Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on toukokuu, 2018.

Jojo Moyes: After you

"When I reached the other end I would laugh in to the night air. You see! I am here staying alive right out on the edge, I'm doing what you told me!"


Jojo Moyesin Kerro minulle jotain hyvää yllätti ja vetosi. Louisa Clarkin ja Will Traynorin tarina jäi mieleen, ja kun kuulin, että romaanille on olemassa jo jatkoa, ei tarvinnut miettiä montaa kertaa, tartunko jatko-osaan. After You on julkaistu suomeksi vuonna 2016 nimellä Jos olisit tässä, mutta Storytelin valikoimissa kirja on vain englanniksi. Niinpä päädyin kuuntelemaan romaanin alkukielellä.

Louisa on menettänyt Willin ja suree. Vaikka hän tietää, että mennyttä ei voi muuttaa ja elämää pitäisi alkaa toden teolla elämään, on hän kuitenkin sivustakatsoja. Muut matkustavat pois ja Louisa katselee heidän lähtemisiään työpaikallaan lentokenttäkahvilassa – työkään ei oikein tarjoa sisältöä elämään.

Sitten Lou joutuu onnettomuuteen. Hän palaa vanhempiensa luokse ja huomaa, että mikään hänen elämässään ei oikeastaan ole muut…

Pauliina Rauhala: Synninkantajat

"Siitä tässä on kyse, olen opetellut ja kirjoittanut Vihkoon. Maailmalla on alku, keskikohta ja loppu, niin kuin peipolla ja pajulinnulla, metsälauhalla ja mustikalla, laululla ja psalmilla, Jumalan rakkaudella ja kärsivällisyydellä. Niin yksinkertaista se on, Jumalan luoma järjestys. Eikä minulla ole hätää. Kunhan jaksan pysyä uskovaisena."


Pauliina Rauhalan Taivaslaulu (2013) herätti ilmestyttyään kovasti keskustelua ja sai näkyvyyttä. Minuunkin nuoren lestadiolaisparin rakkaustarina vetosi, ja suurin odotuksin tartuin Synninkantajiin.

Lestodiolaisuudesta kertoo myös tämä Rauhalan toinen romaani. Nyt siirrytään 1970-luvulle, aikaan, jolloin ilmapiiri uskovaisten keskuudessa kiristyy. On osattava elää oikein, uskonyhteisön edellyttämällä tavalla. Hoitokokouksissa varmistetaan, että sääntöjä noudtatetaan - ja jos ei noudateta, pyydetään syntejä anteeksi. Pöytäkirjoihin kirjataan, että yksi teki parannuksen E-liikkeessä asioimisesta, toinen hempeästä hengestä ja kolmas itsens…

Jojo Moyes: Kerro minulle jotain hyvää

"Poskiani poltti. Katselin, kuinka hän ohjasi pyörätuoliaan kapeassa eteisessä, ja ennen kuin tajusin mitä tein, minulta pääsi: 'Ei sinun silti tarvitse käyttäytyä kuin mikäkin kusipää.'"


Jojo Moyesin teoksiin olen suhtautunut pitkään hyvin ennakkoluuloisesti, nolona sen tunnustan. Vaikka luottoihminen mainitsi useamman kerran, että kannattaa Moyesin kirjoihin tutustua, en uskonut. Kerro minulle jotain hyvää osui kuitenkin lopulta silmiini Storytelin valikoimista ja päätin antaa romaanille mahdollisuuden. Vaikka viihteellisyys arvelutti ja vaikka olin päättänyt, että Jojo Moyesin kirjat eivät ole minun kakkupalani.

Niin sitä ihminen voi yllättyä ja todeta ennakkoluulonsa tuulesta temmatuiksi. Olin väärässä, sen voin tunnustaa. Kerro minulle jotain hyvää yllätti myönteisesti ja upposi pitkästä aikaa ajatuksiini niin, että olisin halunnut keskustella kirjan tapahtumista jonkun kanssa vähän väliä.

Tarinan lähtökohta on traaginen. Will, joka ennen eli täyttä elämää, on o…

Gail Honeyman: Eleanorille kuuluu ihan hyvää

"Nykyään yksinäisyys on uusi syöpä: se on jotain hävettävää ja kiusallista, johon siitä kärsivä on jollakin epämääräisellä tavalla itse syypää. Se on hirveä parantumaton vaiva — niin kauhistuttava, ettei sitä uskalla edes mainita. Muut eivät halua kuulla puhuttavan siitä, koska pelkäävät, että joutuvat kärsimään siitä itsekin tai yllyttävät kohtalon koettelemaan heitä jollakin sen kaltaisella vitsauksella."


Eleanor Oliphant on nuori nainen, joka jää mieleen. Hänellä on epäselvä menneisyys; takanaan jotain, minkä hän haluaa unohtaa. Rauhaan menneisyys ei kuitenkaan häntä jätä, ei tietenkään, vaan on läsnä esimerkiksi painajaisina ja epämääräisinä muistoina. Eleanor elää säännönmukaista elämää: hoitaa työnsä ja viettää viikonloput varsin omintakeisella tavalla. Omintakeinen hän on muutenkin, sillä hän katselee maailmaa tavalla, jolle ei aivan heti vertaista löydä.

Eleanor on erityinen sekoitus menetettyjä mahdollisuuksia ja uskoa elämään. Hän ei varsinaisesti ole mikän säihkyv…

Anna-Leena Härkönen: Ihan ystävänä sanon ja muita kirjoituksia

"Kun kuuntelen nykyään itseäni kymmenen vuotta nuorempien ihmisten puheita, ymmärrän noin puolet. Lauseet koostuvat sanoista, jotka liittyvät sosiaaliseen mediaan ja muuhun epämääräiseen. Tuntuu siltä kuin keskustelisi ulkomaalaisten kanssa."
Anna-Leena Härkösen kirjoituskokoelma on aina tapaus, jonka huomioin. Niin tälläkin kertaa: Arjan blogista bongasin tämän uutukaisen ja napsautin kirjan saman tien kirjaston varauslistalle.

Anna-Leena Härkösen tyyli vetoaa! Ihan ystävänä sanon tarjoaa tuttua kipakkaa tapaa tarkastella maailmaa, ja ajoittain huomasin hyrähteleväni ääneen Härkösen havainnoille ja tavalle kertoa niistä. Tietenkään aivan kaikki jutut eivät naurata, mutta syy ei niinkään ole kirjoittamisen tavassa vaan siinä, että en jaa Härkösen kanssa samoja näkemyksiä (minä pidän koirista ja elävistä kynttilöistä!). Eikä kaikessa tietenkään tarvitse olla samaa mieltä.

Kokoelman kattava tavoite ei ole pyrkiä naurattamaan lukijaa. Joukossa on myös vakavia aiheita, joiden ää…