Siirry pääsisältöön

Tiina Hietikko-Hautala: Aaveiden Pohjanmaa

"Kartanon vaiheista voisi kirjoittaa jännityskertomuksen. Sen värikkääseen menneisyyteen heijastuvat niin historiamme merkkipaalut kuin ihmiselon kirjokin iloineen, suruineen ja traagisine käänteineen. Tuhannet kohtalot nivoutuvat talon tarinaan, eikä siksi olekaan yllätys, että paikka tunnetaan myös lukuisista kummituksistaan. Aaveet ja historia kulkevat käsi kädessä." (Grönvikin kartano, Mustasaari)
Tiina Hietikko-Hautala: Aaveiden Pohjanmaa
Kuvitus Suvi Kari
(Haamu 2013)
82 sivua
Aaveiden Pohjanmaa - kummitustarinoita mailta ja meriltä -teokseen on koottu aavetarinoita ja aavemaisia legendoja Pohjanmaalta. "Aaveisiin ei tarvitse uskoa nauttiakseen kummitustarinoista. Aavetarinat kiehtovatkin ehkä juuri siksi, että ne horjuttavat arkista maailmankuvaamme", todetaan kirjan alkusanoissa. Kummitustarinoista kiinnostuneelle teos tarjoaa kymmenen erilaista tarinaa, jotka sijoittuvat esimerkiksi Seinäjoelle, Pietarsaareen, Vöyriin ja Ilmajoelle.

Cantaren talossa juhlitaan kummitusten katseiden alla.
Suvi Kari on vastannut teoksen kuvituksesta.
Mielenkiintoista teoksessa on se, että tarinat sijoittuvat olemassa oleviin paikkoihin. Esimerkiksi Vaasassa kulttuuritalo Cantare
--on kuin koru. Lähes jokaista ikkunaa kaunistavat erilaiset pikkukatokset, kaaripuut ja koristeet.
1800-luvun lopulla rakennettu talo on suosittu juhlapaikka, vaikka siellä tarinoiden mukaan kummittelee. Talossa vaeltaa "lapsen rauhaton haamu" - kerrotaan, että siellä aikoinaan asunut piika on surmannut lapsensa. Lasit saattavat kuivauskaapissa rikkoutua ilman näkyvää syytä ja talossa kävijät saattavat tuntea kylmiä henkäyksiä.

Kokkolan Harriniemellä taas kummittelee neito, jonka näkemisen uskotaan ennustavan onnettomuutta. Moni on vuosien mittaan väittänyt neidon nähneensä, ja siitä, miksi haamutar niemessä kuljeskelee, on useanlaisia tarinoita. Samoin on arveluja siitä, miksi moni on mieluusti tarinoinut neidon näkemisestä.

Carlsron huvilassa Kristiinankaupungissa puolestaan tavataan yön aikana auottuja lipastojen laatikoita ja Maalahden Storskäretissä ovet tuppaavat paukkumaan ja ryskymään. Mustasaaressa taas saattaa kalamajaan pyrkivä joutua tekemään täyskäännöksen, kun haamu ei päästä sisälle. Seinäjoella kummittelunäyttämönä toimii vanha teatteri ja Ilmajoella Etelä-Pohjanmaan opistolla opintoihin osallistuu Labanoffin haamu.

Aaveiden Pohjanmaa on eloisasti kirjoitettu kirja, joka sopisi mainiosti oppaaksi Pohjanmaalla liikkuvalle matkailijalle, jota kiinnostavat kummitustarinat ja vanhat paikat. Vöyrin suunnalla kulkevan kannattaa piipahtaa Tottesundin kartanossa, jolla on kulttuurihistoriallisesti kiinnostava historia ja ikioma aave. Pietarsaaressa matkakohteeksi taas valikoituu Malmin talo:
Monet ihmiskohtalot, tunnetutkin, ovat punoutuneina talon historiaan ja siellä oleskelleet tai työskennelleet ovat luoneet paikkaan tunnesiteitä, jotka kestävät joskus jopa ajan ikeen. Talossa on nimittäin ainakin kaksi kummitusta ja muutama muukin outous.
Toki muillekin kansanperinteestä ja aavetarinoista kiinnostuneille kirja on antoisa. Minua miellytti myös kirjan sopivasti aavemainen ulkoasu, josta on vastannut Suvi Kari.

Kirjasta on kirjoitettu myös Kirjakaapin avain- ja Kirjojen keskellä -blogeissa.

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta!

Kommentit

  1. Oi miten houkuttelevasti kirjoitettu postaus: lainaukset ja tarinoiden valottaminen varmasti saavat monet kiinnostumaan kirjasta entistä enemmän. Toivoakseni teos saa vielä lisää lukijoita tätä myöten! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajattelin lukiessani, että olisipa hauskaa käydä noissa paikoissa, joita kirjassa kuvataan. Siksi tuli tuotua kaikki paikat jollain tapaa esille. :)

      Poista
  2. Kylläpä tosiaan esittelit kirjan houkuttelevasti. Alkoi tehdä mieli lukea kummitusjuttuja :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Tiina Raevaara: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia

Ihmisen kulttuuri ja yhteiskunta eivät kuitenkaan sisällä pelkästään ihmisiä. Ei ole olemassa mitään puhtaasti ihmistä sisältävää kokonaisuutta. Elämme pienellä pallollamme yhdessä toisten lajien kanssa. Muut eläimet ovat muokanneet kulttuuriamme ja rakentaneet yhteiskuntaamme. Tai ehkä asia pitäisi sanoa näin: ihmiskunta on muokannut itseään ja maailmaansa muiden eläinlajien avulla. Tiina Raevaara: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia Otava 2022 317 sivua Tiina Raevaara on suunnattoman taitava kirjoittaja, ja siitä on osoitus tämäkin: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia  on kiehtova ja hyvin kirjoitettu tietoteos ihmisen ja hänen parhaan ystävänsä yhteisestä taipaleesta historian hämäristä nykypäivään. Kokonaisuuteen nivoutuu luontevasti anekdootteja kirjailijan kokemuksista koirien ja muiden eläinten kanssa. Kimmoke kirjan olemassaoloon löytyy mitä ilmeisemmin kirjailijasta itsestään: "Kaikista eläinlajeista nimenomaan koira o