Siirry pääsisältöön

Maaliskuun luetut


Jälleen takana on upea lukukuukausi. Olen nähnyt kaksi kuuta, vaeltanut metsässä ja käynyt Islannissa. Olen ihmetellyt rajoja rikkovia äitejä ja juhlistanut Minna Canthin päivää ja 170-vuotisjuhlavuotta niin sarjakuvan kuin näytelmän jos toisenkin parissa. Tove Janssonin juhlavuoden kunniaksi piipahdin taas Muumilaaksossa.


Kirjakuukauden yhteinen nimittäjä on ollut menetys. Lukemissani kirjoissa on menetetty veljiäisä, unelma omasta lapsesta, hyvä elämä ja kokonainen perhe. Jotain menetetään myös sadussa, joka viehätti niin minua kuin perheemme 11-vuotiastakin.

Maaliskuu on antanut minulle paljon, sillä olen saanut lukea paljon ja upeita kirjoja, jotka ovat jääneet mieleen. Kuukauden aikana olen lukenut useita uutuusromaaneja, joiden perusteella näyttää siltä, että tästä on kaiken kaikkiaan tulossa loistava kirjavuosi.

Haasteista sen verran, että Ihminen sodassa -lukuhaaste on edennyt yhden kokonaisen ja yhden kolmasosan verran. Runohaaste 2014 eteni yhdellä teoksella ja omaa kirjahyllyä sain luettua selättämällä molemmat maaliskuulle asettamani kirjat. Viime viikolla vietin lisäksi Blogien lastenkirjaviikkoa 2014 kertomalla perheemme suosituista lastenkirjoista, lapsuuteni rakkaasta kirjastaperheemme lukuhetkestä ja kirjasta, jonka näimme myös lastenoopperana.

Huhtikuussa on tarkoitus lukea uutuusromaaneja sen verran, kuin kirjoja käsiini saan - ainakin Nura Farahin Aavikon tyttäret on odottamassa lukemistaan. Lisäksi luvassa on Ihminen sodassa -haasteeseen ainakin yhden kolmasosan verran täydennystä, kun Täällä Pohjantähden alla tulee päätökseensä. Varmasti tuohon haasteeseen tulee muutakin luettua. Myös runohaastetta ja oman kirjahyllyn kaivelua aion jatkaa, ja maaliskuussa lepäämässä ollut Vive la France! -haaste saa jatkoa. Upeiden naiskirjailijoiden, Minna Canthin ja Tove Janssonin, juhlavuotta on tarkoitus niin ikään jatkaa myös huhtikuussa.

Maaliskuussa luin yhteensä 27 teosta. Joukkoon mahtui kolme sarjakuvateosta, kolme lastenkirjaa, kaksi novellikokoelmaa, 12 romaania, yksi runokokoelma, kaksi näytelmää, kaksi humoristista kuvateosta ja kaksi tietokirjaa. Koska olen vauvan kanssa kotona, ehdin lukea paljon, paljon enemmän kuin "normaalisti", ja tätä aikaa tulen varmasti myöhemmin kaipaamaan.

Kommentit

  1. 27 luettua kirjaa kuukaudessa on pelkkä haave minulle. Tai sitten pitäisi unohtaa kaikki 150 sivua paksummat. :) Hieno saldo!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Tuossa joukossa on toki ohuitakin kirjoja, romaaneja on itse asiassa alle puolet. Tämä elämänvaihe on nyt ihmeellisen ihana, kun aikaa lukemiseen on niin paljon. Luen melkein kaiken ajan, kun vauva nukkuu, ja iltaisin tulee usein luettua sen sijaan, että katsoisin televisiota.
      Jossain vaiheessa lukuaika ja -into varmasti vähenevät, mutta nyt nautin tästä ajasta. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine . Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?" Kristin Hannah: Satakieli WSOY 2019 Alkuteos The Nightingale  2015 Suomentanut Kaisa Kattelus 450 sivua Kristin Hannahin romaani Satakieli  tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti. Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaaksee...

Taylor Jenkins Reid: Tähtienvälinen

Hänen astuessaan lennonvalvontakeskukseen jokin siellä tuntui silti vetävän häntä puoleensa luita ja ytimiä myöten. Samalta oli tuntunut, kun hän oli katsonut kaukoputkellaan ja nähnyt Jupiterin vyöt ensimmäistä kertaa. Ja kun hän oli taivutellut vanhempansa viemään hänet Kuolemanlaaksoon kolmatta opiskeluvuotta edeltävänä kesänä ja nähnyt kahden ja puolen miljoonan valovuoden päässä siintävän Andromedan galaksin. Yhtä kirkasta taivasta hän ei ollut sen koommin nähnyt. Taylor Jenkins Reid: Tähtienvälinen Gummerus 2025 alkuteos Atmosphere kansi Faceoff Studio, Tim Green suomentanut Jade Haapasalo 412 sivua Muistiini on jäänyt lapsuudestani vahva jälki Challenger-avaruussukkulan tuhosta pian sen taivaalle laukaiseminen jälkeen. Vuosi oli 1986, ja kuten tiedetään, sinä vuonna tapahtui paljon muutakin järisyttävää. Mutta jokin avaruusraketin kohtalossa mietitytti minua pitkään, ja sittemmin olen tullut siihen tulokseen, että avaruus kiehtoo minua kyllä mutta se myös pelottaa äärettömyydess...

Camilla Nissinen: Rihmasto

Muistoni ovat sumuisia. Ne sekoittuvat, muuttavat muotoaan ja sotkeutuvat keskenään. Välillä ne ovat minua lähellä. Ne sykkivät suonissa ja valahtavat äkkiarvaamatta käsiin. Joskus en saa niistä mitään otetta, en tunnista niistä itseäni enkä äitiä, ja aina toisinaan uskon, ettei mikään siitä koskaan tapahtunut, että minä olen vain keksinyt kaiken, täyttänyt tarinan puuttuvat palaset unikuvilla. Camilla Nissinen: Rihmasto Tammi 2025 kansi Tuomo Parikka 344 sivua Almalla on pieni vauva. Puoliso Johannes on läsnä ja kaiken pitäisi olla periaatteessa hyvin. Mutta uusi rooli, johon ei saa koulutusta , ei tunnukaan heti omalta vaan äitiys on vaikeaa. Turvaverkkoja pienellä perheellä ei juuri ole: Alman äiti on poissa kuvioista ja Ilmari-ukki kärsii pitkälle edenneestä muistisairaudesta. Samaan aikaan äitiys saa Alman pohtimaan menneisyyttään ja vaikeaa lapsuuttaan, johon jonkinlaista vakautta toi Ilmari. Vuosikymmeniä aiemmin Ilmari on jättänyt taakseen sotatantereet ja väkivaltaisen isän. H...