Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on toukokuu, 2015.

André Brink: Valkoinen, kuiva kausi

"Hän ei ollut koskaan ennen kokenut näin väkevästi heidän maailmojensa täydellistä eristäytyneisyyttä, ja sitä että vain heidän kahden kautta nämä maailmat pääsisivät hipaisemaan toisiaan ohimennen ja tilapäisesti ja että sekin oli toteutunut vain Gordonin avulla. Gordon: poikkeuksetta kaikki palautui häneen."
Kirjailija André Brink siirtyi ajasta ikuisuuteen 6.2.2015, ja Tuija haastoi blogissaan kirjabloggaajat julkaisemaan Brink-aiheisia tekstejä tänään, 29.5.2015, kun kirjailija olisi täyttänyt 80 vuotta. Valitsin luettavakseni romaanin Valkoinen, kuiva kausi, joka on ilmestynyt alun perin vuonna 1979 ja suomennettu WSOY:n kustantamana 1981.

Tarina sijoittuu vuoden 1976 Johannesburgiin, Soweton mellakoiden aikoihin. Päähenkilö on keski-ikäinen opettaja Ben Du Toit, joka edustaa valkoihoista väestöä. Hän kuulee mustaihoisen ystävänsä Gordon Ngubenen tehneen itsemurhan turvallisuuspoliisin pidättämänä. Kuolemaa edeltäneet tapahtumat saavat Benin ymmärtämään, että Gordonin t…

Elina Hirvonen: Kun aika loppuu

"Aslak seisoo minun edessäni. Laajassa kuvassa hän näkyy kokonaan, taustalla persoonattomaksi siivottu huone. Aslakilla on musta tuulitakki, mustat housut ja lenkkarit, jotka minä olen ostanut hänelle. Hän puristaa kädessään pitkää, kapeaa esinettä."
Elina Hirvosen romaani Kun aika loppuu on surullinen ja myöskin pelottava tarina eräästä perheestä, joka voisi olla lähes tavallinen siihen saakka, kunnes Helsingissä sattuu ampumavälikohtaus. Tuo kohtaus tekee kaukaisista peloista totta, ja ennakkoaavistukset muuttuvat äkkiä merkeiksi, jotka olisi kai pitänyt ymmärtää tarkemmin, jotta olisi osannut puuttua tapahtumien kulkuun. Vai olisiko osannut sittenkään? Yritettiinkö tarpeeksi vai tehtiinkö liian vähän?

Kun aika loppuu on ahdistava kertomus perheestä ja vanhemmuudesta. Millaista on elää, kun huomaa jonkin olevan vinossa mutta saa huomata, että keinoja ei ole riittävästi ja on vain toivottava parasta ja pelättävä pahinta? Millaista on elää, kun pahimman toteutuessa tajuaa jot…

Rachel Joyce: Miss Queenie Hennessyn rakkauslaulu

"- Etelä-Devonissako? Sisar Catherine kalpeni. - Luuletteko hänen aikovan kävellä koko matkan sieltä etelästä tänne Northumberlandiin saakka? Enää häntä ei naurattanut, eikä ketään muutakaan. He katsoivat vain minua ja sinun kirjoittamaasi kirjettä ja näyttivät aika huolestuneilta ja hämmentyneiltä."
Miss Queenie Hennessyn rakkauslaulu on itsenäinen jatko-osa - tai rinnakkaisteos - romaanille Harold Fryn odottamaton toivioretki, josta pidin paljon. Niinpä oli itsestään selvää, että myös tämä Rachel Joycen hiljattain suomennettu romaani päätyi lukulistalleni.

Lähtökohta tarinalle on se, että Queenie Hennessy viettää viimeisiä elonpäiviään St Bernadinen saattokodissa Berwick-upon-Tweedissa. Hänen sairastamansa syöpä on levinnyt, eikä mitään ole enää tehtävissä. Ennen kuolemaansa Queenie haluaa tehdä tilit selviksi menneisyyden kanssa ja kirjoittaa kirjeen Harold Frylle, jonka kanssa ei ole ollut yhteydessä pariinkymmeneen vuoteen mutta jolle olisi tärkeää sanottavaa. Yllättäen …

Audrey Magee: Sopimus

"Faber pani kätensä takaisin ja muut miehet seurasivat esimerkkiä. Sotilaspastori puhui, ja muutamassa minuutissa Faber oli vihitty Berliinissä asuvan naisen kanssa, jota hän ei ollut koskaan tavannut. Puolentoista tuhannen kilometrin päästä täsmälleen samalla hetkellä nainen osallistui samanlaiseen seremoniaan, jonka todistajina olivat hänen isäntä ja äitinsä; se oli hänen osuutensa sotasopimuksesta, joka tapasi Faberille naimaloman ja hänelle leskeneläkkeen, mikäli Faber kaatuisi."
Audrey Mageen romaani Sopimus sijoittuu toisen maailmansodan ajalle. Helposti voisi ajatella, että toinen maailmansota on kirjallisuudessa loppuunkaluttu aihe, mutta Audrey Magee lähestyy aihetta tavanomaisesta poikkeavalla tavalla: päähenkilöt Peter Faber ja Katharina Spinell solmivat sopimusavioliiton, jonka myötä Faber pääsee rintamalta lomalle. Katharina puolestaan saa leskeneläkkeen, mikäli mies kaatuu sotatantereilla.

Puolisot valitsevat toisensa kuvien perusteella, ja vihkiminen tapahtuu …

Haaste: kirjankansibingo

Kesän ajalle on varmasti taas luvassa monenmoista haastetta, ja päätin minäkin - ensimmäistä kertaa muuten - kyhätä kokoon lukuhaasteen. Viime kesänä Le Masque Rouge -blogin Emilie emännöi kirjabingoa, ja siitä kehittelin edelleen kirjankansibingon.

Bingorivejä täytetään lukemalla kirja, jonka kansikuva vastaa kutakin bingoruutua. Eli jos luetun kirjan kansikuvassa on lapsi, saa ruksata kyseisen lokeron.

Bingo muodostuu vaakasuorasta, pystysuorasta tai vinottaisesta, kulmasta kulmaan ulottuvasta rivistä, jossa on viisi lokeroa. Samaa kirjaa ei voi käyttää useampaan lokeroon. Lokeroiden täyttämisessä saa käyttää omaa tulkintaa, kunhan ei vihreää lue punaiseksi.

Haaste alkaa huomenna 15.5. ja päättyy 15.8. Elokuun loppuun mennessä toivon jonkinlaista bingokoontia, joka tulisi linkittää tämän postauksen kommentteihin. Bingoajien kesken arvotaan syyskuun alussa jonkinlainen kirjallinen palkinto.

Koska tämä on ensimmäinen haaste, jonka julkistan, unohdan varmaan jotain tärkeää. Siispä kys…

Anthony Doerr: Kaikki se valo jota emme näe

"Joulukuu 1943. Talojen väliin syntyy hyytäviä kuiluja. Ainoat jäljellä olevat polttopuut ovat vihreitä, ja koko kaupungissa tuoksuu savulta. Kun viisitoistavuotias Marie-Laure kävelee leipomolle, häntä paleltaa enemmän kuin koskaan."
Anthony Doerrin romaani sijoittuu keskelle eurooppalaista kuohuntaa, 1930- ja 1940-lukujen Saksaan ja Ranskaan. Kaikki kulminoituu Saint-Malon kaupunkiin Ranskan Bretagneen, elokuuhun 1944, ja tuota ajankohtaa lähestytään kuin härnäten siihen palaten ja taas siitä poistuen.

Romaanin keskeisiksi henkilöiksi nousevat nuori ranskalaistyttö Marie-Laure ja nuori saksalaispoika Werner. Marie-Laure on sokea, Werner orpo - ja he ovat vastakkaisilla puolilla. Molempien tiet vievät  kohti Atlantin rannikkoa, Saint-Maloon. Tyttö päätyy sinne isänsä kanssa, poika SS-yksikön mukana. Poika vakoilee vastarinnan radioliikennettä, tytön kodin ullakolla on salainen radiolähetin. Tytön isän hallussa on arvokas jalokivi, joka nousee romaanin motiiviksi ja jota mon…

Per Petterson: Kirottu ajan katoava virta

"Se oli totta, en keksinyt mitään mitä hän olisi pelännyt, mutta tiesin että hän halusi vielä nähdä joitakin asioita ennen kuolemaansa, olla mukana kun joitakin asioita tapahtui, kaikkihan halusivat, mutta hän halusi nähdä Neuvostoliiton kaatuvan nyt kun muuri oli sortunut; hän halusi nähdä mitä tapahtuisi sen jälkeen, voittaisiko Gorbatšov vai peräytyisi ja sanoisi että joko juttu oli mennyt liian pitkälle, mikä ei ollut mahdotonta, mutta joka tapauksessa olisi katkeraa jos äitini ei saisi nähdä sitä, ja halusin mielelläni nähdä sen kaiken itsekin, ja sainkin nähdä, mutta silti pelkäsin kuolemaa."
Kirottu ajan katoava virta tekee surulliseksi. Ei sisältönsä takia vaan siksi, että se on viimeinen Per Pettersonin suomennettu teos, jota en ollut vielä lukenut. Nyt olen lukenut kirjailijan kaikki suomennokset ja tuntuu vaikealta jäädä odottamaan uutta luettavaa, niin kaunis ja omanlaisensa tyyli Pettersonilla on.

Romaanin päähenkilö on Arvid Jansen, joka 1970-luvulla innostui ko…

Tuomas Vimma: Raksa

"Katselin Danikaa hetken ääneti. Nuorempana varmastikin hyvinkin kauniista kasvoista huokuivat jatkuvasti liian lyhyiksi jäävät yöunet, suuret työelämän paineet sekä muutenkin huonot elintavat. Ponnarille kiskaistut hiukset olivat puolipitkät, hieman kiharat ja sävyltään sitä vaaleaa ruskeaa, jota Tikkurila kutsui V39 toffeeksi. Päälaelta erotti muutaman maalitahran."
Romaanin Raksa päähenkilö ja minäkertoja on työttömäksi päätynyt insinööri Sami, joka on kyllästynyt rakennusalan epämääräisiin häärääjiin. Pian työpaikkoja löytyy kaksikin, ja Hyperborea pelastaa miehen kauheammalta kohtalolta yrityksessä, jonka maineesta löytyy paljonkin parantamisen varaa. Hyperborean omistajan tytär Danika Stenhammar ottaa Samin oikeaksi kädekseen luovimaan rakennusalalla, joka on täynnä kupruja ja suoranaista kusetusta, harmaasta taloudesta puhumattakaan.

Sujuvaa ja varsin viihdyttävää kerrontaa tämä Raksa tarjoaa. Rakennusalan epäkohtia tuodaan esille suorasukaiseen ja menevään tyyliin, j…

Kevätlaulu!

Hän laskeutui selälleen sammalikkoon ja katsoi kevättaivaalle, joka oli laelta kirkkaan sininen ja puunlatvojen yläpuolelta merenvihreä. Ja hänen kevätlaulunsa alkoi liikehtiä jossain hatun alla. Siinä oli yksi osa odotusta ja kaksi osaa kevätkaihoa ja loput hillitöntä yksinolon hurmaa.
(Tove Jansson: Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia) Oi, ihana kevät - nyt se on täällä! Tänään on ilmassa lämpöä ja selvä lupaus kesästä - viimeviikkoinen lumisade on jo kaukainen muisto. Tekisi mieli laulaa ilosta kevätlaulu, mutta jätän sen oheisen sitaatin Nuuskamuikkuselle ja nautin valosta, lämmöstä ja luonnosta, joka hiljalleen heräilee. Samalla toivotan valoa ja iloa kevätpäiviisi!

Jussi Valtonen: He eivät tiedä mitä tekevät

"Hän oli halunnut Alinan; hän oli halunnut Eurooppaan, Vanhaan Maailmaan, hän oli halunnut elämän, jota heidän perhetuttavansa eivät jo eläneet ja joka ei ollut hänen äitinsä ja hänen aiempien valintojensa ennalta määräämä. Hän oli halunnut maailmaan, jossa töihin ajeltiin puku päällä tyylikkään rauhallisesti vaihteettomilla retropyörillä eikä kuljettu jokaista sadan jaardin matkaa autoiksi naamioiduilla tankeilla."
Jussi Valtosen romaani He eivät tiedä mitä tekevät voitti vuoden 2014 Finlandia-palkinnon ja nousi lukulistalleni. Voittajakirjan valitsija, professori Anne Brunila, määritteli romaanin tajunnan räjäyttäväksi teokseksi, ja odotukseni olivatkin ennen lukemista korkealla.

Romaani lähtee liikkeelle vuodesta 1994, kun amerikkalainen Joe on muuttanut Suomeen Alinan luokse. Parilla on yhteinen vauva, Samuel, ja elämä on yhtä myllerrystä, kun vauvaelämän lisäksi Joe yrittää sopeutua uuteen kotimaahansa ja löytää paikkansa suomalaisesta tiedemaailmasta. Kulttuurit ja odo…