Siirry pääsisältöön

Maria Autio: Varjopuutarha

"Mutta aina minä narahdin. Vaikka outoudelleni ei olisi ollut nimeä, erotuin joka tapauksessa. Ympärilläni leijui aura, jonka muut näkivät, mutta minä en. Se sai heidät kavahtamaan, kummeksumaan ja kiertämään kauempaa. Pahimmillaan inhoamaan ja vihaamaan."
Maria Autio: Varjopuutarha
(Karisto 2014)
202 sivua
Nuortenkirja Varjopuutarha on sydämeen käyvä kertomus lievästi autistisesta Pihlasta. Pihla on lukiota käyvä nuori, joka toisten ikäistensä tavoin haluaisi kuulua joukkoon mutta erilaisuutensa takia on jollain tapaa erillinen, usein myös yksinäinen.

Jo päiväkodissa huomataan, että Pihlassa on jotain kummallista. Peruskoulussa hän päätyy erityisluokalle sermien taakse, omaan "majaansa". Hyvää tarkoittava tukitoimenpide ei Pihlan silmissä näyttäydy vain myönteisenä seikkana:
Minun maineeni levisi erityisoppilaana, jolla oli oma avustaja. Taneli oli kuin kaksimetrinen huutomerkki, joka ei voinut jäädä keneltäkään huomaamatta.
Koulu-uran alussa Pihlan ystäväksi ilmaantuu Matja, joka myös kokee erilaisuutta mutta ryhtyy muiden tapaan kiusaamaan Pihlaa, jonka elämään hän palaa kymmenen vuoden kuluttua uudelleen.

Pihla kirjoittaa elämästään Kronokselle, joka elää hänen mielikuvituksessaan. Liikuttavalla tavalla Pihla uskoo, että Kronos ymmärtää, ja vaikka poika elääkin vain hänen mielessään, hän uskoo tämän joskus kohtaavansa. Samaan aikaan todellisuudessa Pihla joutuu kokemaan ennakkoluuloja. Vaikka hän yrittää sulautua valtamassaan, hän erottuu muista ja saa ihmetteleviä katseita osakseen.
Tajusin, että oli ihan sama vaikka olisin reissannut Paratiisisaarille. Otsassani luki "outo" kaikilla maapallon kielillä.
Pihlalle tärkeä paikka on kaupungin puisto, jolla on kaunis historia mutta ruma nykyisyys. Pihla näkee puistossa sen kauneuden, menneisyyden barokkipuutarhan, ja hän viettää siellä mielellään aikaansa, kunnes puisto muuttuu kauhun näyttämöksi. Tärkeästä puistosta tulee paikka, joka pitää mieluummin kiertää kaukaa. Puistosta muodostuu kuitenkin symbolisesti tärkeä Pihlan matkalla kohti itsenäistymistä.

Kirjaa lukiessa tulee väkisin pohtineeksi outoutta ja normaaliutta. Kuka lopulta määrittelee normaalin rajat? Pihlan kohdalla riittää, että hän on hidas ja kömpelö, liikkuu eri tavalla kuin muut. Milloin ihminen on riittävän samanlainen toisten kanssa välttyäkseen oudon leimalta?

Varjopuutarha kertoo hienolla tavalla erilaisuudesta, erillisyydestä, yksinäisyydestä ja itsenäistymisestä. Hienovaraisesti se muistuttaa, että pohjimmiltaan meillä kaikilla kuitenkin on samanlaisia unelmia, toiveita ja haluja. Maria Autio kirjoittaa todella kauniisti ja luontevasti sortumatta sormella osoittamiseen. Varjopuutarha on uskottava, koskettava ja monisyinen kertomus autistisesta tytöstä, ja kirjan soisi kuluvan mahdollisimman laajasti erityisesti varsinaisen kohderyhmänsä - nuorten - käsissä.

Tästä nuortenromaanista ovat kirjoittaneet myös Sinisen linnan kirjaston Maria, Rita ja Kirjasähkökäyrän Mai.

Kommentit

  1. Vaikuttaa ehdottomasti kirjalta, jota olisi hyvä lukea myös kouluissa. Miten erilaisuuden sietäminen voikin olla niin vaikeaa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä minäkin ajattelin. Monesti suvaitsemattomuuden taustalla on yksinkertaisesti tietämättömyyttä ja siitä aiheutuvaa pelkoa. Kaunokirjallisuus voisi tuoda lähelle asioita, joita ei muuten arkielämässä kohtaa.

      Poista
  2. Oi miten kauniisti kirjoitit kirjasta. Tämä on sanomaltaan oikein arvokas kirja.
    Kyllä minua hiukan huolettaa tuo koulujen kiireinen aikataulu, jossa kirjoille ja lukuharrastuksen kehittymiselle annetaan aina vain vähemmän aikaa.

    Varhaiskasvatuksen puolella lapset kuuntelevat kirjoja innokkaasti, joten lukusiemen istutetaan siellä. Mielestäni kaunokirjallisuuden lukeminen oppilaille joka päivä auttaisi mm. keskittymiseen. Kirjojen valikoimisella on kyllä suuri merkitys.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Mai!

      Ylipäätään kiire on nykyajan vitsaus. Olen nyt nauttinut siitä, että saan olla kotona ilman jatkuvaa aikataulutusta ja kiirettä. Tiedän, että kun työelämään taas palaan, leppoisa arki on muisto vain.

      Kouluissa kaunokirjallisuutta voisi mielestäni käyttää enemmän apuna erilaisten asioiden käsittelemisessä. Esimerkiksi autismiin voisi tutustua juuri tämän kirjan avulla. Lasten Keskuksellahan on hienoja vinkkejä kirjoista, jotka käsittelevät eri aiheita.

      Poista
  3. Tämä on hieno kirja, hyvää fiktiota ja antaa myös tietoa autismista. Olisi tosiaan hyvä lukea yläasteen tai lukion äikässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on ja niin olisi. Minua kosketti kirjassa se, miten Pihla kärsii itse erilaisuudestaan. Ja kuitenkin hänellä on ihan samanlaisia unelmia kuin ikätovereillaan. Samanikäiset eivät kuitenkaan välitä katsoa pinnan alle vaan antavat erilaisuuden nousta muuriksi.

      Poista
  4. Hieno postaus. Kiitos linkistä Kirjasähkökäyrään jonka vastaavaa kirjaraporttia en ollut ennen lukenut. Vien molemmat linkit Facebookin Asperger-keskusteluryhmään ( = "lievä autismi") ja kirjailijalle itselleen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle kommentista ja linkityksistä! :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Haaste: kirjankansibingo

Haasteeseen osallistuvat saavat käyttää bingokuvaa omissa postauksissaan. Kesän ajalle on varmasti taas luvassa monenmoista haastetta, ja päätin minäkin - ensimmäistä kertaa muuten - kyhätä kokoon lukuhaasteen. Viime kesänä Le Masque Rouge -blogin Emilie emännöi kirjabingoa , ja siitä kehittelin edelleen kirjankansibingon. Bingorivejä täytetään lukemalla kirja, jonka kansikuva vastaa kutakin bingoruutua. Eli jos luetun kirjan kansikuvassa on lapsi, saa ruksata kyseisen lokeron. Bingo muodostuu vaakasuorasta, pystysuorasta tai vinottaisesta, kulmasta kulmaan ulottuvasta rivistä, jossa on viisi lokeroa. Samaa kirjaa ei voi käyttää useampaan lokeroon. Lokeroiden täyttämisessä saa käyttää omaa tulkintaa, kunhan ei vihreää lue punaiseksi. Haaste alkaa huomenna 15.5. ja päättyy 15.8. Elokuun loppuun mennessä toivon jonkinlaista bingokoontia, joka tulisi linkittää tämän postauksen kommentteihin. Bingoajien kesken arvotaan syyskuun alussa jonkinlainen kirjallinen palkinto. Koska tä...

Historiallista romantiikkaa 💓

Äänikirjakoosteessa on tarjolla historiallisia romaaneja: tämänkertaisessa kvartetissa kohdataan monenlaisia tunteita ja erilaisia ihmisiä erilaisissa ympäristöissä. 1700-luvun skotlantilaislinnasta siirrytään ensin parisataa vuotta ajassa eteenpäin mutta pysytään Skotlannissa. Sen jälkeen aika pysyy kuta kuinkin samana mutta maisema vaihtuu Petsamoon. Viimeisessä romaanissa taas liikutaan hieman pohjoiseen ja mennään ajassa hitusen verran taaksepäin. **********   Samassa ovi avautui koputtamatta. Tulija ei ollut palvelijatar eikä edes Charlotten äiti, vaan Fingal MacTorrian, joka marssi sisään naistenhuoneeseen kuin maailman luonnollisimpana asiana. – Täällä kaivataan kuulemma apua, mies sanoi. Kaisa Viitala: Klaanin vieraana Karisto 2024 kansi Timo Numminen äänikirjan lukija Emma Louhivuori kesto 15 t 32 min Kaisa Viitalan historiallinen romaani Klaanin vieraana  aloittaa Nummien kutsu -sarjan, joka sijoittuu 1700-luvulle. Päähenkilö on Agnes, lontoolaisperheen hellitty tytä...

Gianni Solla: Ystävyyden oppimäärä

Alkuvuosina yritin säilyttää sen vahvan tunteen, joka oli liittänyt minut Nicolasiin ja Teresaan. He olivat minulle nyt vielä välttämättömämpiä kuin silloin, koska he määrittivät, millainen halusin olla, syyn, miksi olin lähtenyt, ja ainoan syyn, miksi voisin palata. On piikkejä, jotka tekevät kipeää vasta silloin, kun niitä yrittää vetää ulos lihasta. Minun tapauksessani piikillä oli nuo kaksi nimeä. Gianni Solla: Ystävyyden oppimäärä Otava 2024 alkuteos Il ladro di quaderni  2023 suomentanut Helinä Kangas 248 sivua Ystävyyden oppimäärä on kertomus siitä, miten oppimattomasta sikopaimenesta tulee maineikas koomikko, jonka monologit viihdyttävät ihmisiä. Kaikki alkaa vuodesta 1942, kun pieneen Tora e Piccillin kylään Italiaan saapuu Mussolinin käskystä joukko juutalaisia peltotöihin. Heidän joukossaan on Nicolas, kaunis nuorukainen, jonka pahoinpitelyn osallistuu ontuva sikatilan poika Davide, romaanin minäkertoja.  Vaikka nuorukaisten välit eivät ole alkuun kovin lupaavat, he...