Siirry pääsisältöön

Hanneriina Moisseinen: Isä

"Ei isä voi oikeasti olla kadonnut kokonaan, koska mie olen vasta kymmenen ja pikkusisko vasta alle vuoden. Ja mitä mummi ja ukkikin tekevät kun isä on heille niin tärkeä! Äiti tarvitsee isän kaverikseen."
Hanneriina Moisseinen: Isä
(Huuda Huuda 2013)
155 sivua
Hanneriina Moisseisen sarjakuva-albumi kertoo todellisen ja surullisen tarinan isästä, joka katosi. Hanneriina Moisseisen isä Seppo katosi työpaikan rantakalaillasta elokuussa 1989, eikä häntä koskaan löydetty.

Isän katoamisilta kuvataan tummin sävyin.
Sarjakuvassaan Hanneriina Moisseinen kuvaa illan, jona isä katosi. Sitten hän siirtyy kuvaamaan elämää ennen ja jälkeen isän katoamisen. Elokuinen viikonloppu on selvä vedenjakaja, joka muutti Hanneriinan, hänen äitinsä ja perheen pienen vauvan koko elämän.

Isä kuvataan sarjakuvassa lempeäksi mieheksi, joka on tyttärelleen läheinen ja rakas. Tyttärelleen hän sanoo:
Kauniita asioita sitä pitääkin vaalia tässä elämässä. -- Se on hyvä pysähtyä ajattelemaan aina välillä. Mennä vähän pidempää reittiä, jos siellä on joku kaunis maisema vaikka. Katsella sitä kauneutta niin, että oikein sielu lepää. Olla rauhassa vaan.
Piirrosten lisäksi albumissa on
kuvia kankaista, "käspaikkaliinoista".
Isänsä katoamisiltaa sarjakuvantekijä kuvaa todentuntuisesti, vaikka kuvaus perustuu toki kuultuihin kertomuksiin ja mielikuvitukseen. Heti katoamisen paljastuttua työtoverit alkavat pohtia eri vaihtoehtoja, mitä on mahtanut tapahtua. Samaa pohdintaa käyvät toki myös kadonneen läheiset. Hanneriina Moisseinen kuvaa hienolla tavalla kymmenenvuotiaan lapsen ajatuksia, huolta ja toivoa isän kadottua.
Jos äiti kuolee suruun, ainoa, joka meistä voi huolehtia on mummi. Mummin luona saamme leikkiä lankarullilla, käpylehmillä ja joskus sunnuntaisin napeilla.
Ei ole helppoa kasvaa nuoreksi naiseksi, ja erityisen vaikeaa se on, kun oman perheen kokee olevan jotenkin erilainen, kummallinen. Koulukavereilta ei myötätuntoa juuri heru, vaan ennemminkin isän katoamista kommentoidaan ikävään sävyyn. Ylipäätään muiden ihmisten suhtautuminen hämmästyttää.
Meidän perheemme on nyt vähän huonontunut ihmisten silmissä. Pitäisi olla molemmat vanhemmat, sopivasti lapsia ja hyvä asunto, niin ei olisi liian erikoinen. Tiedän, että meistä puhutaan, että on jotain erikoista.
Kaikista kauheinta kuitenkin on itse katoaminen. Ilmaan jää liian monta kysymystä, joihin ei koskaan tulla saamaan vastauksia.
Katoamistapauksissa epämääräinen tila jatkuu siihen asti, kunnes saadaan tietää, mitä on tapahtunut. Tai sitten vaan luovutaan toivosta jossain vaiheessa.
Kadonnutta ei voi mennä suremaan yhtään minnekään. Sekin on epäselvää, voiko edes surra.
Isä on surumielinen ja kaihoisa kertomus todellisesta elämästä. Se on pienen tytön kertomus isän kaipuusta ja kysymyksistä, joihin ei ole löytynyt vastauksia. Tummasävyinen sarjakuva-albumi sisältää tarkkaa piirrosjälkeä ja kauniita kuvia kankaista, jotka myös kuljettavat tarinaa eteenpäin.

Helsingin Sanomien jutussa on haastateltu Hanneriina Moisseista. Sarjakuvaan ovat tutustuneet myös Pihi nainenSalla, Karoliina, Olga ja Mari.

Kommentit

  1. Hyvin avasit tätä kirjaa monelta kantilta. Surumielinen kirja, jonka ansiosta useampi ihminen ymmärtää, miten raskaan asian kanssa kadonneen läheiset elävät vuodesta toiseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos.
      Ymmärryksen lisääminen olisikin tärkeää. Tuntuu niin käsittämättömältä, että kadonneen omaiset joutuvat kokemaan olevansa jotenkin huonompia kuin muut.

      Poista
  2. Voi, minua kiinnostaisi tämä kovasti, mutta jo bloggausten lukeminen liikuttaa minua ehkä liikaakin. Pitää kuitenkin yrittää joskus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa yrittää liikuttumisen uhallakin. Kirja koskettaa ja jää mieleen.

      Poista
  3. Kiitos kun muistutit tästä sarjakuvakirjasta. Minun piti lukea se jo kauan sitten, mutta olen unohtanut. Luen hyvin harvakseltaan ja valikoiden sarjakuvia, mutta yleensä ne, joihin tartun, ovat olleet todella hyviä. Suosikkini taitaa edelleen olla Marjane Satrapin Persepolis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle, kun muistutit Satrapin sarjakuvista. Olen niitä joskus selaillut kiinnostuneena, mutta en ole kunnolla lukenut.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok