Siirry pääsisältöön

Suvi Valli: Ohijuoksija


Suvi Valli: Ohijuoksija (Otava 2011)
113 sivua
Suvi Vallin runokokoelma Ohijuoksija ei kuulu helposti lähestyttävien runokokoelmien joukkoon. Ainakin minä koin monen runon jälkeen hämmennystä, koska en oikein tiennyt, ymmärsinkö. Mutta kohtasin myös runoja, joista syntyi selkeitä oivalluksia ja mielikuvia. Niiden myötä koin, ettei kaikkea tarvitsekaan ymmärtää - riittää, kun jotkut runot herättävät ajatuksia. Yksi kuvaksi mielessäni herännyt runo on Christkindlesmarkt:
Puunuket kiertyvät ympärille, korkkiruuvit kristallikupit porot kynttiläsarvet,
herneillä täytetyt
                            eläimet viinituvassa hehkuvat
suut rouhivat mantelit                  bratwurstit poskilihat, savu kiemurtaa nuken--
Näen mielessäni saksalaiset joulumarkkinat, ja ajatus saa mielen hehkuviinin lämpimäksi. Muutenkin Saksa näkyy runoissa voimakkaasti. Monessa runossa käytetään saksan kieltä, ja lopussa on selityksiä, mitä vieraskieliset tai muut sanat tarkoittavat.

Saksaan on viittauksia myös kokoelman osassa nimeltä Kleine Anni. Runon puhuja muistaa menneisyyden, kun rintamalta tuli viesti kaatuneesta puolisosta. Torpan tansseista löytyy uusi puoliso, jonka kanssa ehdittiin naimisiinkin, ja posti kulki hitaasti:
                                                                       ja pitäisikö
iloita: kuolleet eivät kirjoita
Runossa on läsnä toteavasti maailman suuria myllerryksiä, kun yhdessä yössä ystävästä tulee vihollinen ja syyttömästä syyllinen.

Tästä runoteoksesta on kirjoittanut myös Elina, joka nimittää oivalluksiaan hienosti kuviksi kaaoksessa. Ohijuoksijalla saan taas yhden suorituksen Runohaasteeseen ja oman kirjahyllyn lukemattomia teoksiakin on nyt yksi vähemmän.

Kommentit

  1. Tämä oli hieno teos. Saksan kieli ja musiikki jäivät mieleen, samoin aukeaman yli juokseva teksti, eli runoja saattoi lukea eri tavoin. Saksalaissulhasen muuttuminen viholliseksi oli kuvattu riipaisevasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tekstin asettelu on Ohijuoksijassa tosiaan mielenkiintoista.
      Juuri Kleine Anni -osasta pidin eniten, se herätti ajatuksia ja tunteita.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

Laura Manninen: Kaikki anteeksi

"Me olimme se vihreän puutalon uusi onnellinen perhe, jolla oli vanhemmat. Ja liikaa salaisuuksia. Ehkä joku oli nähnyt kun meillä kävi poliisiauto, kenties huomannut lastensuojelun kotikäynnillä, pannut merkille miten Mikko huusi minulle pihassa. Ehkä joku lasten kavereista oli kuullut kyläillessään asioita. Mutta jos joku olikin jotain huomannut, me kaikki teeskentelimme ettei se ollut mitään."



Kaikki anteeksi on kuvaus parisuhdeväkivallasta, johon sisältyy niin laaja kavalkadi väkivallan muotoja, että tarinan asiantuntijatkin kavahtavat ja suosittelevat jo eroa. Päähenkilö Laura yrittää kuitenkin viimeiseen saakka pysyä yhdessä Mikon kanssa, vaikka Mikko lyö, uhkailee, puhuu rumasti ja satuttaa lukemattomin eri tavoin.

Laura on itsellinen nainen, joka kohtaa Mikon, eronneen kolmen lapsen isän. Alkuun kaikki vaikuttaa (tietenkin!) täydelliseltä, sillä mies osaa hurmata ja puhua kauniisti. Mutta sitten Mikon pimeä puoli alkaa kaivautua esiin ja saa vähitellen yhä enemmän til…