Siirry pääsisältöön

Väinö Linna: Täällä Pohjantähden alla (osa 3)

"Kesäillan hämyssä mies käveli kotiinsa verkkaisesti. Hän katseli polun ympäristöä: puita, myöhäisiä lintuja, jotka tirskuttivat puiden latvoissa, ruohoa ja muuta sellaista. Mitään hän ei ajatellut, mutta kevyt ja onnellinen olo hänellä oli."
Väinö Linna: Täällä Pohjantähden alla, kolmas osa
(WSOY 1962)
544 sivua
Väinö Linnan romaanitrilogian päätösosa alkaa murheellisissa merkeissä. Sisällissota on jäänyt taakse, mutta muistot ja haavat ovat tuoreita. Kotiin palannut Koskelan Akseli on muuttunut mies:
Niin. Hän oli lyöty mies, sekä sielun että ruumiin puolesta. Hän oli palannut sinne, mistä oli lähtenyt, tämän pienen ja harmaan torpan piiriin. Täältä oli kaikki alkanut, tuvan lattialta, vaihe vaiheelta suurentuen, kunnes oli saavuttanut sellaiset mittasuhteet, että mies oli ollut kuin lastu myrskyssä. Nyt oli jäljellä vain pirstaleita ja hän niiden keskellä sammuneena ja tyhjänä.
Kerran kuukaudessa entisen kapinajohtajan täytyy käydä ilmoittautumassa nimismiehelle, eikä pitäjän rajojen ulkopuolelle ole poistumista ilman lupaa. Eipä Akseli ihmisten ilmoille juuri kaipaakaan, vaan hoitaa asiansa ilmeettömänä ja sivuilleen vilkuilematta.

Elämään kuitenkin kuuluu toivo, ja valoa ilmaantuu vähitellen Koskelaankin. Torpparit saavat viimein lunastaa tilojaan itselleen, ja lisäksi Akseli saa hankittua kauan havittelemiaan lisämaita. Hyvien käänteiden myötä elämä alkaa vähitellen asettua uomiinsa, kunnes seuraa erään aikakauden päätös: isä-Jussin aika tulee. "Vanhan Koskelan" kautta Linna kuvaa upeasti elämän kiertokulkua, miten kaikella on aikansa. Kyyneliltä on mahdotonta välttyä, kun vanhan raivaajan, esi-isän, aika päättyy.
Sitten, yhtäkkiä, vallitsi hiljaisuus.
Maailma kuitenkin jatkaa menoaan, ja niin vakiintuu vähitellen Koskelan elokin uomiinsa. Perhe kasvaa, mutta menneisyys ei jätä Akselia rauhaan, ja lopulta hänen on uskallettava puhua siitä, mitä on tapahtunut. Mies tuntuu kaipaavan jonkinlaista hyväksyntää, synninpäästöä, ja tärkeimmiltä läheisiltään hän tukea saakin.

Pentinkulmalla eletään edistyksen vuosia. Pelloille alkaa ilmestyä vähitellen koneita, ja pian on vaikea ymmärtää, miten ilman autoa on ennen voitu tulla toimeen. 1930-luvun lähestyessä poliittinen ilmapiiri kiristyy: Lapuan liike herää eloon ja muilutukset alkavat, Mäntsälän kapina leimahtaa. Kansan kahtiajakautuminen ei ole vieläkään ohitse, ja vakaita aikoja on turha odottaa. Vaikka Koskelassa työ alkaa tuottaa tulosta ja ainainen kituuttaminen helpottaa, on edessä suuri mullistus, kun syksyllä 1939 Koskelan pojat kutsutaan astumaan palvelukseen. Sota syttyy, eikä Pentinkulmallakaan vältytä suru-uutisilta. Vaikeidenkin aikojen jälkeen elämä kuitenkin taas jatkuu, ihmiset vanhenevat ja nuoremmat astuvat esiin.

Näen, että kokonaisuudessaan Täällä Pohjantähden alla kertoo paljon paitsi historiastamme, myös meidän ajastamme. Toimeentulo vaihtelee, toiset elävät leveämmin kuin toiset, eikä eriarvoistumisen aika ole vieläkään ohitse. Linnan romaanitrilogian tenho onkin mielestäni sen ajattomuudessa. Vaikka Linna kuvaa historian tapahtumia, hän kertoo samalla ajattomasti ihmisestä, ihmisluonnosta ja elämästä. Emme me (valitettavasti) ole niin paljon muuttuneet. Mutta vaikka Linnan kuvaamat tapahtumat ovat raakoja ja surullisia, on kerronta niin lempeää ja ihmisluontoa ymmärtävää, että se auttaa myös lukijaa ymmärtämään.

Täällä Pohjantähden alla on suurromaani, joka ansaitsee asemansa kansakuntamme kaapin päällä. Se on upea kokonaisuus, joka koskettaa ja jonka seuraan toivoisin mahdollisimman monen lukijan asettuvan.

Ihminen sodassa -haasteeseen saan nyt tämän kolmannen osan luettuani taas yhden kokonaisen suorituksen. Olen yhden kirjan päässä luutnantin arvosta.

Kommentit

  1. Hieno kirjoitus ja hieno kirja. Alkuun lainaamasi katkelma on niitä huomaamattomia lyhyitä onnen hetkiä, joita kirja lavasti ympäristön kautta. Nyt ei oikein tiedä, miten tästä elämäänsä taas jatkaisi. :-)

    VastaaPoista
  2. Kiitos, Juha! ❁
    Kyllä Linnan trilogia vaikutti ja vakuutti, on klassikon asemansa ehdottomasti ansainnut.

    VastaaPoista
  3. Upeaa, että sait kirjan päätökseen. En muista, olenko lukenut mitään yhtä paljon itkettävää kirjaa ikinä. Koskettavaa ja sujuvaa luettavaahan tämä on, Suomen historia yksilöiden kautta tulee niin lähelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, tässä historia elää hienolla tavalla eloon. TPTA on pitkään ollut luettavien kirjojen listallani, ja olen todella tyytyväinen, että vihdoin sain trilogian luettua. Hieno elämys!

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Venla Kuoppamäki: "Sun poika kävi täällä"

Tuntui, että vihdoin kaikkein pahin puristus rinnassani alkoi hellittää, vaikka sairaalassa käynnit olivat edelleen kokonaisuutena raskaita. En silti edes miettinyt vaihtoehtoa, etten olisi siellä käynyt, sillä vielä paljon raskaampaa olisi ollut olla käymättä. Oma pieni rakas poikani. Venla Kuoppamäki: "Sun poika kävi täällä" Teos 2022 ulkoasu Dog Design 224 sivua äänikirjan lukija Vilma Melasniemi kesto 9 t 18 min Venla Kuoppamäen teos "Sun poika kävi täällä"  kertoo äidin näkökulmasta, minkälaista elämä mielenterveysongelmaisen nuoren kanssa on. Kuoppamäen poika Oskari sairastuu alle kaksikymppisenä tyypin 1 kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön. Ajoittain poika on hyvin alakuloinen, ajoittain maaninen ja lopulta myös psykoottinen. "Sun poika kävi täällä"  on päiväkirjamainen kuvaus syksystä 2014 vuoden 2018 lopulle. Kuoppamäki käy töissä, joogaa ja matkustaa, mutta kaiken keskellä on Oskari, joka ei pärjää ilman äitinsä tukea. Äiti tekee kaikkensa saadakse

Laura Malmivaara: Vaiti

Tämä talon puolikas on vain minun. Kaikesta muusta olen luopunut, mutta en tästä. Täällä olen turvassa. Kukaan ei odota minun sanovan yhtään mitään. En ota puhelinta esiin laukusta. Ikkunasta siivilöityvä valo on pehmeää, harmonia näennäisen täydellinen. Vain mahassa vellova möykky etoo.  Laura Malmivaara: Vaiti Otava 2021 kansi Elina Warsta 243 sivua äänikirjan kesto 6 t 46 min lukijat Laura Malmivaara ja Marja Packalén Laura Malmivaaran esikoisteos Vaiti  vie minäkertojan mielenmaisemaan. Autofiktiivisen romaanin päähenkilö muistuttaa kirjailijaa itseään, hänen ex-puolisonsa Atte taas tuo mieleen Malmivaaran entisen puolison, työtavoistaan syntyneessä kohussa ryvettyneen Aku Louhimiehen. Tyttäriä pariskunnalla on kaksi, kuten oikeassakin elämässä. Vaiti  ei kerro kuitenkaan yksinomaan siitä, miten Atte – Aku – kärsii kohun keskellä tai miten ryöpytys vaikuttaa perheeseen. Se on yksi sivujuonne, mutta ennemminkin romaanissa on kysymys minäkertojasta, hänen suhteestaan läheisiinsä ja e

Kirjabloggaajien klassikkohaaste, osa 13 – ilmoittaudu mukaan!

Klassikkohaasteen logo: Niina T. Kirjabloggaajien klassikkohaaste lähestyy taas! Haasteen kolmastoista osa on vuorossa heinäkuun viimeisenä päivänä, joten aikaa klassikon lukemiseen on kosolti – nyt siis valikoimaan, mikä kirja sopivasti kutkuttaa ja houkuttaa!  Klassikkohaasteen viralliset säännöt: 1. Valitse klassikko, jonka olet jo pitkään halunnut lukea, ja ilmoita valinnastasi tämän postauksen kommenttikenttään. (Voit myös vain ilmoittaa osallistumisestasi haasteeseen ja päättää klassikon myöhemmin.) 2. Lue valitsemasi klassikko. 3. Kirjoita postaus lukemastasi klassikosta ja julkaise postauksesi 31.7.2021. Linkitä postauksesi koontipostaukseen, jonka julkaisen blogissani edellisenä päivänä. 4. Kehu itseäsi: selätit klassikon - ja ehkä jopa nautit siitä! 5. Toista kohta neljä useasti! Voit osallistua myös ilman blogia. Jätä silloin tieto lukemastasi klassikosta haasteen koontipostaukseen ja kerro ajatuksesi kirjasta. Somessa käytetään tunnistetta  #klassikkohaaste . Haasteeseen vo