Kirjakaapin kummitus

”On irvokasta, että elämä asettaa hänet tällaiseen tilanteeseen, hän on aina pitänyt valkoista laivaa turhan toivon symbolina, on kirjoittanut siitä novellinkin, niin hyvän että se on antanut lohtua elämässä pettyneille; New Yorkissa naiset jonottivat hänen nimikirjoitustaan käännöskokoelman kanteen. Novelli kertaa vanhaa legendaa hurmossaarnaajasta ja työorjista Lasnamäen rantaniityllä Tallinnassa odottamassa laivaa, jonka ovat näkevinään ulapalla auringon häikäisyssä, se veisi heidät Krimille, siellä ei riistettäisi, siellä riittäisi kaikille leipää ja maitoa, hunajaakin. Hän on matkalla Ruotsiin, maahan, joka on luvannut ottaa kaikki pakenevat vastaan, on luvannut antaa ruokaa, suojaa ja turvaa, mutta viime aikoina sieltäkin on kantautunut puheita, ettei vieraita voida enää vastaanottaa, että älkää tulko tänne.” Suvi Ratinen: Pakolainen Otava 2025 kansi Piia Aho äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto 8 t 11 min Aino Kallaksen Sudenmorsian  oli taannoin vaikuttava klassikkoluk...

Nuori nainen rivitaloasunnossa, huoneessa jonka ikkunasta näkyy vihreitä nurmikkoja joilla keltaisia aurinkovarjoja avataan ja suljetaan, mutta pitkää intiaanikesää seuraa pian kunnon syksy, jääkylmä syksy kovine tuulineen ja räntäsadetta jo lokakuun lopussa ja aurinkovarjo nostetaan talveksi sisään, laitetaan säilöön ”varastotilaan”, joka on samalla saunan pukuhuone ja erillään itse asunnosta ja jonka sisäänkäyntikatos toimittaa autotallin virkaa Maxin mallikkaalle Morris Minille. Tässä ”varastotilassa” maalipurkkien, tikkataulujen ja krokettipallojen sekä muiden kevät- ja kesävarusteiden keskellä olevalla laverilla nukkuu Prinssi palatessaan syksyllä kotiin yömyöhällä, tai joskus ihan muutenkin, sillä saattaahan se tuntua myös rajan vetämiseltä itsensä ja muun perheen välille. Monika Fagerholm: Eristystila – Kapinoivia naisia Teos 2025 alkuteos Döda trakten / Kvinnor i revolt  Förlaget suomentanut Hannimari Heino kansi Sanna Mander 396 sivua En ole jostain syystä tullut lukeneeks...

Vuoden 2025 Helmet-kirjastojen lukuhaaste taisi tulla valmiiksi jo syyskuun puolella, mutta koostetta en ole tullut kirjoittaneeksi aiemmin. Tässä se nyt kuitenkin vihdoin on! Tämänvuotinen haaste oli miellyttävän monipuolinen ja mukavan haastava. Moni haastekohta täyttyi aika luontevasti kirjoista, jotka muutenkin olivat lukulistalla, mutta muutamat kohdat vaativat hieman enemmän pähkäilyä.  Mutta pitemmittä puheitta tässä lista linkkeineen. Erityisen hienot lukuelämykset saavat osakseen tähtisadetta mutta aidosti voi todeta, että kaikki listan kirjat olivat lukemisen arvoisia ja jättivät jonkinlaisia ajatusketjuja taakseen. 1. Kirjan nimessä on alistuskonjunktio (että, jotta, koska, kun, jos, vaikka, kuin, kunnes)  Anne Kantola, Jecaterina Mantsinen & Omos ”Opa” Okoh  Kuin veljet – Totuus Suomen katujengeistä 2. Fantasiakirja Aura Koivisto: Harhamat 3. Kirjan päähenkilö on nuorempi kuin sinä Eeva Meltio: Hiekka  ⭐️  ⭐️⭐️  4. Kirjassa valvotaan yöllä H...

Olin palannut sisään sairaalaan ja tarkkailin odotusaulan potilaiden vointia. Jos joku vaikutti todella huonovointiselta, mittasin sykkeen ja tunnustelin kuumetta. Aulassa vellovista keskustelun pätkistä sain koottua jonkinlaisen kokonaiskäsityksen siitä, mitä lähistöllä oli tapahtunut. Kinnilän kylässä punikit olivat olleet jumissa pitkiä aikoja eivätkä tienneet ulkomaailmasta yhtään mitään. Joku rohkea postipoika oli halunnut auttaa ja oli käynyt hakemassa ja viemässä sanomalehtiä ylittäen taistelurintaman mennen tullen, eikä kukaan ollut ampunut häntä. Ei kukaan. Se tarina ilahdutti sairaalani vastaanottoaulassa, potilaat taputtivat ja naureskelivat. Kyllä tämä vielä tästä , he sanoivat ja nyökyttelivät. Ei tämä olekaan niin paha. Petra Rautiainen: Puuntappajat Otava 2025 kansi Tuomo Parikka 217 sivua Kevättalvi 1918 on kaoottinen. Nuori Suomi elää keskellä sekasortoa, kahtiajakautuneisuuden aikaa, ja eräässä saaressa keskellä Saimaata sijaitseva sairaala on otettu Punaisen Ristin k...

Vuodenajat voivat toimia puolestamme tai meitä vastaan, sen mukaan, annammeko niiden kannatella vai murjoa itseämme. Näennäisen vastavoiman voi muuntaa myötävoimaksi – niin kuin intialaisessa uskomuksessa, jonka mukaan riikinkukko saa sulkiensa väriloiston syömällä myrkkykäärmeitä. Kaikki alkaa siitä, että tutustumme aikoihin. Liikumme tutulla kentällä, ponnistella ei tarvitse. Jo planeetan ammoin asuttaneille syanobakteereille oli kehittynyt sisäinen kello elintoimintoja ajastamaan. Lämmön ja valon, kylmän ja pimeän tilkkutäkki kutoutuu ja purkautuu ennakoitavan, tutun rytmin mukaan. Kun tutustuu vuorokauden- ja vuodenaikoihin, huomaa niiden keskinäisen sukulaisuuden. Keväässä ja aamussa on samaa, niin kuin on kesässä ja päivässä, syksyssä ja illassa, yössä ja talvessa. Sama analogia ulottuu ihmisen ja jopa kulttuurien elinkaareen: esimerkiksi aamu tai kevät vertautuu lapsuuteen ja kulttuurien elinkaaressa niiden syntyvaiheeseen. Jokaisella vaiheella on kehitystehtävänsä, eikä mitään ...

Annabelin ympärillä oli sekä hänen perheensä jumalaisuuden että oman valovoimansa takia niin hehkuva auta, että kaikki janosivat sen lämpöön, mutta kyllä minuakin liehiteltiin. Olin hyvä keksimään leikkejä ja organisoimaan pelejä, joten en jäänyt Annabelin varjoon. Se, että yhdistimme voimamme, teki meistä entistä kadehdittavampia. Annina Holmberg: Annabel Lee Siltala 2025 kansi Jenni Saari 378 sivua Annabel Lee aloittaa Häpeämättömät-romaanisarjan, jonka keskiössä on aikuiseksi kasvava naisnelikko: Annabel, Angelika, Lolita ja Lara löytävät toisensa koulutyttöinä: ensin 1970-luvulla ystävystyvät Annabel ja Angelika, sitten Lolitan myötä kahdesta tulee kolme. Vuosikymmenen vaihteessa Lara täydentää triosta kvartetin, ja alkaa vuosikymmenten yhteinen matka. Avausosan kertojana toimii Angelika, joka tarkastelee tapahtumia jälkikäteen. Hän siis tietää, mitä tulee tapahtumaan, ja tarjoileekin lukijalle vihjeitään. Mutta hän myös eläytyy siihen, miten tytöistä kasvoi teinejä ja sitten aikui...

Istun niin hiljaa kuin pystyn, en nyyhki enkä kuivaa niitä kahta kyyneltä, jotka valahtavat silmistä, mutta seuraavat pysäytän, en halua keskeyttää mitään, en häiritä heitä, olla vaivoiksi, en liikauta sormeakaan vaan yritän ajatuksissani löytää Mikon, löytää talon jonka hän rakentaa, siellä me istumme, oman pöytämme ääressä, ja lapset astelevat lähemmäs kun minä luen kirjettä, ehkä kirjettä Pehriltä, sanoja joilla hän kuvaa uutta elämäänsä Amerikassa, mutta kun lähestyn kuvittelemani tuvan seinää, käteni kurkottaa toista kuvaa kohti, se on kai muistoni, siitä kun pienenä tartuin jääpuikosta, joka roikkui katosta talon kulmassa, se oli käsivarren paksuinen ja ylsi lähes maahan saakka, mutta sitten minä katkaisin sen. Ääni helisi siinä hiljaisessa maailmassa ja jää tuntui kädessä painavalta, niin pitkältäkin, että sitä oli vaikea pidellä. Ingeborg Arvola: Villien tuulten ranta Gummerus 2025 alkuteos Vestersand suomentanut Aki Räsänen äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto 13 t 33 min...

Dolores Parkissa istuskelun jälleen kävelin Airan kanssa takaisin Harvey Milk Plazalle, varmistin vielä kerran, että hän osaisi siitä kämpille, laskeuduin portaat alas suuren sateenkaarilipun kohdalta ja matkustin Montgomery Stationille. Sitten kävelin Market Streetiä eteenpäin, kiertelin Westfieldin ostoskeskuksessa, joka on kaikesta päätellen sulkeutumassa, kuten monet keskustan merkkiliikkeistä, katselin ostoskärryjään työntäviä kodittomia, joita oli keskustassa vielä enemmän kuin Castron kulmilla ja mietin, miten yhteiskunta, joka näyttää pinnalta niin kehittyneeltä, voikin olla pohjimmiltaan täysi kehitysmaa. Tiina Tuppurainen: Jossain on aina San Francisco Avain 2025 310 sivua Nykyajassa Emmi matkustaa tätinsä Airan kanssa San Franciscoon. Aira on jäänyt hiljattain puolisonsa hylkäämäksi ja on allapäin – ensialkuun on epävarmaa, lähteekö Emmin täti lainkaan matkaan kauas valtameren taakse, vaikka on pitkään reissusta haaveillut. 1980-luvulla Tony elää riemukasta vapauden aikaa Sa...

Nurkassa seisova pönttöuuni rasahteli, kun hiillos jäähtyi. Kalle ei tuntenut nurkista hiipivää kylmyyttä, ainoastaan palavaa tiedonhalua, jota hän ei enää yrittänytkään hillitä. Katsomatta poikaansa Anna unohtui tuijottamaan odotussalin ikkunaan, jonka takana odotti helmikuinen ilta. Hän siirtyi ajatuksissaan vuoteen 1934 ja alkoi kertoa syyskuisesta junamatkastaan, jonka määränpäänä oli ollut Kajaani. Palatessaan muistoihinsa Anna tunsi ruumiissaan vaunun nytkähdykset ja kuuli kiskojen kolkkeen höyryveturin huudattaessa pilliään. Jaana Piira: Kääntyvä vaihde, kirskuvat kiskot Lind & Co 2025 kansi Laura Noponen äänikirjan lukija Anna Saksman kesto 8 t 9 min Kääntyvä vaihde, kirskuvat kiskot  jatkaa Kellomäki-sarjaa, jonka avausosa Polttavat raiteet, aseman varjo  jäi sillä tavoin mukavana mieleen, että kakkososa tuli myös klikattua äänikirjahyllyyn kuunneltavaksi. Nyt eletään 1950-lukua ja nuoremman sukupolven on aika astua esille. Annan ja Niilon poika Kalle alkaa olla a...