Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2017.

Anders Hansen: Aivovoimaa - Näin vahvistat aivojasi liikunnalla

"Jos olet niin stressaantunut, että et usko ehtiväsi harrastaa liikuntaa, haluan sanoa, että juuri sinun on tarpeen liikkua! Ja jos uskot työmäärän estävän liikunnan, tässä sinulle vinkki: kun varaat aikaa liikuntaan, alat voida paremmin, stressi vähenee ja työtkin sujuvat helpommin. Uskallan nimittäin luvata, että jos silloin tällöin otat yhden tunnin työajasta liikuntaan, saat enemmän tehtyä loppujen työtuntien aikana."

Anders Hansenin tietokirja Aivovoimaa - Näin vahvistat aivojasi liikunnalla on jokaiselle liikuntaa harrastavalle oivaa luettavaa, sillä kirja kertoo, kuinka monenlaisia hyötyjä liikunnasta ihmiselle on. Ennen kaikkea Aivovoimaa olisi kuitenkin erittäin tarpeellista luettavaa heille, jotka eivät - syystä tai toisesta - liiku. Hansen kertoo hyvin vakuuttavasti siitä, mitä kaikkea hyvää liikkumisesta seuraa, että voisi kuvitella paatuneemmankin sohvaperunan ponkaisevan pehmeiden tyynyjen välistä liikkeelle. Tai ainakin luulisi faktojen panevan harkitsemaan, j…

Pauliina Vanhatalo: Pitkä valotusaika

"Aarni oli rajannut kuvan valmiiksi. Nyt hän odotti enää että jotakin tapahtuisi: että kuva-alalle lentäisi lintu, tuuli nostaisi voimakkaampia aaltoja, valo taittuisi ja antaisi syyn painaa laukaisinta."


Kun luin Pauliina Vanhatalon Keskivaikea vuosi -teoksen, nousi monessa kohtaa esiin tämä pari vuotta sitten julkaistu romaani, Pitkä valotusaika. Moni romaania suositteli ja se jäi mieleni lukulistalle pyörimään. Hyvä, että jäi, sillä tarina on kiehtova ja siihen oli mukavaa uppoutua.

Päähenkilö on Aarni, jolla ei suju kovin hyvin. Elämä 1960-luvun Oulussa ei tunnu tarjoavan tulevaisuudentoivoa vaan ajatukset keskittyvät siihen, miten koulun voisi räjäyttää. Kun äiti ohjaa Aarnin töihin valokuvausliikkeeseen, ei tilanne alkuun näytä juuri kirkastuvan. Mutta kun Aarni vähitellen pääsee uppoutumaan valokuvauksen maailmaan, saa elämä uutta sisältöä ja lopulta valokuvaus ohjaa miehen koko elämää.

Kuvat ja kuvaaminen ovat romaanissa merkittävässä asemassa. Kuvaustekniikka muuttu…

Heidi Köngäs: Sandra

"Sandra-mummo oli istunut keittiön puulaatikon päällä pyörittelemässä peukaloitaan kädet ristissä, kun me äidin kanssa menimme käymään. Muistan miten hän ilahtui joka kerta minut nähdessään, nousi sukkelasti ja alkoi etsiä tarjottavaa, jos ei muuta niin edes ranskanleipää, jonka päälle laitettiin paksulti voita ja joskus siivu teemakkaraa. Parasta mummussa oli ollut se hyväksyvä katse, jolla hän katsoi minua pienenä ja piti pehmeässä sylissään."


Heidi Köngäs tekee sen taas: puhaltaa historian henkiin, kasvattaa menneisyyden hahmoista eläviä ja tuntevia henkilöitä ja vie lukijan mukanaan vuosisadan taakse näkemään, mistä me olemme tulleet. Kuten historiasta tiedetään, Suomen itsenäisyyden alku ei ollut auvoisa. Itsenäisen Suomen ensi hetkien kipukohtia Köngäs kuvaa Sandrassa todentuntuisesti.

Sandra on ennen kaikkea kirja naisista. Nykyajassa Klaara tutkii omaa taustaansa saatuaa käsiinsä oman sukunsa konkreettista historiaa. Sandra-mummon jäämistöstä löytyneet kirjalliset aar…

Toinen tuntematon

"Mikäpä tässä väsyttäisi. Paitsi talvisota, evakkoonlähtö, toisten nurkissa eläminen, kotiinpaluu, kivijalkaan palaneen talon löytäminen, uuden rakentaminen, talon työt, lasten kaitsimiset, kahden synnyttäminen, uusi lähtö, uuden paikan paska akka ja ymmärrys siitä, että turhaa oli kaikki."
Antti Heikkinen: Jauhot
Kyllä täytyy heti alkuun todeta, että ilolla tervehdin ideaa, jonka Toinen tuntematon toteuttaa: Väinö Linnan Tuntemattomaan sotilaaseen kätkeytyvät naishahmot pääsevät nykykirjailijoiden kautta esille kokoelmassa, joka sisältää 22 novellia. Kokoelmassa ovat mukana seuraavat kirjailijat: Laura Gustafsson, Joel Haahtela, Antti Heikkinen, Venla Hiidensalo, Mikko Kalajoki, Katja Kettu
Tommi Kinnunen, Tapio Koivukari, Juha-Pekka Koskinen, Tuomas Kyrö, Sirpa Kähkönen, Taina Latvala,
Jenni Linturi, Laura Lähteenmäki, Mooses Mentula, Inka Nousiainen, Riikka Pulkkinen, Niina Repo,  Minna Rytisalo, Petri Tamminen, Tuula-Liina Varis ja Hanna Weselius. Projektista löytyy lisätie…

Cilla & Rolf Börjlind: Nousuvesi

"- Miksi olet kiinnostunut Jackie Berglundista?
- Hän esiintyy vanhassa murhajutussa, josta teen harjoitustyötä. Eräs nainen murhattiin Nordkosterissa.
- Milloin?
- 1987."

Olivia Rönning opiskelee poliisikorkeakoulussa ja päätyy opintojensa myötä selvittämään raakaa murhaa, joka tapahtui vuonna 1987 Ruotsin länsirannikolla. Tapaukseen liittyy monia erikoisuuksia: murhan uhria ei kukaan koskaan kaivannut ja murhaa tutkineen Tom Stiltonin lupaava ura päättyi varsinaiseen mahalaskuun.

Olivian myötä Stilton kuitenkin palaa tutkimaan tapausta, jonka luuli jo jättäneensä taakseen. Aivan kaikki eivät tutkinnan avaamisesta ilahdu, ja pian selviääkin, että vyyhti on monimutkainen ja korruptio ulottuu laajalle.

Dekkari vie heti ensi sanoillaan suoraan asiaan. Vuonna 1987 Nordkosterin saarella hiekkaan haudataan nainen, joka kuolee kammottavalla tavalla hukkuessaan nousuveden alle. Nainen on raskaana ja jää nimettömäksi aina siihen saakka, kunnes Olivia Rönning ryhtyy selvittämään tapaust…

Paula Hawkins: Tummiin vesiin

"Askel kerrallaan, kunnes hän tuli metsikön laitaan, askel kerrallaan pois polulta, hieman kompastellen joenpenkkaa alas ja sitten, askel kerrallaan, veden varaan."


Paula Hawkinsin Tummiin vesiin -trillerin olennaisessa osassa on Beckfordin joki, erityisesti sen tietty mutka, jota on alettu kutsua Hukkuneiden mutkaksi paikassa menehtyneiden useiden naisten vuoksi.
Paikka on idyllisen kaunis. Sinne johtaa tammien varjostama polku, läheisillä kukkuloilla kasvaa plataaneja ja pyökkejä, ja etelänpuoleinen törmä laskeutuu vesirajaan hiekkapeitteisenä. Joenmutkaan voi mennä melomaan tai viettämään aurinkoista eväsretkipäivää lastensa kanssa. Kaikki vaikuttaa täydelliseltä. Kaikki ei kuitenkaan ole täydellistä, päinvastoin. Aikojen saatossa Hukkuneiden mutkassa ovat henkensä heittäneet lukuisat naiset, jotka tiedetään nimeltä, ja heidän lisäkseen vielä monet muut. Viimeisimpänä joesta nostetaan kuolleen Nel Abbottin ruumis; häntä ennen joen mustiin syvyyksiin on vajonnut teini-ikäin…

Kjell Westö: Rikinkeltainen taivas

"Alexin huone oli viimeisenä lännenpuoleisessa siivessä, ja sieltä tulin näkemään ajan mittaan monia upeita auringonlaskuja. Mutta ensimmäisenä iltana en nähnyt auringon laskevan enkä taivaan muuttuvan rikinkeltaiseksi pimeyden laskeutuessa, sillä oli alkanut tihuuttaa, ja kesä oli muutenkin liian pitkällä."

"Sinun täytyy ansaita enemmän ja kuluttaa vähemmän, tilintarkastaja sanoi, ja ymmärsin hänen tarkoittavan että olin takertunut menneeseen menestykseeni liian pitkäksi aikaa", toteaa Rikinkeltaisen taivaan minäkertoja, joka on kirjailija ja historioitsija. Häntä ja hänen puhettaan kuunnellessa ei voi välttyä ajatukselta, josko minäkertoja on takertunut ylipäätään mennesseen liiaksi - romaani on pitkitetyltä ja turhan hajanaiselta tuntuva muistelo siitä, mitä päähenkilön elämässä tapahtui erityisesti suhteessa Alex ja Stella Rabelliin, joihin hän tutustui 1960-luvun lopulla.

Heti alusta lähtien on selvää, että kertoja ja Rabellin perhe ovat eri yhteiskuntaluokist…

Paolo Cognetti: Kahdeksan vuorta

"Vuorenlaelle oli kasattu kiviä. Tuon alkeellisen monumentin takana Monte Rosa jäätiköineen sulautui taivaaseen. Olisi ehkä pitänyt ottaa mukaan olutta ja juhlia, mutta en tuntenut riemua saati huojennusta: päätin viipyä siinä yhden tupakan ajan, heittää sitten hyvästit isän vuorelle ja palata alas."

Herttainen ja lämminhenkinen, kaihoisa ja surumielinen. Nuo adjektiivit tulivat ensimmäisenä mieleeni, kun sain Paolo Cognettin Kahdeksan vuorta -romaanin päätökseensä.

Tarinan pääroolissa on Pietro, joka asuu Milanossa vanhempiensa kanssa. Vanhemmat kaipaavat alati kaupungista vuorille, ja kesäisin perhe matkustaakin pieneen vuoristokylään vuosi toisensa jälkeen. Granan kylästä Pietro tekee isänsä kanssa retkiä lähivuorille. Kylässä hän tutustuu myös Brunoon, josta tulee pojan tärkeä kesien kaveri; pojasta, joka ei juuri vuoristosta pois vaan elää siellä vuoden ympäri toisin kuin Pietro.

Pietron äiti uskoo koulutuksen voimaan ja on valmis toimiin saadakseen Brunon kouluun. Vuor…

Anni Kytömäki: Kivitasku

"Laskeudun röykkiölle ja tutkin kallionkylkeä lähempää. Punertava kiviaines on täynnä soikeita, mustia silmiä. Joissain on vaalea keskusta, toiset ovat pikimustia. Kaikkia ympäröi ohut, vaalea kehä kuin auki rävähtäneet silmäluomet."


Anni Kytömäen Kivitaskua odotin innolla, sillä kirjailijan esikoisteos Kultarinta (2014) oli oikein vakuuttava avaus, joka antoi luvan odottaa Kytömäeltä paljon. Esikoisesta tuttua on tässä toisessakin linnun nimeä kantavassa kirjassa, mutta paljon on uutta: Henkilöt ovat uusia tuttavuuksia, Suomesta poiketaan suureen itänaapuriin ja nykyajasta aikaan ennen itsenäisyyttä. Ennen kaikkea miljöö on muuttunut: metsästä on siirrytty kalliomaisemiin, ja kivi on romaanissa tärkeä elementti.

Erityisesti viehätyinkin siitä, miten kauniisti ja elinvoimaisesti Kytömäki romaaninsa maisemia rakentaa. Kallioiden ja vesistöjen ihailijana tunsin olevani Kivitaskun maisemissa kotonani. Louhuranta sukumökkeineen oli helppo rakentaa mieleen, ja sinne palasi aina m…

Selja Ahava: Ennen kuin mieheni katoaa

"Ensin on nimettävä se mikä on tuttua. Mikä oli tuttua. Olen aikamuodoissa nykyään niin sekaisin. Kesä vai syksy, mikä oli järjestys, kuka oli, kuka on, kuinka monta meitä kulloinkin on paikalla. Minä katoan, hän monistuu."
Selja Ahavan Ennen kuin mieheni katoaa on ollut syksyn kirjatapauksia. Teos kertoo sukupuolenvaihdoksesta ja perustuu kirjailijan omaan elämään - ei ihme, että romaani on puhuttanut. Itse suhtaudun autofiktioon hieman varauksella, sillä en halua kokea olevani tirkistelijä, joka kyttää muiden elämää. Tämän teoksen kohdalla sitä ongelmaa ei ollut, sillä Ahava osaa etäännyttää riittävästi.

Kaikki käynnistyy siitä, kun Ahavan mies sanoo "jotain, mikä muuttaa kaiken":
- Olen oikeastaan aina halunnut olla nainen.
Näin sanoo mieheni, neljäkymmentä vuotta myöhässä. Alkaa prosessi, joka vie aikaa ja voimia. Nainen seuraa avuttomana vieressä, kun mies muuttuu toiseksi. Halu paeta, halu "herätä ja todeta, ettei tämä ole totta" muuttuu hyvinä päiv…

Maria Peura: Tunkeilijat

"Mitähän niin kauheaa olen sinulle tehnyt, että olet oirekavalkadia kootessasi kajonnut oman äitisi pyhimpään. Ehkä olen rakastanut sinua liikaa. Niin sen täytyy olla." Maria Peuran novellikokoelmaa Tunkeilijat* tuli luettua pitkään ja hartaasti. Kevyestä teoksesta ei tässä kohtaa voi puhua, vaan novellit vaativat ympärilleen tilaa ja aikaa. Välillä kokoelma jäi sivuun odottamaan, että pystyin taas keskittymään lukemiseen kunnolla. Keskittymistä tekstit mielestäni tarvitsivat.
Kokoelman nimi Tunkeilijat on onnistunut ja kuvaava. Erilaisista tunkeutumisista nimenomaan on kysymys: välillä tunkeutuminen on fyysistä, usein henkistä - ja ehkä sellaisena vielä ahdistavampaa. Novelli Kirje tyttärelle on hyvä esimerkki siitä, miten äiti suhteessaan tyttäreensä ylittää sovinnaiset rajat ja tunkeutuu niiden ylitse ja lävitse.

Ihailen sitä, miten vaivatta Peura onnistuu kertojansa erilaisiin rooleihin sovittamaan. Näkökulmat vaihtelevat mutta intensiivisyydestä ei tingitä. Useinkaan he…

Anna-Leena Härkönen: Valomerkki

"Jonkun näistä ystävistä pitäisi auttaa minua kuolemaan. Olemaan läsnä kun teen sen, kestää kaikki yllättävät mielentilat."

Anna-Leena Härkösen romaani Valomerkki* tuli luettua jo jonkin aikaa sitten, mutta kirjasta kirjoittaminen vain jäi. Aivan helpoksi en lukukokemukseni sanoiksi pukemista kokenut, mikä ehkä oli suurin syy siihen, että romaanin edelle bloggausjonossa menivät muut. Mutta nyt yritetään.

Ideana on siis se, että viisikymppinen Anita kokee olemisensa niin raskaaksi ja hankalaksi, että hän päätyy miettimään, onko jaksettava elää, vaikka väsyttää. Omissa syntymäpäiväjuhlissaan Anita nostaa kissan pöydälle:
Nousen seisomaan. Katselen hetken ihmisiä pöytäni ääressä. Kysyn kuka heistä olisi valmis tappamaan minut. Ei ole mikään yllätys, että vapaaehtoisia ei ilmaannu pilvin pimein. Aihe on vaikea, suorastaan mahdoton, kun elämästä pitäisi olla kiitollinen ja kuolema on eristetty sivuun tavallisesta elämästä.

Valomerkki on ristiriitainen. Se on masentava mutta samall…

Miika Nousiainen: Maaninkavaara

"Minä voisin juosta, vaikka vuoden verran. Sen aikaa että isä paranisi. Voisin vahtia isää. Harjoitusten lomassa voisimme puhua asioista. Isä tarvitsee minua nyt, se on varmaa. Yksin se ei pärjää."
Kansallisuustransvestiitti Mikko Virtasesta kertoneeseen Vadelmavenepakolaiseen (2007) ihastuneena odotin paljon Miika Nousiaisen toiselta romaanilta, Maaninkavaaralta. Valitettavasti en kuitenkaan voi sanoa hurmaantuneeni: tarinan huumori ei vedonnut minuun vaikka saikin paikoin hymähtämään. Paikoin tosin myös irvistämään.

Maaninkavaara on tarina isästä ja tyttärestä - ja suomalaisesta kestävyysjuoksusta. Huttusen perhe kohtaa tragedian, kun perheen juoksijatähti Jarkko katoaa ollessaan matkalla kotiin juoksukilpailuista. Mitalikahvit vaihtuvat suruun ja ikävään.

Martti-isän maailmaan tulleen ammottavan aukon pyrkii korjaamaan Heidi, joka aloittaa juoksun. Kun isä saa keskittyä Heidin valmentamiseen, on elämässä taas sisältöä.

Martti on niin juoksun pauloissa, että hän mittaa kaik…

Enni Mustonen: Parittomat - Järjen ja tunteen tarinoita #5

"Alhaalla saunatuvassa seisahduin peilin eteen. Fanni oli oikeassa. Minun ilmeeni oli erilainen kuin ennen, jotenkin pehmentynyt. Vaikka järki kuinka yritti panna vastaan, tiesin, ettei viimeöinen tunnekuohu ollut mennyt ohitse jälkiä jättämättä."

NimettömistäMustasukkaisista ja Lipunkantajistaja Sidotuistamuodostuvan Järjen ja tunteen tarinoita -sarjan päättää Parittomat. Ja voi millä tavalla. Melkein toivon, että olisin jättänyt sarjan sen neljänteen osaan, sillä Sidotut olisi ollut komea päätös historiallisille romaaneille. Parittomat sen sijaan jätti jälkeensä melko ärtyneen mielen.

1900-luvun alusta on yllättäen hypätty vuosikymmeniä eteenpäin. Vuosituhat on vaihtunut, eletään EU-Suomessa, jollaista edellisten osien päähenkilöt Hilma ja Anna tuskin osasivat ennakoida, vaikka edistyksen naisia olivatkin. Tällä kertaa päähenkilö on Salla, Hilman tyttärentyttärentytär, joka asettuu kesäksi Fanni-tätinsä luokse valmistelemaan väitöskirjaa ja kiertää TE-keskuksen leivissä t…

Kaisa Jaakkola: Hyvän olon hormonidieetti

"Sinulla ei ole kiire minnekään. On turhaa tehdä muutoksia, jotka aiheuttavat ahdistusta. Etsi sinulle sopiva vaihtoehto ultimaalisen ja minimaalisen välillä. Koska tämä on loppuelämäsi viimeinen elämäntapadieetti, se ei pääty koskaan - voit ainoastaan oppia."
Törmäsin jossakin Kaisa Jaakkolan kirjaa kehuviin kommentteihin ja päädyin varaamaan kirjan kirjastosta. Ilman kehuja tuskin olisin teosta luettavaksi hankkinut, sillä nimi ei mielestäni ole kauhean houkutteleva. Hormonit-sanaa käytetään turhan paljon arkikielessä selityksenä naisten ailahteluille ja dieetti taas on monen mielestä vanhanaikaista - pysyvät elämäntapamuutokset ovat päivän sanoja.

Hyvän olon hormonidieetti kuitenkin yllätti sisällöllään myönteisesti. Teoksessa edetään johdonmukaisesti yleisemmältä tasolta kohti yksityiskohtia, ja heti alussa on varsin inspiroiva kirjoittajan oma tarina siitä, miten tavanomaiset laihduttamisen keinot johtivat ei-toivottuun lopputulokseen.

Kaisa Jaakkola kirjoittaa miellyttä…

Pippa Laukka: Hyvinvoiva nainen

"Sinä olet kiehtova. Voimallinen ja herkkä, täynnä kerroksia, sivupolkuja, tasoja ja syvyyksiä."

Pippa Laukan tietokirja Hyvinvoiva nainen puhuttelee naista, joka muuttuu, ikääntyy eikä ehkä muista rakastaa itseään. Teos on suunnattu erityisesti aikuisille naisille, ja se sisältää ajatuksia siitä, kuinka omaa hyvinvointia voi edistää ja suojella.

Hyvinvoivassa naisessa tutustutaan niin kehoon kuin mieleen. Esimerkiksi Joka naisen soluoppi -osuus tarjoaa faktoja siitä, miten ja miksi vanhenemme, ja Oikein vai väärin? -osio ottaa kantaa yleisiin väittämiin, esimerkiksi sellaisiin kuin "hiilarit lihottavat" ja "punaviini on terveellistä".

Pippa Laukka on tunnettu urheilulääkäri, joka takuulla tietää, mistä puhuu. Kirjasta kuitenkin jää tunne, että sisältöä olisi voinut rajata tiukemmin. Ainakin minä olisin lukijana kaivannut enemmän syvyyttä kuin laajuutta.

Lisäksi vielä tarkempi oikoluku olisi terästänyt teosta. Esimerkiksi otsikko "Lihavat on laiskoja&…

Enni Mustonen: Sidotut - Järjen ja tunteen tarinoita #4

"-Pietarissa on tehty vallankumous, hän sanoi ja näytti äkkiä niin uupuneelta, että minun oli autettava hänet sisälle tampuuriin istumaan. -Väkijoukko päästi meidät vapaaksi, mutta siellä taistellaan vieläkin. Junassa ne väittivät että keisari on luopunut vallasta."
Hilmasta ja Anna-Sofiasta kertova historiallinen romaanisarja on jatkunut neljänteen osaansa saakka. Sidotuissa päästään näkemään, mitä Nimettömistä, Mustasukkaisista ja Lipunkantajista tutuille naisille läheisineen kuuluu. Ei ole kotimaan meno juuri rauhoittunut, vaan kuohuntaa on luvassa 1910-luvulla edelleenkin, kuten historiasta tiedetään.

Vuoden 1913 eduskuntavaaleissa ei kumpikaan sarjan päähenkilönaisista kohtaa menestystä. Hilma ei "liian herraskaisena" pääse edes ehdokkaaksi, Anna-Sofia puolestaan jää valitsematta vaikka listoilla onkin. Kun Hilman puoliso Veikko ei saa töitä, on perheen helppoa tehdä suuri päätös ja lähteä valtameren taakse Amerikkaan. Anna-Sofia puolestaan päätyy valitsemaan …

Kristina Ohlsson: Mion blues

"Suurissa näytelmissä on aina useita näytöksiä. Näytösten välillä on tauko, jonka aikana katsojat saavat mahdollisuuden ojennella jalkojaan ja ostaa virvokkeita, jotta he jaksaisivat seurata vielä yhden kierroksen verran synkistelyä. Minulle ei koskaan suotu minkäänlaista taukoa. Elämä syöksyi eteenpäin ja minä vain seurasin mukana."
Mion blues* on jatkoa Kristina Ohlssonin Lotus blues -dekkarille, jonka myötä päästiin tutustumaan itsekeskeiseen, omahyväiseen ja melkoisen sietämättömään Martin Benneriin. Benner rakastaa paitsi itseään myös kauniita naisia eikä tunnu juuri piittaavan muiden ajatuksista tai tunteista.

Toki on myönnettävä, että Bennerissä on havaittavissa paljonkin nöyrtymistä. Sitä oli havaittavissa jo sarjan aloitusosassa ja nyt, kun mies jatkaa epätoivoiselta vaikuttavan tehtävänsä parissa, hän on suorastaan pelokas. Teksasin Saran poika Mio on edelleen kateissa eikä Bennerillä ole muuta vaihtoehtoa kuin selvittää pojan kohtalo, ellei hän halua uusia kauheuks…

Marja-Liisa Vartio: Kaikki naiset näkevät unia

"Rouva Pyy huomasi juuri taksiautoaseman ohitse laituria kohti kääntyvän bussin numeron. Se oli siis tullut, ja lähtisi aivan kohta. Hän laskeutui portaita alas ja oli jälleen rouva Pyy: jalat tiesivät mihin kulkea ja samassa hän unohti vielä äsken olleensa vieras."
Rouva Pyy on Marja-Liisa Vartion Kaikki naiset näkevät unia -romaanin päähenkilö. Keski-ikäinen kotirouva unelmoi paremmasta mutta ei tunnu huomaavan ympärillään olevaa hyvää. Hän on alati tyytymätön ja näkee ympärillään salakavaluutta ja pahantahtoisuutta.

Rouva Pyy on hahmo, johon voisi tympääntyä heti alkumetreillä. Kuitenkin hänessä on jotain, mikä saa jatkamaan lukemista ja jopa tuntemaan myötätuntoa häntä kohtaan. Taitavasti Vartio kuvaa naista, joka on oman elämänsä sivustakatsoja eikä useinkaan kovin hyvin selvillä siitä, missä oikein mennään.

Tylsistynyt romaanin päähenkilö on, se on selvää. Ehkä ajan ahtaat raamit tekevät sen, ettei rouva pääse irtautumaan roolistaan vaan pyristelee turhaan. Tai ehkä ah…

Jessie Burton: Nukkekaappi

"Kaapin yksityiskohdat ovat hämmentävän tarkkoja ikään kuin oikea talo olisi kutistettu ja leikattu kahtia niin että sisukset paljastuvat. Yhdeksän huonetta - keittiöstä salonkiin ja jopa ullakkoon, jossa varasotidaan turvetta ja polttopuuta suojassa kosteudelta. 'Täällä on piilokellarikin', Johannes sanoo ja avaa keittiön ja paraatikeittiön välisen lattian, jonka alta paljastuu tyhjä piilo. Paraatikeittiön kattoon on jopa maalattu alkuperäisen näköinen silmää huijaava kuva. Nella muistaa keskustelunsa Oton kanssa. Kaikki romahtaa, Otto sanoi katsoen epätodellisen näköistä kattoa."
1600-luvun Amsterdamiin vie Jessie Burtonin romaani Nukkekaappi, jonka päähenkilö on nuori Nella, vastavihitty vaimo, joka saapuu uuteen kotiinsa maaseudulta mukanaan vähäinen määrä tavaraa mutta sitäkin suurempi määrä toiveita uudesta elämästä uudessa kodissa. Aika pian selviää, että toiveille ei ole katetta. Vastaanotto Amsterdamissa ei ole järin lämmin, eikä Nellaa parikymmentä vuotta v…

Hanya Yanagihara: Pieni elämä

"Viime aikoina hän oli miettinyt, mahtoiko läheisriippuvuus olla niin paha juttu. Hänen ystävyyssuhteensa tuottivat hänelle nautintoa eivätkä haitanneet ketään, joten mitä väliä sillä oli, olivatko ne läheisriippuvuutta vai ei? Ja sitä paitsi, miten ystävyys muka oli läheisriippuvaisempaa kuin rakkaussuhde?"
Voi, Jude. Huokaus karkaa mieleen useamman kerran Pientä elämää lukiessa. Voi, Jude. Vaikka romaani on kuvaus neljän miehen ystävyydestä, kiertyy kaikki salaperäiseen ja sulkeutuneeseen Judeen, joka on pienestä pitäen joutunut kokemaan liian paljon, näkemään liian paljon ja olemaan liian paljosta vastuussa.

Juden elämäntarina, hänen pieni elämänsä, nostaa esiin monenlaisia kysymyksiä. Voiko rakkaus korjata sen, mikä on rikkoutunut pirstaleiksi aivan liian varhain? Voiko luottamusta syntyä, vaikka se on liian monta kertaa tuhottu? Voiko elämästä kasvaa elämisen arvoista, vaikka perustat eivät ole kunnossa?

Juden rinnalla ja taustalla elävät erilaisista lähtökohdista ponni…

Juhani Aho: Yksin

"Tiedän, että tuolla usmaharson takana, muutamien sylien päässä, alkaa ulkomaa, suuri, tuntematon ja tunteeton. Olen jo sen kidassa. Minun täytyy aloittaa uusi elämä, istuttaa itseni outoihin oloihin, vaikka juuret vielä ovat vanhassa mullassa. Soisin, että laiva maalle laskematta kääntyisi takaisin kotimaahan."


Juhani Ahon pienoisromaani Yksin ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 1890. Pitkään kirja on ollut lukulistallani, ja nyt sain sen viidennen klassikkohaasteen kunniaksi luettua. Jotenkin pöllämystynyt olo jäi päällimmäiseksi, kun viimeiset rivit luin, mutta silti lopputulema on, että pidin romaanista, joka on suurelta osin tunnemaailman kuvaus.

Tarinan minäkertoja on kolmekymppinen mies, joka rakastuu ystävänsä sisareen, Annaan. Tunteet ovat voimakkaita, jopa niin vahvoja, että mies lykkää suunniteltua ulkomaanmatkaansa. Kun matka viimein koittaa, ei nainen unohdu mielestä edelleenkään.
Hienot kasvot, puhdas profiili ja kihara korvan juuressa ovat yht'äkkiä edessän…

Mikko Kamula: Ikimetsien sydänmailla

"Samassa kuului vihainen sihahdus, ja jokin olento ponnahti hetkeksi kuopasta esiin. Tenho hieraisi silmiään hämmästyneenä. Olento oli näyttänyt muhkuraiselta nauriilta. Ahma perääntyi surkeasti ulisten kuono entistä enemmän veren peitossa."
Ikimetsien sydänmailla on Metsän kansa -sarjan avausosa, joka vie lukijan tutustumaan 1400-luvun Savoon ja Savossa asuviin ihmisiin, erityisesti Juko Rautaparran uudisraivaajaperheeseen. Perheessä on kolme lasta, joiden näkökulmista arkista elämää murheineen ja iloineen tarkastellaan: Heiska haluaa erämieheksi, Varpu kaipaa uusia ihmisiä elämäänsä ja Tenho on kiinnostunut metsän salaisuuksista, joita tuntuu riittävän.

Perheen tavanomainen elämä mullistuu suuresti, kun lappalaisnoita nostattaa karhun perheen kimppuun. Karhu tekee tuhoa ja vie mennessään vastasyntyneen Mielon. Mielon äidin surua kuvataan koskettavasti, ja samalla todentuntuinen on Varpun käsitys siitä, miten surut pitää jättää taakse ja katse kohdistaa tulevaisuuteen.

Elo 1…