Siirry pääsisältöön

Tiina Hietikko-Hautala: Aaveiden Pohjanmaa

"Kartanon vaiheista voisi kirjoittaa jännityskertomuksen. Sen värikkääseen menneisyyteen heijastuvat niin historiamme merkkipaalut kuin ihmiselon kirjokin iloineen, suruineen ja traagisine käänteineen. Tuhannet kohtalot nivoutuvat talon tarinaan, eikä siksi olekaan yllätys, että paikka tunnetaan myös lukuisista kummituksistaan. Aaveet ja historia kulkevat käsi kädessä." (Grönvikin kartano, Mustasaari)
Tiina Hietikko-Hautala: Aaveiden Pohjanmaa
Kuvitus Suvi Kari
(Haamu 2013)
82 sivua
Aaveiden Pohjanmaa - kummitustarinoita mailta ja meriltä -teokseen on koottu aavetarinoita ja aavemaisia legendoja Pohjanmaalta. "Aaveisiin ei tarvitse uskoa nauttiakseen kummitustarinoista. Aavetarinat kiehtovatkin ehkä juuri siksi, että ne horjuttavat arkista maailmankuvaamme", todetaan kirjan alkusanoissa. Kummitustarinoista kiinnostuneelle teos tarjoaa kymmenen erilaista tarinaa, jotka sijoittuvat esimerkiksi Seinäjoelle, Pietarsaareen, Vöyriin ja Ilmajoelle.

Cantaren talossa juhlitaan kummitusten katseiden alla.
Suvi Kari on vastannut teoksen kuvituksesta.
Mielenkiintoista teoksessa on se, että tarinat sijoittuvat olemassa oleviin paikkoihin. Esimerkiksi Vaasassa kulttuuritalo Cantare
--on kuin koru. Lähes jokaista ikkunaa kaunistavat erilaiset pikkukatokset, kaaripuut ja koristeet.
1800-luvun lopulla rakennettu talo on suosittu juhlapaikka, vaikka siellä tarinoiden mukaan kummittelee. Talossa vaeltaa "lapsen rauhaton haamu" - kerrotaan, että siellä aikoinaan asunut piika on surmannut lapsensa. Lasit saattavat kuivauskaapissa rikkoutua ilman näkyvää syytä ja talossa kävijät saattavat tuntea kylmiä henkäyksiä.

Kokkolan Harriniemellä taas kummittelee neito, jonka näkemisen uskotaan ennustavan onnettomuutta. Moni on vuosien mittaan väittänyt neidon nähneensä, ja siitä, miksi haamutar niemessä kuljeskelee, on useanlaisia tarinoita. Samoin on arveluja siitä, miksi moni on mieluusti tarinoinut neidon näkemisestä.

Carlsron huvilassa Kristiinankaupungissa puolestaan tavataan yön aikana auottuja lipastojen laatikoita ja Maalahden Storskäretissä ovet tuppaavat paukkumaan ja ryskymään. Mustasaaressa taas saattaa kalamajaan pyrkivä joutua tekemään täyskäännöksen, kun haamu ei päästä sisälle. Seinäjoella kummittelunäyttämönä toimii vanha teatteri ja Ilmajoella Etelä-Pohjanmaan opistolla opintoihin osallistuu Labanoffin haamu.

Aaveiden Pohjanmaa on eloisasti kirjoitettu kirja, joka sopisi mainiosti oppaaksi Pohjanmaalla liikkuvalle matkailijalle, jota kiinnostavat kummitustarinat ja vanhat paikat. Vöyrin suunnalla kulkevan kannattaa piipahtaa Tottesundin kartanossa, jolla on kulttuurihistoriallisesti kiinnostava historia ja ikioma aave. Pietarsaaressa matkakohteeksi taas valikoituu Malmin talo:
Monet ihmiskohtalot, tunnetutkin, ovat punoutuneina talon historiaan ja siellä oleskelleet tai työskennelleet ovat luoneet paikkaan tunnesiteitä, jotka kestävät joskus jopa ajan ikeen. Talossa on nimittäin ainakin kaksi kummitusta ja muutama muukin outous.
Toki muillekin kansanperinteestä ja aavetarinoista kiinnostuneille kirja on antoisa. Minua miellytti myös kirjan sopivasti aavemainen ulkoasu, josta on vastannut Suvi Kari.

Kirjasta on kirjoitettu myös Kirjakaapin avain- ja Kirjojen keskellä -blogeissa.

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta!

Kommentit

  1. Oi miten houkuttelevasti kirjoitettu postaus: lainaukset ja tarinoiden valottaminen varmasti saavat monet kiinnostumaan kirjasta entistä enemmän. Toivoakseni teos saa vielä lisää lukijoita tätä myöten! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajattelin lukiessani, että olisipa hauskaa käydä noissa paikoissa, joita kirjassa kuvataan. Siksi tuli tuotua kaikki paikat jollain tapaa esille. :)

      Poista
  2. Kylläpä tosiaan esittelit kirjan houkuttelevasti. Alkoi tehdä mieli lukea kummitusjuttuja :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…