Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2017.

Yaa Gyasi: Matkalla kotiin

"Kun hän oli ollut vielä pikkutyttö, isoäidin unien tulinainen oli kummitellut hänen ajatuksissaan hänen ollessaan valveilla. Hän oli kuullut naisesta vain isoäidin viedessä hänet rannalle ja kertoessa, mitä tiesi heidän esivanhemmistaan, mutta hänestä oli tuntunut silti, että hän näki naisen lieden sinisenä ja oranssina palavassa kaasussa, hehkuvissa hiilissä ja sytyttimien liekeissä. Hän oli pelännyt, että hänkin rupeaisi näkemään painajaisia - että esi-isät valitsisivat myös hänet kuulemaan heidän suvustaan kertovat tarinat - mutta pahat unet eivät olleet alkaneet, ja ajan mittaan liekkien pelko oli laantunut."
Otavan kirjasto -sarja on saanut uuden, hehkuvan jäsenen. Yaa Gyasin Matkalla kotiin on hieno romaani, joka kuvaa ajattomasti ja elävästi rasismin historiaa ja rasismin leimaamia elämänkohtaloita aina 1700-luvulta saakka.

Kaikki alkaa Ghanasta, joka ei vielä ole Ghana vaan Kultarannikko. Valkoiset ovat saapuneet, ja brittien hallinnoimasta linnoituksesta lähtee lii…

Anneli Kanto: Lahtarit

"Tuomikylän asemalta meirän laitettiin junahan. Ei muka saanut sanua, mihinkä ollahan menos, koska se oli sotasalaisuus, mutta kumminkin kaikki puhuu, jotta Vilppulaan ollahan menos. Seinäjokiset reheväälivät, jotta heitä oli kauhia väkijoukko ja torvisoittokunta laittanu matkahan ja Vaasan marssia oli puhallettu, mutta meille soitteli vain puhelinlangat pakkasees. (Suojeluskuntalainen Hermanni Larva-Kokko)"
Anneli Kannon romaani Lahtarit kertoo Suomen sisällissodasta valkoisten näkökulmasta ja on siten tervetullut lisä historiallisten romaanien joukkoon. Punaisten kauttahan sotaa on kuvattu paljon, mutta valkoinen puoli on ollut selvässä paitsiossa.

Punaisten puoli saakin äänensä kuuluviin monen, monen henkilön kautta. Mosaiikkimainen romaani antaa puheenvuoron esimerkiksi lakitieteen ylioppilaalle, kuularuiskumasinistille ja jääkärille. Ei ole yllätys, että ääneen pääsevät pääasiassa miehet, mutta onpa joukossa naisiakin, kuten emäntä ja eräs kansanopistolainen, josta tule…

Han Kang: Vegetaristi

"Tuli kevät, eikä vaimoni ollut vieläkään pyörtänyt päätöstään. Hän oli ollut sanansa mittainen, sillä en ollut nähnyt kertaakaan hänen panevan suuhunsa lihan murentakaan, mutta en ollut viitsinyt valittaa enää pitkään aikaan. Kun joku muuttuu niin perin pohjin kuin hän, muut eivät voi tehdä muuta kuin istua kädet ristissä ja antaa asioiden edetä omalla painollaan."
Han Kangin romaani Vegetaristi on alun perin julkaistu vuonna 2007, mutta se suomennettiin vasta kymmenen vuotta myöhemmin - kenties 2016 myönnetyn Booker-palkinnon innoittamana. Deborah Smithin englanninnoksesta romaanin on suomentanut Sari Karhulahti.

Romaanin päähenkilö on eteläkorealaisnainen nimeltä Yeong-hye. Hän on hiljainen ja rauhallinen, elää avioliitossa jossa mies on selvästi johtaja ja naisen tehtävänä on täyttää puolisonsa tarpeet. Tasainen ja sovinnainen elämä järkkyy, kun Yeong-hye raakoja painajaisia nähtyään päättää lopettaa lihansyönnin. Samalla muuttuu muutakin, sillä ensimmäistä kertaa avioli…

Novellihaasteen koonti

Ompun novellihaaste on tullut päätökseensä. Ihan en ennättänyt niin paljoa novelleja lukea kuin etukäteen ajattelin, mutta mukavasti haaste innosti taas tarttumaan proosan lyhyeen muotoon.

Haasteeseen luin yhteensä 23 novellia: Christian Rönnbackan Hautalehdon joulu oli äänikirjana mukavaa kuunneltavaa joulukuussa, Tuuve Aron Lihanleikkaajan kaksitoista tarinaa nautiskelin perinteisenä painettuna kirjana ja Maritta Lintusen kymmenestä tekstistä koostuva Takapiru puolestaan oli e-kirja. Sattumalta tulin siis lukeneeksi novelleja useassa eri muodossa.

Olipas kiva uutinen Ompun blogissa: novellihaaste jatkuu! Toivon, että seuraava haaste innoittaa minut vielä mittavampaan novellisaldoon.

Reader, why did I marry him -blogin haastekoonti löytyy täältä.

Kristina Ohlsson: Lotus blues

"Yhden asian olin tehnyt itselleni selväksi jo ennen kuin saavuin tuona maanantaina toimistolle. Olin päättänyt ottaa Saran tapauksen hoidettavakseni, joten minun oli syytä lopettaa puolivillaiset etsiväleikit ja suhtautua asiaan kylmäm ammattimaisesti."
Kristina Ohlssonin dekkari Lotus blues avaa asianajaja Martin Benneristä kertovan sarjan. Benner on tarinan päähenkilö, joka kertaa kokemuksiaan hotelli Grandissa freelance-toimittajalle. Kun kronologisesti etenevä kerronta muodostuu pääosin menneisyyteen sijoittuvista tapahtumista, joita Benner muistelee, on luontevaa, että tarinassa vihjaillaan ajoittain siitä, mitä tuleman pitää:
Mahdoinko jo Saran valokuvaa katsellessani aavistaa, minne tieni lopulta veisi? Vastaus on tietenkin kielteinen. Jos minulla olisi ollut pienikin aavistus tapahtumien myöhemmästä kulusta, olisin luonnollisesti vetäytynyt pois koko jutusta, kun se oli vielä mahdollista. Siinä vaiheessa olin kuitenkin autuaan tietämätön tulevista koettelemuksista j…

Erika Vik: Hän sanoi nimekseen Aleia

"Hän makasi valveilla tuskin silmiään räpyttäen ja yritti löytää tien sinne minne ei enää ollut pääsyä. Lumimyrskyn hyisen muiston takaa hän ei löytänyt mitään, vaikka kuinka pinnisteli. Se tuskastutti.
Minun. Nimeni. On. Aleia.
Niin ajatteli tuo tummahiuksinen tyttö, joka samalla oli ja ei ollut Aleia."

Aleia on nuori nainen, joka päätyy kaukana tulevaisuudessa lumimyrskyn keskellä eräälle portille. Pihamaalta hänet löytää seleesi Corildon, jolla on mietittävää: ilman elementti on käyttäytynyt epävakaisesti, jotain outoa on meneillään. Mietittävää Corildonilla on pian lisää, kun kutsumaton vieras ei osaa sanoa menneisyydestään mitään. Selvää kuitenkin on, että tytössä on jotain erikoista.
Se ei ole magiaa, ihmisaistein havaittavissa. Se ei ole mahdin aikaansaama muutos.Se on itse mahtia. Pian Coreildon ja tyttö, joka sanoo nimekseen Aleia, lähtevät pitkälle matkalle kohti Seleesiaa. He kohtaavat hyvyyttä ja pahuutta, itsensä kaltaisia ja erilaisia maassa, jossa on kaksi aurink…

Elly Griffiths: Risteyskohdat

"Nelson kyyditsee Ruthin takaisin yliopistolle. Hän näyttää vajonneen synkkyyteen, mutta Ruth on kiihkeän innostuksen vallassa. Rautakautinen ruumis, koska ruumiiden täytyy tietenkin olla rautakaudelta, rituaaliteurastusten ja upeiden aarrekätköjen ajalta. Mitä se merkitsee? Se on kaukana paalukehärakennelmasta, mutta voisivatko löydöt liittyä toisiinsa jotenkin?"
Risteyskohdat on ensimmäinen osa Ruth Galloway -sarjaa, jonka päähenkilö Ruth on arkeologi. Nainen elää kissojensa kanssa yksin tavallista elämää, jonka rauha järkkyy, kun poliisi pyytää hänen apuaan. Muinaisen paalukehän lähettyviltä on löytynyt ruumis, ja arkeologia tarvitaan avuksi selvittämään, kuinka vanha ruumis on. Voisiko kyseessä olla Lucy Downey, joka on kadonnut kymmenen vuotta aiemmin ja jota poliisi ei ole kyennyt löytämään?

Ruthin avunanto ei jää vain ruumiin iän kartoittamiseen, vaan pian nainen huomaa olevansa syvällä kadonneen tytön kohtalon selvittämisessä. Kun vielä toinenkin tyttö katoaa, on selv…

John Gillard: Luovan kirjoittajan työkirja

"Vuoropuhelua kirjoittaessa on tärkeää välttää turhaa täytettä. Yhtä tärkeää on, että jokainen repliikki vie toimintaa eteenpäin tai syventää henkilöhahmoa. --
Harjoitus. Kuvittele kaksi tuttavaa, jotka kohtaavat kadulla, häissä, hautajaisissa tai jossain muualla ja aloittavat keskustelun. Kirjoita vuoropuhelu pyrkien välttämään tyhjänpäiväistä höpinää."
John Gillardin Luovan kirjoittajan työkirja - 20 kirjailijaa, 70 sormiharjoitusta on kirjoittamisen opas, joka yhdistää kirjoittamisharjoituksia ja kirjailijaesittelyjä kiinnostavasti ja innostavasti. Kirjailijaesittelyistä kumpuaa harjoituksia, kuten Omaperäinen ääni, jossa astutaan William Faulknerin tapaan henkilöhahmon sisälle, tai Tuoksu, joka ohjaa kuvaamaan esinettä tai paikkaa ensisijaisesti hajuaistin avulla, Patrick Süskindin tavoin.

Mukana teoksessa on useita laajalti tunnettuja kirjailijoita, kuten Virginia Woolf, Ernest Hemingway ja Haruki Murakami. Jani Saxell on laatinut suomenkieliseen teokseen Anja Snellmanin…

Anne Leinonen: Metsän äiti

"Taika raukesi ja maailma muuttui taas tavalliseksi. Tuulen ääni palasi ja siitä puuttui toiseuden tuntu. Maailma vaaleni asteittain. Löysin takaisin tielle, nostin Helkaman pystyyn ja seurasin kissaa. Se vei minut kotipihalle ja istuutui rappusien viereen."
Anne Leinosen Metsän äiti -romaanin päähenkilö on Riina, joka palaa kotiseudulleen Vihainperälle tekemään rakennusinventointia. Samalla nainen palaa menneisyyteensä, jossa on jotain hämärää. Kotikylällä on tapahtunut vuosia sitten outoja, selvittämättömiä asioita: nuori Liisa on kuollut; mökkiinsä paloi mies, jota epäiltiin Liisan surmaajaksi. Kun Riina vielä törmää erästä kellaria tutkiessaan yllättävään löytöön ja saa näkyjä, on hänen pakko ryhtyä selvittämään, mistä oikein on kysymys.
Jotain uhkaavaa on ilmassa, kun kylällä selvästi salataan menneisyydessä tapahtunutta. Menneisyys ei kuitenkaan jätä rauhaan vaan vaatii sovitusta vääryyksistä. Uhan ja pinnan alla kytevän kauhun tunnun Leinonen luo romaaniinsa hienosti,…

Mervi Heikkilä: Pohjolan porteilla

"Viesti oli lyhyt ja lakoninen. 'Ikävä Väinöä. Voisitko hakea sen takaisin?' Istahdin pöydän ääreen. Hakea Väinön takaisin? Minä? Miten? Olinhan toki edellissyksynä matkannut transsissa Tuonelle hakemaan Tietäjää taltuttamaan Kullervon henkeä, mutta sen koomin en ollut kokeillut shamaanintaitojani. Eihän minulla ollut edes omaa rumpua!"
Mervi Heikkilän nuortenkirja Pohjolan porteilla jatkaa Louhen liitosta ja Tuonella kulkijoista tutun Roonan tarinaa. Liikkeelle lähdetään varsin arkisista mutta tietyllä tapaa suurista teini-ikäisen elämään kuuluvista asioista, kun Roona miettii suhdettaan Aleksiin, mutta pian liikahdetaan selvästi kauemmas tavallisen teinin kuvioista, kun Roona saa yllättäviä vieraita. Tytön isä on saanut huolestuttavan näyn, joka enteilee pahaa. Hyvää ei lupaile myöskään Roonan lähellä viipyvä tumma varjo.

Roona saa apua Sampsalta, joka tutustaa tytön Iraidaan, shamaaniin, jonka avulla Roona voi valmistaa oman rummun. Rumpu on tarpeen, jotta sankarita…

Maja Lunde: Mehiläisten historia

"Kukkivat mustikkamättäät ovat kauniita. Olin unohtanut sen talven aikana, mutta aina kun näin Mainen valkoiset ja vaaleanpunaiset varvikot toukokuussa, minun oli pakko pysähtyä katsomaan.
Kyllä, ne olivat niin kauniita, että niistä pitäisi kirjoittaa kirjoja. Ilman mehiläisiä kukat tosin olivat vain kukkia, eivät mustikoita, eivät elantoa."
Maja Lunden Mehiläisten historia kulkee kolmella eri aikatasolla: Vuonna 1852 englantilainen William löytää mehiläisten kasvatuksen ja pääsee vihdoin ylös sängystään. Vuonna 2007 amerikkalainen mehiläistarhaaja George kohtaa kaksi iskua. Ensinnäkin hän ymmärtää, ettei hänen elinkeinolleen löydy jatkaa. Toiseksi luonto oikuttelee tavalla, joka voi johtaa koko elinkeinon menettämiseen. Vuonna 2098 eletään mehiläisten jälkeistä aikaa. Kiinalainen Tao on yksi niistä, jotka pyrkivät korvaamaan mehiläisten jälkeensä jättämän aukon pölyttämällä hedelmäpuita.

Se, miten romaanissa kuvataan eri aikakausia, on onnistunutta. Menneisyyttä korostaa pat…

Peter Mickwitz: Lyhytproosaa - se mikä avautuu

"Sellainen runo, sellainen teos - tai "radikaali Teko" - kasvaa siitä tiedosta, ettei mikään koskaan ole lukijalle saapuessaan sama kuin kirjailijalta lähtiessään, ettei kommunikaatio voi toimia niin että sinusta tulee minä, vaan että sinä olet aina toisenlainen ja minulle vieras, ja että kirjoittajana minun on kunnioitettava sitä. En voi vaatia sinua paitsi väkivalloin ja sellaisesta lähtökohdasta, ettet olekaan uniikki ja muuttuva, vaan tyypillinen: kokonainen, osallinen, pysyvä. Jos luulen sinun olevan sellainen (kokonainen, osallinen...), altistan sinut väkivallalle, yritykselle tehdä sinusta joku jota et ole: minä ja minun, se mikä on väitetysti meidän." Kun kirjan takakannessa luvataan, että edessä on pyörryttävä sukellus Peter Mickwitzin kaleidoskooppiseen sanataiteeseen ja ajatteluun, kannattaa lupaus ottaa todesta. Lyhytproosaa - se mikä avautuu on pyörremyrskymäinen, leikittelevä ja määritelmiä pakeneva teos, joka herättää ajatuksia ja ilahduttaa.

Teoksen…

Maritta Lintunen: Takapiru. Novelleja

"Puistatus vilistää selkääni pitkin. En halua muistaa isän sanomisia. Isä on Jaska Myyrysen ystävä ja minä häpeän sitä. Eikä opettaja ole paha eikä juoruilija. Opettaja osaa yhdellä viivanvedolla erottaa oikean ja väärän. Paratiisin ja helvetin." (Novellista Sielunpesä)
Takapiru on kymmenen novellin kokoelma, joka kuvaa ihmisiä rosoineen kaikkineen. Kokoelma marssittaa lukijan eteen ihmisiä, jotka eivät aina ole erityisen miellyttäviä - malliesimerkki moisesta on avausnovelli Kylkiäisen minäkertoja, joka päätyy toimimaan tavalla, jota on vaikea puolustella. Toki kertoja itse yrittää toimiaan perustella, itselleenkin, mutta onko asioita, joita ei voi perustella? Epämiellyttävä mutta myös kiinnostava on Hymypatsaan päähenkilö, joka toimii useaan kertaan vastoin ihanteitaan.

On mukana myös henkilöitä, joiden puolelle voi asettua. Niin kuin vaikkapa Veriveljien isoisä, joka palaa kipeisiin menneisyyden muistoihin ja toteaa yrittäneensä suojella nuorempaa poikaa, jonka otti veljek…

Kreetta Onkeli: Ilonen talo

"Äiti ei ole käynyt kotona viikkoon. Mummo soittaa opettajalle. Opettaja kyselee äidistä. Kiemurtelen pulpetissa enkä katso opettajaa silmiin. En tykkää kyselyistä. Ne tahtovat kysymyksillään jotain pahaa."
Luin Kreetta Onkelin Ilonen talo -esikoisromaanin vuosia sitten, ja nyt olikin kiinnostavaa tarttua teokseen uudelleen. Kovin paljon en sisällöstä enää muistanut: päällimmäiseksi mieleen oli jäänyt hieman ahdistava ja ankeakin tunnelma.

Kyseessähän on alkoholistiperheen tarina Ruut-tyttären näkökulmasta. Perheen isä kuolee alkuvaiheissa ja äiti tarrautuu pulloon. Seuraa miesvieraita ja äidin pitkiä poissaoloja, äidin etsintää ja Ruutin ja Birgen tukeutumista toisiinsa. Kun vuosia sitten luin tarinaa pääosin ahdistavana kertomuksena siitä, millaista perhe-elämä voi kaikessa kauheudessaan olla, löysin nyt Ilosesta talosta   mustaa huumoria: tasaisen harmaan tilalle on tullut eri sävyjä, jopa värin pilkahduksia.

Romaanin miljöönä on keskisuomalainen maalaiskylä, Luhanka. Sit…

Lumoava luonto -luontokirjahaaste

"Metsä ei ole koskaan vain yksi metsä. Se on monta metsää, sisäkkäin ja lomittain. Jossakin levittäytyy kuiva mäntykangas, toisaalla pilkottaa kostea korpi, rehevä lehto tai kallionyppylä. Jokaisessa metsälaikussa on viljalti elämää. Osa eliölajeista viihtyy millaisessa metsässä hyvänsä, mutta suurin osa suosii tietynlaista metsää."

MarikaOksa houkutti tarttumaan luontokirjaan Lumoava luonto -haasteessaan, ja minähän tein töitä käskettyä. Ehdolla haastelukemiseksi oli pari teosta, mutta viimein voiton vei Eeva-Liisa Hallanaron, Saija Kuuselan, Aino Juslénin ja Terhi Ryttärin toimittama Metsän salainen elämä, joka tarjoaa yllättävän ja oivalluksia tarjoavan retken syvälle metsän uumeniin.

Vaikka me suomalaiset olemme kuulemma metsäkansaa, osaa metsä yllättää. Metsän salainen elämä -kirjan myötä lukijalle selviää, miten monimuotoinen ja suunnaton kokonaisuus kotoisa metsämme lopulta onkaan. Lähellämme elää monenlaisia olentoja, joiden olemassaolosta en ole koskaan kuullutkaan …

Juhani Aho: Papin rouva

"Ja missä he olivatkaan, puhuivat he toisilleen, kuinka onnellisia he olivat, kuinka he ajattelivat ja tunsivat samalla lailla, ja kuinka ne tunteet olivat toisenlaisia kuin kaikki ne, mitä he ennen olivat kokeneet. Ja tokkohan kukaan maailmassa rakastaa niin hienosti ja samalla niin suuresti ja syvästi? Eihän se tavallisissa oloissa ja tavallisille ihmisille voikaan olla mahdollista, mutta heille, heillähän on siihen aivan erityiset edellytykset."
Juhani Ahon Papin rouva (1893) jatkaa Papin tyttären (1885) tarinaa. Päähenkilönä on jälleen Elli, ja aikaa on kulunut joitakin vuosia siitä, mihin edellinen romaani päättyi. Elli on nyt pastori Mikko Aarnion vaimo, ja hän on totutellut tyytymään elämäänsä miehen kanssa, joka ei hänelle koskaan ollut mikään unelmien puoliso.

Vakaa elämä järkkyy, kun pastorin ystävä Olavi ilmoittaa saapuvansa pariskunnan luokse. Olavi on sama mies, johon Elli nuorena ihastui ja joka lähti pappilasta kohtia uusia seikkailuja mitätöiden samalla Ellin…

Jarkko Tontti: Viisastuminen sallittu

"Mustaa ja valkoista on maailmassa hyvin vähän, harmaata paljon. Oman ajattelun ja arvomaailman ristiriitaisuuksien etsiminen kannattaa, olen huomannut."
Jarkko Tontin esseekokoelma Viisastuminen sallittu sisältää yhdeksän esseetä, jotka kaikki ovat sujuvasti kirjoitettuja, keskustelevia ja keskusteluun houkuttavia. Tontti puhuu esseissään niin kirjallisuudesta kuin politiikasta - ja monesta asiasta vielä lisäksi.
Sananvapaudesta Erityisesti esseekokoelman alkupuoli on kiinnostavaa luettavaa. Esimerkiksi sananvapauden pohdinta herättää ajatuksia ja muistuttaa, että käsite ei suinkaan ole yksiselitteinen ja selkeästi määriteltävissä, vaikka sen avulla perustellaan nykyään monenlaista sanansäilän käyttöä.
Sananvapauden peruslähtökohta on se, että tyhmiäkin saa puhua ja kiivaskin keskustelu on sallittua, myös maahanmuutosta. Loppujen lopuksi se on meidän kaikkien edun mukaista. Kun mielipiteet kalahtelevat toisiaan vasten tarpeeksi kauan, lopulta voi löytyä niistä kestävin. Kir…

Hanna Hauru: Jääkansi

"Jalkani olivat kohmeessa, kun olin naapuripellolla kuokkimassa syksyllä maahan unohtuneita lanttuja. Niissä oli mustia pakkasenpuremia kuin suuria homepilkkuja. Jouluruuat olivat riittäneet vain pariksi viikoksi ja Betti oli ajanut minut hankkimaan syötävää.
En kehdannut mennä naapureiden ovelle kerjäämään, joten otin kuokan ja etsin."
Hanna Haurun romaani Jääkansi houkutti minut äärelleen, kun törmäsin muutamaan kiinnostusta herättävään bloggaukseen (katsopa vaikka Ullan, bleuen, Main ja Lauran kirjoitukset). Entuudestaan minulle tuntematon Hauru nousi saman tien kiinnostavien kirjailijoiden listalleni, niin synkän kiehtova hänen loihtimansa tarina on.

Jääkannen minäkertoja on tyttö, joka elää keskellä äärimmäistä köyhyyttä ja pelkoa. Isä on kaatunut rintamalla, kotiin muuttaa Betti-äidin rinnalle uusi mies, josta tyttö käyttää nimeä Paha, ja perheenlisäystä on tulossa ennen kuin on monen mielestä soveliasta. Tyttö kasvaa kurjuudessa, jota ei ehkä itsekään täysin ymmärrä, pä…

Riikka Pulkkinen: Paras mahdollinen maailma

"Vasta siinä, lavalla, Aurelia tajusi, että laulu oli surullinen. Hän oivalsi miten syviä, hyytävän kylmiä vesiä ovat vesistä varjoisimmat, ja miten ne kutsuvat kaikkia ja ovat aika ajoin hukuttaa kenet tahansa, nuorimmatkin, jopa lapset, jotka haluavat vain leikkiä, pukeutua pitsiverhoihin, tehdä vessapaperirullista linnoja ja maistaa ketsuppia piparkakkujen kanssa, kuulla kauniita tarinoita jotka vaivuttavat uneen."
Paras mahdollinen maailma vie monenlaisiin maailmoihin: on yliopistomaailmaa, teatterimaailmaa, ulkomaailmaa, sisäistä maailmaa. Ollaan Suomessa, matkustetaan Saksaan, etsitään itseä, etsitään muita, etsitään parempaa maailmaa.

Tarinan näkökulmat ovat Aurelian ja hänen äitinsä. Aurelia on nuori, julkisuuteen ponnahtanut näyttelijä. Välit äitiin ovat käytännössä kokonaan poikki, vaikka äiti yrittää siltoja rakentaa. Kun pääsy lähelle ei onnistu, kertoo äiti tyttärelleen elämästään ja valinnoistaan. Samaan aikaan - ja aiemminkin - tytär sukeltaa mielikuvitukseensa…

Liane Moriarty: Tavalliset pikku pihajuhlat

"Ajatteletko koskaan", Clementine kysyi varovaisesti eikä katsonut Samia vaan keinuvaa yksinäistä jahtia, jonka purjetta tuuli riuhtoi vihaisesti. Kuka halusi purjehtia tässä säässä? "Entä jos emme olisi menneet sinne? Entä jos jompikumpi tytöistä olisi sairastunut, tai minun olisi pitänyt tehdä töitä, tai sinulla olisi ollut töitä tai mitä nyt ikinä, ja olisimme jättäneet menemättä niille grillikutsuille? Ajatteletko sitä koskaan?"
Liane Moriartyn romaanin Tavalliset pikku pihajuhlat keskipiste on oikeastaan eräs australialainen piha. Tiffanyn ja Vidin luokse on kokoontunut grillijuhliin joukko ihmisiä: kuusi aikuista ja kolme lasta. Yhteiseen hetkeen kohdistuu monenlaisia odotuksia mutta sitä, mitä tapahtuu lopulta, ei kukaan osaa aavistaa.

Mortiartylle tuttuun tapaan homman pihviä pidetään grillissä viimeiseen asti. Liikutaan nykyhetkestä takaumin grillijuhliin, sateesta aurinkoon. Kerrotaan, mikä on tilanne nykyhetkessä; melkein kaikilla on jotenkin paha olla; …

Venla Hiidensalo: Sinun tähtesi

"Nyt häneltä odotettiin sekä Pariisissa että kotona vähintään yhtä suurta menestystä. Sitä ajatellessaan hän tunsi lamaannuttavaa kauhua. Piti pitää katseensa käsillä olevassa työssä, hän käski itseään. Piti maalata vain itselleen. Taiteen piti olla miellyttämisen tarpeen yläpuolella. Taiteen piti kuvastaa hengen kauneutta."
Sinun tähtesi -romaanissa valokeilaan asettuu suuri mies, kansallistaiteilija Albert Edelfelt. Tarina ulottuu nuoruusvuosista aina kuolemaan saakka, ja Edelfeltin elämän rinnalla kulkee kuva muuttuvasta Suomesta, joka astelee kohti itsenäisyyttä, jota Edelfelt itse ei kuitenkaan ehdi näkemään. Nuoren Suomen kahtiajakautumisen näkee kuitenkin Edelfeltin isätön poika Aarne. Toisaalta Albert Edelfelt ei tunnu olevan erityisen kiinnostunut siitä, mitä yhteiskunnassa tapahtuu, kun taas muun muassa eräs Juhani Aho ottaa keskusteluissa kyllä kantaa.

Mitenkään vähäpätöiseen tai pieneen hahmoon Venla Hiidensalo ei ole romaanissaan tarttunut. Yksi Suomen taiteen ku…

Mikael Bergstrand: Delhin kauneimmat kädet

"Tilanne oli niin lupaava, että tein omien mittapuideni mukaan erittäin radikaalin päätöksen: jäisin Intiaan. Göran Borg, mies joka oli antanut pyöreät kasvot pakonomaiselle turvallisuushakuisuudelle, aikoi ensimmäistä kertaa elämässään muuttaa kotikaupungistaan ja asettua kuhisevaan Delhiin. Enää piti löytää oma soppi, jotta välttäisin rouva Takurin groteskin kykloopinsilmän ja voisin kutsua luokseni kenet halusin. Päätökseni ei johtunut pelkästään Preetistä. Pidin Intiasta ja ihmisten uteliaasta tervetulleeksi toivottavasta asenteesta aina vain enemmän."
Elisa Kirja tarjosi ystävänpäivälahjaksi Mikael Bergstrandin teoksen Delhin kauneimmat kädet, ja tietenkin tartuin ystävälliseen kädenojennukseen, vaikken kirjasta ollut aiemmin kuullutkaan. Pian paljastui, että tarina vie Ruotsin kautta Intiaan, ja jälkimmäisen maan toki kykeni nokkelasti kirjan nimestäkin päättelemään.

Tarinan päähenkilö ja minäkertoja on keski-ikäinen ruotsalaismies Göran Borg, joka rakastaa turvallisuu…

Riina Paasonen: Kaikki minkä menetimme

"Supikoira oli taas pihassa. Tavallisesti se norkoili puiden alla tai leikkimökin takana. Ja kun Johannes ilmestyi paikalle, se juoksi innostuksissaan soikeaa ympyrää. Arvi olisi halunnut sanoa, että se oli oikeastaan aika hienoa eikä ainakaan hänellä ollut mitään supikoiraa vastaan. Aura oli toista mieltä."
Kaikki minkä menetimme on kertomus suomalaisesta perheestä, jossa kaikki ei ole aivan kohdallaan. Siitä lukija pääsee perille varsin pian, ja kun lukeminen jatkuu, syvenee käsitys perheen omalaatuisuudesta.

Merkittävä liikkeellepaneva tapahtuma on se, kun Johannes, perheenisä, ajaa supikoiran ylitse. Paitsi että tapahtumaa seuraa leskeksi jääneestä supikoirasta huolehtimista, myös perheen sisäiset haasteet tulevat entistä paremmin näkyviin. Perheen poika Arvi ei suostu liikkumaan kotoa enää mihinkään, tytär Aura tarkastelee ympäristöään kriittisen viiltävästi ja vaimo Orvokki lähtee. Samalla Johanneksen äiti Tuovi puuttuu poikansa elämään turhan tunkeilevasti.

Riina Paaso…