Kirjakaapin kummitus

He juoksivat läpi vihreänä pyörivän metsän. Ensin yhtä silmissä vilisevää polkua takaisinpäin Myyn kodin suuntaan, sitten äkkikäännös ja siitä syöksy pitkäoksaisten kuusien alle, syvemmälle sinne missä valo siivilöityi kiiltävien neulasten ja lehtivihreää sykkivän oksakaton läpi. He viilettivät lujaksi tampattua polkua, loikkivat kivien ja kuluneiden juurakoiden yli ja kaarsivat heinittyneelle polulle, joka laskeutui leppää kasvavaan laaksoon, missä levisi keltainen kulleromatto solisevan puron mollemmilla rannoilla. Laura Lähteenmäki: Laske salaa kymmeneen WSOY 2023 kansi Tilda Rose 205 sivua Myy on kymmenvuotias ja osa tyttöjoukkoa, Pätkiksiä. Pätkiksiin kuuluu viisi tyttöä; Myyn lisäksi Camilla, Aada, Viivi ja Heta. Tai oikeastaan Myy on se lisäksi , muut tuntuvat muodostavan Pätkisten ydinjoukon. Muut ilmoittautuvat temppuleirille ja muilla on erillinen viestiryhmä, johon Myytä ei pyydetä. Sitten Myy tapaa yllättäen Lassin. Hänen kanssaan on erilaista kuin Pätkisten kanssa. Lassin

Tässä sitä ollaan, pää alaspäin naisen sisällä. Odotan käsivarret kärsivällisesti ristissä, odotan ja ihmettelen kenen sisällä olen ja mitä on edessä. Silmäni sulkeutuvat kaihoisasti, kun muistan miten kerran ajelehdin läpikuultavassa pussissani, keljuin ja kiepuin uneliaasti ajatusteni kuplassa yksityisessä valtameressäni ja törmäilin läpinäkyvään kalvoon joka väreili ja välitti katalien salaliittolaisten vaimennetut äänet. Ian McEwan: Pähkinänkuori Otava 2017 alkuteos Nutshell  2016 suomentanut Juhani Lindholm kansi Jonathan Gray 200 sivua Syntymätön poika odottaa. Elämä äidin kohdussa on varsinainen jännitysnäytelmä, sillä pojan Trudy-äiti on jättänyt pojan isän Johnin ja ryhtynyt suhteeseen Johnin veljen Clauden kanssa. Suhteen rikkoutuminen ei kuitenkaan pelkästään riitä, vaan Trudy ja Claude punovat juonen, jotta Trudyn ei tarvitse lähteä entisen miehensä suvun kodista. Tätä kaikkea syntymätön mutta kaikesta erittäin tietoinen lapsi seuraa eräänlaiselta aitiopaikalta mutta kuiten

Torkuntäyteisen merimatkan jälkeen tyrannosaurus sai lopulta maata jalkojensa alle: valkeaa kalliota, josta nousi hiekkaista, suolaista pölyä joka askeleella. Kuu valaisi heidän tietään, ja Myrtti tunsi vatsanpohjassaan, että aamupäivä oli jo pitkällä. Hän kuitenkin pelkäsi, että pikkelssileivät putoaisivat taksiotuksen kylkiluiden välistä kadoksiin, joten ruokailu olisi jätettävä paikan päälle – tai niin hän ensin ajatteli, mutta joutui muuttamaan mieltään, kun hölköttely vain jatkui jatkumistaan. Maan päällä vauhti oli rauhallisempi kuin merellä. Ursula Mursu: Myrtti ja nuuskiva kinuski Kumma 2023 kuvitus Apila Pepita 154 sivua Pääsimme lukukaverini kanssa palaamaan kolmannen kerran Kuuilman maagiseen maailmaan, kun tarttuminen Ursula Mursun lastenromaaniin Myrtti ja nuuskiva kinuski . Tällä kertaa Myrtti on jo varsin tottunut noitaelämäänsä, ja kun isikin on asettunut Kuuilmaan, ovat elämän perustat vallan hyvin kohdillaan. Mutta sitten Myrtti saa salaperäisen kirjeen mummultaan. Mu

Kun hän astuu ulos, lumeen, astuu alati laskeutuvan lumiverhon alle, hän ajatttelee lähtevänsä tästä talosta viimeistä kertaa vaimona. Hän tietää palaavansa tänään viimeistä kertaa siten, että tietäisi miehen tulevan pian perässä. Hän odottaisi, ja odottaessaan hän valmistaisi heille illallista, aivan kuten lukuisina muinakin päivinä näiden yhteisten vuosien aikana. Karoliina Timonen: Laina WSOY 2023 kansi Ville Laihonen, kannen teos Wäinö Aaltonen 416 sivua On tammikuun viimeinen päivä vuonna 1955. Koska lunta on satanut tiheään jo vuorokauden, maanantaiaamu on hiljainen ja hämärä, kuin sadussa. Karoliina Timosen romaani  Laina kertoo fiktiivisen tarinan Kalle Päätalon ensimmäisestä vaimosta. Liitto päättyi eroon vuonna 1955, ja eropäätöstä edelsivät kiihkeän rakkauden lisäksi muun muassa raivoisat riidat, oman kodin rakentaminen Tampereelle ja asuminen myös Kallen kotiseudulla Taivalkoskella – Lainan vastustuksesta huolimatta. Laina  on yhdenpäivänromaani, joka avaa koskettavasti pää

Sitten tein Mun elämän. Säkeistöissä 7-soinnut vuorottelevat hypnoottisesti. Tekstin pitäisi olla yhtenevä melodian ja harmonian kanssa, sen pitäisi kuvata elämäntapaa, joka sekavana vei mukanaan ja josta ei päässyt irti vaikka halusi. Ajattelin loputtomia iltoja Lostarissa – siellä oli aina hauskaa, mutta samalla kaikkeen liittyi jonkinlainen alakulo. Maija Vilkkumaa ja Miina Supinen: Vilkkumaa Gummerus 2023 graafinen ilme Bifu/People´s 432 sivua Ai että. Maija Vilkkumaan omaelämäkerta kertoo töölöläistytön noususta suomalaisen musiikkimaailman huipulle, ja tarina on kovin kiinnostava, inspiroiva ja ajatuksia kutitteleva. Se avaa välähdyksittäin sitä, minkälaista oli elää nuoruutta 1980- ja 1990-lukujen taitteessa ja pyrkiä samalla kohti musiikillisia unelmia maailmassa, joka oli varsin miehinen. Teos avaa muusikko Maija Vilkkumaan uran syntyä, musiikin teon ihanuutta ja vaikeutta sekä sitä, miten musiikki on vankkumaton osa elämää, johon kuuluu muutakin kuin musiikki. Vilkkumaa  on k

Kun hän ajoi ylämäkeen luostarille, kuormurin ajovalot heijastuivat talojen ikkunoista ja tuntui kuin hän olisi tavannut kuvajaisissa itsensä. Hän ajoi hiljaa luostarin pääoven ohi, käänsi sitten tien toiselle puolelle hiilivajan eteen ja sammutti moottorin. Hän kapusi unisena ulos ja katsoi yli piikkipaatsamien ja pensasaitojen ja näki syvennyksen, jossa Neitsyt Maria seisoi katse maahan painettuna, ikään kuin olisi hävennyt jalkoihinsa tuotuja muovikukkia. Ja kuura kimalteli maassa niissä kohdin mihin korkeiden ikkunoiden valo lankesi. Claire Keegan: Nämä pienet asiat Tammi 2023 alkuteos Small Things Like These  2021 suomentanut Kristiina Rikman 116 sivua Kirjasomessa tuli vastaan varsin vaatimattomalta näyttävä teos, Claire Keeganin Nämä pienet asiat , ja moni sitä ylisti. Niinpä oli otettava selvää, eikä kynnys ollut korkealla, onhan teos varsin pieni, alle 140-sivuinen. Mutta se toden totta on kokoaan suurempi, kuten moni kirjabloggaaja ja -grammaaja on todennutkin. Eletään joulun

Kun äiti minähän olen yksi teistä. Äideistä, jotka surevat virheitään ja tietävät riittämättömyytensä. Ja ottavat vastaan sen kätketyn vihan, jota äitejä kohtaan tunnetaan, koska he eivät milloinkaan ole riittäviä; koska heidän rintansa aina lopulta ehtyvät. Minulla ei ole sitä ylellisyyttä, että voisin vain keskittyä syyttämään edellistä äitipolvea. Sirpa Kähkönen: 36 uurnaa – väärässä olemisen historia Siltala 2023 kansi Jenni Saari, Sorry Jenny Visuals 267 sivua Sirpa Kähkönen voitti vuoden 2023 Finlandia-palkinnon omakohtaisella romaanillaan 36 uurnaa – väärässä olemisen historia . Romaani kertoo ennen kaikkea kirjailijan äidistä, vuonna 2022 menehtyneestä Riitasta, mutta myös suvun historiasta ja siitä, miten kipupisteet valuvat sukupolvesta toiseen. Kun Sirpa Kähkönen kuulee, että sukuhautaan mahtuu 36 uurnaa, hän ryhtyy keräämään äitinsä muistoksi ja turvaksi esineitä, joita tulee olla 36. Esineiden ja äidin päiväkirjojen kautta kirjailija tutkii, miksi äiti oli sellainen kuin o