Siirry pääsisältöön

Mila Teräs ja Karoliina Portamo: Olga Orava ja metsän salaisuus

"- Mikä kumma saa metsän soimaan noin kauniisti? Olga Orava ihmetteli.
- Kaikki laulavat metsän salaisuudesta, äitiorava sanoi.
- Mikä on metsän salaisuus? Olga kysyi.
Mila Teräs ja Karoliina Portamo:
Olga Orava ja metsän salaisuus
(Lasten Keskus 2014)
24 sivua
Sinisen keskitien bleue järjesti Blogien lastenkirjaviikon kunniaksi kirja-arvonnan, jonka onnetar oli minulle suosiollinen: Lasten Keskukselta saapui postissa lastenkirja Olga Orava ja metsän salaisuus.

Tarina on hyvin perinteisen tuntuinen. Olga Orava ihmettelee, miksi metsä soi niin kauniisti, ja lähtee etsimään metsän salaisuutta. Matkallaan hän tapaa esimerkiksi rouva Sini Tiaisen, Toukka Perhosen ja muurahaissiskokset. Jokaiselle metsän salaisuus on eri: Olga päätyy pohtimaan, onko aurinko metsän salaisuus. Vai sittenkin ehkä unet ja unelmat? Tarinassa on sadulle ominaiseen tapaan suljettu loppu.
Värikäs kuvitus kiinnostaa myös perheen pienimmäistä.
Kirjan kuvitus on värikästä, ja pienet asiat kuvataan suurina, ikään kuin lapsen näkökulmasta. Yhdellä aukeamalla kirja pitää kääntää toisinpäin, mikä on mielestäni hauska ratkaisu.

Tutustuin kirjaan yhdessä vauvamme kanssa, ja hän selvästi kiinnostui värikkäistä kuvista. Itse tarina on pienokaiselle vielä liian pitkä kuunneltavaksi kokonaan, mutta se tulee hänelle tutuksi myöhemmin. Uskon, että tätä kirjaa tullaan perheessämme jatkossa lukemaan paljon. Kauniissa kirjassa on perinteisiä elementtejä, jotka viehättävät sukupolvesta toiseen.

Myös bleue on kirjoittanut tästä kirjasta.

Kommentit

  1. Kiva, että kirja saavutti teidät. Sain itse tänään kunnian antaa tämän yhdelle 4-vuotiaalle ja hän oli hyvin lumoutuneen oloinen jo kirjan kannesta :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle! :)
      Uskon tosiaan, että meillä kirjaa luetaan lähivuosina paljon. Kokonaisuus on niin kiva!

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

Laura Manninen: Kaikki anteeksi

"Me olimme se vihreän puutalon uusi onnellinen perhe, jolla oli vanhemmat. Ja liikaa salaisuuksia. Ehkä joku oli nähnyt kun meillä kävi poliisiauto, kenties huomannut lastensuojelun kotikäynnillä, pannut merkille miten Mikko huusi minulle pihassa. Ehkä joku lasten kavereista oli kuullut kyläillessään asioita. Mutta jos joku olikin jotain huomannut, me kaikki teeskentelimme ettei se ollut mitään."



Kaikki anteeksi on kuvaus parisuhdeväkivallasta, johon sisältyy niin laaja kavalkadi väkivallan muotoja, että tarinan asiantuntijatkin kavahtavat ja suosittelevat jo eroa. Päähenkilö Laura yrittää kuitenkin viimeiseen saakka pysyä yhdessä Mikon kanssa, vaikka Mikko lyö, uhkailee, puhuu rumasti ja satuttaa lukemattomin eri tavoin.

Laura on itsellinen nainen, joka kohtaa Mikon, eronneen kolmen lapsen isän. Alkuun kaikki vaikuttaa (tietenkin!) täydelliseltä, sillä mies osaa hurmata ja puhua kauniisti. Mutta sitten Mikon pimeä puoli alkaa kaivautua esiin ja saa vähitellen yhä enemmän til…