Siirry pääsisältöön

Maria Autio: Varjopuutarha

"Mutta aina minä narahdin. Vaikka outoudelleni ei olisi ollut nimeä, erotuin joka tapauksessa. Ympärilläni leijui aura, jonka muut näkivät, mutta minä en. Se sai heidät kavahtamaan, kummeksumaan ja kiertämään kauempaa. Pahimmillaan inhoamaan ja vihaamaan."
Maria Autio: Varjopuutarha
(Karisto 2014)
202 sivua
Nuortenkirja Varjopuutarha on sydämeen käyvä kertomus lievästi autistisesta Pihlasta. Pihla on lukiota käyvä nuori, joka toisten ikäistensä tavoin haluaisi kuulua joukkoon mutta erilaisuutensa takia on jollain tapaa erillinen, usein myös yksinäinen.

Jo päiväkodissa huomataan, että Pihlassa on jotain kummallista. Peruskoulussa hän päätyy erityisluokalle sermien taakse, omaan "majaansa". Hyvää tarkoittava tukitoimenpide ei Pihlan silmissä näyttäydy vain myönteisenä seikkana:
Minun maineeni levisi erityisoppilaana, jolla oli oma avustaja. Taneli oli kuin kaksimetrinen huutomerkki, joka ei voinut jäädä keneltäkään huomaamatta.
Koulu-uran alussa Pihlan ystäväksi ilmaantuu Matja, joka myös kokee erilaisuutta mutta ryhtyy muiden tapaan kiusaamaan Pihlaa, jonka elämään hän palaa kymmenen vuoden kuluttua uudelleen.

Pihla kirjoittaa elämästään Kronokselle, joka elää hänen mielikuvituksessaan. Liikuttavalla tavalla Pihla uskoo, että Kronos ymmärtää, ja vaikka poika elääkin vain hänen mielessään, hän uskoo tämän joskus kohtaavansa. Samaan aikaan todellisuudessa Pihla joutuu kokemaan ennakkoluuloja. Vaikka hän yrittää sulautua valtamassaan, hän erottuu muista ja saa ihmetteleviä katseita osakseen.
Tajusin, että oli ihan sama vaikka olisin reissannut Paratiisisaarille. Otsassani luki "outo" kaikilla maapallon kielillä.
Pihlalle tärkeä paikka on kaupungin puisto, jolla on kaunis historia mutta ruma nykyisyys. Pihla näkee puistossa sen kauneuden, menneisyyden barokkipuutarhan, ja hän viettää siellä mielellään aikaansa, kunnes puisto muuttuu kauhun näyttämöksi. Tärkeästä puistosta tulee paikka, joka pitää mieluummin kiertää kaukaa. Puistosta muodostuu kuitenkin symbolisesti tärkeä Pihlan matkalla kohti itsenäistymistä.

Kirjaa lukiessa tulee väkisin pohtineeksi outoutta ja normaaliutta. Kuka lopulta määrittelee normaalin rajat? Pihlan kohdalla riittää, että hän on hidas ja kömpelö, liikkuu eri tavalla kuin muut. Milloin ihminen on riittävän samanlainen toisten kanssa välttyäkseen oudon leimalta?

Varjopuutarha kertoo hienolla tavalla erilaisuudesta, erillisyydestä, yksinäisyydestä ja itsenäistymisestä. Hienovaraisesti se muistuttaa, että pohjimmiltaan meillä kaikilla kuitenkin on samanlaisia unelmia, toiveita ja haluja. Maria Autio kirjoittaa todella kauniisti ja luontevasti sortumatta sormella osoittamiseen. Varjopuutarha on uskottava, koskettava ja monisyinen kertomus autistisesta tytöstä, ja kirjan soisi kuluvan mahdollisimman laajasti erityisesti varsinaisen kohderyhmänsä - nuorten - käsissä.

Tästä nuortenromaanista ovat kirjoittaneet myös Sinisen linnan kirjaston Maria, Rita ja Kirjasähkökäyrän Mai.

Kommentit

  1. Vaikuttaa ehdottomasti kirjalta, jota olisi hyvä lukea myös kouluissa. Miten erilaisuuden sietäminen voikin olla niin vaikeaa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä minäkin ajattelin. Monesti suvaitsemattomuuden taustalla on yksinkertaisesti tietämättömyyttä ja siitä aiheutuvaa pelkoa. Kaunokirjallisuus voisi tuoda lähelle asioita, joita ei muuten arkielämässä kohtaa.

      Poista
  2. Oi miten kauniisti kirjoitit kirjasta. Tämä on sanomaltaan oikein arvokas kirja.
    Kyllä minua hiukan huolettaa tuo koulujen kiireinen aikataulu, jossa kirjoille ja lukuharrastuksen kehittymiselle annetaan aina vain vähemmän aikaa.

    Varhaiskasvatuksen puolella lapset kuuntelevat kirjoja innokkaasti, joten lukusiemen istutetaan siellä. Mielestäni kaunokirjallisuuden lukeminen oppilaille joka päivä auttaisi mm. keskittymiseen. Kirjojen valikoimisella on kyllä suuri merkitys.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Mai!

      Ylipäätään kiire on nykyajan vitsaus. Olen nyt nauttinut siitä, että saan olla kotona ilman jatkuvaa aikataulutusta ja kiirettä. Tiedän, että kun työelämään taas palaan, leppoisa arki on muisto vain.

      Kouluissa kaunokirjallisuutta voisi mielestäni käyttää enemmän apuna erilaisten asioiden käsittelemisessä. Esimerkiksi autismiin voisi tutustua juuri tämän kirjan avulla. Lasten Keskuksellahan on hienoja vinkkejä kirjoista, jotka käsittelevät eri aiheita.

      Poista
  3. Tämä on hieno kirja, hyvää fiktiota ja antaa myös tietoa autismista. Olisi tosiaan hyvä lukea yläasteen tai lukion äikässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on ja niin olisi. Minua kosketti kirjassa se, miten Pihla kärsii itse erilaisuudestaan. Ja kuitenkin hänellä on ihan samanlaisia unelmia kuin ikätovereillaan. Samanikäiset eivät kuitenkaan välitä katsoa pinnan alle vaan antavat erilaisuuden nousta muuriksi.

      Poista
  4. Hieno postaus. Kiitos linkistä Kirjasähkökäyrään jonka vastaavaa kirjaraporttia en ollut ennen lukenut. Vien molemmat linkit Facebookin Asperger-keskusteluryhmään ( = "lievä autismi") ja kirjailijalle itselleen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle kommentista ja linkityksistä! :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin

Kaikki mitä tarvitsin tai halusin oli kodin ja yhteisön näkökulmasta väärin. Siksi se kaikki oli pidettävä salassa. Olin lapsesta asti tottunut kätkemää omat tarpeeni, ja siihen oli aina liittynyt ahdistus, häpeä ja kylmä yksinäisyyden tunne. Noina vuosina ristiriita kasvoi niin valtavaksi, että halusin vain olla rauhassa. Samaa halusivat ystäväni. He pakenivat kodin sääntöjä, uhkailua ja väkivaltaa karkaamalla, ja minä lähdin heidän mukaansa. Kun lähdimme, meillä ei enää ollut kotia. Olimme yhteiskunnalle näkymättömiä ja yhteisön silmissä hylkiöitä, mutta meillä oli toisemme. Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin WSOY 2022 kansi Anna Makkonen 226 sivua Ujuni Ahmed on 3-vuotiaana Somaliasta Suomeen muuttanut musliminainen, joka avaa Elina Hirvosen kanssa kokemuksiaan ja elämäntarinaansa kirjassa Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin . Teos on tarkoitettu ensisijaisesti Ujuni Ahmedin kaltaisille, jotka kokevat olevansa vääränlaisia ja erilaisia

Tuuve Aro: Lihanleikkaaja

"Hän kosketti nenäänsä ja ajatteli että se oli hänet pettänyt. Hän kumartui ja asetti päänsä pölkylle. Kirvestä oli hankala pidellä mutta se osui kohteeseen nirhaisten nenänpäästä palan joka jäi ihosta roikkumaan." (Novellista Haju ) Tuuve Aro: Lihanleikkaaja (WSOY 2017) 153 sivua Tuuve Aron novellikokoelma Lihanleikkaaja  on tuttua Aroa: Vinksahtaneisuutta ja absurdiutta tarjoillaan lukijalle tiiviissä paketeissa. Arkisiin tilanteisiin sekoittuu mystisyyttä, joka jää paikoin mietityttämään pitkäksi aikaa. Kahdentoista novellin joukosta löytyy monenlaisia lukukokemuksia. Aloitusnovelli Suojatie  etenee varsin ennalta arvattavasti mutta päättyy kauniisti: Hetken verran kurjet pysyivät tiukasti muodossaan kuin yhteisen mielen liikuttamana, sitten aura jo hajosi ja muutti suuntaa. Kokoelman päättävä Kahdet kasvot  puolestaan on ilahduttava tarina Tomista, jonka elämän lähtökohdat eivät ole loistokkaat ja jolle arkea ovat asiat, joista nykytodellisuudessa nostettaisii