"Cyprus. It had been encased around and above in hard blue sea and sky. They had made their small home on it, been taken by it, and she had lost him."
Sadie Jonesin romaani Small Wars lähtee liikkeelle vuoden 1946 heinäkuisesta Iso-Britanniasta ja sotilaiden paraatista, jota sotaväen läheiset ovat tulleet seuraamaan. Paikalla on myös Clara, joka etsii sotilaiden joukosta veljeään Jamesia ja sulhastaan Halia. Ylpeyteen sekoittuu tieto siitä, että koulutuksensa läpäisseet sotilaat eivät suinkaan jää nauttimaan rauhasta vaan lähtevät hetimiten kohti taisteluja.

Epilogista siirrytään kymmenen vuotta eteenpäin. Tammikuussa 1956 Clara matkustaa perheen pienten kaksostyttärien kanssa Kyprokselle, minne Hal on saanut komennuksen. Tilanne brittien hallinnoimalla saarella on epävakaa, kun Turkin kyproslaiset ja Kreikan kyproslaiset taistelevat saavuttaakseen omat päämääränsä. EOKA on Kreikan kyproslaisten sissijoukko, joka on valmis koviinkin otteisiin saattaaksen Kyproksen pois britt…