Siirry pääsisältöön

Jaakko Yli-Juonikas: Vanhan merimiehen tarina

"Annikan ulvahdus merkitsee, että hän haluaa kirjoittaa. Asetun polvilleni parketille bewlin viereen ja tartun tytön olkavarteen. Kouristunut käsi herää eloon näppäimistön yllä. Ei mitään kiirettä. Kuuntelen kesän tukahtuneita haukotuksia, dvd-laitteen sähköistä äänettömyyttä. (Aarno)"
Jaakko Yli-Juonikas: Vanhan merimiehen tarina
(Otava 2014)
188 sivua
Jaakko Yli-Juonikkaan romaani Vanhan merimiehen tarina tarttui mukaani kirjaston uutuushyllystä. Kiinnostuin kirjan keltaisesta kannesta sekä takakansitekstistä ja päädyin lukemaan kiinnostavan tarinan, joka avaa todentuntuisella tavalla vaikeavammaisen maailmaa. Mielenkiintoista on se, että kirjan nimi on Vanhan merimiehen tarina, vaikka keskiössä on kaikkea muuta. Vanhan merimiehen tarinoita kirjassa on kaksi, mutta ne jäävät hyvin pieneen osaan.

Romaanin keskiössä on teini-ikäinen Annika vanhempineen, ja he kaikki toimivat vuorollaan romaanin kertojina. Annika on vaikeasti vammainen: hänellä on dystonia ja selkärangassa kasvain, joka aiheuttaa tetraplegisen halvauksen. Annika ei pysty selviämään päivittäisistä toimista yksin, joten hänen vanhempansa Aarno ja Niina toimivat hänen omaishoitajinaan. Niina ei käy lainkaan ansiotyössä, mutta Aarno kartoittaa työkseen maaperän kuntoa pohjoissuomalaisilla tiloilla. Kiinnostus työhön on myös muuta kuin ammatillista: hän on aikuisiällä tajunnut, että hänen kotiseudullaan oli tavallista enemmän vammaisia, kun hän oli lapsi.
Järkyttää vieläkin ajatella, millaisessa mykkyydessä ja toivottomuudessa Annika joutui elämään kaksitoista ensimmäistä vuottaan. Koska tytöllä oli diagnosoitu vaikea älyllinen kehitysvamma, häntä kohdeltiin sen mukaisesti. Hoitajat ja sukulaiset saattoivat hänen kuultensa lausua tahdittomuuksia kuvitellen, ettei hän ymmärrä puhetta. Emme mekään Aarnon kanssa ole tässä asiassa viattomat. Fasilitaatiota edeltävältä ajalta muistuu mieleen tapauksia, jotka mieluummin unohtaisin. (Niina)
Annika saa oman äänensä kuuluviin fasilitaation avulla: hänen äitinsä, isänsä tai toimintaterapeuttinsa auttaa häntä kirjoittamaan ajatuksensa tietokoneella muiden luettavaksi. Fasilitaation avulla Annika myös kirjoittaa runoja ja haaveilee niiden julkaisemisesta. Runous on teoksessa vahvasti läsnä, ja välillä kerronnan ja Annikan runouden raja on häilyvä:
Siis: illan valo haalistuu, kun juna suhisee kuusimaan poikki kotiin päin. Mitä pohjoisemmaksi kuljemme, sitä ankarammin valo tulehduttaa maisemaa. Olen väsynyt, onnellinen ja kivuton, en tiedä mikä meitä odottaa. Äiti nukkuu, ja unihorteisissa aivoissani pyörii uuden runon aihio. "Kohtalo, siitä hän koettaa uuttaa hämärän ensimmäisen säikeen / puhki kuin lävistetyn ja uudelleen syntyvän, mikä kulki tästä kauan sitten ohi. / Siihen hän sijasi muotonsa." (Annika)
Fasilitointi ei ole yksiselitteisen hyvä asia, vaan se herättää myös epäilyksiä. Kaikki eivät usko, että tietokoneelle ilmestyvät sanat ovat todella Annikan sanoja. Muutenkin romaanissa on paljolti kyse viestinnästä: fasilitointia epäilevät monet ja vähitellen koko perhe joutuu törmäyskurssille. Loppujen lopuksi käy niin, että lukijakin joutuu miettimään, mikä on totta ja mikä ei. Kuka kertojista on se, johon voi luottaa? Vai onko totuutta ylipäätään olemassa? Kirja hämmentää eikä päästä helpolla mutta on äärimmäisen mielenkiintoinen kokonaisuus.

Tästä romaanista puhutaan Aamun kirjassa ja kirjoitetaan esimerkiksi Plainsongs-blogissa, Habaneran havainnoissa, Runomiimeissä ja Tuijata. Kulttuuripohdinnoissa.

Kommentit

  1. Vaikuttaa varsin mielenkiintoiselta kirjalta, monta sellaista teemaa, jotka itseäni kiinnostavat. Jotenkin tämä kirja on mennyt minulta ihan ohi, joten kiitos, että toit tämän esiin. Taidanpa samantien mennä kirjaston sivuille tekemään (taas yhtä) varausta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä. :)
      Tämä on kyllä mielenkiintoinen, joskin myös hämmentävä kirja.
      Kirjaston varauksista pullistelee minullakin. On liian paljon kiinnostavia kirjoja, jotka on päästävä lukemaan!

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Haaste: kirjankansibingo

Haasteeseen osallistuvat saavat käyttää bingokuvaa omissa postauksissaan. Kesän ajalle on varmasti taas luvassa monenmoista haastetta, ja päätin minäkin - ensimmäistä kertaa muuten - kyhätä kokoon lukuhaasteen. Viime kesänä Le Masque Rouge -blogin Emilie emännöi kirjabingoa , ja siitä kehittelin edelleen kirjankansibingon. Bingorivejä täytetään lukemalla kirja, jonka kansikuva vastaa kutakin bingoruutua. Eli jos luetun kirjan kansikuvassa on lapsi, saa ruksata kyseisen lokeron. Bingo muodostuu vaakasuorasta, pystysuorasta tai vinottaisesta, kulmasta kulmaan ulottuvasta rivistä, jossa on viisi lokeroa. Samaa kirjaa ei voi käyttää useampaan lokeroon. Lokeroiden täyttämisessä saa käyttää omaa tulkintaa, kunhan ei vihreää lue punaiseksi. Haaste alkaa huomenna 15.5. ja päättyy 15.8. Elokuun loppuun mennessä toivon jonkinlaista bingokoontia, joka tulisi linkittää tämän postauksen kommentteihin. Bingoajien kesken arvotaan syyskuun alussa jonkinlainen kirjallinen palkinto. Koska tä...

100. postaus ja kirja-arvonta (päättynyt!)

Blogini on vielä lapsen kengissä ja ensi askeleiden tiellä, mutta sadannen postauksen aika tuli yllättävän äkkiä: tässä se nyt on! Ensimmäisen blogitekstini julkaisin 3.11.2013, ja nyt, noin neljän kuukauden iässä, on tämän sadan tekstin merkkipaalun aika. Vauvani on pari viikkoa blogiani vanhempi, ja juuri vauva selittää sitä, miksi olen ehtinyt lukea ja postata niin paljon. Hän on hyvin tyytyväinen ja rauhallinen, eli äidin lukuharrastusta ajatellen (ja toki muutenkin) unelmavauva. Olen ehtinyt viime kuukausina lukea enemmän kuin pitkään aikaan tätä ennen, joten kulunut talvi on ollut hyvin antoisa. Aloitin blogin, koska minua on jo pitkään häirinnyt se, että unohdan niin paljon lukemiani kirjoja. Kysymys ei ole kirjojen huonoudesta vaan onnettomasta muististani, ja ajattelin, että blogin avulla voin palata muistuttamaan mieleeni, mitä kirjoja olen lukenut ja millaisia ajatuksia ne ovat herättäneet. Bloggaaminen on kuitenkin ollut myös paljon muuta kuin lukukokemusten muistiin ki...

Taylor Jenkins Reid: Tähtienvälinen

Hänen astuessaan lennonvalvontakeskukseen jokin siellä tuntui silti vetävän häntä puoleensa luita ja ytimiä myöten. Samalta oli tuntunut, kun hän oli katsonut kaukoputkellaan ja nähnyt Jupiterin vyöt ensimmäistä kertaa. Ja kun hän oli taivutellut vanhempansa viemään hänet Kuolemanlaaksoon kolmatta opiskeluvuotta edeltävänä kesänä ja nähnyt kahden ja puolen miljoonan valovuoden päässä siintävän Andromedan galaksin. Yhtä kirkasta taivasta hän ei ollut sen koommin nähnyt. Taylor Jenkins Reid: Tähtienvälinen Gummerus 2025 alkuteos Atmosphere kansi Faceoff Studio, Tim Green suomentanut Jade Haapasalo 412 sivua Muistiini on jäänyt lapsuudestani vahva jälki Challenger-avaruussukkulan tuhosta pian sen taivaalle laukaiseminen jälkeen. Vuosi oli 1986, ja kuten tiedetään, sinä vuonna tapahtui paljon muutakin järisyttävää. Mutta jokin avaruusraketin kohtalossa mietitytti minua pitkään, ja sittemmin olen tullut siihen tulokseen, että avaruus kiehtoo minua kyllä mutta se myös pelottaa äärettömyydess...