Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2017.

Kristina Ohlsson: Mion blues

"Suurissa näytelmissä on aina useita näytöksiä. Näytösten välillä on tauko, jonka aikana katsojat saavat mahdollisuuden ojennella jalkojaan ja ostaa virvokkeita, jotta he jaksaisivat seurata vielä yhden kierroksen verran synkistelyä. Minulle ei koskaan suotu minkäänlaista taukoa. Elämä syöksyi eteenpäin ja minä vain seurasin mukana."
Mion blues* on jatkoa Kristina Ohlssonin Lotus blues -dekkarille, jonka myötä päästiin tutustumaan itsekeskeiseen, omahyväiseen ja melkoisen sietämättömään Martin Benneriin. Benner rakastaa paitsi itseään myös kauniita naisia eikä tunnu juuri piittaavan muiden ajatuksista tai tunteista.

Toki on myönnettävä, että Bennerissä on havaittavissa paljonkin nöyrtymistä. Sitä oli havaittavissa jo sarjan aloitusosassa ja nyt, kun mies jatkaa epätoivoiselta vaikuttavan tehtävänsä parissa, hän on suorastaan pelokas. Teksasin Saran poika Mio on edelleen kateissa eikä Bennerillä ole muuta vaihtoehtoa kuin selvittää pojan kohtalo, ellei hän halua uusia kauheuks…

Marja-Liisa Vartio: Kaikki naiset näkevät unia

"Rouva Pyy huomasi juuri taksiautoaseman ohitse laituria kohti kääntyvän bussin numeron. Se oli siis tullut, ja lähtisi aivan kohta. Hän laskeutui portaita alas ja oli jälleen rouva Pyy: jalat tiesivät mihin kulkea ja samassa hän unohti vielä äsken olleensa vieras."
Rouva Pyy on Marja-Liisa Vartion Kaikki naiset näkevät unia -romaanin päähenkilö. Keski-ikäinen kotirouva unelmoi paremmasta mutta ei tunnu huomaavan ympärillään olevaa hyvää. Hän on alati tyytymätön ja näkee ympärillään salakavaluutta ja pahantahtoisuutta.

Rouva Pyy on hahmo, johon voisi tympääntyä heti alkumetreillä. Kuitenkin hänessä on jotain, mikä saa jatkamaan lukemista ja jopa tuntemaan myötätuntoa häntä kohtaan. Taitavasti Vartio kuvaa naista, joka on oman elämänsä sivustakatsoja eikä useinkaan kovin hyvin selvillä siitä, missä oikein mennään.

Tylsistynyt romaanin päähenkilö on, se on selvää. Ehkä ajan ahtaat raamit tekevät sen, ettei rouva pääse irtautumaan roolistaan vaan pyristelee turhaan. Tai ehkä ah…

Jessie Burton: Nukkekaappi

"Kaapin yksityiskohdat ovat hämmentävän tarkkoja ikään kuin oikea talo olisi kutistettu ja leikattu kahtia niin että sisukset paljastuvat. Yhdeksän huonetta - keittiöstä salonkiin ja jopa ullakkoon, jossa varasotidaan turvetta ja polttopuuta suojassa kosteudelta. 'Täällä on piilokellarikin', Johannes sanoo ja avaa keittiön ja paraatikeittiön välisen lattian, jonka alta paljastuu tyhjä piilo. Paraatikeittiön kattoon on jopa maalattu alkuperäisen näköinen silmää huijaava kuva. Nella muistaa keskustelunsa Oton kanssa. Kaikki romahtaa, Otto sanoi katsoen epätodellisen näköistä kattoa."
1600-luvun Amsterdamiin vie Jessie Burtonin romaani Nukkekaappi, jonka päähenkilö on nuori Nella, vastavihitty vaimo, joka saapuu uuteen kotiinsa maaseudulta mukanaan vähäinen määrä tavaraa mutta sitäkin suurempi määrä toiveita uudesta elämästä uudessa kodissa. Aika pian selviää, että toiveille ei ole katetta. Vastaanotto Amsterdamissa ei ole järin lämmin, eikä Nellaa parikymmentä vuotta v…

Hanya Yanagihara: Pieni elämä

"Viime aikoina hän oli miettinyt, mahtoiko läheisriippuvuus olla niin paha juttu. Hänen ystävyyssuhteensa tuottivat hänelle nautintoa eivätkä haitanneet ketään, joten mitä väliä sillä oli, olivatko ne läheisriippuvuutta vai ei? Ja sitä paitsi, miten ystävyys muka oli läheisriippuvaisempaa kuin rakkaussuhde?"
Voi, Jude. Huokaus karkaa mieleen useamman kerran Pientä elämää lukiessa. Voi, Jude. Vaikka romaani on kuvaus neljän miehen ystävyydestä, kiertyy kaikki salaperäiseen ja sulkeutuneeseen Judeen, joka on pienestä pitäen joutunut kokemaan liian paljon, näkemään liian paljon ja olemaan liian paljosta vastuussa.

Juden elämäntarina, hänen pieni elämänsä, nostaa esiin monenlaisia kysymyksiä. Voiko rakkaus korjata sen, mikä on rikkoutunut pirstaleiksi aivan liian varhain? Voiko luottamusta syntyä, vaikka se on liian monta kertaa tuhottu? Voiko elämästä kasvaa elämisen arvoista, vaikka perustat eivät ole kunnossa?

Juden rinnalla ja taustalla elävät erilaisista lähtökohdista ponni…

Juhani Aho: Yksin

"Tiedän, että tuolla usmaharson takana, muutamien sylien päässä, alkaa ulkomaa, suuri, tuntematon ja tunteeton. Olen jo sen kidassa. Minun täytyy aloittaa uusi elämä, istuttaa itseni outoihin oloihin, vaikka juuret vielä ovat vanhassa mullassa. Soisin, että laiva maalle laskematta kääntyisi takaisin kotimaahan."


Juhani Ahon pienoisromaani Yksin ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 1890. Pitkään kirja on ollut lukulistallani, ja nyt sain sen viidennen klassikkohaasteen kunniaksi luettua. Jotenkin pöllämystynyt olo jäi päällimmäiseksi, kun viimeiset rivit luin, mutta silti lopputulema on, että pidin romaanista, joka on suurelta osin tunnemaailman kuvaus.

Tarinan minäkertoja on kolmekymppinen mies, joka rakastuu ystävänsä sisareen, Annaan. Tunteet ovat voimakkaita, jopa niin vahvoja, että mies lykkää suunniteltua ulkomaanmatkaansa. Kun matka viimein koittaa, ei nainen unohdu mielestä edelleenkään.
Hienot kasvot, puhdas profiili ja kihara korvan juuressa ovat yht'äkkiä edessän…

Mikko Kamula: Ikimetsien sydänmailla

"Samassa kuului vihainen sihahdus, ja jokin olento ponnahti hetkeksi kuopasta esiin. Tenho hieraisi silmiään hämmästyneenä. Olento oli näyttänyt muhkuraiselta nauriilta. Ahma perääntyi surkeasti ulisten kuono entistä enemmän veren peitossa."
Ikimetsien sydänmailla on Metsän kansa -sarjan avausosa, joka vie lukijan tutustumaan 1400-luvun Savoon ja Savossa asuviin ihmisiin, erityisesti Juko Rautaparran uudisraivaajaperheeseen. Perheessä on kolme lasta, joiden näkökulmista arkista elämää murheineen ja iloineen tarkastellaan: Heiska haluaa erämieheksi, Varpu kaipaa uusia ihmisiä elämäänsä ja Tenho on kiinnostunut metsän salaisuuksista, joita tuntuu riittävän.

Perheen tavanomainen elämä mullistuu suuresti, kun lappalaisnoita nostattaa karhun perheen kimppuun. Karhu tekee tuhoa ja vie mennessään vastasyntyneen Mielon. Mielon äidin surua kuvataan koskettavasti, ja samalla todentuntuinen on Varpun käsitys siitä, miten surut pitää jättää taakse ja katse kohdistaa tulevaisuuteen.

Elo 1…

Enni Mustonen: Lipunkantajat - Järjen ja tunteen tarinoita #3

"Marja sanoi että meitä tullaan katsomaan ulkomaita myöten, vastasin tyynesti. Ollaan kuulemma maailman ensimmäiset naiset, jotka on vaaleilla valittu kansanedustajiksi."
Lipunkantajat jatkaa Järjen ja tunteen tarinoita -sarjaa ja siten Nimettömistäja Mustasukkaisistatuttujen naisten kertomuksia. Yhteiskunnallinen tilanne on epävakaa, ja Hilma ja Anna ovat kumpikin tahoillaan edelleen valmiita tekemään oman osansa tulevaisuuden ja kotimaan puolesta.

Suurlakko ja sortovallan vastustaminen eivät riitä vaan eteen tulee myös kysymys yleisestä ja yhtäläisestä äänioikeudesta. Kuten historiasta tiedetään, oli Suomi aikanaan hyvin edistyksellinen, mitä äänioikeuskysymykseen tulee. Enni Mustosen romaanin päähenkilöt ovat muiden mukana taistelemassa sen puolesta, että myös naiset saavat äänestää ja siten vaikuttaa yhteiskunnan asioihin.

Vaikka Hilma ja Anna elävät erilaisissa elämäntilanteissa ja eri yhteiskuntaluokissa - toinen on perheellinen ompelijatar, toinen naimaton opettajatar …

Katja Kallio: Yön kantaja

"Amandan koko elämä taas oli luettavissa näistä papereista. Jokainen puute ja virhe ja harha-askel siitä lähtien kun hän oli syntynyt; hänen sisikuntansa väärät mitat ja kummalliset muodot ja väärät asennot. Hänestä oli olemassa virallinen, vangin puvussa otettu valokuvakin, vaikkei hän tiennytkään oliko se näiden paperien mukana."
Kuumailmapallon korista, korkealta taivaalta, suunnattomasta vapaudesta ahtaaseen vankeuteen, pieneen selliin Seilin saarelle päätyy Amanda Aaltonen, 26-vuotias nainen, mukanaan vähäinen määrä tavaroita, joissa "ei ollut paljoa luetteloimista". Seilin houruinlaitokseen Amanda matkaa Åland-höyrylaivalla ja päätyy keskelle merta.
Sinistä taivasta on vaikka kuinka paljon, vielä paljon enemmän kuin vettä. Amanda sulkee silmänsä. Hän ei millään jaksa sitä kaikkea. Takana ovat levottomat irtolaisvuodet Ranskassa, edessä vankeusvuodet suomalaisessa saaristossa. Amanda uskoo oleskelunsa olevan väliaikaista, totuus on toinen. Saaren omalaatuinen …

Affinity Konar: Elävien kirja

"Tarhan parakit olivat entisiä hevostalleja, mutta nyt niihin oli koottu kaikki meidän kaltaisemme: kaksoset, kolmoset, viitoset. Meitä oli satoja ja kaikki pakattu sänkyihin, jotka eivät olleet sänkyjä vaan tulitikkuaskeja, pieniä rakoja, joihin ihmiset sullottiin; meitä oli päällekkäin lattiasta kattoon, pakotettuina pienenpieniin laatikoihin kolme tai neljä kerrallaan niin, että tyttönen hädin tuskin tiesi, mihin hän päättyi ja mistä toinen alkoi."
Ihan en kesälukemiseksi Elävien kirjaa välttämättä suosittelisi, sen verran kylmäävä tarina on kysymyksessä. Silti kirjan lukemista suosittelen, sillä romaani tuo holokaustista kertovaan kirjallisuuteen oman tärkeän lisänsä: keskiössä ovat lapset, joita tohtori Mengele tutkii periaatteella tarkoitus pyhittää keinot. Tarhaan valikoiduilla on hieman paremmat olot kuin muilla keskitysleirivangeilla, mutta kärsimys on läsnä jatkuvasti.

Romaanin minäkertojina toimivat kaksossiskot Pearl ja Stasha, jotka 12-vuotiaina joutuvat Auschwi…

Martina Haag: Olin niin varma meistä

"On aivan hiljaista. Ääntäkään ei kuulu. En erota edes tuulta. Kaikkialla on pelkkää hiljaisuutta. Olen kuulevinani oman verenkiertoni kohinan. Täällä ei ole muita kuin minä. Suunnaton yksinäisyys kietoutuu ympärilleni ja puristaa rintaani."
Olin niin varma meistä (Adilbris*) on selviytymistarina: Petran avioliitto on hiljattain päätynyt eroon, ja nainen pakenee Ruotsin Lappiin yksin. Mökkivahdin työ "Euroopan viimeisellä erämaa-alueella" sopii naisen elämäntilanteeseen hyvin, kun avioero on vielä surutyötä vailla ja samalla pitäisi kirjoittaa uutta kirjaa.

Romaanin nykyajassa ollaan erämaamökissä Ráhnukassa, otetaan vastaan enemmän tai vähemmän omanlaisiaan retkeilijöitä ja ollaan omien ajatusten kanssa silloin, kun vieraita ei tule.

Nykyhetkestä palataan takaumin muutamien kuukausien taakse Ingaröhön ja Tukholmaan ja avataan sitä, mitä unelmapari Andersin ja Petran välillä on tapahtunut. Miksi avioliitto, jonka piti olla erityinen ja onnistunut, päätyy eroon? Miks…

Lars Kepler: Hypnotisoija

"Tulta, ihan kuin tulta. Ne olivat hypnotisoidun pojan ensimmäiset sanat. Hengenvaarallisista vammoista huolimatta - hänellä oli satoja veitsenviiltoja kasvoissa, jaloissa, vartalossa, selässä, jalkapohjissa, niskassa ja takaraivossa - hänet oli vaivutettu syvään hypnoosiin siinä toivossa, että hänen katseensa kautta saataisiin nähdä mitä oli tapahtunut."
Hypnotisoija avaa suomalaistaustaisesta poliisista Joona Linnasta kertovan sarjan. Joona Linna jää kuitenkin enemmän taustahahmoksi, kun valokeilaan asettuu Erik Maria Bark, hypnotisoija, jonka Linna pyytää apuun raa'an rikoksen tutkinnassa.

Heti dekkarin alussa löytyy ruumiita. Urheilukentän pukuhuoneesta löytyy surmattuna mies. Miehen perhe on myös surmattu, vieläpä hyvin raa'asti. Perheen nuorimmainen ja äiti ovat kuolleita, teini-ikäinen poika Josef on vakavasti loukkaantunut. Perheen vanhin lapsi, tytär, asuu jo muualla ja on siten selvinnyt verilöylystä. Joona Linnalla on syytä epäillä, että tytär on vaarassa, …

Geir Gulliksen: Kertomus eräästä avioliitosta

"Sitä ihmistä, joka hän oli eläessään minun kanssani, ei enää ole. Sitäkään, joka minä olin hänen kanssaan, ei enää ole. Kerran oli olemassa me, elimme yhdessä, ja nyt se elämä on ohi ja hän on unohtanut, keitä me olimme. Hän on tapahtuneen ulottumattomissa, ja minä myös."

Geir Gulliksenin romaani Kertomus eräästä avioliitosta kertoo Jonin ja Timmyn avioliitosta, joka - kuten kirjan alkusivuilla jo selviää - on kariutunut. Timmy on lääkäri, Jon on on journalisti ja kirjailija. Ehkä ammatin vuoksi jälkimmäinen päätyy kertomaan 20-vuotisen avioliiton raunioitumisen hetkistä, avaamaan eroon johtaneita tapahtumia ja luomaan eräänlaisen tilinpäätöksen yhteiselämän loppumisesta.

Kuten moni muu, myös Jon ja Timmy uskovat, että heidän liittonsa on erilainen ja erityinen. He eivät eroa vaan ihmettelevät erilleen päätyneen tuttavapariskunnan ratkaisua. He antavat toisilleen vapautta voidakseen elää yhdessä.

Sitten tilanne kuitenkin muuttuu. Timmy tapaa miehen, jonka kanssa viettää aik…

Tove Jansson: Sanojen lahja - Valitut sitaatit

"Maailma hänen ympärillään kietoutui yhä tiheämpään ystävälliseen sumuun. Tuli yhä helpommaksi nukahtaa, joskus tunniksi, joskus pariksi, hämärä ja aamu ja yö eivät enää olleet ajan vääjäämätöntä kulkua eikä hänen tarvinnut koskaan odottaa."
Nukkekaappi ja muita kertomuksia: Kukkalapsi
Katariina Heilala on kerännyt yksien kansien väliin vaikuttavan laajan valikoiman sitaatteja Tove Janssonin tuotannosta. Olen hyvin iloinen siitä, että kokoelma on tehty. Se tarjoaa lukijalleen uskomattoman hienon kattauksen lainauksia Janssonin teksteistä. Samalla kirja ehkä innoittaa lukijansa alkuperäisteksien äärelle, sillä nehän "suorastaan tarjoilevat aarteitaan", kuten Heilala jälkisanoissaan toteaa.

Sitaatit on jaettu yli viiteenkymmeneen aihealueeseen, mikä auttaa löytämään tekstejä eri tilanteisiin. Tarjolla on tekstejä niin naiseuden mysteeristä, työstä, unelmista kuin perheestä.
- Tässä on uusi perheesi. He ovat toisinaan hieman hupsuja, mutta suurin piirtein oikein kunno…

Juhannusajatus

Hyvää keskikesän juhlaa! Perinteiseen tapaan täällä juhannusta vietetään veden äärellä, ja laukkuun on toki pakattu muutama kirja jos ei muuta niin yötöntä yötä varten. Kesäyönä on onni uppoutua tarinaan!

Malin Persson Giolito: Suurin kaikista

"Koko Djursholm tuntui hylätyltä, en kuullut lintuja, en mitään aamun ääniä, oli vain hiljaisuus. Haudanhiljaisuus, muutama minuutti ydinpommin räjähtämisen jälkeen, ajattelin. Miksi ajattelin ydinaseita? Ajattelinko niitä tosiaan vai tulivatko ne mieleen nyt, jälkeenpäin. Nyt kun kaikki oli ohi. Lopussa."
Juuri päättyneellä Dekkariviikolla luin aiheeseen sopien Malin Persson Gioliton teoksen Suurin kaikista, mutta en ennen teemaviikon päättymistä ehtinyt kirjasta postausta kirjoittamaan. Tuija ja Arja ehtivät, ja minä kirjaan ajatuksiani nyt, Dekkariviikon jälkimainingeissa ja juhannuksen alla.

Heti alkuun täytyy todeta, että en ole hetkeen lukenut niin mukaansatempaavaa tarinaa kuin Suurin kaikista. Rikostarina ja oikeudenkäyntikertomus tuli luettua parissa päivässä tai pikemminkin parissa yössä, sillä yöunien kustannuksella uppouduin seuraamaan Maria "Maja" Norbergin kohtaloa pariviikkoisessa oikeudenkäynnissä, jota nuori nainen ehti odottaa vankeudessa yhdeksän…

Samuel Davidkin: Sodomasta pohjoiseen

"Askon mielessä virisi äkkiä halu unohtaa kaikki, mitä hän ennalta tiesi. Hän oli kiireen varjolla aloittanut tutkinnan tiettyjen oletusten valossa, hyläten periaatteensa olla aluksi hyödyntämättä ennakkotietoja." Tällä viikolla ovat dekkarit vahvasti esillä, ja myös kirjablogeissa vietetään dekkariviikkoa. Teemaviikkoa emännöi Yöpöydän kirjat -blogi.

Sodomasta pohjoiseen on dekkari, joka kuljettaa muassaan kahta eri tarinalinjaa. Rikostutkija Leo Asko selvittää murhaa, joka vaikuttaa alkuun päivänselvältä muttei sitä sitten olekaan. Hänen työparinsa Daniel Janovsky puolestaan on saanut kuolleen rabbi Klugmanin perinnön, johon liittyvää arvoitusta Daniel päätyy selvittämään.
Miehiä yhdistää sekä työ poliisissa että kohua herättävä murha. Lisäksi molemmilla on kytkös juutalaisuuteen: Daniel identifioi itsensä juutalaiseksi, kun taas Leolle oman isän juutalaisuus on lähinnä vain tiedossa oleva asia, ei sen kummempaa. Yhtä kaikki, lukiessa saa aimo annoksen tietoa juutalaisuudes…

Sabrina Fauda-Rôle: Yhden kattilan pastat

"Kaikki pasta-ainekset kypsyvät ja hautuvat samaan aikaan rajatussa vesimäärässä. Pastasta vapautuu keitettäessä tärkkelystä, josta syntyy muiden raaka-aineiden kanssa pehmeä ja maukas kastike. Herkullinen pasta-ateria valmistuu nopeasti - ja lähes ilman tiskiä." En ole aikoihin ostanut itselleni keittokirjaa, vaikka kokkaaminen kuuluukin lähes päivittäisiin tekemisiini. Netistä löytyy reseptejä pilvin pimein, joten reseptejä sisältävien kirjojen hankkiminen ei ole tuntunut tarpeelliselta. Kuitenkin nyt, lyhyen kirjastotuttavuuden jälkeen, olisin valmis vakiinnuttamaan suhteeni Sabrina Fauda-Rôlen teokseen Yhden kattilan pastat - tuntuu suorastaan vaikealta palauttaa mainio pastaopas kirjastoon, joten eiköhän reseptikokoelma pidä ihan omaksi hankkia.

Yhden kattilan pastat -kirjan idea käy ilmi jo kirjan nimestä: kirja sisältää reseptejä, joiden tekemiseen riittää yksi kattila. Jokaisen reseptin ydin on sama, eli kaikki raaka-aineet laitetaan kattilaan samaan aikaan, keitetään…

Tuula-Liina Varis: Huvila

"Sen jälkeen Aksel ei sano Raakelille mitään, ei koko iltana, vaikka he istuvat työhuoneen laiskanlinnoissa, pöydällä välissään lasilliset punaviiniä, pöydän jalan vieressä lattialla pullo. Selma on tehnyt lautasellisen voileipiä, ne jäävät koskemattomiksi. Vuoteessa Aksel kääntää Raakelille selkänsä."

Tuula-Liina Variksen romaani Huvila vie 1930-luvulle, aikaan, joka muuttaa maailmaa kauhistuttavalla tavalla. Myös Raakelin elämä muuttuu vuosikymmenen aikana hurjasti, ja romaanin päähenkilön kohtalo rinnastuukin kiintoisalla tavalla siihen, mitä Euroopassa tapahtuu. Vaikka Raakel elää pienen perheensä kanssa syrjässä ja myös suojassa, hän ei välty kiristyvän ilmapiirin vaikutuksilta.

Romaani alkaa epilogimaisesti siitä, kun Raakelin puoliso Aksel lähtee hakemaan sanomalehteä ja jää sille tielleen. Miehen lähdön havaitsee myös talossa asuva palvelija Selma. Syykuusta 1935 siirrytään 1920- ja -30-lukujen taitteeseen, kun Raakel ja taiteilija Aksel tapaavat. Kronologisesti edet…

Satu Rämö & Hanne Valtari: Unelmahommissa

"Maailman epävarmin pituusyksikkö on matka toiveesta valmiiksi. Se välimatka saattaa olla lyhyt kuin silmänisku tai kestää kymmeniä vuosia."

Satu Rämö ja Hanne Valtari ovat kirjoittaneet työelämään suuntautuvan oppaan. Unelmahommissa - Tee itsellesi työ siitä mistä pidät tarjoaa neuvoja siihen, kuinka omia työelämään liittyviä unelmia voi lähteä toteuttamaan. Kirjan kirjoittajat ovat hyviä esimerkkejä unelmiensa toteuttajista: molemmat ovat rakentaneet bloeistaan tärkeitä tulonlähteitä ja luoneet työelämästään omanlaistaan. Hanne Valtarin blogi on nimeltään Lähiömutsi, Islannissa asuva Satu Rämö puolestaan pitää Salamatkustaja-blogia.

Unelmahommissa on mukavalla tavalla tarinallinen kirja, jossa edetään loogisesti unelmoimisesta unelmien toteuttamiseen. Rämö ja Valtari kertovat kiinnostavasti omista kokemuksistaan unohtamatta sitä, että kaikki ei ole aina sujunut tanssin lailla. He ovat myös haastatelleet kirjaansa varten erilaisia omien unelmiensa toteuttajia, mikä tuo teoks…

Enni Mustonen: Nimettömät - Järjen ja tunteen tarinoita #1

"Niiasin uudestaan ja sopersin typertyneenä jonkinlaisen kiitoksenkin. Vasta hetken päästä ymmärsin äidin ja apteekkarskan puheista, että minun pitäisi lähteä Helsinkiin uuteen palveluspaikkaan. 
- Muistaahan Hilma minun sisareni Augusta Ahlstedtin, joka poikkesi meillä uutenavuotena matkalla asessori Lagerborgin hautajaisiin?"
Nimettömät avaa Järjen ja tunteen tarinoita -sarjan, joka kuvaa itsenäistyvän Suomen historiaa kahden nuoren naisen elämänpolkujen kautta. Hilma on piikatyttö, josta kasvaa vahva ja itsenäinen ompelijatar. Anna puolestaan on pappisperheen tytär, jolla on aikaa haaveilla ja mahdollisuus opiskella. Molemmat päätyvät Helsinkiin Augusta Ahlstedtin katon alle: Hilma piiaksi ja Anna tätinsä kaitsemaksi opiskelijaksi. Vaikka naiset ovat eri yhteiskuntaluokista, syntyy heidän välilleen yhteys.

Historiallisen sarjan avausjakso sijoittuu 1800-luvun loppuun, kun isänmaallisuus nostaa päätään ja toisaalta idästä kantautuu ajoittain huolestuttavia uutisia. Yhteiskun…

Katja Kaukonen: Lumikadun kertoja

"Toistaiseksi elimme vain pikku harmien, arkisten huolien ja kinan keskellä. Minun työni oli nyt pitää talo kunnossa, tarjota edes se suoja näille ihmisilleni, kulkea lumikatulaisteni rinnalla ja kasvaa osaksi heidän elämäänsä. Pelkkä utelias muistiin kirjaaminen syvenisi ymmärrykseksi, niin toivoin. Olin saanut jo kiinni joistakin arjen rutiineista ja nukuin yöni hyvin unia näkemättä. Alitajunta teki tilaa tuleville valveajan kauhuille."
Katja Kaukosen romaani vie lukijan unenomaiselle matkalle toisen maailmansodan aikaiseen Puolaan. Matkalla ei voi välttyä painajaisilta, mutta onneksi niihin limittyy unelmia ja tavallisen arjen kuvia elävine henkilöhahmoineen.

Romaanin kertoja on kiehtova. Hän saapuu toukokuussa 1937 puolalaiseen pikkukaupunkiin ja ilmoittaa nimekseen Bajek. Hän asettuu osaksi Lumikadun kirjavaa yhteisöä, seuraa elämänmenoa ja on salaperäinen mutta onnistuu silti löytämään paikkansa naapurustossa. Vaikka Bajek kuvaa tapahtumia omasta näkökulmastaan, tuntuu…

Yaa Gyasi: Matkalla kotiin

"Kun hän oli ollut vielä pikkutyttö, isoäidin unien tulinainen oli kummitellut hänen ajatuksissaan hänen ollessaan valveilla. Hän oli kuullut naisesta vain isoäidin viedessä hänet rannalle ja kertoessa, mitä tiesi heidän esivanhemmistaan, mutta hänestä oli tuntunut silti, että hän näki naisen lieden sinisenä ja oranssina palavassa kaasussa, hehkuvissa hiilissä ja sytyttimien liekeissä. Hän oli pelännyt, että hänkin rupeaisi näkemään painajaisia - että esi-isät valitsisivat myös hänet kuulemaan heidän suvustaan kertovat tarinat - mutta pahat unet eivät olleet alkaneet, ja ajan mittaan liekkien pelko oli laantunut."
Otavan kirjasto -sarja on saanut uuden, hehkuvan jäsenen. Yaa Gyasin Matkalla kotiin on hieno romaani, joka kuvaa ajattomasti ja elävästi rasismin historiaa ja rasismin leimaamia elämänkohtaloita aina 1700-luvulta saakka.

Kaikki alkaa Ghanasta, joka ei vielä ole Ghana vaan Kultarannikko. Valkoiset ovat saapuneet, ja brittien hallinnoimasta linnoituksesta lähtee lii…

Anneli Kanto: Lahtarit

"Tuomikylän asemalta meirän laitettiin junahan. Ei muka saanut sanua, mihinkä ollahan menos, koska se oli sotasalaisuus, mutta kumminkin kaikki puhuu, jotta Vilppulaan ollahan menos. Seinäjokiset reheväälivät, jotta heitä oli kauhia väkijoukko ja torvisoittokunta laittanu matkahan ja Vaasan marssia oli puhallettu, mutta meille soitteli vain puhelinlangat pakkasees. (Suojeluskuntalainen Hermanni Larva-Kokko)"
Anneli Kannon romaani Lahtarit kertoo Suomen sisällissodasta valkoisten näkökulmasta ja on siten tervetullut lisä historiallisten romaanien joukkoon. Punaisten kauttahan sotaa on kuvattu paljon, mutta valkoinen puoli on ollut selvässä paitsiossa.

Punaisten puoli saakin äänensä kuuluviin monen, monen henkilön kautta. Mosaiikkimainen romaani antaa puheenvuoron esimerkiksi lakitieteen ylioppilaalle, kuularuiskumasinistille ja jääkärille. Ei ole yllätys, että ääneen pääsevät pääasiassa miehet, mutta onpa joukossa naisiakin, kuten emäntä ja eräs kansanopistolainen, josta tule…