Siirry pääsisältöön

Donna Tartt: Tikli

"Kaikki olisi ollut paremmin, jos äiti olisi jäänyt henkiin. Äiti kuitenkin kuoli, kun olin vielä lapsi. Kaikki, mitä minulle on sen jälkeen tapahtunut, on kokonaan omaa syytäni, mutta kun menetin äidin, menetin samalla näköyhteyden maamerkkiin, joka olisi saattanut johdattaa minut onnellisempaan paikkaan, miellyttävämpään elämään ihmisten joukkoon."
Donna Tartt: Tikli (WSOY 2014)
Englanninkielinen alkuteos The Goldfinch 2013
Suomentanut Hilkka Pekkanen
893 sivua
Donna Tarttin romaanin pääosassa on nuori Theodore Decker, joka menettää traagisesti äitinsä, jonka kanssa hän on asunut kahdestaan New Yorkissa. Äiti on ollut pojalle äärimmäisen tärkeä: kellonajat hän opetteli tietääkseen, milloin äiti tulee kotiin, ja myöhemmin Theo ajattelee, että äidin jälkeen kukaan ei ole rakastanut häntä niin paljon. Onnettomuutta seuraavat hyvää tarkoittavat toimenpiteet, joiden tarkoituksena on tukea kovia kokenutta 13-vuotiasta, mutta pojan oma kokemus on, että harva kuitenkaan ymmärtää hänen tuskansa syvyyttä.
Viikkokausia olin ollut jähmettyneisyyden ja sulkeutuneisuuden tilassa; nyt avasin suihkussa hanan mahdollisimman auki ja huusin ääneti. Kaikki oli vereslihalla ja tuskallista ja hämmentävää ja väärin, ja silti tuntui kuin minut olisi raahattu jääkylmästä vedestä avannon läpi aurinkoon ja kirkkaaseen kylmyyteen.
 New Yorkissa on kuitenkin aikuisia, jotka pitävät Theosta huolta. Huonekaluja entisöivä Hobie opettaa Theolle puulajeista ja kalusteiden käsittelystä kaiken mahdollisen; rouva Barbour puolestaan suojelee poikaa liialta onnettomuutta koskevalta tiedolta ja hätistää uteliaat kyselijät kauemmas. Sitten paikalle saapuu isä, joka on aiemmin lähtenyt ja jonka lähtö on ollut Theolle helpotus. Hulttiomaisen isän ilmestyminen muuttaa tehdyt suunnitelmat ja vie Theon Las Vegasiin. Siellä hän ystävystyy Borisin kanssa ja viettää pian käytännössä kaiken aikansa tämän seurassa. Las Vegasista tie vie takaisin New Yorkiin ja sieltä aikanaan Hollantiin. Theon tarinasta syntyy nykypäivän odysseia, joka kuljettaa nuorta miestä paikasta toiseen ja ihmisen luota toisen luokse.

Lohtua Theolle tuo Carel Fabritiuksen Tikli-niminen maalaus, joka tarttui hänen mukaansa samana päivänä, kun maailma muuttui äidin kuoltua peruuttamattomasti. Poika kuljettaa maalausta mukanaan ja piilottelee sitä nostaakseen sen esille harvoin ja harkiten.
Maalausta ei sopinut ottaa esiin, käsitellä ja katsella kepein perustein. Jo siinä, että ojensin käteni tarttuakseni siihen, oli jonkinlaista avartumisen tuntua, tuntui mielihyvän ailahdus, ylevöitymisen tunne, ja jossain merkillisessä vaiheessa, kun olin katsellut sitä tarpeeksi pitkään silmät jäähdytetystä autiomaan ilmasta kuivina, kaikki tila tuntui katoavan sen ja minun väliltä niin että kun kohotin katseeni, todellista oli enää vain maalaus enkä minä.
Maalauksesta muodostuu Theon elämän tärkeä kiintopiste, kun mikään muu ei tunnu olevan pysyvää. Laajemmassakin mittakaavassa maalauksen voi nähdä kiinteänä osana historiallista jatkumoa, kun kaikki muu särkyy.

Theo kohtaa monenlaisia asioita ja ihmisiä, eivätkä kaikki kohtaamiset ole hänelle hyväksi. Onneksi hänen elämäänsä mahtuu kuitenkin myös niitä, jotka välittävät ja pitävät huolta, vaikka häntä tuntuukin vaivaavan usein jonkinlainen sivullisuuden tunne. Ja vaikka hänen lähelleen osuu myös oikeanlaisia ihmisiä, ei äidin kaipuu häviä mihinkään.
Oli paljon asioita joita mieleni teki malttamattomasti kertoa äidille - niitä oli tuhansia, ellei peräti miljoonia - ja tuntui kauhealta, ettei äiti saisi kuulla varsinkaan tätä hillittömän huvittavaa tietoa.
Donna Tarttin Pulitzer-palkittu romaani on suuri niin fyysisesti kuin sisällöltään. Se on nuoren miehen kasvutarina, joka ei kaihda varjoisiakaan katuja ja johon liittyy mielenkiintoisia ja äärimmäisiä hahmoja. Kirjassa on niin monia teemoja, että siinä riittäisi pohdiskeltavaa pitkäksi aikaa. Pidin romaanista valtavasti, vaikka tunnistankin Lauran mainitseman paikoin junnaavan kerronnan. Henkilöhahmot on rakennettu taitavasti ja tarinasta jää upea tunne: on kuin lukijana olisin itse osa kertomusta.

Ilselän Minna uppoutui kirjaan "ihan älyttömän ihanasti" ja samankaltaisia uppoutumisen hetkiä koin minäkin. Vaikka välillä kirja jäi sivuun, oli siihen ihmeellisen helppo palata aina uudelleen, ja aina sain huomata, miten tarina vei mukanaan. Olga sai kirjaa lukiessaan odotuksilleen vastinetta, mutta Ja kaikkea muuta -blogin Minna ei varauksetta innostunut. Ullan mielestä kirjan lukeminen oli nautinto, Pipsa toteaa kirjan olleen paikoin uuvuttava mutta hieno. Maijan tavoin minäkin koin, että kirjan maailmasta on vaikea päästää irti. Arja antaa kirjalle täydet pisteet.

Kommentit

  1. Tämä oli ja on kyllä hieno kirja! Ei täydellinen, mutta suuri kuten sanoit. Ihanaa, että monen vuoden odotus päättyi hyvin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta. Jokin tässä kirjassa sai huokaamaan syvään, kun kirjan kannet sulki. Ihana teos!

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin

Kaikki mitä tarvitsin tai halusin oli kodin ja yhteisön näkökulmasta väärin. Siksi se kaikki oli pidettävä salassa. Olin lapsesta asti tottunut kätkemää omat tarpeeni, ja siihen oli aina liittynyt ahdistus, häpeä ja kylmä yksinäisyyden tunne. Noina vuosina ristiriita kasvoi niin valtavaksi, että halusin vain olla rauhassa. Samaa halusivat ystäväni. He pakenivat kodin sääntöjä, uhkailua ja väkivaltaa karkaamalla, ja minä lähdin heidän mukaansa. Kun lähdimme, meillä ei enää ollut kotia. Olimme yhteiskunnalle näkymättömiä ja yhteisön silmissä hylkiöitä, mutta meillä oli toisemme. Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin WSOY 2022 kansi Anna Makkonen 226 sivua Ujuni Ahmed on 3-vuotiaana Somaliasta Suomeen muuttanut musliminainen, joka avaa Elina Hirvosen kanssa kokemuksiaan ja elämäntarinaansa kirjassa Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin . Teos on tarkoitettu ensisijaisesti Ujuni Ahmedin kaltaisille, jotka kokevat olevansa vääränlaisia ja erilaisia

Tuuve Aro: Lihanleikkaaja

"Hän kosketti nenäänsä ja ajatteli että se oli hänet pettänyt. Hän kumartui ja asetti päänsä pölkylle. Kirvestä oli hankala pidellä mutta se osui kohteeseen nirhaisten nenänpäästä palan joka jäi ihosta roikkumaan." (Novellista Haju ) Tuuve Aro: Lihanleikkaaja (WSOY 2017) 153 sivua Tuuve Aron novellikokoelma Lihanleikkaaja  on tuttua Aroa: Vinksahtaneisuutta ja absurdiutta tarjoillaan lukijalle tiiviissä paketeissa. Arkisiin tilanteisiin sekoittuu mystisyyttä, joka jää paikoin mietityttämään pitkäksi aikaa. Kahdentoista novellin joukosta löytyy monenlaisia lukukokemuksia. Aloitusnovelli Suojatie  etenee varsin ennalta arvattavasti mutta päättyy kauniisti: Hetken verran kurjet pysyivät tiukasti muodossaan kuin yhteisen mielen liikuttamana, sitten aura jo hajosi ja muutti suuntaa. Kokoelman päättävä Kahdet kasvot  puolestaan on ilahduttava tarina Tomista, jonka elämän lähtökohdat eivät ole loistokkaat ja jolle arkea ovat asiat, joista nykytodellisuudessa nostettaisii