Siirry pääsisältöön

Suvi Valli: Ohijuoksija


Suvi Valli: Ohijuoksija (Otava 2011)
113 sivua
Suvi Vallin runokokoelma Ohijuoksija ei kuulu helposti lähestyttävien runokokoelmien joukkoon. Ainakin minä koin monen runon jälkeen hämmennystä, koska en oikein tiennyt, ymmärsinkö. Mutta kohtasin myös runoja, joista syntyi selkeitä oivalluksia ja mielikuvia. Niiden myötä koin, ettei kaikkea tarvitsekaan ymmärtää - riittää, kun jotkut runot herättävät ajatuksia. Yksi kuvaksi mielessäni herännyt runo on Christkindlesmarkt:
Puunuket kiertyvät ympärille, korkkiruuvit kristallikupit porot kynttiläsarvet,
herneillä täytetyt
                            eläimet viinituvassa hehkuvat
suut rouhivat mantelit                  bratwurstit poskilihat, savu kiemurtaa nuken--
Näen mielessäni saksalaiset joulumarkkinat, ja ajatus saa mielen hehkuviinin lämpimäksi. Muutenkin Saksa näkyy runoissa voimakkaasti. Monessa runossa käytetään saksan kieltä, ja lopussa on selityksiä, mitä vieraskieliset tai muut sanat tarkoittavat.

Saksaan on viittauksia myös kokoelman osassa nimeltä Kleine Anni. Runon puhuja muistaa menneisyyden, kun rintamalta tuli viesti kaatuneesta puolisosta. Torpan tansseista löytyy uusi puoliso, jonka kanssa ehdittiin naimisiinkin, ja posti kulki hitaasti:
                                                                       ja pitäisikö
iloita: kuolleet eivät kirjoita
Runossa on läsnä toteavasti maailman suuria myllerryksiä, kun yhdessä yössä ystävästä tulee vihollinen ja syyttömästä syyllinen.

Tästä runoteoksesta on kirjoittanut myös Elina, joka nimittää oivalluksiaan hienosti kuviksi kaaoksessa. Ohijuoksijalla saan taas yhden suorituksen Runohaasteeseen ja oman kirjahyllyn lukemattomia teoksiakin on nyt yksi vähemmän.
Tunnisteet:

Kommentit

  1. Elina / Luettua elämää8. huhtikuuta 2014 klo 4.12

    Tämä oli hieno teos. Saksan kieli ja musiikki jäivät mieleen, samoin aukeaman yli juokseva teksti, eli runoja saattoi lukea eri tavoin. Saksalaissulhasen muuttuminen viholliseksi oli kuvattu riipaisevasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jonna8. huhtikuuta 2014 klo 7.40

      Tekstin asettelu on Ohijuoksijassa tosiaan mielenkiintoista.
      Juuri Kleine Anni -osasta pidin eniten, se herätti ajatuksia ja tunteita.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine . Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?" Kristin Hannah: Satakieli WSOY 2019 Alkuteos The Nightingale  2015 Suomentanut Kaisa Kattelus 450 sivua Kristin Hannahin romaani Satakieli  tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti. Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaaksee...
8 kommenttia
Lue lisää

Taylor Jenkins Reid: Tähtienvälinen

Hänen astuessaan lennonvalvontakeskukseen jokin siellä tuntui silti vetävän häntä puoleensa luita ja ytimiä myöten. Samalta oli tuntunut, kun hän oli katsonut kaukoputkellaan ja nähnyt Jupiterin vyöt ensimmäistä kertaa. Ja kun hän oli taivutellut vanhempansa viemään hänet Kuolemanlaaksoon kolmatta opiskeluvuotta edeltävänä kesänä ja nähnyt kahden ja puolen miljoonan valovuoden päässä siintävän Andromedan galaksin. Yhtä kirkasta taivasta hän ei ollut sen koommin nähnyt. Taylor Jenkins Reid: Tähtienvälinen Gummerus 2025 alkuteos Atmosphere kansi Faceoff Studio, Tim Green suomentanut Jade Haapasalo 412 sivua Muistiini on jäänyt lapsuudestani vahva jälki Challenger-avaruussukkulan tuhosta pian sen taivaalle laukaiseminen jälkeen. Vuosi oli 1986, ja kuten tiedetään, sinä vuonna tapahtui paljon muutakin järisyttävää. Mutta jokin avaruusraketin kohtalossa mietitytti minua pitkään, ja sittemmin olen tullut siihen tulokseen, että avaruus kiehtoo minua kyllä mutta se myös pelottaa äärettömyydess...
3 kommenttia
Lue lisää

Camilla Nissinen: Rihmasto

Muistoni ovat sumuisia. Ne sekoittuvat, muuttavat muotoaan ja sotkeutuvat keskenään. Välillä ne ovat minua lähellä. Ne sykkivät suonissa ja valahtavat äkkiarvaamatta käsiin. Joskus en saa niistä mitään otetta, en tunnista niistä itseäni enkä äitiä, ja aina toisinaan uskon, ettei mikään siitä koskaan tapahtunut, että minä olen vain keksinyt kaiken, täyttänyt tarinan puuttuvat palaset unikuvilla. Camilla Nissinen: Rihmasto Tammi 2025 kansi Tuomo Parikka 344 sivua Almalla on pieni vauva. Puoliso Johannes on läsnä ja kaiken pitäisi olla periaatteessa hyvin. Mutta uusi rooli, johon ei saa koulutusta , ei tunnukaan heti omalta vaan äitiys on vaikeaa. Turvaverkkoja pienellä perheellä ei juuri ole: Alman äiti on poissa kuvioista ja Ilmari-ukki kärsii pitkälle edenneestä muistisairaudesta. Samaan aikaan äitiys saa Alman pohtimaan menneisyyttään ja vaikeaa lapsuuttaan, johon jonkinlaista vakautta toi Ilmari. Vuosikymmeniä aiemmin Ilmari on jättänyt taakseen sotatantereet ja väkivaltaisen isän. H...
4 kommenttia
Lue lisää