Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on toukokuu, 2015.

André Brink: Valkoinen, kuiva kausi

"Hän ei ollut koskaan ennen kokenut näin väkevästi heidän maailmojensa täydellistä eristäytyneisyyttä, ja sitä että vain heidän kahden kautta nämä maailmat pääsisivät hipaisemaan toisiaan ohimennen ja tilapäisesti ja että sekin oli toteutunut vain Gordonin avulla. Gordon: poikkeuksetta kaikki palautui häneen." André Brink: Valkoinen, kuiva kausi (WSOY 1981) Alkuteos A Dry White Season  1979 Suomentanut Seppo Loponen 358 sivua Kirjailija André Brink siirtyi ajasta ikuisuuteen 6.2.2015, ja Tuija  haastoi blogissaan  kirjabloggaajat julkaisemaan Brink-aiheisia tekstejä tänään, 29.5.2015, kun kirjailija olisi täyttänyt 80 vuotta. Valitsin luettavakseni romaanin  Valkoinen, kuiva kausi , joka on ilmestynyt alun perin vuonna 1979 ja suomennettu WSOY:n kustantamana 1981. Tarina sijoittuu vuoden 1976 Johannesburgiin, Soweton mellakoiden aikoihin. Päähenkilö on keski-ikäinen opettaja Ben Du Toit, joka edustaa valkoihoista väestöä. Hän kuulee mustaihoisen ystävänsä Gordon Ng

Elina Hirvonen: Kun aika loppuu

"Aslak seisoo minun edessäni. Laajassa kuvassa hän näkyy kokonaan, taustalla persoonattomaksi siivottu huone. Aslakilla on musta tuulitakki, mustat housut ja lenkkarit, jotka minä olen ostanut hänelle. Hän puristaa kädessään pitkää, kapeaa esinettä." Elina Hirvonen: Kun aika loppuu (WSOY 2015) 251 sivua Elina Hirvosen romaani Kun aika loppuu  on surullinen ja myöskin pelottava tarina eräästä perheestä, joka voisi olla lähes tavallinen siihen saakka, kunnes Helsingissä sattuu ampumavälikohtaus. Tuo kohtaus tekee kaukaisista peloista totta, ja ennakkoaavistukset muuttuvat äkkiä merkeiksi, jotka olisi kai pitänyt ymmärtää tarkemmin, jotta olisi osannut puuttua tapahtumien kulkuun. Vai olisiko osannut sittenkään? Yritettiinkö tarpeeksi vai tehtiinkö liian vähän? Kun aika loppuu  on ahdistava kertomus perheestä ja vanhemmuudesta. Millaista on elää, kun huomaa jonkin olevan vinossa mutta saa huomata, että keinoja ei ole riittävästi ja on vain toivottava parasta ja pelättäv

Rachel Joyce: Miss Queenie Hennessyn rakkauslaulu

"- Etelä-Devonissako? Sisar Catherine kalpeni. - Luuletteko hänen aikovan kävellä koko matkan sieltä etelästä tänne Northumberlandiin saakka? Enää häntä ei naurattanut, eikä ketään muutakaan. He katsoivat vain minua ja sinun kirjoittamaasi kirjettä ja näyttivät aika huolestuneilta ja hämmentyneiltä." Rachel Joyce: Miss Queenie Hennessyn rakkauslaulu (WSOY 2015) Alkuteos The Love Song of Miss Queenie Hennessy  2014 Suomentanut Hilkka Pekkanen 363 sivua Miss Queenie Hennessyn rakkauslaulu on itsenäinen jatko-osa - tai rinnakkaisteos - romaanille Harold Fryn odottamaton toivioretki , josta pidin paljon. Niinpä oli itsestään selvää, että myös tämä Rachel Joycen hiljattain suomennettu romaani päätyi lukulistalleni. Lähtökohta tarinalle on se, että Queenie Hennessy viettää viimeisiä elonpäiviään St Bernadinen saattokodissa Berwick-upon-Tweedissa. Hänen sairastamansa syöpä on levinnyt, eikä mitään ole enää tehtävissä. Ennen kuolemaansa Queenie haluaa tehdä tilit selviksi men

Audrey Magee: Sopimus

"Faber pani kätensä takaisin ja muut miehet seurasivat esimerkkiä. Sotilaspastori puhui, ja muutamassa minuutissa Faber oli vihitty Berliinissä asuvan naisen kanssa, jota hän ei ollut koskaan tavannut. Puolentoista tuhannen kilometrin päästä täsmälleen samalla hetkellä nainen osallistui samanlaiseen seremoniaan, jonka todistajina olivat hänen isäntä ja äitinsä; se oli hänen osuutensa sotasopimuksesta, joka tapasi Faberille naimaloman ja hänelle leskeneläkkeen, mikäli Faber kaatuisi." Audrey Magee: Sopimus (Atena 2015) Alkuteos The Undertaking  2014 Suomentanut Heli Naski 242 sivua Audrey Mageen romaani Sopimus  sijoittuu toisen maailmansodan ajalle. Helposti voisi ajatella, että toinen maailmansota on kirjallisuudessa loppuunkaluttu aihe, mutta Audrey Magee lähestyy aihetta tavanomaisesta poikkeavalla tavalla: päähenkilöt Peter Faber ja Katharina Spinell solmivat sopimusavioliiton, jonka myötä Faber pääsee rintamalta lomalle. Katharina puolestaan saa leskeneläkkeen, mikä

Haaste: kirjankansibingo

Haasteeseen osallistuvat saavat käyttää bingokuvaa omissa postauksissaan. Kesän ajalle on varmasti taas luvassa monenmoista haastetta, ja päätin minäkin - ensimmäistä kertaa muuten - kyhätä kokoon lukuhaasteen. Viime kesänä Le Masque Rouge -blogin Emilie emännöi kirjabingoa , ja siitä kehittelin edelleen kirjankansibingon. Bingorivejä täytetään lukemalla kirja, jonka kansikuva vastaa kutakin bingoruutua. Eli jos luetun kirjan kansikuvassa on lapsi, saa ruksata kyseisen lokeron. Bingo muodostuu vaakasuorasta, pystysuorasta tai vinottaisesta, kulmasta kulmaan ulottuvasta rivistä, jossa on viisi lokeroa. Samaa kirjaa ei voi käyttää useampaan lokeroon. Lokeroiden täyttämisessä saa käyttää omaa tulkintaa, kunhan ei vihreää lue punaiseksi. Haaste alkaa huomenna 15.5. ja päättyy 15.8. Elokuun loppuun mennessä toivon jonkinlaista bingokoontia, joka tulisi linkittää tämän postauksen kommentteihin. Bingoajien kesken arvotaan syyskuun alussa jonkinlainen kirjallinen palkinto. Koska tä

Anthony Doerr: Kaikki se valo jota emme näe

"Joulukuu 1943. Talojen väliin syntyy hyytäviä kuiluja. Ainoat jäljellä olevat polttopuut ovat vihreitä, ja koko kaupungissa tuoksuu savulta. Kun viisitoistavuotias Marie-Laure kävelee leipomolle, häntä paleltaa enemmän kuin koskaan." Anthony Doerr: Kaikki se valo jota emme näe (WSOY 2015) Alkuteos All the Light We Cannot See  2014 Suomentanut Hanna Tarkka 544 sivua Anthony Doerrin romaani sijoittuu keskelle eurooppalaista kuohuntaa, 1930- ja 1940-lukujen Saksaan ja Ranskaan. Kaikki kulminoituu Saint-Malon kaupunkiin Ranskan Bretagneen, elokuuhun 1944, ja tuota ajankohtaa lähestytään kuin härnäten siihen palaten ja taas siitä poistuen. Romaanin keskeisiksi henkilöiksi nousevat nuori ranskalaistyttö Marie-Laure ja nuori saksalaispoika Werner. Marie-Laure on sokea, Werner orpo - ja he ovat vastakkaisilla puolilla. Molempien tiet vievät  kohti Atlantin rannikkoa, Saint-Maloon. Tyttö päätyy sinne isänsä kanssa, poika SS-yksikön mukana. Poika vakoilee vastarinnan radiol

Per Petterson: Kirottu ajan katoava virta

"Se oli totta, en keksinyt mitään mitä hän olisi pelännyt, mutta tiesin että hän halusi vielä nähdä joitakin asioita ennen kuolemaansa, olla mukana kun joitakin asioita tapahtui, kaikkihan halusivat, mutta hän halusi nähdä Neuvostoliiton kaatuvan nyt kun muuri oli sortunut; hän halusi nähdä mitä tapahtuisi sen jälkeen, voittaisiko Gorbatšov vai peräytyisi ja sanoisi että joko juttu oli mennyt liian pitkälle, mikä ei ollut mahdotonta, mutta joka tapauksessa olisi katkeraa jos äitini ei saisi nähdä sitä, ja halusin mielelläni nähdä sen kaiken itsekin, ja sainkin nähdä, mutta silti pelkäsin kuolemaa." Per Petterson: Kirottu ajan katoava virta (Otava 2011) Alkuteos Jeg forbanner tidens elv  2008 Suomentanut Katriina Huttunen Otavan kirjasto 222. 223 sivua Kirottu ajan katoava virta  tekee surulliseksi. Ei sisältönsä takia vaan siksi, että se on viimeinen Per Pettersonin suomennettu teos, jota en ollut vielä lukenut. Nyt olen lukenut kirjailijan kaikki suomennokset ja tuntuu

Tuomas Vimma: Raksa

"Katselin Danikaa hetken ääneti. Nuorempana varmastikin hyvinkin kauniista kasvoista huokuivat jatkuvasti liian lyhyiksi jäävät yöunet, suuret työelämän paineet sekä muutenkin huonot elintavat. Ponnarille kiskaistut hiukset olivat puolipitkät, hieman kiharat ja sävyltään sitä vaaleaa ruskeaa, jota Tikkurila kutsui V39 toffeeksi. Päälaelta erotti muutaman maalitahran." Tuomas Vimma: Raksa Gummerus 2011 Kirjan pituus 9h 11min Lukija Jukka Peltola Romaanin  Raksa  päähenkilö ja minäkertoja on työttömäksi päätynyt insinööri Sami, joka on kyllästynyt rakennusalan epämääräisiin häärääjiin. Pian työpaikkoja löytyy kaksikin, ja Hyperborea pelastaa miehen kauheammalta kohtalolta yrityksessä, jonka maineesta löytyy paljonkin parantamisen varaa. Hyperborean omistajan tytär Danika Stenhammar ottaa Samin oikeaksi kädekseen luovimaan rakennusalalla, joka on täynnä kupruja ja suoranaista kusetusta, harmaasta taloudesta puhumattakaan. Sujuvaa ja varsin viihdyttävää kerrontaa tämä 

Kevätlaulu!

  Hän laskeutui selälleen sammalikkoon ja katsoi kevättaivaalle, joka oli laelta kirkkaan sininen ja puunlatvojen yläpuolelta merenvihreä. Ja hänen kevätlaulunsa alkoi liikehtiä jossain hatun alla. Siinä oli yksi osa odotusta ja kaksi osaa kevätkaihoa ja loput hillitöntä yksinolon hurmaa. (Tove Jansson: Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia ) Oi, ihana kevät - nyt se on täällä! Tänään on ilmassa lämpöä ja selvä lupaus kesästä - viimeviikkoinen lumisade on jo kaukainen muisto. Tekisi mieli laulaa ilosta kevätlaulu, mutta jätän sen oheisen sitaatin Nuuskamuikkuselle ja nautin valosta, lämmöstä ja luonnosta, joka hiljalleen heräilee. Samalla toivotan valoa ja iloa kevätpäiviisi!

Jussi Valtonen: He eivät tiedä mitä tekevät

"Hän oli halunnut Alinan; hän oli halunnut Eurooppaan, Vanhaan Maailmaan, hän oli halunnut elämän, jota heidän perhetuttavansa eivät jo eläneet ja joka ei ollut hänen äitinsä ja hänen aiempien valintojensa ennalta määräämä. Hän oli halunnut maailmaan, jossa töihin ajeltiin puku päällä tyylikkään rauhallisesti vaihteettomilla retropyörillä eikä kuljettu jokaista sadan jaardin matkaa autoiksi naamioiduilla tankeilla." Jussi Valtonen: He eivät tiedä mitä tekevät (Tammi 2014) 559 sivua Jussi Valtosen romaani  He eivät tiedä mitä tekevät voitti vuoden 2014 Finlandia-palkinnon ja nousi lukulistalleni. Voittajakirjan valitsija, professori Anne Brunila, määritteli romaanin tajunnan räjäyttäväksi teokseksi, ja odotukseni olivatkin ennen lukemista korkealla. Romaani lähtee liikkeelle vuodesta 1994, kun amerikkalainen Joe on muuttanut Suomeen Alinan luokse. Parilla on yhteinen vauva, Samuel, ja elämä on yhtä myllerrystä, kun vauvaelämän lisäksi Joe yrittää sopeutua uuteen koti